Läski!
Kauppalehti Presso (30.9.2006) on tehnyt laajan ja räväkän jutun otsikolla "Läski ei maistu".
Ingressissä todetaan: Normaalipainon ylläpito on tulevaisuudessa saavutus, johon yltävät vain menestyjät. Mitä enemmän massaa, sitä pienempi palkka - jos nyt ylipäätään pääsee töihin.
Jutussa todetaan, että suomalaisista on ikäryhmästä riippuen 60-80% liikapainoisia. Erään arvion mukaan liikapaino aiheuttaa 210 miljoonan euron terveysmenot vuodessa!
Ravitsemustieteen dosentti Sirpa Sarlio-Lähteenkorva toteaa, että alemmissa sosiaaliryhmissä ollaan lihavampia kuin ylemmissä. Jos verrataan korkeasti ja heikosti koulutettuja, niin heidän välillään on iso eroja painoideksissä.
Olen huomannut uutisista varusmiesten huomattavasti nousseeseen ylipainoon kiinnitetyn huomiota viime aikoina useasti.
Pidän omalla kohdallani painon nousun syitä aivan selvinä. Nuorena liikuin paljon ja usein jalkaisin taikka polkupyörällä. Paino ei noussut millään konstilla. Nyt hyppään autoon hakeakseni kävelymatkan päässä olevasta lähikaupasta hillomunkkeja!
Kauppiaat ovat ehtineet tälle apajalle. Suomen Kuvalehti esittelee Suunnon ja Polarin sykemittareita, joita voidaan jopa liittää tietokoneeseen tulosten taltioimiseksi. Kauppalehti Presso esittelee digitaalisen personal trainerin, jossa on kenkiin sijoitetut tunnistimet. Niiden avulla laite ilmoittaa kuljetun matkan, nopeuden, käytetyn ajan ja poltetut kalorit.
Oma arvioni noista vempaimista on, että jos henkilökohtainen motiivi liikuntaan puuttuu, ei sitä laitteilla saada aikaan kuin hetkeksi. TV:n myyntikanavilla markkinoidut kunnonkohottajavemputtimet seisovat useimmissa tapauksissa hetken kuluttua käyttämättöminä huonona omana tuntona kodin nurkassa ja lopulta varastossa.
Niin ja mikä vielä ihmeellisintä, koskaan ennen ei ole ollut näin paljon light,rasvattomia tai muuten vaan super kevyitä tuotteita markkinoilla. En kyllä ymmärrä missä mennään kun nykyään täytyy jokaisen munkin suvussa pikkusiskosta mummoon olla jollain ihmedietillä. Ehkä nykyajan yhteiskunta vaan on alkanut kritisoimaan ylipainoa liikaa, ennenhän se oli vaan hyvä kun oli vähän lihaa luiden ympärillä. (ja tottakai ymmärrän että lihavuus on terveysriski, mutta en tarkoita nyt todella vakavasti ylipainoisia). Itse pidän huolta kropastani pyöräilemällä ja kävelemällä, siis yritän käyttää hyötyliikuntaa. Ja eihän sen tarvi olla suurikaan ponnistus päivässä kun polttaa jo hyvän määrän kaloreita, esim. portaiden kävely. NYt myös te kaikki autollisetkin mukaan liikkumaan!
-Iines-
Ennen vanhaan syötiin viikolla tukevammin, eli se mitä arkipäivisin töissä kulutettiin ja viikonloppuna sitten hiukan kevyemmin, kun ei ollut puuhaakaa niin paljoa - ainakin maalla. Toisaalta, eipä vielä 70-luvullakaan ollut sipsejä, pizzoja, kebabeja saati kymmeniä erilaisia välipalavanukkaita. Ja äiditkin osasivat pilteilleen sopivan määrän ruokaa syöttää. Karkkipäivistäkin pidettiin kiinni - eikä edes suurella porulla saanut äidin päätä kaupassa kääntymään. (Tästä itselläni ei ole tosin omakohtaisia kokemuksia - en lapsena ollut niin hirveästi tuon makean perään - myöhemmin sekin taito on opittu.)
Se, että nykyään liikaa luotetaan näiden kevyttuotteiden keveyteen - juu juu useammin voin ottaa kaikenlaista pitkin päivää, kun noita kevytlimujakin vain juon... Mussutus & mässytys - kulttuuri (johon myös itse syyllistyn) on vallannut alaa siltä omalta ja Juhaninkin tutulta nuoruusajalta. Ei silloin mopolla ajeltu - polkupyörällä mentiin kaikkialle. Eikä vanhemmat kuskanneet autolla treeneihin, päiväkotiin tai kouluun. Talvella hiihdettiin - toisina talvina useampikin satakilometrinen. Tämän päivän tenavat viedään autolla mäen juurelle, hissillä nyppylän päälle ja sitten tullaankin painovoimalain mukaisesti jonkinmoisella lankunpalalla alas. Ei siinä juurikaan energiaa kulu.
Vaikka itse en mikään terveysintoilija olekaan, sen verran "nuorikkoni" on elämääni vaikuttanut, että painoa on melkein parikymmentä kiloa lähtenyt vuodessa - kevyemmällä ruokailulla, pienemmillä annoksilla ja liikunnalla. Rakkaani kun haluaa minut lenkeilleen kirittäjäksi. Siinä sitä sitten yhdessä rasvoja poltellaan...
Välillä tietty käyn epäillyn aikuisiän diabeteksen takia seurannassa ja keskustelen ravitsemusterapeutin kanssa suuntaa antavasti mahdollisista ruokavalion muutoksista - kohtuudella kaikkea voi silti syödä - kunhan muistaa myös kuluttaa hankkimansa energian.
Onhan tuossa tutkimuksessa, johon Juhani viittaa, varmaan tottakin. Tosin tutkimus ei tietty kerro sen yksityiskohtaisemmin, että alemmissa tuloluokissa painiskellaan raskaassa fyysisessä työssä, perinteisillä aloilla (teollisuus, kuljetus, rakennus) ja kun duuni on kovaa, myös ruoka on "kovaa". Päivän raadannan jälkeen mielummin sitten bisselle nollaamaan päivän työt tai istumaan sohvalle formuloiden, jalkapallon tai vastaavan pariin. Kunnes nukahtaa puoliksi syöty leipä kädessä siihen...
Ja nämä isotuloisemmat - konsultit, johtajat, osastopäälliköt, systeemisuunnittelijat yms - hehän pistävät alaisensa töihin, menevät itse "asiakastapaamiseen" - golffaamaan, purjehtimaan, mikroautoradalle, kalliokiipeilemään tai muuten vain elämysten pariin. Ja kotiin päästyä ei sitten ehdikään ottaa iltapalaa kun on kaikenlaisten muistioiden ja raporttien tekoa - niiden, jotka piti olla päivällä valmiina, mutta viivästyivät juuri mainittujen asiakastapaamisten takia. ( Kaikkihan muistavat, että on olemassa valhe, emävalhe ja tilasto =D).
No tuohon ylempään tuloluokkaan tulevat jatkossa kuulumaan ne - tällä hetkelläkin ylipainoiset varusmiehet - jotka joskus valmistuvat sitten koodareiksi, systeemisuunnittelijoiksi tai art directoreiksi...
(Tarkoitukseni ei ole väheksyä kenenkään ammattia - jokainen ammattikunta on tärkeä, ja jonkun on aina työ tehtävä.)
Hehee, arkadasin karikatyyrit eri ammateista ja niiden harjoittajista ovat viihteellisiä. :-)
Ammatti ei välttämättä suoraan selitä painoa tai päin vastoin, vaikka niillä tilastollinen yhteys olisikin. Molempien taustalla voi olla yhteinen kolmas tekijä tai useampia sellaisia.
Kukin voi itsekseen ajatella mitkä voisivat olla niitä kolmansia tekijöitä, joiden vuoksi Teemu päätyy hyväpalkkaiseen ajatustyöhön eikä syö enempää kuin kuluttaa, kun taas Reiska päätyy matalapalkkaiseen ruumiilliseen työhön ja kuolee viisikymppisenä sydänkohtaukseen suu täynnä kebabia.
JohnnyFinland kirjoitti: "Hehee, arkadasin karikatyyrit eri ammateista ja niiden harjoittajista ovat viihteellisiä. :-)
Niinpä - tarkoitukseni oli näin tutummin karrikoida tuota asiaa, tosiaankaan väheksymättä matalapalkka-aloja tai ammatteja yleensä.
terveisin arkadas (itse moniala-ammattilainen)
Stressi vaikuttaa keskivartalolihavuuteen.
Mutta etenkin Suomen kaltaisessa kurjalassa köyhä säästää ruoan laadusta. Huono rasvojen saanti saattaa johtaa masennukseen eikä masentuneena välitä liikkua eikä välittää ulkomuodostaan.
perinnöllistä.
Jos lihavuus on yksin omaan perinnöllistä.. Pahus mut on varmaan vaihdettu synnytysosastolla :( ;).. Itse tunnustan suoraan, pidän hyvästä ruuasta ja liikun liian vähän.
On se aika tavalla omasta itsestä kiinni tämä lihominen. Olin viikon Lontoossa. Joka päivä englantilainen aamiainen, runsas lounas ja päivällinen. Välillä kahvia paakkelssin kera. Kotiin tultua vaaka osoitti neljä kiloa lisäpainoa! Katumusviikot menossa.
Lihoin viikossa kilon, sitä ennen olin kahdessa viikossa laihtunut 1,5 kiloa. Tämä on itse asiassa kaikkein huonointa painohallintaa tai lähinnä tästä puuttuu se hallinta.
Mistä johtuu - sanon suoraan, että ruokavaliosta ja liikunnasta. Kun liikkuu tarpeeksi ei ole niin välilä mitä suuhunsa laittaa, mutta kun syysflunssan takia liikuntamäärät ovat pudonneet olisi ruokavaliokin pitänyt suhteuttaa siihen.
Nyt pitää taas pitää huolta liikunnasta ja vaihtaa jäätelö raejuustoon:)
Kuten moni muukaan asia, lihavuus ei varmasti ole selitettävissä yhdestä tekijästä käsin.
Joillakin ihmisillä lihavuuden taustalla on varmasti geneettiset tekijät. Toisilla ylipainoon voivat vaikuttaa hormonaaliset tai aineenvaihdunnalliset tekijät. Esimerkiksi ikääntyminen tuo tullessaan monille paino-ongelmia, kun aineenvaihdunta hidastuu. Myös lapsuudenaikaisilla ruokatottumuksilla ja vuorokausirytmillä on todettu olevan vaikutusta liikalihavuuden kehittymiselle, sillä ruoka- ja unitottumukset muokkaavat hormoniaineenvaihduntaamme. Kolmansilla liikalihavuus on seurausta huonoista elintavoista: rasvaisten ruokien syönnistä ja vähäisestä liikunnasta. Ja aivan varmaa on, että monilla ihmisillä kaikki nämä tekijät ovat yhtäaikaa vaikuttamassa lihavuuden kehittymiseen.
On hieman yksinkertaistavaa koittaa pistää liikapainoa yhden asian piikkiin, vaikka toisaalta on varmasti niin, että eri ihmisillä eri tekijät ovat taustalla vaikuttamassa eri määrissä.
Muistakaapa lääkitys!
Oma kultani, joka häneen tutustuessani ja rakastuessani oli varmaan jotakuinkin 55kg/175cm; siis ERITTÄIN hoikka, mutta ei "laiha", on nykyisin, kiitos mieliala- ja muun psyykenlääkityksen, about 75-80kg/175cm...
En minä häntä yhtään sen vähempää rakasta (onpahan enemmän mistä ottaa kiinni, heh!), mutta hänelle itselleen se on rankkaa.
Aina ulkonäöstään tarkka henkilö huomaa, ettei enää mahdukkaan housuihinsa ja ne kaikki jäävät minulle "65 kg (viimeiset 20 vuotta)/182 cm". Jotkut on lahkeista vähän lyhkäset, mutta useimmat toimii...
Psyykenlääkityksen aiheuttama lihavuus ei edes useimmiten ole varsinaista rasvakertymää, vaan nestesellaista, mistä kultsinkin kohdalla lienee kysymys.
Pete
Tuolla jossakin ketjussa kerroin jo, että olen käynyt läpi ison kirurgisen operaation. Herätessä voi kiittää Jumalaa, että on elossa. Kun on aika nousta sairaalasängystä, voi kiittää ainoastaan itseään. Siinä vaiheessa kun molemmat jalat vedetään poikki ja väliin pannaan metallipalikat, todella huomaa lisäkilot. Minä aion pysyä mitoissani 75/183, koska noille palikoille ei ole annettu kuin parinkymmenen vuoden takuu. Jos lisäkiloja tulee, se saa olla ainoastaan lihasta.
Itse jätin karkit, sipsit, limut ja muun mässyn noin vuosi sitten. Makeat herkut rajoittuvat erityisiin juhlatilaisuuksiin. Käytännössä "lisätty sokeri" ja "tyydyttymätön rasva" pääsivät pannaan. Samalla lisäsin liikuntaa. Kasvamaan päässeet mitat ovat vuodessa palautuneet vuosituhannen vaihteen tilanteen nurkille - ja fyysinen kunto lienee sitä(kin) aikaa kertaluokkaa parempi.
