Homomiehet ja depressio

Homomiesten mielenterveys on melkoisen arka asia. Siitä puhuminen koetaan helposti leimaavaksi. Välttelyllä taikka vaikenemisella kuitenkin tehdään haittaa niille, joiden tulisi tunnistaa tarvitsevansa mielenterveyteensä tukea ja apua. Suomessa ja Englannissa on puhuttu nuorten homomiesten itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Englannista olen kuullut jopa 30% korkeammasta itsemurhayritysten ja itsemurhien määrästä, kuin muulla väestöllä.

Washingtonissa ilmestyvä The Washington Blade julkaisi juuri jutun raportista, otsikoiden "Homomiehillä depressio ja seksi-addiktio kytkeytyvät toisiinsa".

Kirjoituksessa todetaan, että depressio, myös piilevä sellainen, altistaa homomiehet elämässään riskikäyttäytymiselle. Siteerattu gayaktivisti Spence Cox oli käynyt läpi laajan joukon tutkimuksia ja haastatellut terveysalan ammattilaisia. Cox kertoo, että [USA:ssa] homomiehillä depressiota esiintyy joka viidennellä, kun taas valtaväestöllä esiintyvyys on alle puolet tuosta luvusta.

Washington Bladen jutussa puhutaan erityisesti depression yhteydestä homojen huumeiden käyttöön, seksi-addiktioon ja suojaamattomaan seksiin. Minun mielestäni jälleen kerran jätetään huomiotta depression ja myös itsetuhoalttiuden yhteys. Voi olla, että USA:ssa tilanne homomiesten kohdalla on hieman toinen kuin Euroopassa ja erityisesti Suomessa. Tuskin se sielläkään tuntematon asia on.

Suomessa olen kuullut viime aikoina kuitenkin myönteisiä tietoja itsemurhien ja niiden yritysten määrän laskemisena aikaisempien vuosien huippuluvuista, jolloin Suomi oli lähellä tilastojen huippua. En ole kuitenkaan perehtynyt tutkimuksiin (jos sellaisia edes on), mitkä yhteiskunnalliset muutokset taikka tekijät ovat vaikuttaneet myönteisellä tavalla. Jos sellaisia tekijöitä pystyttäisiin nimeämään, tulisi mielestäni niitä kohdentaa erityisesti nuoriin homomiehiin ja miksei kaikkiin. Oma mihinkään erityisesti perustumaton arveluni on, että suomalaisessa yhteiskunnassa on sittenkin tapahtunut selkeää asenteiden liberalisoitumista ja suvaitsevaisuuden lisääntymistä.

http://www.washblade.com/2006/9-15/news/national/report.cfm

Ehkä edellisessä kirjoituksessa mainittu amerikkalaisten homomiesten huumeiden käyttö on Suomessa runsasta alkoholin käyttöä. Huumeiden käytöstä homopiireissä täällä minulla ei ole käsitystä. Toki nekin ovat tiensä tänne löytäneet.

Aihetta on jo käsitelty täällä aikaisemmin.

Mitä uutta tuli ilmi?

Depressiota( ja ahdistuneisuutta ) voi torjua monella tavalla: päihteet, yliaktiivinen toiminta( bailaus), uskonto, syöminen, keräily, seksi...luonteeltaan pakonomaista.

Minusta olisi ihmeellistä, jos homoilla EI olisi depressiota, koska yleinen mielipide on homoja mitätöivä ja halveksiva monella tasolla. Homo saa hyvin vähän kannustavaa ja myönteistä palautetta perheeltään ja ympäristöltään.

Omalla kohallani mielenterveysongelmat (depressio, paniikkihäiriö, ahdistus) on johtuneet paljolti siittä (toki oli muitakin syitä), kun ei oo tohtinu elää suuntaumuksensa mukaan. Heikko itsetunto ja ympäristön paineet on pitäny kaaapin ovet niin tiukasti kiinni, että pakkohan siinä oli loppujen lopuksi sairastua.

(nykysten menee jo paremmin ja kaapin ovet on sepposen selällään)

[korjattu typo]

Hezzu! Loistavaa! On hienoa lukea siitä, että alkaa oikeasti pitää myös itsestään.

Olisi mukava alkaa keskustelemaan keinoista, joilla torjua ja kääntää myönteiseksi voimavaraksi ympäristöstä tuleva kielteinen reaktio, jotta se ei syö itsetuntoa ja voi nauttia elämästä. Minusta tämä voisi olla rakentavaa.

Olen monta kertaa törmännyt esimerkiksi halventaviin sanallisiin ilmauksiin kadulla tai sitten sanattomiin eleisiin ja ilmeilyyn, joilla henkilö osoittaa oman inhonsa minua kohtaan. Joissakin palveluammateissa tehdään sillä tavalla. Usein tähän syyllistyvät kaupan kassat. Ei saa ystävällistä palvelua, vaan väkinäistä palvelua eli suorituksen. Erikseen ovat ne, jotka tuijottavat perään. Kerran on tapahtunut niin, kun ajoin polkupyörällä, niin auto ajoi vierelläni jonkun matkaa ja sisälläolijat tuijottivat minua ikkuna auki...pitäisi naamioitua heteroksi tai vallitsevan tyylin mukaan, jos haluaa olla rauhassa ja monet homomiehet tekevätkin sen.

Hienoa, Enter, että jaksat olla rohkea. Lisää voimia Sinulle!

Tuollaisia - minusta pelottavia - hetkiä on. Aito (=itsensä kanssa sinut oleva) ihminen herättää kuitenkin aina kunnioitusta. Enkä tarkoita tällä sitä, että rauhalla ei olisi omaa myönteistä merkitystä. Oikea rauha on itselähtöistä. Hyvä itsetunto on vaatimus sille. Toivoisi sitä kaikille - silloin toisten eroavuus omista tavoista ja arvoista ei olisi ongelma.

Onko Enterillä itsellään ehdotusta miten sinun naisiin kohdistuvat ilkeilyt käännetään voimavaraksi?

G

Miksi suomalaista naista tarkoittava sana venäjänkielessä on "puukko"?

Anna mun kaikki kestää...

Olisikohan aika palata otsikon aiheen käsittelyyn?

Mä voisin kertoa tuosta Huumeet & depressio osiosta. Olen hyvin koulutettu homomies, joka tuli kaapista tilanteessa, jossa uskoin tavanneeni ihannemiehen. No se tarina päättyi enemmän ja vähemmän surullisesti, jonka takia murruin aika täydellisesti. Masennustilaahan se oli, kun halusi vain kuolla ja mikään ei kiinnostanut.

Huumeita olen käyttänyt vuodesta 2002. Kannabista pääasiassa. Muita huumeita olen kokeillut. Suonensisäisesti en koskaan, enkä kokeile ja tavoite olisi päästä pois kaikista päihteistä. Alkoholin olen saanut hylättyä kannabiksen avulla. Ennen savua kiskoin viinaa aika ahkerasti. Päihteet ovat helppo keino päästä eroon läheisyyden ja turvallisuuden tunteiden tarpeesta. Lisäksi niillä saa yksinäisyyttä helpotettua myös helposti. Viihtyy enemmän oman päänsä kanssa. Tulee sen kanssa helpommin toimeen.

Tilanteeni ei nyt mikään yksinkertainen ole, enkä tähän ala sitä selostamaan, koska se olisi aikamoinen romaani. Pääasiat ovat olleet: Lapsena koettu turvattomuus, yksinäisyys, koulukiusaus, hyväksynnän hakeminen vanhemmilta kaikin keinoin, kukaan ole kiinnostunut yms. Yleinen itsetunnottomuus. Siitä sitten mässäily, päihdeongelmat ja mielenterveyden ongelmat. Jotka mukavasti ruokkivat sitten taas itsetunto ongelmia. Kehä on valmis.

Mutta kun on nyt käynyt läpi kaikenlaista ja tolskannut noiden päihteiden ja päihdepiirien kanssa, niin ne ovat jostain syystä antaneet perspektiiviä elämään. Omat ongelmat tuntuvat kovin merkityksettömiltä, kun hyvä ystävä tappaa itseään hitaasti pillereillä. Lisäksi ei suhtaudu oikeastaan enää mihinkään ylihysteerisesti. Saa olla aikamoinen juttu, joka hätkähdyttää. Siinä suhteessa olen hyvä kuuntelemaan. Minulle voi kertoa ihan mistä tahansa vaikeasta inhimmillsestä asiasta, enkä siitä ketään tuomitse.

Onneksi tässä ei ole ikää kuin 29v, niin ehtii vielä kouluttautumaan uudelle alalle ja muuttamaan pois tältä paikkakunnalta, jossa ainoat ystävät käyttävät laittomia päihteitä. Se on myös yksi suuri syy masennuksiin näissä piireissä. Omatunto kolkuttaa aineiden käyttöä, koska se on laissa kielletty. Mutta kaikki tuntemani käyttäjät ovat alkaneet käyttämään lievittääkseen omaa pahaa oloaan. Kenenkään, jolla käyttö on siirtynyt päivittäiseksi, ei ole aloittanut mitään viihdekäyttöä, vaan elämässä on ollut asia tai juttu, minkä unohtamiseen päihdettä on alettu ottaa.