Kaunein sana

Lisää uusi viesti
  • 1 / 26
  • kesäpoika
  • 4.8.2006 14:56
Otsikko kertookin jo kaiken, eli mikä on mielestänne suomenkielen kaunein sana?
Mä pidän kaikkein eniten sanasta homo. Se on lyhyt ja ytimekäs ja siitä tulee hymyilevä olo.. :) Muita kauniita sanoja on valo, taivas ja toivo.. Mä pidän erityisesti o-, a- ja v-kirjaimista, ne kuulostaa jollain tapaa "puhtailta"..
Mitä mieltä muut on?
Mm. suu, tassu, sade, tipu.. Kirjaimet S ja R on mun lemppareita, vaikka pienenä olikin R:ä vika. Tykkään enemmän lyhyistä sanoista, mutta sana: Vastustuskyky kuulostaa hauskalta.
Lumi, lumous ym. lum-alkuiset sanat viehättävät. Myös lintu kuulostaa tosi kauniilta.
Kohtalo
Kuiskaus ja huokaus alussa kuin kysymys, kylmä ja kova "ta" sen perään.Tuo "lo" lopussa kertookin jo kaiken.
Lausutaan viskinpolttamalla äänellä yksin tai pimeässä syysyössä hyvässä seurassa.

Useimmiten kaunein on se sana jonka kuulee mielitietyltä ensinmäiseksi heti aamulla.
"Ylös, laiskamato!"
???

Joo, suomen kielessä on joitakin jollakin tavalla ihanan... onomatopoeettisia sanoja, vaikkapa tuo "kohtalo". Täydellinen.

"Aika" on mukava sana, samoin "puu".
'Avara' on kaunis sana. Minuun eivät uppoa mikään 30-luvun fraasi 'Aja hiljaa sillalla', jolla voitettiin jokin kansainvälinen kaunein lause -kisa. Suomen kielessä kaunista on tietynlainen kulmikkuus. 'Korpimaa', 'jylhä'.

Myös onomatopoeettiset ja deskriptiiviset sanat ovat hauskoja, kuten 'liplattaa', 'pulputtaa', 'raakkua'.
Lapsuuden sadun Tirlittan on kaunis sana, mutta se ei taida olla suomea.
Kaikki vuodenaikojen nimet ovat minusta kauniita: talvi, kevät, kesä ja syksy. Syys ja suvi kuulostavat juhlallisemmilta. Tähti on kuitenkin minusta kauneimman kuuloinen sana. Sanat synnyttävät monenlaisia muitakin mielikuvia. Linnunrata ja tähtisumu ovat (yhdys)sanoja, jotka minusta maistuvat kaikkein jännittävimmälle. Pidän muutenkin kovasti yhdyssanoista. Hauskoihin sanoihin kuuluu (koiran) puruluu. Sen maistelu nostaa aina hymyn huulille. Surullinen sana on mm. tyhjyys. Myönteisiä sanoja ovat lämpö ja aurinko. Sanoihin liittyvät mielikuvat tulevat tietysti siitä, mitä ne kuvaavat, mutta tietysti myös, miltä ne kuulostavat.

Minä "näen" tai koen sanoja joskus väreinä (ei, en ole nappaillut mitään kahvia väkevämpää edes silloin kun näen värillisiä sanoja). Enkä koe niitä värejä koko ajan, vaan joskus jokin yksittäinen sana jotenkin näyttäytyy värillisenä. Etenkin jossain laulussa. Sanat, joissa on paljon E- tai A-kirjaimia tuntuvat usein keltaisilta. O-kirjain tuo ruskean tai harmaan mielikuvan ja Y tuntuu siniseltä tai violetilta, I on selkeästi sininen, Ö violetti, Ä vihreä tai violetti ja U punainen... Kai tuolla korvien välissä on jokin piuha kytketty väärin? ;)
Smo, tosta ilmiöstä tuli tv-dokumentti joskus.. olisikohan ollut puoli vuotta sitten.. ja se oli aika mielenkiintoinen.. Siinä oli haastateltu ainakin miestä, joka maistoi eri sanat suusssaan makuina. Mun mieleen jäi, että hän ei pitänyt jostain tietystä nimestä, koska se maistui korvavaikulta.. Toinen mies näki numerot mielessään maisemina, hänestä pii oli kaikkein kaunein ja täydellisin luku, koska se oli kaunis ja rauhallinen maisema.. sama toimi hänellä myös toisin päin, hän koki ympäröivän maailman numeroina. Mä muistaisin, että numero kuusi edusti hänelle tyhjyyttä tai hyvin pieniä asioita, ja suurkaupunkeja hän inhosi, koska hänestä tuntui kuin numero yhdeksän olisi ympäröinyt hänet joka puolelta. Taipumuksensa vuoksi hänellä oli kyky muistaa ulkoa valtavan pitkiä numerosarjoja ja laskea nopeasti vaikeitakin laskuja. Sitä mä en sitten enää muistakaan, mistä ilmiö johtui vai pystyttiinkö sitä edes selittämään sen paremmin.
Mielestäni hauskin kuulemani, tai pikemminkin lukemani sana on ruotsin kielen arbetslöshetskassa, kun sen lukee kuin on kirjoitettu, kuulostaa hauskalta. Suomen kielen sanoista en sitten tiedä, ne kuulostavat kaikki ihan kivoilta... Kiva, se on kyllä ihan kiva sana.

Lukion äidinkielen opettajani kertoi jostain kilpailusta, jossa oli kilpailtu, mikä kieli kuulostaa kauneimmalta. Suomen kieli oli voittanut lauseella "aja hiljaa sillalla". En ole kyllä ihan varma, tuliko voitto, mutta aika hyvin oli muistaakseni sijoittunut.

Loppujen lopuksi, mielestäni suomen kieli on todella kaunis kaikkine omituisuuksineen, ja jollain tavalla erikoinen, koska kieliopissa on paljon sääntöjä ja jokaisella säännöllä on niin paljon poikkeuksia, ettei kukaan ulkomaalainen voi niitä kaikkia ymmärtää, tuskin moni suomalainenkaan ymmärtää, miksi sanotaan Helsingissä, mutta Tampereella.

Myös murteemme ovat kauniita, vedän kotiinpäin ja mainitsen Tornionlaakson murteen, koska se on mielestäni jotenkin sointuva ja kiireetön vähän kuten ruotsikin rajan pinnassa.
Minusta maailman ihanin sana on : KOTI .

Sieltä on aina yhtä mukava lähteä " maailmalle " ja yhtä mukava sinne oman kodin rauhaan on vastaavasti palata " maailmalta .
lumisade, salaisuus, kuiskaus, suudelma, hellyys, haikeus, kosketus, haave, solina, vesiputous, aava.
Tykkään pehmeänkuuloisista sanoista, ja ärrää tai koota paljon sisältävät sanat jotenkin särähtävät korvaan. Rakkaus sana esimerkiksi on mielestäni ihan liian kovankuuloinen kuvaamaan niinkin kaunista ja pehmoista asiaa kuin sillä kuvataan. Äät ja ööt eivät myöskään mielestäni jostain syystä ole kauniita, äänteellisesti eivätkä esteettisesti (kirjoitusasua katsottaessa).
Entäs sitten sana "äiti", kun sitä ne kuolevat sotilaat ulvoi viimeisiksi sanoikseen rintamalla?
kesäpoika, tuo smon ja sinun kuvailema ilmiö on nimeltään synestesia: http://en.wikipedia.org/wiki/Synesthesia

Synestesian arvellaan johtuvan vierekkäin sijaitsevien aivoalueiden liiallisesta/virheellisestä ristikkäisaktivaatiosta. Siis esimerkiksi näköaivokuoren alue, joka vastaa tiettyjen kirjainten tai numeroiden muotojen prosessoinnista, aktivoi läheistä, tiettyjen värien prosessoinnista vastaavaa aluetta (joka puolestaan aktivoi kyseisten kirjainten ja numeroiden muotojen prosessoinnista vastaavaa aluetta). Tuolloin subjektiivinen kokemus kaiketi on sitten sen mukainen, että tietty kirjain tai numero näkyy tietyn "värisenä", ja tuon värin näkeminen tuo myös mieleen saman numeron tai kirjaimen.
Musta hipsuta sanassa on sitä jotain se on jotenki niin suloinen sana... onhan kauniita sanoja tietenkin paljon, mutta tuossa yksi mistä minä itse pidän.
Sorry, en jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta eiköhän se kaunein sana ole juuri se, minkä se sinun mielestäsi kaunein ihminen suustaan päästään. Oli se sitten apina, perse tai rakkaus. Enkä nyt tarkoita noita äskeisiä sanoja samassa lauseessa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se yksi vaikuttaa kaikkein eniten.
Lumi, revontuli ja hallanvaara. On ne vain niin nättejä :3

Kun tuossa joku mainitsi Tornionlaaksonmurteen. Puhun itse kyseistä murretta ja pakko sanoa, että vihaan sitä sydämeni pohjasta. Savo on jotain hauskan kuuloista.
Lisää uusi viesti