vapaasuhde

Olisikohan nyt aika nostaa tälläkin foorumilla kissa pöydälle ja jutella vapaasta suhteesta..?
(haluaisin kuulla teidän mielipiteitä asiasta, ilman muuta:D)

Olemme seurustelleet poikakaverini kanssa on/off suhteella noin parisen vuotta. Rakastamme toisiamme AIVAN mielettömästi ja olemme toisillemme täysin korvaamattomia (ainakin minä oletan näin ja hän sanoo minulle samaa:). mutta nyt hän on ehdottanut että aloitettaisiin ns. vapaa suhde, jolloin molemmat saisimme mennä ja tulla, panna muiden kanssa. Itse olen (anteeksi seuraava!) helvetin mustasukkainen ja omistushaluinen, ja ajattelin että minulle ei vapaa suhde todellakaan toimi. Mutta kun ajattelin asiaa muutamia päiviä niin tulin siihen tulokseen että ei se välttämättä niin paha asia olisikaan, koska molemmat rakastamme toisiamme ja palaisimme aina toistemme syleihin! Mutta nyt olen taas tullut toisiin ajatuksiin.. kannattaako kuitenkaan toisen takia kärvistellä suhteessa kun toinen ei tiedä mitä haluaa. Itsekkin olen vielä nuori (vuosimallia 85) ja oletan tällä hetkellä että olen valmis kiinteään pitkäkestoiseen seurustelusuhteeseen vaikka elämän loppuun asti. Silti mieltäni kaivertaa se asia että jos nyt alan seurustelemaan tämän ihmisen kanssa niin minulta voi jäädä niin paljon kokematta, sillä itsekkin haluan vielä muita seikkailuja.

Mitä mieltä TE olette tästä asiasta? (jos saitte selvää tästä öisestä masennuskirjoituksestani?:)
Kannattaako minun yrittää vielä tätä suhdetta? Uskon kohtaloon ja karmaan uskomattoman paljon - sen olen huomannut tässä suhteessa - ja kun olemme kokeneet yhdessä niin paljon.. Olemme selvinneet myrskyisistäkin asioista ja olemme viettäneet aivan varmasti elämämme tähän astisesti onnellisimmat hetket yhdessä. Palvon rakastani ja olen valmis tekemään hänen vuokseen AIVAN MITÄ TAHANSA. Palvon maata hänen jalkojensa alla..!

Mutta vaikka vaikeatahan se onkin...niin silti...onko mitään järkeä yrittää jatkaa? Toimivatko vapaat suhteet? Vielä sekin tuli mieleen että parisuhteissa kuitenkin AINA tulee mieleen pettäminen, hyväksyisi sen itselleen tai ei, niin vapaassa suhteessa eläminen olisi kuitenkin sitten se pienempi paha...

Tämä auttaa oikeasti niin paljon kun voi "keskustella" ihmisten kanssa, ja toivon että tämä pousti saa mahdollisimman paljon keskustelua osakseen.
Älkääkä heti teilatko ajatusta vapaasta suhteesta ja sanoko että jätä se tyyppi.. hän on minulle elämäni tärkein asia, ja olen jopa suunnitellut elämääni eteenpäin niin että voitaisiin olla yhdessä mahdollisimman pitkään...

Mun on ihan pakko vastata, koska sun tilanne tuntuu tavallaan valtavan samanlaiselta kuin mun, vaikka ei sitte kuitenkaan..
Me tavattiin bf:n kanssa vähän yli kolme vuotta sitten ja rakastetaan kanssa ihan sillain, että jalat menee alta ja teen-mitä-vaan.. Enkä mäkään tarkoita sillä sellasta ihastumisen huumaa, kun vaikeuksia on ollut meilläkin elämässä ihan liian paljon, ja suhde on syventynyt niistä ihan toiselle tasolle. Me ollaan erottu kaksi kertaa, eka kerralla puoleksi vuodeksi ja toisella oltiin erillään pari kuukautta, eikä se ollut kenellekään mikään yllätys, että sitte palattiin kuitenkin taas takaisin yhteen entistä vakuuttuneempana siitä, että toinen on se oikee. Meidän koko kaveripiiri on kanssa ihan vakuuttuneita siitä, että meidän vaan kuuluu olla yhdessä.. Ja nyt toisen eron jälkeen se jotenkin avautui meillekin.. että seuraavalla kerralla, kun tulee vaikea aika, ni ei enää erota, vaan nyt me ollaan yhdessä ihan oikeesti ja tosissaan, vaikka tulis eteen mitä.
Ero on lähinnä siinä, että mun bf ei ehdottanut vapaata suhdetta, vaan halusi rekisteröityä. Vaikka mä olenkin aina sanonut, että tahdon mennä naimisiin heti 18-vuotiaana ja oli ihan selvä, että sanon sille joo, ni sitte tuli kuitenkin kummallekin joku kamala paniikki siitä, että ihan kuin elämä olis jo takana ja ollaanko me nyt kokeiltu muita tarpeeksi.. Ajatukset oli tavallaan samoja ku sulla, vaikka kuitenkin eri suuntaan.
Voin kuitenkin ihan helposti kuvitella omalle kohdalle tuon sun tilanteen.. Nyt kun mietin, ni luulen kyllä, että kaikesta rakkaudesta huolimatta musta ei olis vapaaseen suhteeseen. Mäki olen sellainen, että tahdon omistaa ja tulla omistetuksi ja toisenlaiseen suhteeseen pakottautuminen repis mut kyllä ihan rikki. Mielummin mä sitte jatkaisin toisen kanssa niin, että kumpikin kutsuu itseään sinkuksi ja ollaan yhdessä silloin kun siltä tuntuu, mutta että siihen ei liittyis sitä varsinaista sitoutumista toiseen.. ja sit joskus myöhemmin, kun kumpikin olis saanut mennä ja tulla tarpeeksi, ni yritettäis ehkä olla "kokonaan" yhdessä.. tai jos toinen ei tahtois koskaan sitoutua "suljettuun" suhteeseen, ni sitte lopettaisin tapaamasta häntä, että voisin antaa itselleni mahdollisuuden rakastua johonkin toiseen.
Sä pohdit kirjoituksessas, että kun kuitenkin aina tulee mieleen pettäminen, ni vapaa suhde olis pienempi paha.. Jos voit ajatella noin, ni sitte voisitkin ehkä sopeutua vapaaseen suhteeseen. :) Mä sitten taas koen niin, että jos tietäisin ihan 100% varmuudella, että bf menis vieraisiin, ni musta olis pienempi paha, että se tekis sen ilman lupaa. Silloin mulla olis oikeus olla mustasukkainen ja vihainen ja ihan just tasan niin loukattu, miltä musta oikeesti tuntuis. Vapaassa suhteessa se pitäis vaan sietää.
Käytännön elämä vapaassa suhteessa olis mun helvetti. Ajatuskin siitä, että menisin bf:n kanssa vaikka baariin ja joku sen hoito olis siellä ja mä tietäisin, että sit tiistaina (tms.) ne taas näkee ja nai.. Enkä mä vois sille mitään. Tai kun bf kotona soittelis muille ja sopis treffejä, lähettelis viestejä ja järjestelis tapaamisia.. Eikä se olis yhtään helpompaa, vaikka me sovittais, että kaikki tehdään salassa, kun mä kerran olen mustasukkainen luonne, ni miettisin sitä lakkaamatta.. Mulle tulis vaan valtavan nöyryytetty olo.
Mä uskon kyllä, että vapaa suhde voi toimia ja olla onnellinen, mutta silloin sen pitää olla aidosti yhteinen päätös. Johonkin omalle luonteelle täysin vieraaseen taipuminen toisen takia tuskin toimii.. Sitä, kummasta sun kohdalla olis kyse en tietenkään voi tietää. Kyllä se sulle sitten selviää, kun mietit, että mitä kumpikin vaihtoehto ihan käytännössä tarkoittaa.
Musta sun ei pidä sun kundia ihan noin vain automaattisesti jättää. :) Ajattele miten hienoa, että se kuitenkin ehdottaa ihan suoraan niinku ajattelee, vaikka vois yhtä hyvin luvata olla vain sun ja sit pettää vähin äänin.
En tiedä oliko tästä mun kirjoituksesta sulle mitään hyötyä, ku ei mulla oo antaa mitään oikeita vastauksia. Tää oli vaan tällasta pohdintaa ja ihan puhtaasti mun omien tunteiden pohjalta. Antaa se varmaan kuitenkin vähän vertailukohtaa sille, että koetko olevas samanlainen ku minä vai tuntuuko heti, että ei se nyt sun koko maailmaa tollain kaatais.. :)

Jo täällä aikaisemminkin leimatuksi tulleena "tiukkapipona" vastaan osaltani myös tähän;

Omien kokemusteni mukaan, jo tuollaiseen vapaaseen suhteeseen siirrytään, se on valitettavan usein tie, joka johtaa erityisen usein eroon. Rakastipa tai ei toista. Sitten niitä (omia ja bf:n) exiä alkaakin löytyä vähän joka paikasta...
Hyvin harvassa suhteessa - varsinkaan nuorella iällä - tuollainen onnistuu. Mutta jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee ja kokee.

kesäpoika, kiitos pitkästä ja jopa valaisevastakin viestistäsi:) täytyy myöntää että melkein tuli tippa linssiin kun luin tekstiäsi.. olen tavallaan ajatellut asioita ehkä liian yksipuoleisesti ja tämä avasi ehkä sen verran että pitää ajatella asioita myös toisellakin tavalla..

Jotakin "jää kokematta" tai "pitää kokeilla vielä muitakin"...kannattaisi miettiä, mitkä asiat tekevät elämästä täysipainoisen ja tasapainoisen kokonaisuuden. Elämä ei tule toisten ihmisten kautta! Ei ne monet "suhteet" anna välttämättä tunnetasolla kokemusta siitä, että "on elänyt elämäänsä". Ei ainakaan minulle. Mistä tulee tämä harha, että useat seksikokemukset, koska niistähän on kysymys, antavat varmuuden tunteen tai jotenkin kokonaisuudessa vähentävät tunnetta siitä, että elämä jäi elämättä?

Minusta kannattaisi miettiä päämääriä ja tavoitteita, jotka ovat korkeammalla tasolla kuin "suhteilu": mitä haluaa saavuttaa työ-elämässä ja noin, miten voisi kehittää omaa henkistä pääomaansa jne?

Minulla meni "suhdesotkuihin" suurin osa elämästä ja nyt jälkeenpäin harmittelen, että kunpa olisin laittanut jotakin muuta sydämeni edelle. Kunpa olisin ollut jämäkämpi ja pistänyt jyrkemmin rajoja ( siis lopettanut ajoissa )!

Eksytän kirjoittelua vielä kauemmas alkuperäisestä.. eli kommentti noihin kokemuksiin ja kumppanien lukumäärään..
Me laskettiin yhtenä iltana mun kavereiden kanssa meidän seksitilastoja.. :D Ei mitenkään tosissaan ja kieli poskessa, kun ihan sillain viihdemielessä. Pointtina oli laittaa ylös kaikki kumppanit ja parisuhteista suunnilleen, että mites aktiivisesti kenenkin kanssa missäkin vaiheessa on tullut sekstailtua. Sitte lopux laskettiin jokainen omat seksinsä yhteen, eli montako kertaa sitä sit on tullut suunnilleen tehtyä ja vielä ihan viimeiseksi jaettiin kaikki seksit tasan ajalle ekasta kerrasta tähän päivään.. Tuskin niistä kovin tarkkoja ja tieteellisiä tuli, mutta meillä oli hauskaa..
Ja sitten siihen pointtiin mikä huomattiin siinä samalla. Se on täysin omituista ja harhaanjohtavaa puhua kenenkään kokeneisuudesta kumppanien lukumäärän perusteella. Se kertoo kyllä monestako ihmisestä on kokemusta, mutta se ihan oikee kokemus seksistä oli kyllä paljon paljon mittavampaa pitkiä parisuhteita "harrastavilla" kuin kokemuksia metsästävillä.. Sen mä olen kyllä huomannut jo aiemminkin, että mikäli tykkää paljosta seksistä, ni kannattaa panostaa parisuhteiluun.. ;)

Ja sit ennen kuin kukaan "aikuinen" ja tosikko ehtii kommentoida meidän tilastointeja, ni hei, ei elämä oo aina niin vakavaa.. :)

Hauska idea kesäpoika. Olen itsekin miettinyt, että mitä seksin määrään ja laatuun tulee niin se varmaan yleensä onnistuu helpommin pidemmissä suhteissa. Harmi vain, että meillä(kin) on sellainen hankala tilanne, että itse pidän kovasti kaikenlaisesta ("tavallisesta") seksistä, mutta poikakaverille riittää paljon, paljon vähempi kuin minulle ja sekin vähä on aina ihan samanlaista ellei erikseen anele ja neuvottele pitkän aikaa etukäteen. Ja keskustelemallahan ei toisen haluja lisätä. Ollaan oltu yhdessä jo monta vuotta ja voisin hyvinkin vaikka sormustautua hänen kanssaan jos se tuntuisi tarpeelliselta, mutta tämä yksi asiaa hiertää pahasti. Sitten kun olen vielä eri ihmisten määrässä laskettuna tosi kokematon niin näitä avoimia suhteita ja vieraissakäyntiajatuksia tulee haudottua harva se päivä. :(

Hapatus, onko poikakaverisi ymmärtänyt että sinua tämä asia oikeasti hiertää? Olisiko mahdollista, että menisitte yhdessä tai sinä erikseen keskustelemaan tilanteesta asiantuntijan kanssa? Onhan kysymyksessä mitä ilmeisimmin aika iso asia, teidän parisuhteenne laatu ja suhteen tulevaisuus.

Juhani

Tietää kyllä ja hyvin, mutta kynnys "asiantuntijalle" kasvokkain omasta (homo-)seksielämästään puhumiseen menoon on tosi korkea ja epäilen vahvasti olisiko sillä edes mitään vaikutusta muuhun kuin lompakon paksuuteen. Kuten jo kirjoitin, keskustelemalla tuskin kenenkään halut mihinkään muuttuvat, oli sitten keskustelemassa oma poikakaveri tai joku terapeutti. Vai ajattelitko ehdottaa että menisin psykologille hakemaan apua nykyiseen tilanteeseen tyytymisessä? Omakohtaisia kokemuksia kellään?

Tämän aiheen kirjoituksissa toistuu kovin usein joukko oletuksia, jotka usein niellään pahemmin pureksimatta:

- Vain yhtä voi rakastaa. Ainakin vain yhtä kerrallaan.
- Seksi kuuluu vain rakkauteen. Seksi ilman rakkautta on tyhjää / merkityksetöntä / itsekästä / (lisää oma suosikkisi tähän)
- Yhden ihmisen pitää olla toiselle ihmiselle kaikki mitä hän tarvitsee. Aivan erityisesti seksin osalta.
- Parisuhteiden tulee olla ikuisia. Tai ainakin mahdollisimman pitkiä.
- Eroaminen on epäonnistumista. Parempi olla edes yrittämättä kuin erota.
- Jos jonkin eteen on tehty paljon työtä niin sitä ei sitten voi missään tapauksessa lopettaa.
- Monogaamiseksi sovittu parisuhde suojelee osapuolia pettämiseltä tai muihin rakastumiselta.

Ehkä välillä kannattaa kyseenalaistaa myös oletukset - jos ei muuten, niin ajattelunsa selkiyttämiseksi.

Hippiaatetta parhaimmillaan.. :)

Mun vanhemmat oli vähän hippejä ajatusmaailmaltaan.. Mun elämä taas on ollut sellainen, että nyt tahdon vaan vakautta ja jotain, minkä pysyvyyteen voi luottaa.. Ja kun bf tahtoo löytää oman pysyvyytensä yhdessä mun kanssa, niin mitä sitä sen enempiä kyseenalaistamaan.. Musta on tosi cool, että meillä on kahdenkeskeinen sexielämä, muilta pääsy kielletty. ;)

Oletukset kyseenalaistetaan yleensä silloin, kun ne tuntuvat itselle liian ahtailta. Jos jotkut toiset tahtoo elää parisuhteen sijaan kolmio- tai neliösuhteessa, niin siitä vaan, eikä musta ole oikeastaan edes tärkeetä, millaisia perusteluja he siinä tapauksessa käyttää.

Yleisen mielipiteen omaaminen ei välttämättä ole mielipiteettömyyttä, se voi olla myös ajattelun tulos. Ei sillä, että JohnnyFinland niin olis väittänytkään.

Niinpä kesäpoika, jostain syystä yleinen mielipide _on_ yleinen mielipide. Vaikkei ihmiset keskimäärin hirmu fiksuja olekaan niin voisi olettaa, että jotenkin siihen yleiseen mielipiteeseenkin on päädytty. =)

Toisaalta meidän kulttuuri on vaan ahdistavan suoraviivainen tämän parisuhteen suhteen. Ei ole kuin yhdenlaisia parisuhteita. Itse elän parhaiten sellaisessa, koska sellainen tarjoaa mahdollisuuden turvallisuuden tunteeseen. Itsellä tarve turvallisuuteen kumpuaa juuri ehkä siitä, että mikään muu ei juuri elämässä ole niin vakaata. Töitä on, jos on, kuukausi tai pari kerrallaan, tuloja tulee, jos tulee, vuokrasopimus päättyy, koulutus edistyy, jos ehtii ja kerkiää ja jaksaa... On hyvä, että parisuhde on vakaa ja kestää kaikenlaisen tällaisen yli. Jos mies juoksisi vieraissa, luvalla tai ilman, tuntuisi aina siltä, että ollaan lähtöasemissa kumpikin. Ehkä se kuitenkin toimii jollakulla.

"Yhden ihmisen pitää olla toiselle ihmiselle kaikki mitä hän tarvitsee. Aivan erityisesti seksin osalta."

JohnnyFinlandin fiksuilua jatkaen, tuo tuntuu tosiaan käsittämättömältä ajatukselta.
Ja käsittämättömän yleisesti jaetulta. Ohjaahan tuohon tietysti kymmenestä käskystä parikin,
mutta...

Voishan olla niinkin, että aivan erityisesti seksin osalta sitä tarvitsisi muutakin, muitakin.
Onhan noita ystäviäkin monenlaisia, ja ystävyyssuhteet aina omanlaisiaan ja erilaisia - niistä saa
ja niissä antaa erilaisia asioita.

Ja voishan olla niinkin, kauheuksien kauheus, että parisuhde toimisi vapaalla pohjalla
vaikka seksiä tapahtuisi myös erikseen jonkun toisen tai joidenkin toisten kanssa.
Ehkä se voisi olla vapaalla pohjalla juuri tuon ansiosta.

"että parisuhde toimisi vapaalla pohjalla"

Äh. Vakaalla pohjalla, tarkoitin.

(tuollaisiakohan ne ovat, ne "freudilaiset lipsahdukset", heh)

JaN.. Mulla on vähän samanlainen tilanne, kohta tulee täyteen 10 vuotta jatkuvaa muuttamista ja vaihtuvia ihmisiä ja elämäntilanteita.. se käy raskaaksi, kun ei voi olla varma oikein mistään. Toisaalta, jos asiat oliskin olleet toisin, ni en tiedä olisinko yhtään sen halukkaampi vapaaseen suhteeseen kuin mitä olen nyt.. Mä en usko, että tarvitaan mitään traumaa selitykseksi sille, että tahtoo elää vain yhden ihmisen kanssa.. Se taitaa olla aika normaali ja yleinen ilmiö. :)
Kyllä vapaa suhde joillain toimii. Meillä on lähipiirissä parikin homoparia, jotka on ehdottanut meille kimppaa.. Ihan onnellisilta ja tasapainoisilta heidän suhteensa vaikuttaa. :) Eri juttu on se, jos aletaan käydä vieraissa vastauksena parisuhteen ongelmiin. Sen en oikein usko toimivan. Musta ei kuulosta kovin loogiselta, että kahden ihmisen väliset ongelmat ratkeais kolmannen osapuolen sängyssä.
Itse en koe luopuvani mistään, vaikka kundikaverilla onkin valta antaa rajoja. Mun näkökulma on se, että pieni mustasukkaisuus on vaan tosi HOT. ;)

Eri ihmisillä erilaiset järjestelyt toimivat parhaiten. Mikä toimii yksillä ei välttämättä toimi toisilla. Sitä kuitenkin toivoisi - kuten Kesäpoikakin mainitsi - että valinnat olisivat oman ajattelun tulos. Oletusarvot voivat sopia monille, mutteivät kaikille. Siksi omia oletuksiaan on hyvä joskus pohtia.

Suren samaa kuin JaN: usein tunnutaan ajateltavan, että on vain tietynlaisia parisuhteita - tai ihmissuhteita ylipäätään - ja että suhteet on voitava lokeroida joihinkin näistä muuttumattomista kategorioista. Höpöhöpö. Tehkää omat kategorianne, jos valmiit kategoriat eivät tunnu osuvan.

Itse tunnen ainakin neljä homoparia, joiden suhdetta voisi tavalla tai toisella vapaaksi kutsua. Toisaalta tunnen myös homopareja, joiden suhde on varsin perinteinen.

JaN, osaisitko hieman tarkemin analysoida miksi sinun olisi vaikeaa kokea turvallisuuden tunnetta, jos miehesi harrastaisi seksiä jonkun muunkin kuin sinun kanssasi? Tämä ei ole kritiikkiä vaan uteliaisuutta. :-)

Parisuhteessa ja seurustelussa on kuitenkin lopulta kyse siitä, että löytää jonkun Kivan, jonka kanssa tulee hyvin toimeen, seksi on ok jne. En usko mihinkään taivaasta laskeutuvaan Rakkauteen tai siihen, että henkilöt ovat Luodut toisilleen. Jos parisuhde on vapaa, kumpikin on koko ajan vertailtavana. Tavataan muitakin. Sellaisiakin, jotka voivat olla Parempia. Ja sitten tulee painetta vaihtaa suhdetta.

No. Tapaahan ihmiset ihmisiä ihan arkielämässäkin. Sekstatessa on kuitenkin tapana tavata syvällisemmin. Seksi harvoin tulee yksin.

Aika monissa tilanteissa joutuu kilpailemaan arkielämässä. En haluaisi jatkuvasti kilpailla parisuhteessa vaan yhdessä työskennellä sen eteen.

Miksei tietysti avoimessakin suhteessa voisi olla luottamusta siinä määrin, että uskaltaa ostaa yhteisen kämpän ja kaikkea. Tällaiset ulkoiset takuut helposti lisäisivätkin uskallusta tehdä suhteessa pitkän aikavälin suunnitelmia ja luottaa siihen, että se jatkuu.

PS. Näen kyllä tämän logiikan heikot kohdat ja toisaalta raadollisuuden. Suljetaan silmät paremmilta mahdollisuuksilta niin ei tule mielihalujakaan. Mutta niinhän se nyt vaan toimii. Viittaan edelliseen postiini ja siihen, että ihmiset nyt vaan on tyhmiä. =)

Itse ajattelen asiaa niin, että kumpikin vertailee kumppaniaan muihin mahdollisiin kumppaneihin joka tapauksessa, ihan riippumatta parisuhteen muodosta. Muilta mahdollisuuksilta ei voi sulkea silmiään. Jonakin päivänä jommalle kummalle tulla vastaan mies, joka tuntuu jossakin mielessä paremmalta. Ehkä useassakin mielessä. Mitä silloin voi tehdä? Ainakin neljä vaihtoehtoa tulee mieleen.

a) Välttäminen: voisi katkaista kaikki yhteydet kyseiseen mieheen tai ainakin pitää hänet etäisenä, "suojella itseään houkutukselta".
b) Pettäminen: voisi antaa kumppanilleen todellisuudesta poikkeavan käsityksen suhteen laadusta tai pitää toisen miehen kokonaan piilossa.
c) Vaihtaminen: voisi lopettaa seurustelusuhteen nykyiseen mieheensä ja aloittaa seurustelun toisen miehen kanssa.
d) Integroiminen: voisi yrittää integroida miehen elämäänsä jollakin sellaisella tavalla, joka on kaikille osapuolille ookoo.

Perinteisessä parisuhteessa päästrategiana pidetään välttämistä. Vapaassa parisuhteessa - ainakin siten kuin minä sen käsitän - päästrategiana pidetään integroimista. Kummassakin parisuhdetyypissä voi esiintyä pettämistä ja kummassakin saatetaan päätyä vaihtamiseen.

Pidän pysyvyydestä ja turvallisuuden tunteesta yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin, olipa kyse työsuhteesta, ihmissuhteista tai mistä muusta tahansa. Pidän järkevänä, että tulevaisuutta suunnitellaan. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että muutoksiin mukautuminen on loppujen lopuksi helpompaa kuin muutosten vastustaminen.

Edellä mainittu selittänee suhtautumiseni parisuhdeasioihinkin. En odota kumppanini olevan minulle kaikkea, mitä kaipaan, enkä haluaisi hänen vaativan minun olevan hänelle kaikkea, mitä hän kaipaa. Rokkihomoa mukaillen: erilaisista ihmissuhteista saa ja niihin antaa erilaisia asioita. Olipa kyse seksistä tai jostakin muusta.

Olisipa kiinnostavaa tietää miten viestiketjun aloittaja ajattelee asioista nyt. Toni, olemmeko sekoittaneet sinua entisestään vai oletko onnistunut saamaan ahaa-elämyksiä?

En mä ainakaan suorita mitään jatkuvaa vertailua siitä, josko joku muu voisi olla parempi kuin nykyinen kumppani. Tottakai voi tulla kadulla vastaan joku tyyppi joka kääntää pään, mutta en mä jää haikailemaan niiden perään, kun mulle on ihan selvää, että en tahdo omaa miestäni menettää. Kyllä mä sinkkuna katselin maailmaa ihan eri silmin ja musta parisuhteeseen sitoutumiseen kuuluu se, että maailmankuva joissain asioissa muuttuu. Ei sellanen jatkuva metsästys vaan enää tuu mieleen. Rakkaus on myös luopumista, eikä kaikkea tarvi saada yhtäaikaa tai edes kuulu haluta. Mä en kannata muissakaan asioissa sellaista mulle-heti-kaikki-tänne -ajattelua.

Oikeastaan mua ärsyttää ihan hirveästi sellaset väkisin mun ja bf:n väliin yrittävät tunkeilijat ja mä en sentään ärsyynny kovin monista asioista. En nyt tarkoita sitä, jos joku kysyy pääseekö kolmanneksi sänkyyn, noi tollaset tarjoukset on ihan imarteleviakin.. Mä tarkoitan sitä sellaista, et jos olen yksin baarissa ja joku tulee iskemään ja sille sanoo, että mua ei kiinnosta ja olen varattu ja sit se alkaa.. "mut mitä se haittaa", "ei se oo nyt täällä vahtimassa vai onko", "ei se kulu käytössä" ja ne miljoona muuta monta kertaa kuultua fraasia.. Tai kaikkein pahin, että aletaan selittää miten paljon luonnollisempaa vapaa suhde on (eli että mun on muka luonnotonta sanoa tälle tyypille ei) ja blaa blaa..

Tottakai enemmän riskejä kolmanteen osapuoleen rakastumiseen on vapaassa suhteessa, jossa eletään koko ajan haku päällä, ajatellaan asioita aktiivisesti siltä kannalta ja luodaan uusia suhteita.. Musta sitä vois verrata vaikka siihen, että on lapsi ja huumeet.. Jos lapsi liikkuu koko ajan piireissä, joissa huumeet on arkipäivää, on paljon todennäköisempää, että hänkin alkaa käyttää kuin jos ympäristö on huumekielteinen ja hän välttää käyttäjien seuraa. Tottakai kuka vaan voi halutessaan tehdä mitä vain, kuka tahansa lapsi voi halutessaan etsiä huumeet, vaikka ympäristö olisikin kielteinen ja käyttäjien seurassa liikkuva voi niistä kieltäytyä. Se ei poista sitä, ettei riski olisi suurempi. Anteeksi kömpelö esimerkki, mutta parempaakaan ei nyt tullut mieleen.

Musta tuntuu, että vapaa suhde sopii sellaisille ihmisille, jotka on ehkä muutenkin keskimääräistä enemmän vapautta kaipaavia tai joiden on vaikea ottaa ohjeita tai sääntöjä vastaan muilta kuin itseltään. Parisuhdeasiat on tunneasioita.. En mä usko, että mikään analysointi tai filosofointi muuttaa kenenkään tunteita omaa rakasta kohtaan. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että haluaako nähdä oman bf:n toisen kainalossa vai tuntuuko sellainen pahalta, vaikka se oliskin siellä vain lainassa.

Mäkin tahtoisin tietää, mitä Toni miettii.. ??

Kesäpoika, luulenpa että suuri osa eroavaisuuksista suhtautumisessamme vapaaseen suhteeseen johtuu siitä, että tarkoitamme vapaalla suhteella eri asioita. Sinulle vapaaseen suhteeseen vaikuttaisi kuuluvan miesten vamppaaminen miesten kumppanien selän takana. Minulle ei. Sinulle vapaaseen suhteeseen vaikuttaisi kuuluvan jonkinlainen perustavanlaatuinen ja jatkuva kumppaniin tyytymättömyys. Minulle ei. Ehkäpä minun ei kannattaisi niputtaa mielipiteitäni millään yksittäisellä termillä. Siihen kun liittyy aina vaara, että termiin liitetään asioita, joita itse en siihen liitä.

Minua kiinnostaa miten muut asioista ajattelevat ja miksi. Uskon joitakin - ainakin keskustelun aloittajaa Tonia - kiinnostavan miten minä asioista ajattelen ja miksi. Tuskinpa kenelläkään täällä on tavoitteena "analysoimalla tai filosofoimalla muuttaa kenenkään tunteita". Kuten aikaisemmin totesin, mikä toimii yksillä, ei välttämättä toimi toisilla.

Sinulla ehkä suljettu suhde toimii parhaiten. Toivoisin kuitenkin, ettet vertaisi muunlaisia suhteita huumeisiin ja muunlaiset suhteet valinneita huumeidenkäyttäjiin. Vertaus on mielestäni loukkaava, vaikket ehkä sitä sellaiseksi tarkoittanutkaan.

JohnnyFinland, mun yölliset kirjoitukset ei oo kovin harkiten muotoiltuja, enkä tarkoita loukata ketään, enkä varsinkaan osoittaa sua jotenkin syyttävällä sormella.. Anteeksi, jos sait sellaisen kuvan. Mä en voi edes tietää tai kommentoida sun elämää henkilökohtaisesti, koska et oo siitä mitään kertonut. En voi myöskään vastata suoraan sun käsityksiin vapaasta suhteesta, kun et oo myöskään kertonut millaiseksi sen miellät.. Mä vähän kömpelösti suuntasin osan tekstistä vastauksena sun tekstiin ja sit taas osa oli yleisempää ja kun en tehnyt mitään selkeää rajaa noille kahdelle, niin kieltämättä sen tulkitsee helposti toisin mitä tarkoitin.. Olen pahoillani.
Mä yritin lähinnä ajatella sellaista vapaata suhdetta, mitä tää Tonin bf olis voinut tarkoittaa, en sellaista, millainen sulla on/millaisen haluaisit. Mä ainakin miellän niin, että jos tahtoo täyden vapauden olla muiden kanssa ja tuntee olevansa ehkä liian nuori sitoutumaan vaan yhteen ihmiseen ym. niin sellainen suhde sisältäis vapaata miesten metsästystä.
Mä koen, että mulle riittää yksi ihminen ja sitä kautta ajattelen, että sellainenkin siis on mahdollista. Sanoit itse jossain aikaisemmassa kirjoituksessa siihen suuntaan, että sellainen ei oo ehkä perusteltu ajatus, etkä tahtois itse, että sun pitäis yksin riittää jollekin.. ja siinä ekassa olettamuslistassa oli, että tää koskee varsinkin seksiä.. Ehkä mä ymmärsin tarkoituksesi väärin, mutta musta se ajatus "jatkuvasta kumppaniin tyytymättömyydestä" tai oikeammin kumppanin riittämättömyydestä tuli sieltä, eikä mun omista ajatuksista..
En missään tapauksessa yrittänyt kumota sun mielipiteitä omillani tai tarkoittanut, että tää olis joku kilpailu..! Tottakai sun mielipiteet on yhtä tärkeitä! Sillä, ettei toiseten tunteita voi muuttaa tarkoitin yhtä paljon mun omia mietintöjä kuin sunkin käsityksiä.. ja sitte siihen loppukommentiksi, että kun niiden ajatelmien tuloksena on kuitenkin sit aina se käytännön elämä ja sehän on se, joka pitää tehdä jokaiselle parille sopivaksi, ja se on se, jota pitää miettiä.. Ne kauniilta kuulostavat periaatteet kun ei yksin ole koko totuus.
On kyllä vähän harhaanjohtavaa väittää, että mä olisin verrannut, että muunlaisessa suhteessa olevat on kuin huumeiden käyttäjiä.. Mun vertaus oli kommentti väitteelle, ettei vapaassa suhteessa olis suurempi riski rakastua vieraaseen.. vertaus oli yksinkertaistettuna se, että kyllä mun mielestä jatkuvasti jollekin kielletylle "kiusaukselle" tietoisesti itsensä altistavat on suuremmassa vaarassa sortua siihen kuin sellaiset, jotka ei altista itseään. Mä vertasin oman kumppanin pettämistä huumeisiin, en vapaata suhdetta..
Mä lupaan, että yritän muotoilla mun viestit jatkossa selkeämmin!

Hei kaikille ja kiitos runsaista vastauksista! Välttämättä en ole nyt parhaassa vireessä kirjoittamaan jonkilaista syvällistä tekstiä koska masennus puskee taas päälle:(.. Mutta asiassa kävi nyt niin että meillä meni poikki koska en todellakaan voinut kuvitella sitä että poikaystäväni olisi ollut toisen ihmisen kanssa.. Eikä hän suostunut sopimaan vapaalle suhteelle minkäänlaisia sääntöjä..siitähän suivaannuin ja sanoin että en kestä tuollaista..
Te kuitenkin annoitte minulle vielä lisää mietittävää (hyvässä ja huonossa mielessä:), elämä jatkuu.. mutta pahalta tuntuu tällä hetkellä..
Vaikka sanoin teille ja itselleni että haluaisin kokea enemmän muita ihmisiä ennenkuin alan seurustelemaan vakituisesti..en voi huijata itseäni tällaiseen.. vaikka haluaisin kokemusta muistakin -mieli tottelee mutta jalat ei- niin en pysty siihen koska tuntuu että jokin pidättelee minua koko asiasta.. tulin siihen lopputulokseen että ei seksikumppanien määrä lohduttaisi mua yhtään, vaan mut tekee onnelliseksi se että on joku joka todella rakastaa, ja haluaa olla vain ja ainoastaan mun sekä hyväksyy minut sellaisena kuin olen.. se on sitä aitoa rakkautta ja (ainakin minulle) sitä täydellistä elämää..
Ja nyt jos ihmettelette minkätakia olen masennuksen kourissa (niinkuin tekstin alussa totesin) niin syynä varmastikkin se että mut on jätetty ( :'( ) ja se että mun elämä on tällä hetkellä niin sekaista että tuntuu että tässä vierellä pitäisi oman rakkaan olla kokoajan tukemassa mua.. sitä kaipaan.. ja tiedän että sellaista rakasta saan odottaa vielä vuosia..

ps. saa kai sitä joskus tuntea olonsa pahaksi ja itkeä.. silloin tietää että sydän on aito..

Toni!

Tällä hetkellä ... itke, paru, huuda, raivoa!

Särkynyt sydän on todiste kyvystä tuntea jotain suurta ja puhdasta.. ja siksi kaikessa raadollisuudessaan kaunis.

Ei se tietenkään lohduta silloin, kun on helvetin paha olla.
Mä olen pahoillani.

Vaikea ymmärtää seksiä ikään kuin ne olisivat maita, joissa ei ole koskaan käynyt ja joissa olisi ehdottomasti käytävä, sillä sisäinen ja animaalinen vietti, jolle ei kertakaikkiaan voi mitään, ja joka on suunnattomuudessaan on homolle jotain aivan uskonnolliseen hurmokseen rinnastettavaa, pakottaa näkemään kaiken ja aivan kaiken ennen kuin voi rauhoittua, ikään kuin käymättä jättäminen ja vieraissa juoksemattomuus jättäisi meidät ihmisenä ja homona vajaaksi ja suunnattoman arvokkaista valinnoista osattomaksi. Kyseenalaistaminen kuuluu kasvamiseen, joo, ja tuulimyllyjä vastaan voi taistella myös parisuhteessa, aikansa. Lopulta haluaa vain olla onnellinen, luotettu ja henkisesti yhtä jonkun kanssa.

Prosessin tuloshan tuokin, Handeli!
En usko, että kaikki homot haluavat ehdottomasti käydä maissa, joissa eivät ole käyneet. Miten voi olla "vaikea ymmärtää" "sisäistä ja animaalista viettiä, jolle ei voi kerta kaikkiaan mitään"? Miten voi niputtaa homot viettielämänsä suunnattomuudessa uskonnolliseen hurmokseen rinnastettavaksi? Ehkä tiedät kertoa, Handeli?
Miten kertoa kirjoittamasi noita asioita läpikäymättömälle?

Onnellinen, luotettu ja henkisesti yhtä haluan minäkin olla.

Mielestäni on kummallista, että yleisesti ollaan hyväksytty sellainen ajatus että kaikkea pitää kokeilla ennenkuin asettuu aloilleen. Olen itse edelleenkin ensimmäisen miesystäväni kanssa yhdessä, enkä tunne että olisin menettänyt yhtään mitään, päinvastoin! Ehkä olen sitten kummallinen tai poikkeava.

Tsemppiä Tonille!

Kesäpoika, moitit että mielipiteitäni ei-suljetusta suhteesta on vaikeaa kommentoida, kun en oikeastaan ole kuvaillut, millaiseksi sen miellän. Olet aivan oikeassa. En ole aikaisemmin ajatuksiani kirjalliseen muotoon pukenut. Hiihdän laduttomassa hangessa, joten suonet anteeksi, jos jälki on sen mukaista. :-)

Ehkäpä vastaukset löytyvät parhaiten kysymysten kautta. Tässä niistä ensimmäinen. Kuvitellaanpa, että kumppaninasi on mies, johon olet kiintynyt, ja tunne on molemminpuolinen. Olette toisillenne ensimmäinen poikaystävä. Pidätkö mahdollisena - jopa todennäköisenä - että jossakin päin maailmaa on mies, joka olisi vielä sopivampi kumppaniksesi? Tai että jossakin päin maailmaa on mies, joka olisi miehellesi sinua sopivampi kumppani?

JohnnyFinland, en tarkoittanut moittia, ja suon kyllä anteexi. :)

Kysymykseen: ymmärrän mitä tarkoitat teoreettisesti ja jos ihan oikeasti ajattelen mun omaa ekaa poikaystävää, ni jopa ihan varmaksi tiedän, että jossain päin maailmaa oli sopivampikin. Eli pidän mahdollisena ja todennäköisenä..
Nykyisen kanssa en pidä.. että ainakaan mulle olis.. Hänestä en voi tietää. Mä ajattelen, että hän on se-oikea. En tiedä uskonko lainkaan sellaiseen, että jokaiselle olis se-oikea ja "täydellinen" kumppani, mutta silti voin sanoa, että hän on minulle se..
..mutta jatka vain kysymystä, ennen kun mä harhaudun pahemmin..

Itse pidän aivan mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että jossakin päin maailmaa on miehiä, jotka olisivat vieläkin sopivampia kumppaneita minulle tai miehelleni. En suinkaan ajattele, että kaikkia miehiä voitaisiin aina laittaa täydelliseen järjestykseen: "a on sopivampi kuin b, b on sopivampi kuin c...". Joku voi olla sopivampi jossakin asiassa, joku voi olla sopivampi jossakin toisessa asiassa. Lisäksi hmiset voivat ajan myötä muuttua ja siten myös käsitykset sopivuudesta. Uskon kuitenkin, että tästä huolimatta on olemassa miehiä, joiden parempi sopivuus on varsin yksikäsitteistä (tiettynä ajanhetkenä tarkasteltaessa).

Onnistuitkin jo hieman ennakoimaan seuraavaa kysymystäni. Jos kerran jotkut miehet voivat olla sopivampia kuin toiset, onko mielestäsi olemassa jotakin keinoa havaita, että on kohdannut miehen, joka on tällä hetkellä se "maksimaalisesti sopivin"? Kirjoituksesi perusteella vastauksesi vaikuttaisi olevan "kyllä", mutta tunnut epäröivän.

tahdon vaan sanoa kaikille että mulle tämä kaikki on todella auttavaa.. tällä hetkellä vaan elän todella kauheassa masennuksessa.. itsemurhakin käynyt mielessä.. varmaankin joku mielialalääkitys olisi tarpeen..
elin ennen tätä mennyttä seurustelusuhdetta masennuksessa ja nyt kun tämäkin suhde vietiin alta niin masennus tuntuu tulleen kaksinverroin takaisin.. pahinta kaikessa että pommitan exääni puheluilla ja tekstareilla silloin täillöin, ja tuntuu että ajan hänet vaan kauemmaksi itsestäni kokoajan..

Toni, haluaisitko antaa sun sähköpostiosoitteen tai jotain täällä..? Musta vois olla ihan kiva jutella kahdenkesken. Mä katoan nyt kyllä kuvioista huomenna pariksi viikoksi, mutta tulen sitten elokuussa takaisin.

JohnnyFinland.. Mä en oikeastaan mieti tollaisia sopivuusasioita ollenkaan.. Niinku sanoin jo aiemminkin, ni en suorita enää mitään vertailuja, enkä kyseenalaista sopivuuksia. Itseasiassa en oikeastaan tiedä, että se sellainen sopivuus edes on, ja mitä sillä tarkoitat.
Mä rakastuin mun kundiin aika pian sen jälkeen ku oltiin tavattu ja joo, kyllä hänessä oli paljon sellaisia ominaisuuksia, joista tykkään tai jollaisia "vaadin", meillä oli tosi hienoa yhdessä ja tunteet syveni.. Sitte on ollut niitä vaikeitakin asioita, mutta kaikkien erilleen muuttamisten ja uuden poikaystävän etsintäyritysten jälkeen hän on kuitenkin se, jota rakastan. Niiden muiden säätöjen jälkeen olen siitä paljon varmempi.. se varmuus ei edes perustu siihen, että joku toinen olis ollut vähemmän sopiva, itseasiassa löysin sellaisenkin, joka olis voinut olla yhtä sopiva ja silloin musta tulikin varma. Mun ja bf:n välillä on vaan jotain niin suurta, rakkautta ja kemiaa ja yhdessä eletty menneisyys, eikä sen kanssa voi kukaan toinen kilpailla. Me ei vaan voida olla erillään.
Kun mä lähdin sen yhtä sopivan luota, hän sanoi itsekin tajunneensa heti kun oli nähnyt bf:n (jonka kanssa oltiin silloin erillään), että kuinka siinä käy.. että meidän välillä oli vaan niin selvästi ollut "jotain", ja lopulta ne jotka yrittää tulla meidän väliin päätyy vaan satuttamaan itsensä.
Tottakai meidän suhteessa eletään arkipäivää, ihan niinkuin kaikissa suhteissa eletään ja toisessa on sellaisiakin piirteitä ja tapoja, jotka ärsyttää. Mutta sellaista kumppania kukaan tuskin löytää, josta ei muuttais mitään. Kyllä meistä kumpikin saatais löytää jonkun, jonka kanssa niitä muutettavia piirteitä olis yksi tai kaksi vähemmän, mutta ei se oo musta mikään pointti. Mä rakastan mun bf:ää ja olen valmis tekemään kompromisseja ja luopumaan asioista.
Mä en usko, että on mitään keinoa huomata maksimaalinen yhteensopivuus. Mutta ihan varmasti huomaa sen, että rakastaako.

oikeesti, kiitos kesäpoika tosta viestistä, oli niin ihana lukee tollasta! tuli oikeen lämmin mieli sydämmelle:) hyvä että ootte löytäneet toisenne ja kaikista maailman myrskyistä olette selvinneet. tuo on niin upeata:)

Masentuneisuuden tunne ( alakuloisuus ) olisi hyvä erottaa toivottomuuden tunteesta. Ne ovat eri asioita ja hoito voi olla erilainen ( lääkehoito ). Jos yhtään tuntuu siltä, että tarvitsisi jonkinlaisen lääkityksen, niin silloin se on tarpeellista. Voi sen sitten lopettaa, jos ei sovi tai tilanne ( kriisi ) menee ohitse.

Kesäpoika sanoi ettei ole varma, onko jokaiselle olemassa yksi ainoa oikea ja täydellinen kumppani. Hän ei ainakaan usko, että on keinoa huomata, onko kumppani kaikkein sopivin. Kesäpoika sanoi kuitenkin tietävänsä, että hänen nykyinen kumppaninsa on hänelle täydellinen eikä kukaan toinen voi nykyisen kumppanin kanssa kilpailla.

Tämä kuvastanee perustavanlaatuisinta eroa minun ja Kesäpojan ajattelun välillä. Itselleni olisi mahdotonta ajatella Kesäpojan kaltaisesti, sillä kokisin ajattelun sisäisesti ristiriitaisena. Kesäpoika taas todennäköisesti ei ymmärtäisi minun ajattelutapaani, koska hän tuntuu uskovan, että kyllähän sen sitten jotenkin vain tietää, kun se täydellinen kumppani on kohdalle osunut.

Nimimerkin JaN ajattelutapa vaikuttaisi sijoittuvan jonnekin välimaastoon. JaN ja minä emme usko mihinkään taivaasta laskeutuvaan rakkauteen tai siihen, että henkilöt olisivat luodut toisilleen. Uskomme, että voi olla miehiä, jotka ovat parempia itsellemme tai kumppaneillemme. Eroamme tavassa, jolla suhtaudumme tähän mahdollisuuteen. JaN pyrkii välttämään tilanteita, jotka johtaisivat vertailemiseen: "suljetaan silmät paremmilta mahdollisuuksilta niin ei tule mielihalujakaan".

Itse taas en usko, että vertailemista pitäisi vältellä. Jos todellakin satun olemaan miehelleni kaikin tavoin ylivertaisen loistava kumppani, tämä käsityshän vain vahvistuu, jos hän vertailee minua muihin. Jos hän taas sattuu törmäämään mieheen, joka olisi hänelle kaikin puolin parempi kumppani, mikä minä olen vaatimaan häntä jäämään suhteeseen minun kanssani. Joskus tilanne saattaa olla jotakin kahden edellä mainitun äärimmäisyyden väliltä, esimerkiksi jompikumpi kaipaa seksiä, josta toinen ei välitä. Tällöin pyrkisin mielummin sekä-että vaihtoehtoon kuin joko-tai-vaihtoehtoon.

En väitä oman ajattelutapani olevan parempi kuin muiden. Jokaisen on hyvä löytää ajattelutapa, joka toimii parhaiten itselle. Tällaiset keskustelut voivat auttaa sen löytämisessä.

Tsemppiä Toni.

Casual seksiin liittyen, luin viime kesänä Rumin (runoilija, mystikko, 1200 luvulta) tekstejä, ja törmäsin siellä tähän:

Whenever two are linked this way [by having sex] there comes another from unseen world.
It may be through birth, if nothing prevents conception, but a third does come, when two unite in love, or in hate.
The intense qualities born of such joining appear in the spiritual world.

jne jne...mutta pointti on se että seksi ei ole koskaan seurauksetonta, casual.

Tässä vielä vähän näkökulmia:

Vapaan suhteen sijaan olisi ehkä parempi puhua avoimesta suhteesta, sillä "vapaa suhde" ei välttämättä ole ollenkaan vapaa, vaan sisältää hyvinkin pikkutarkkoja sääntöjä, jotka osapuolet ovat yhdessä sopineet. Seuraavia sääntöjä ainakin olen kuullut:

* muiden kanssa saa olla vain joko seksiä tai ystävä, ei molempia
* seksiä saa harrastaa muiden kanssa vain silloin, kun oma kumppani on poissa (esim. matkoilla)
* yöksi on aina tultava omaan kotiin
* seksiä saa harrastaa vain esim. ravintola Herculeksen kopissa, toisen kotiin ei saa mennä
* muiden kanssa saa olla vain runkkailua ja suuseksiä, ei peppuseksiä

Avoin suhde ei siis tarkoita sitä, että mitä tahansa saa tehdä, vaan että neuvotellaan yhdessä sellaiset (pari)suhteen säännöt, että molemmilla (kaikilla) osapuolilla on hyvä olla.

Miten suunnattomuuksiin tuo kertakäyttökulttuuri meneekään, kun aina voi vaihtaa parempaan. Vai onko kyse keräilykulttuurista?

Samaa olen mietiskellyt itsekin tässä keskustelussa.
Miksi luoda liian läheistä suhdetta työpaikkaan, asuntoon, autoon, koiraan, poika-/tyttöystävään, kun vielä parempi, sopivampi ja edustavampi saattaa tulla vastaan millä hetkellä hyvänsä. Ja kun vaihto on suoritettu, aletaan kytätä vielä parempaa ja upeampaa.

Olen samaa mieltä, Public eye: parempi ja sopivampi saattaa tulla itselleni tai kumppanilleni vastaan millä hetkellä hyvänsä. Tämän mahdollisuuden tiedostaminen ei kuitenkaan mitenkään suoraan ja väistämättä johda "kertakäyttöisyyteen" tai "ei-liian-läheisyyteen" tai "kyttäämiseen", mitä niillä sitten tarkoitetaankaan. Tuon kaltainen argumentaatiovirhe tunnetaan nimellä "kalteva taso" (slippery slope).

Jos teoreettiseen mahdollisuuteen tavata parempi kuin nykyinen pitää noin helkkaristi varautua ja suunnitelmia väen väkisin rakentaa, väittäisin että elämästä on tullut tehtyä aika vaikea. Ja teoreettinen (jota "elämä" aika vähän on). Kai olet varautunut kaikkiin muihinkin mahdollisiin asioihin samalla tavalla (onko vakuutukset kunnossa)?

Oletuksesi on virheellinen. En ole tehnyt mitään "helkkaristi" enkä "väen väkisin".

Kuten olen kyllästymiseen saakka toistanut: jokainen valitkoon sellaiset tavat elää, jotka itselleen parhaiten sopivat. Ehkäpä, Eno8, voisit käyttää hetken aikaasi kuvailemalla omia valintojasi sen sijaan että arvostelisit muiden?

Mista sen tietaa onko joku parempi joka tulee vastaan. Jos olet suhteessa/naimisissa,et tarvi parempaa.

Onko maailmassa montaa hyvää miestä, jotka kuultuaan, että hänet voidaan tarvittaessa vaihtaa parempaan, ei siltä istumalta "vaihda parempaan"? Vai onko tämä sellainen asia, jota ei kumppanille kerrotakaan?

Tämä keskustelu on muuttunut täysin teoreettiseksi ja elämälle vieraaksi (tällaisia käyvät väittelemisen hingusta sauhuavat aloittelevat filosofian opiskelijat, mutta eivät kolmekymppiset, Herra paratkoon). Lisäksi se on kaikessa inhimillisiltä lähtökohdiltaan tavattoman itsekäs ja kylmä, anteeksi vaan.

Ei teoreettiseksi vaan henkilökohtaisuuksiin meneväksi. Ei haluta keskustella asiasta vaan keskustelijoista. Mutta niinpä tuntuu - valitettavasti - käyvän kaikille kyllin pitkäikäisille keskusteluille. Sellaiseen en halua aikaani käyttää. Kiitoksia mielenkiintoisista näkökohdista niitä esittäneille.

"...jos nyt alan seurustelemaan tämän ihmisen kanssa niin minulta voi jäädä niin paljon kokematta, sillä itsekkin haluan vielä muita seikkailuja..."
Ennemmin minä ainakin kokisin ja seikkailisin yhdessä oman rakkaani kanssa kuin yksin. Toki jos haluaa pelkkiä seksi- ja ihmissuhdekokemuksia/seikkailuja niin sitten lienee parempi pysytellä sinkkuna tai aloittaa juurikin tuollainen vapaa suhde.

"Palvon maata hänen jalkojensa alla..!"
;) Toi toki lienee kärjistys, mutta sanoisin, että toisen palvominen ei ole oikein hyvä perusta suhteelle. Se ei tee hyvää kummallekaan osapuolelle. Parisuhde ja vapaasuhde perustuvat mun ymmärtääkseni yhteiseen päätökseen sitoutua ja elää yhdessä -- ja mun mielestä tähän ei tarvita sormuksia, kirkkoa, rekisteröintejä yms. vaan kyllä se sitoutuminen tapahtuu molemmilla korvien välissä.
Ja tästä vastaus kysymykseen "voiko vapaa suhde toimia?". Jos molemmat haluavat elää yhdessä ja sekstailla ympäriinsä JA yhdessä tämän päätöksen tekevät, niin mikä ettei toimisi. Ihan samalla tavalla parisuhdekin toimii, jos molemmat sitä haluavat ja yhdessä päätöksen tekevät.

Itse en pystyisi elämään vapaassa suhteessa, mutta joillekin se sopii. Minulle parisuhde on kokonaisuus, johon kuuluu ystävyyttä, rakkautta, yhdessä kasvamista, arkea, toisen hyväksymistä ja kunnioittamista ja toki seksiä myös. Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin musta vapaasta suhteesta puuttuu seksi osana suhdetta. :)

Tämä teksti ei liity paljonkaan homoihin tai lesboihin, mutta ehkä siinä voisi olla jotain yleisinhimillistä

Viime perjantaina kuoli berliiniläisessä vanhainkodissa Saksan entisen kanslerin, Willy Brandtin ex-vaimo Rut 86-vuotiaana. Rut oli norjalainen, ja hän löysi miehensä Willy Brandtin Ruotista, jossa tämä oli natseja paossa toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Rutkin oli ollut maanalaisessa liikkeessä vastustamassa Norjan natsihallntoa. H menivät naimisiin ja heille syntyi kolme poikaa. Vuosien mittaan Willy Brandtista tuli Berliinin pormestari, ja hän on vaimonsa Rutin kanssa siinä kuvassa, jossa J. F. Kennnedy tervehtii berliiniläisiä Schönebergin kaupungintalon edustalla Berliinissä kesäkuussa 1963.

1960-luvun lopussa Willy Brandtista tuli Saksan liittokansleri. Kerrotaan, että Rut oli kansan rakastama tyylikäs, mutta syrjässä pysyvä puoliso. Willy ei koskaan puhunut vaimolleen menoistaan ja tuloistaan. Myöhemmin saatiin tietää, että liittokanslerilla (ja vuoden 1974 jälkeen ex-liittokanslerilla) oli paljon naisia, joita hän tapaili. Rut oppi lehtien kautta tuntemaan aviomiehensä naiset. Aviopari erosi vuonna 1980.

Avioeron jälkeen pariskunta ei koskaan enää puhunut toisilleen. Willy Brandt meni vuonna 1983 naimisiin pitkäaikaisen assistenttinsa Brigitte Seebacherin kanssa. Assistentti oli huomattavasti nuorempi. Kun Willy Brandt kuoli vuonna 1992, ex-vaimon ei toivottu osallistuvan valtiollisiin hautajaisiin.

Rut löysi uuden elämänkumppanin, journalisti Niels Nörlundin, ja viime vuosikymmeninä he asuivat Berliinissä vanhoille ihmisille tarkoitetulla asuntoalueella. Nörlund kuoli kaksi vuotta sitten.

Kun kaksi vuotta sitten kävin Berliinissä, siellä oli Schönebergin kaupungintalossa laaja Willy Brandt –näyttely. Rut oli vain sivuhenkilönä kuvissa. Samoihin aikoihin tv:ssä oli hieno dokumentti Willy Brandtin elämästä.

Monilla homoilla ja lesboillakin on elämässä monta elämänkumppania. Ja moni ensimmäinen kumppanuus päättyy eroon, josta on vaikea selviytyä, ja toisinaan puheyhteyskin katoaa. Kun vähän ikää tulee, alkaa arvostaa uudenlaisia asioita. Turvallisuus tulee tärkeäksi. Mutta jotkut harrastavat kaiken aikaa myös sivusuhteita. Niistä saa paitsi seksuaalista tyydytystä myös epämääräistä itsevarmuutta, kun on vielä ”kaupallista arvoa mies/naismarkkinoilla”. Monille vanheneville nuori ystävä antaa uutta elinvoimaa. Tällaisia kertomuksia olen omin korvin kuullut ja jotain myös itse kokenut. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on kysymys rakkaudesta. Rakastammeko toisiamme vai olemmeko vain turvallisesti yhdessä?

Rutin kuolinilmoitukseen omaiset olivat lainanneet värssyn norjalaisen nobel-runoilijan Björnstjerne Björnsonin runosta: ”Aurinkoa on tarpeeksi, peltoakin on tarpeeksi, olisipa vielä rakkautta tarpeeksi”.

JohnnyFinland, en tiedä lopetitko kokonaan tän keskustelun seuraamisen (?), mutta kirjoitan silti vielä sullekin.. Musta tuntuu, että vähän vääristelit mun sanoja tuolla ylempänä, mutta antaa sen nyt olla.. Mehän ollaan lopulta kuitenkin ihan samaa mieltä siitä, että kukin eläköön tavallaan ja itse ollaan omaan elämäämme tyytyväisiä ja ulkopuolisten mielipiteistä viis, eikö niin? :) Sikäli on ihan turha kiistellä valintojen erilaisuudesta, kun niillä saavutettavaksi toivottu päämääräkin on kummallakin ihan erilainen. :) Toiveiden erilaisuus kävi hyvin ilmi siitä sun oletuslistasta.. Esim. että kyllä mä toivon, että mun suhde kestää lopun elämää tai ainakin mahdollisimman pitkään ym. millaiset pyrkimykset on taas sulle vieraita.

Vilhelmin kanssa oon samaa mieltä siitä, että mustakin "vapaasta suhteesta puuttuu seksi osana suhdetta". Mulle seksi on se asia, joka erottaa parisuhteen kaikista muista suhteista ja tekee siitä erityisen. Vapaassa suhteessa se erityisyys puuttuu.
Musta ajatus siitä, että on yksin "vastuussa" toisen tarpeista ei oo ollenkaan ahdistava, vaan tosi sexikäs. Tykkään nimenomaan siitä. En ymmärrä yhtään, että miksi joku lähettäisi miehensä toteuttamaan toiveitaan ja tarpeitaan jonkun vieraan kanssa, vaikka niitä vois itsekin saada toteuttaa. ;) Musta nää tällaiset velvollisuudet on parasta, mitä parisuhteessa on. ;) Musta sitoutuminen ja siihen liittyvät omistusoikeudet on sexyjä, eikä ahdistavia.

Joku sanoi, että tää keskustelu on käynyt ihan liian teoreettiseksi ja mäkin tahtoisin tietää, miten ihmisillä asiat ihan käytännössä toimii. Kyselin meille kimppaa ehdottaneilta kundipareilta ajatuksia vapaasta suhteesta ja kummallakin parilla oli aika samantyyliset säännöt, eli että sänkyyn voidaan ottaa yhdessä kolmas kundi tai toinen kundipari, mutta sooloilu suhteen ulkopuolisten kanssa on kielletty. Mä en oikeastaan tiedä pitäiskö tollaisessa tapauksessa edes puhua vapaasta suhteesta vai vaan suljetun suhteen vapaamielisestä seksistä, kun seksiä harrastetaan kuitenkin aina yhdessä. Motiivit kimppaseksiin oli näillä pareilla keskenään ihan erilaiset.
Musta olis hienoa, jos muutkin tahtoisi kertoa ihan käytännössä millaista suhdetta filosofoinnillaan tarkoittaa, niin olis helpompi hahmottaa mistä me ollaan oikeasti koko ajan puhuttu. :)