Joskus ulostulo on helppoa, toisinaan vaikeaa. 12-vuotias Nico Troisdorfista Kölnin läheltä kirjoitti pikku lapulle: ”Olen homo”, ja työnsi lapun kylpyhuoneen oven alta äidilleen. Nyt, 19-vuotiaana se naurattaa, mutta hän on hyvillään ulostulemisestaan. Vanhemmat aavistavat asian yleensä ensimmäisinä.
Kaikki alkoi tv-kuuluttajasta. Nico oli neljännellä luokalla, kun hän ”rakastui” tv-kuuluttajaan. Vaikka hänellä olikin koulussa tyttöystäviä, hän yhtäkkiä tajusi, että myööpoikaystävän kanssa voi elää onnellisena.
Häntä jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa asia. Oliko homous vain hänen kuvitteluaan. Kumpi sukupuoli kiinnostaa häntä enemmän. Vähitellen hän alkoi tulla varmaksi asiasta ja tajusi, että edessä on pitkä kaapista ulostuloprosessi.
Hän kyseli kavereiltaan kautta rantain näiden näkemyksiä homoista. Kerran hän sitten chatissa paljasti kädet vapisten parhaalle tyttökaverilleen olevansa homo. Tytön reaktio olikin aika positiivinen.
13-vuotiaana Nicossa oli feminiinisiä piirteitä. Hän soitti, tanssi ja lauloi, ja se pisti luokkatovereiden silmään. Hänelle alkoi tulla loukkauksia toisilta pojilta. Usein hän palasi itkien koulusta. Tytöt olivat paljon suvaitsevaisempia, ja Nico viihtyikin paremmin tyttöjen seurassa. Hän otaksuu, että pojat kokivat jotenkin miehisyyden uhatuksi.
Nico löysi ensimmäisen ystävän 14-vuotiaana gay-chatista. Siellä hän törmäsi poikaan, joka kävi samaa koulua. He sopivat tapaamisen poikien vessassa ja siitä lähtien he olivat pari.
Tuntui hyvin vaikealta tällainen salainen suhde. Tavattiin esim. metsässä. Se toinen poika pelkäsi paljastumista. Puoli vuotta kesti se ystävyys. Nico on vieläkin surullinen, etä suhde kariutui. Nico kärsi paljon erosta. Hän pelkäsi, ettei hän enää koskaan löydä toista.
Toisin kävi. 16-vuotiaana hän alkoi tutustua Kölnin gay-elämään. Gaybileissä hän ihmetteli, miten paljon on hyvin avoimesti eläviä homoja. Se maailma oli myös hyvin seksikeskeinen. Siitä hän kauhistui. Vasta vähitellen hän havaitsi, että kaikki eivät ole vain seksiä etsimässä, vaan on myös ihmisiä, jotka hakevat elämänkumppania. Nykyisen kumppaninsa hän löysi eräissä bileissä noin vuosi sitten. Nico on ylpeä suhteestaan, jossa uskollisuus, luottamus ja rehellissyys ovat arvossaan. Ehkä myöhemmin mennään naimisiin.
Myös koulukaverit ovat tulleet vanhemmiksi ja fiksummiksi. He hyväksyvät Nicon sellaisenaan ja on jopa syntynyt ystävyyssuhteita ei-homojen kanssa. Loukkaukset eivät enää häiritse, vaan hän voi käydä myös väittelyyn.
Kaikille nuorille Nico sanoo, että hän pitää hyvänä sitä, että hän yritti jo varhain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. On ollut yllätys, että samanlaisia ihmisiä on niin paljon. kenenkään ei tarvitse jäädä yksinäisyyteen.
Heteroille hän sanoo, että kahden miehen rakkaus on todellista rakkautta eikä mitään epänormaalia kuvitelmaa. Mikä onkaan kauniimpaa kuin rakkaus.
Lisää:
http://www.ksta.de/html/artikel/1162473172337.shtml