Uusi vanha harrastus

Lapsuuteeni ja nuoruuteeni kuului oleellisena osana jokasyksyiset kasvisten yms. keruu ja säilöntätalkoot. Sienet kerättiin metsästä ja marjat samoin. Puutarhamansikka oli suosittu pakastintuote. Sitä sai puhdistaa pakkaseen suuria määriä. Kaikkea tuota oli niin paljon, että siihen oikeasti kyllästyin.

Nyt monien vuosien jälkeen huomaan löytäneeni kotisäilömisen uudelleen. Vielä kuitenkin kohtalaisen pienimuotoisena, koska säilytystiloja ei ole riittävästi. Varsinainen löytö oli äitini Mehumaija, ehkä nykyisin kutsutaan mehustimeksi. Pihallamme kasvaa Aronia. Vuosia linnut ovat napsineet C-vitamiinipitoiset marjat parempiin suihin. Nyt päätin ehtiä ensin. Sato on valtava, kuivasta kaudesta huolimatta. Muutama ilta on mennyt rattoisasti hilloten ja mehustaen. Viimeinen erä on juuri valmistumassa.

Ei tämä uusvanha harrastus kommelluksitta heti sujunut. Ensimmäisen hillon keiton jälkeen hellan tienoo näytti siltä, kuin joku olisi sen ääressä teloitettu konepistoolilla. Tunnin siivoilun jälkeen kaikki oli taas siistiä.

Omenista aion vielä tehdä mehua. Kotimaista omenaa näyttää olevan saatavilla paljon, kunhan käy vain itse noukkimassa. Jotkut ovat jo ehtineet pistää osan sadosta kompostiin.

Harrastaako täällä kukaan kotisäilömistä? Ystävistäni vain pari säilöö itse. Tuntemistani heteromiehistä ei niin kukaan. Onko kotisäilöntä vain homojen hommoo? ;-)

Juhani

Minä harrastan. Viinimarjat mehumaijalla herkulliseksi mehuksi, omenat kuivaan sienikuivurilla (kun ei oo sieniä) tai teen niistä omenasosetta, vadelmista hilloa pullan päälle ja lakat hillokkeeksi, jossa vitamiinit säilyvät. Karviaisista sokeroitua sosetta, samoin mustat viinimarjat. Aikaisemmin kokeilin myös omia suolakurkkuja, ja ne olivat tosi hyviä. Mustikoita kaipaan, mutta onneksi edellisten vuosien satoa on vielä tallella. Mansikoiden säilömisestä olen luopunut. Kaupan mansikkahillo kelpaa, ja mansikkamaa on päässyt rappeutumaan. Herkkutatteja odoteltiin, mutta ei tullut ainoatakaan.

Sadon kerään itse, torilta ei osteta mitään. Syksy on hienoa aikaa.

Mehumaijailtoja on lähes joka lta, kun sato oli niin runsas. Siinä jää aina odotusaikoja ja odotellessa on tullut luettua poikkeuksellisen paljon internetin tekstejä.

Nytkin heräsin aamuyöstä, kun söin eilen illalla kerätessä paljon viinimarjoja ja karviaisia, ja pisuhätä yllätti. Joku taannoin kyseli, että onkohan sillä vaeltajalla mitään muuta elämässä kuin etsiskellä maita ja maanosia, joissa jotain homoa on kohdeltu huonosti. Nyt voin vastata, että elämässäni on muutakin.