Jos olisin hetero
Jos saisit aloittaa elämäsi alusta ja saisit valita, ryhdytkö homoksi vai heteroksi, kumman valitsisit? Näin kysyy tämän aamun Rheinische Post –lehdessä (Köln) gay-kolumnisti.
Sen, että on homo, useimmat huomaavat jo lapsena, mutta sen ymmärtää vasta aikuisena. Mutta ei ole aina hauskaa olla gay. Suvaitsemattomuus rehottaa. Kolumnisti kertoo, että häntäkin on pari kertaa vedetty turpaan. Hän ei ole kaapissa, mutta ei myöskään juhli kimaltelevissa vaatteissa homoparaateissa. Yhteiskunnassa törmää yhä uudestaan järjestelmälliseen syrjintään. Uusin tapaus on ollut se, että Saksan armeijan sotilaat eivät jatkossa voi asua hotelleissa, jotka ovat homobaarien läheisyydessä. Siitä menisi maine. Ja Pentagon määrittelee homot edelleen sairaiksi.
Jos aloittaisit alusta ja olisitkin hetero. Olisitko onnellisempi? Olisi lapsia, olisi monta avioeroa (?), elatusmaksuja, omakotitalo, hyviä heteroystäviä (?), lapsissa vanhuudenturva, golfia, jne. jne. Mielenkiintoinen ajatusleikki.
Hauska, joo. Ei?
En näe mitään asiaa minkä tähden olisin heterona onnellisempi kuin nyt. Onkohan jossai vain-heterous-on-normaalia forumilla kysytty vastakkaista kysymystä.
Olen siedettävämpi ihmisenä kuin jos olisin hetero.
Aikakaudella jolloin ihmiset ovat kuin hyeenoja tai kaatopaikkalokkeja, minä jolla on luontainen taipumus olla hyeena tai kaatopaikkalokki, osoitan inhimillisyyttä kipuillessani omien tuntemusteni kanssa.
En usko, että haluaisin aloittaa elämääni uudestaan. En usko, että haluaisin valita seksuaalista suuntautumistani. Ehkä olisi ollut helpompaa, ehkä ei. Ehkä olisi muutama virhe jäänyt tekemättä. Ehkä olisi tullut tukku uusia virheitä tilalle. En tiedä olisinko onnellisemp heterona? Voi olla, että olisin heterona onnettomampi?
Parhaimpaan tulokseen mielestäni pääsee, jos hyväksyy saamansa pelimerkit, ja koettaa ne sijoittaa aina parhaiten sen mukaan, minkä katsoo oikeimmaksi oman käsityksensä valossa.
Jos olisin hetero... Uskoakseni olisin ainakin miettinyt toisin oman yhteiskunnallisen aktiivisuuteni kärjen. Tai sitten en.
Jos olisin hetero.. en olisi enää minä.
Ei, en vaihtaisi. En mistään hinnasta. Monista syistä.
Jos olisin hetero olisin varmasti vieläkin tylsempi kuin nyt.
Jos...
Kaikilla meillä on ilomme ja surumme, vaikeudet ja helppoudet. Minun olisi pitänyt elää heteroelämä voidakseni sanoa, haluanko "valita" (>) sen. Se olisikin ollut silloin elämäni ja niitähän on vain yksi. Se olisi ollut ainutkertainen elämä...siis...?
Vertailu taas jää täysin mielivaltaiseksi.
Minä olen minä, kiitos.
...niin en olisi minä. Niinpä. Ja hauska tuo millikanin vastaus. Kyllä niin on että näin on.
jaa-a... Tuskinpa olisin sen onnellisempi tai onnettomampi heterona. Ehkä elämä olisi hieman helpompaa, mutta toisaalta olisin monta opettavaista kokemusta ja ajatusta köyhempi. Suhteita ja avoeroja lienee olisi ihan yhtä paljon/vähän kuin nytkin. Lapsia varmaan olisi ja oikeastaan lapset ovat ainoa asia mikä homoudessa nyppii -- siis se kun niiden hankkiminen on niin mahdottoman vaikeaa.
> Jos olisin hetero.. en olisi enää minä.
Aivan samaa mieltä. Juuri tämän takia koko kysymys on minusta aina tuntunut jokseenkin ristiriitaiselta.
Se, että tunnen vetoa ja ihastun helposti saman sukupuolen edustajiin on vaikuttanut parinvalinnan lisäksi ainakin ystäväpiiriin, kilpailullisuuteen, sosiaalisuuten töissä, sukulaissuhteisiin, poliittiseen aktiivisuuteen ja näkemyksiin, kuluttamaani kirjallisuuteen ja viihteeseen, ajankäyttöön, harrastamiini urheilulajeihin, oman taiteen sisältöön, puhetapaan ja -määrään, matkakohteisiin, työtehtävien sekä kotipaikan valintaan.
Näitä kun alkaa pohtia niin loppujen lopuksi kysymys ei tunnu paljon järkevämmältä kuin "Entä jos olisinkin syntynyt Somaliaan, puhuisin eri kieltä, olisin muslimi, kasvattaisin 12 lasta ja olisin ammatiltani lammaspaimen?"
Olen happy nain, minua saalittaa usein nama hetero perheet joilla lapsia ja taytyy olla niinkuin muutkin. Talot ,autot, jne, kaikki ostettu plastiikka kortilla jota maksetaan lopun elamaa. Puhumatta muohemmista desastereista joissa syyttomat viattomat lapset joutuu karsimaan.
Minä olisin ihan mulkku, jos olisin hetero. Eli jokseenkin olen hyvinkin onnellinen etten ole :)
Vähän kummallinen kysmys, mutta silti. Jos nyt saisin aloittaa elämäni alusta ja olla hetero, en tekisi niin. Minulla on sellainen elämä, joka on minunlainen ja josta pidän. Olen täysin tyytyväinen itseeni ja olen ylpeä siitä, että olen homo. En haluaisi olla hetero, vaikka saisin kaiken mitä olen aina halunnut. Sitä paitsi silloin en olisi yhdessä avokkini kanssa. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta, joten jo siinä on tarpeeksi syytä pysyä homona.
Ja kuten jo moni on täällä sanonut, jos olisin hetero, en olisi enää minä. Homoseksuaalisuus on vaikuttanut ja vaikuttaa niin moneen asiaan elämässäni, että olisin täysin erilainen kuin nyt. Enkä olisi välttämättä näin onnellinen kuin nyt olen.
Ehkä n. vuosi sitten oisin vastannut tälläseen et oisin valinnu heteron tien, mutta onneksi ei tartte tehä sellasia valintoja. Olen kyllä aina tienny tykkääväni pojista/miehistä, mut en vaan ollu halunnu hyväksyä sitä ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni, melkein kirjaimellisesti tein sen:)!
Tästä ulostulemisesta saan kiittää erittäin hyvää naispuolista ystävääni, kiitos minna!
No tässä matkalla on koettu ne mitä kaikki homot tullu/tulee kokemaan mut vielä on vähemmän ollu tota suvaitsemattomuutta, kaikki ketkä nyt tietää minusta ni on ottanu asian että jaahas (erittäin hyvässä mielessä) :). Et en vois kuvitella itseäni heterona, varsinkaan ku kainalosta löytyy aivan ihana poika:)
Martin kirjoitti: "Minä olen minä, kiitos. "
Niin, noin minäkin uskon, jos olisin ollut hetero, en olisi minä, enkä tätä homoelämää varmaankaan kaipaisi (kun olisin se hetero).
Erikoinen kysymys. Mulle ensimmäinen tyttöystävä sanoi, että jos olisin hetero, olisin hiton ärsyttävä.
Varmaan olisin ihan tyytyväinen elämääni heterona, ehkä olisin konventionaalisempi, ehkä kaveripiirini olisi hieman toisenlainen muutenkin kuin seksuaalisten suuntautuneisuuksien osalta.
