En ole yksin

Näin ensimmäistä kertaa osan sarjasta Mariseva joukko. Siinä keski-ikäiset brittimiehet kertovat, mikä heitä tällä hetkellä ottaa siinä maassa päähän. Löytyihän sitä ja paljon.

Elokuvateatterissa popkornia mussuttava nuoriso. Etova haju tuntuu kilometrien päähän. Juomapurkeista ryystetään kuuluvasti pillillä, vaikka limu on loppunut jo ajat sitten. Puhutaan kännykkään kesken näytöksen. Elokuva ei ole elokuva kuten ennen. Ensin on puoli tuntia mainoksia ja trailereita. Elokuvan lopussa on kilometrin nimiluettelo kaikista, joilla on ollut pienintäkään tekemistä elokuvan tekemisen yhteydessä, jopa taksikuskit, jotka roudasivat paikalle pari unohtunutta valaisinta. Elokuva on leikattu millisekunnin välähdyksiksi, että yleisö pysyisi edes tuolla syyllä hetken paikoillaan.

Tämän päivän musiikki on hanurista. Ennen oli sentään Beatles ja Rolling Stones. Klassinen musiikki? Mitä se on. Joka ainut kerta, kun kuljemme yhdessä nuorisomme kanssa autossa, käydään taistelu kuunneltavasta kanavasta. Mieluusti kuuntelen klassista kanavaa. Se ei käy laatuun missään tapauksessa. Olen antanut periksi ja kuuntelen nyt myös jazz-kanavaa. Ei kelpaa! Olen kertonut laivassa kapteenin määräävän, mitä laivalla tehdään. Kun olen ratin takana, minulla on tietenkin oikeus määrätä mitä kuunnellaan. Tämä klassinen periaate kävellään heti yli. Se on niin väärin!

Ennen juomavesi otettiin kraanasta. Nyt ravintolassa ei kehtaa edes pyytää lasia kraanavettä. Pitää tilata vähintään Perrieriä!

Nuorisomme mielestä teemme KAIKKI asiat väärin. Emme tietenkään osaa myöskään mitään. Sitä ei vielä ole sanottu ääneen, että oikea paikka meille molemmille on vanhainkodin kiikkutuoli. Tiedän, että he ajattelevat niin.
Vanhin pojista oli Lontoossa kanssamme vajaan viikon matkalla. Hän piti hotellihuoneestaan datayhteyttä niin, että lasku tietoliikenneyhteyksistä oli järkyttävä. Ihmettelin myös kännykkälaskun suuruutta. Lähempi tarkastelu osoitti hänen puhuneen Suomeen ja tekstailleen tuona aikana 102 kertaa. Kun huomautin kuluista, sain yliolkaisen tokaisun, että enkö minä tajua sen olevan osa liiketoimintaa, jota hän tekee. Minusta pornosivujen selailu ei ole liiketoimintaa!

Teki suorastaan hyvää vanhalle sydämelle katsoa englantilaista Marisevaa joukkoa. Minäkin ajattelen juuri noin. En todellakaan ole yksin!

xD

Ei tietenkään nuoret oo samanlaisia.. Me ollaan kasvettu erilaisessa maailmassa. Eikä sen ilmiöt edes oo meidän rakentamia, vaan jonkun ihan toisen sukupolven.

Kuuntele itse samaa musiikkia, kuin isäs nuorena. ;)

Niin, onhan se tietenkin kamalaa kun juuri ne nuoret jotka on kasvatettu ajattelemaan itse omilla aivoillaan menevät ja ajattelevat itse omilla aivoillaan, eivätkä kuuntele vanhempiaan jotka varmaankin itse kiltisti kuuntelivat omia vanhempiaan :)

Ja tottakai nuorison mielestä vanhukset kuuluvat vanhainkotiin, sinnehän ne vanhemmat jo isovanhemmatkin aikanaan tuuppasivat.

JuhaniV kirjoitti: Klassinen musiikki? Mitä se on.

Nykyisin klassista musiikkia käytetään juuri nuorison häätämiseksi pois sellaisilta julkisilta paikoilta, joilla heidän ei toivota vetelehtivän. Muistan, että pidin tuota tietoa todella hassuna, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran jollakin musiikkitieteen luennolla. Klassisesta on tullut melkoinen nuorison pelotuspeikko! Todennäköisesti "klassista karkotetta" tullaan käyttämään tulevaisuudessa yhä useammissa tiloissa.

Mitä taas kraanaveteen tulee, niin olen miettinyt usein, että kun tilaan "jäävettä" (ja saan sen joskus ilman jäitä), niin onkohan se todellisuudessa ihan vain kraanavettä, jolle on annettu uusi hieno nimi? Sama se tietysti minulle on, kunhan vain on puhdasta ja kylmää.

Ihme marinaa. :) Minä olen outolintu siinä mielessä, että minua ei saa klassisella karkoitettua. Mahtipontinen musiikki. Bring it on! Löytyy 60 luvulta hyviäkin kappaleita, jopa Beatlesilta. Varsinkin sieltä proge-kaudelta. Ahh... Strawberry fields. Mutta kyllähän nykyajan suomimetalli ja muu melankolinen musiikki on sydäntä kaikkein eniten lähellä. Mutta myös jopa turskanpurijoiden Black metal-osastolta löytyy muutama helmi.

Mut toisaalta, kyllä minä olisin tuolle yangsterille kertonut, että saa itse maksaa nettilaskunsa. On se nyt ihme, jos ilman sitä ei osaa elää edes vähää aikaa. Ei sen tarvitse olla 24/7 saatavilla. Toisaalta jopa minua vanhemmat ihmiset ovat netistä niin addiktoituneita, että ei voi kuin ihmetellä, mikä siinä koukuttaa. Eihän se edes tuo euforiaa sanan perinteisessä merkityksessä. :)

Minulle se on ollut viihdyke niinkuin muutkin viihdykkeet. TV, elokuvat, kirjat, lehdet, pelit ja musiikki.

JuhaniV: Autoa ajava päättää mitä kuunnellaan, eikä tässä nyt kannata kaikkien lökäpöksyjen antaa määrätä. Sanoo vaan, että auto ajaa ojaan, jos sieltä radiosta joku kumarassa kultaketjujen takia kävelevä artisti alkaa räpäyttää jotain. Se on my way or highway.

Miksi olen näin tyly johtuu vain siitä, että minulle oltiin samalla lailla tyly ja ehdoton nuorena, mutta nyt aikuisena voin ottaa saman asenteen. Näin ne perinteet jatkuu. :)

"Klassisesta on tullut melkoinen nuorison pelotuspeikko! Todennäköisesti "klassista karkotetta" tullaan käyttämään tulevaisuudessa yhä useammissa tiloissa."

Kelassa tulee käytyä tosi nopeasti nykyään ja säälin Kelan työntekijöitä.
Klassista kuuntelevat kanat munivat paremmin. En halua kuunnella musiikkia, jota kanatkin ymmärtävät. Enkä halua pyöräyttää munaa Kelassa ollessani.