Yksin?

Tätä rupesin minäkin miettimään. oon kohta 18w poika enkä oo koskaan seurustellu. oonko jotenkin jälkeenjääny? Mua kyrsii tällä hetkellä todella pahasti olla sinkku. :/ Tahtoisin jonkun jonka kainalossa olla ja jonka kädestä pitää kiinni, jonka huulia maistella ja vaipua uneen tietäen et joku on mun vierellä <3

Pitääkö olla jonkun miestenlehden mallikuvapoika ennenkun kelpaa kellekkään?

No et sä varmasti ainoa ole, on sun lisäks ainakin yks 18, kohta 19 wee sinkku. Oon tyttö tosin, mutta ei mullakaan oo kunnollista kokemusta mistään suhteista. Ei mulla ole kyllä hirveesti ollu kiinnostustakaan ennen, mutta nyt sun sanoja lainaten 'rupee kyrsimään tää sinkkuilu'.

Doh.. eikös kesä oo 'pariutumisaikaa', että onnea sulle.^^
Eiköhän se siitä ja ehtiihän tuota..

Täytin 20, en ole seurustellut koskaan ikinä. Vaikka tämän mainittua se aiheuttaa suurta ihmetystä. En ite mallipoikaa huolis, mitä kivaa on ihmisestä joka ei osaa piettää huolta itestään :P

Olen lähemmäs kolmekymppinen enkä ole ikinä seurustellut (älkäämme laskeko parin viikon säätöjä seurusteluksi). En ole kyllä myöskään etsinyt mitään useampaan vuoteen ja tällä hetkellä lienen jo niin sopeutunut itsenäiseen/yksinäiseen elämään etten ihan heti parisuhteeseen varmaan sopeutuisikaan.

...Kun noita pienten aikojen "säätöjä" ei lasketa, siis sitä kun "vasta" tapaillaan,
eikä panokamuja (...), eikä vääntöjä jotka ovatkin lopulta olleet ystävyyssuhteita,
seurustelen nyt toista kertaa - ja olen kyllä jo yli kolmenkymmenen.

18-kesäisenä kyllä pohdin haikeana että yksinkö tässä täytyy olla, muistan kyllä.
Sittemmin olen kyllä ollut itsekseni vuosikausia oikein mielelläni.
Eivät kaikki ihmiset pariudu. Eivät kaikki edes halua.
Ite seurustelen nyt kun tuntuu että on pakko saada olla sen kanssa
johon rakastua pamahti ja molemminpuolisesti
- mutta suunnittelemattomasti ja etsimättä, ja se siitä.

Ei se tosin helppoa kyllä ole, pirun monen vuoden sinkkuelon jälkeen...
...Mutta tässä kahdenkaupassa olisi paljon ikävämpää olla erossa. Ei nyt vaan voi.
Seurustellaan sitten, hitto vie. Mut ei seurustelun vuoksi sinänsä.

Mutta että: Kaikki ihmiset eivät seurustele, eikä sen pitäisi olla tässä maailmassa
minkään mystisen "onnen" tae, vaikka elokuvat yms. niin tahtovat väittääkin.

hmm... eikös se ole ihan normaalia? siis että ollaan sinkkuja!

Eikö vaan olekin!

Tosiaan, et ole ainoa. Itse olen 17-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut. Jaksan uskoa, että vielä joku päivä tulee joku, jonka kanssa aloitan seurustelun, sillä tunteet olisivat molemminpuoliset.
Mutta pidemmällä tähtäimellä, alkaa jo kyllätyttämään, kun pysyy vain sinkkuna, eikä 'kelpaa' kenellekään. Mutta, eiköhän se tästä vielä jossain vaiheessa. ^^'

Se että ei kelpaa kellekkään ei ole läheskään yhtä turhauttavaa kuin se että kuulee jatkuvasti että on "komea ja hot" ja on silti iki-sinkku.

Sinkkuus kunniaan! 8)

Jepjep. toivon että kesän aikana mäkin löytäsin jonkun kivan poitsun. :) onhan noita miehiä mutta kaikki on eri kaupungissa. :/ ja kun oon opiskelija ja vasta 17, kohta 18. :D nii ei oikein varat riitä mihinkään reissaamiseen. ja yhenillan juttuja en halua! :)

Saan kanssa koko aika kommentteja, että olen hauska ja nätti, mutta silti jotenkin jään aina yksin, eli en kelpaa seurustelukaveriksi...Tosi turhauttavaa..Ja kaiken lisäksi asun pk-seudulla.

flower, tuttu tunne ^^ vaikka en asukkaan pk seudulla

Kieltämättä tuo on tosi tuttu tunne.

Mulla on ollut viimeisen vuoden aikana sellainen tilanne, että ei ketään ihanaa naista näköpiirissä, mutta miehiä riittäisi vaikka jonoksi asti, jos vaan haluaisin. Se vasta turhauttavaa onkin :/

Ja mikähän se ihana nainen sitten olisi...?Tuntuu, että joillakin naisilla on niin kapea-alainen maku naisten suhteen, että mikään ei oikeen kelpaa..Vaikka kuinka olisi mukavaa ja ihanaa yhdessä, kaikki niin hyvin ja sitten sanotaankin että ei oikein kolahtanut tai sitten ei edes tiedetä syytä, vaikka kuinka mukavaa oli, niin ei silti haluta olla yhdessä..Mikä teita naisia (joitakin) vaivaa..?Haluatteko sittenkin olla sinkkuja ettekä löytää sitä elämän rakkautta, vaikka se olisi juuri siinä edessä..?Vai pelottaako teitä..?

Minäkin ollu 3v sinkkuna ja samaa minäkin ihmettelen että kyllä löytyy naisia pilvin pimein vapaina mutta mikä heitä vaivaa kun ei tunnu kelpaavan kuin erittäin täydelliset jolla on upea ulkonäkö,työ,täysin terveet jne vaikka olis tavallisella naisella suuri sydän ja paljon annettavaa???!Eli eipä taida osata arvostaa naisella se sisin kauneus/fiksuus/hauskuus vaan pitää saada kaikki osaalueet +10 pisteet ennen kun voi ajatella seurustelua.:(Aika masentavaa tosiaan!

No älkää nyt Flower ja Nina75 minuun katkeruuttanne purkako, kun ette edes minua tunne. En pidä itseäni kranttuna, ja tietääkseni en anna viestissäni ymmärtää missään kohtaa, että minulle kelpaisi vain ns. täydelliset naiset (joita tuskin on olemassakaan). Päinvastoin minulla on pari samanlaista kokemusta kuin sinulla Flower, että kaikki tuntui menevän hyvin, mutta sitten toinen ei kuitenkaan halunnut seurustelusuhdetta, eikä sitä jäänyt sen kummemmin selittelemään.

Minä purin viestissäni vain turhautumista siitä, että tutut miehet tuntuvat ihastuvan minuun tämän tästä, mutta siitä on pitkä aika, että kukaan nainen olisi ollut minuun ihastunut, enkä kyllä ole itsekään ollut ihastunut pitkään aikaan. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei minulle kukaan kelpaisi. Toki toisessa täytyy olla jotain sellaista, mikä oikeasti kolahtaa, mutta sitäkin voi olla niin monenlaista. Että ei tosiaan tarvitse olla huippumallin ulkomuoto, väitöskirja tehtynä ja rahaa kuin roskaa :)

Marianne, Olisitko valmis tutustumaan ihan naiselliseen, hyvän työpaikan omavaan naiseen ja kokeilla mitä siitä seuraa. Mieti asiaa. Ei sen niin tarvitse olla,että ilman naisseuraa jää. Itsekin olen vapaa ja haluaisin tutustua uusin ihmisiin.

Miksi te arvon sisaret valitatte? Kokemuksesta osaan neuvoa teitä, että ottakaa miestä, se kannattaa: tuntuu hyvältä, pipo lakkaa kiristämästä, huolet katoavat, lesboahdinko jää taakse, mieli seestyy ja elämä muuttuu tasapainoiseksi.

Itekkin miettinyt tätä et homoille ei kelpaa vähänkään "rumempi" henkilö. Kaikki tuijottavat sitä ulkoista olemusta eikä heitä edes kiinnosta katsoa mitä sisälläpäin on. Minusta se sisäinen olemus vaikuttaa enemmän kun ulkoinen. Itsekkään en ole mikään miestenkannen seksipommi vaan tavallinen tallustaja.

Mutta kun ei tunnu kelpaavan niin ei sitten kelpaa. ehkä mä sit pysyn lopunikäni sinkkuna tai sit pitää menä johonkin muodonmuutokseen et alkaa kelpaamaan!

Anne, mikäs siinä, laita viestiä vaan :)

Marianna, Täytynee korjata että olen persoonallinen nainen. Miehiä on kyllä ollut tarjolla,myös työkavereissa, mutta vain naiset kiinnostavat. Sen verran on tullut joskus kokeiltua ja sen tietää.Olen ollut jo jonkin aikaa sinkkuna ja se alkaa tympiä. Ei sitä jaksa aina baareissakaan notkua, vaikka välillä on toki pakko päästä kunnolla bailaamaan. Olet siis ilmeisesti naisellinen, tai jokin sinussa vetoaa miehiin. Vai oletko kunnon flirttityyppi? No ei väliä, vaan kerro minkälaista ihmistä oikeastaan haet/ kaipaat. Pitäisikö olla jotain erityispiirteitä, harrastuksia ym. Minkälaiset naiset vetoavat sinuun? Ihan vaan noin yleisesti.

Eikö nuo kahdenkeskiset keskustelut voisi käydä ihan kahden kesken, miksi tuoda niitä tänne julkiselle, muuhun tarkoitukseen tehdylle foorumille, kun sähköpostikin on keksitty?

Olet aivan oikeassa Public eye :). Juu, Anne, tosiaan mieluummin kertoisin näistä yksityisesti. Lähetä minulle yksityisviestillä mailiosoitteesi (saat sen siis klikkaamalla nimimerkkiäni), niin kirjoitan sinulle :).

Mutta, entä jos nainen onkin hyvän näköinen, hauska, hyvä ura ja rahaa enemmänkin ja siltikään ei kelpaa...?Eikö esim. kaunis, hauska ja vapaa nainen kelpaa ns. tavallisen näköiselle naiselle?

Marianna, ei onnistu yht.tietojesi saanti. Samalla pyydän anteeksi muilta keskustelijoilta että laitoin tälläisia henk.koht viestejä. Tosiaan foorumi on tarkoitettu keskustelulle eikä muulle.Ajattelin vaan että onhan maailmassa paljon ihania naisia ja myös suomessa. Harmi vaan että nämäkin lesbopiirit ovat niin sisäänpäin kääntyneitä että sisäänpääsy voi olla vaikeaa, vaikka näyttäisi miltä ja siksi moni mukava ihminen jää kohtaamatta. Siksi kai sitä täytyy olla yksin. Tai siis onhan kavereita toki, mutta se oma ihminen puuttuuja mistä sen sitten löytää?

Eihän se yksityisviestittely mitenkään vaarallista ole, mutta saattaa ärsyttää ulkopuolisia, joille kyeiset viestit eivät millään tavalla kuulu. Ja tosiaan sen Mariannan sähköpostilinkin saa näkyviin vain, jos on myös itse kirjautuneena palveluun.

Taitaa nuo lepakot olla sen verran nirsoja, että mikään ei kelpaa;-)
Tosin pakko tunnustaa, että katson itsekin sitä ulkoista olemusta, mutta en kylläkään kauneutta.
Mulle naisen ulkoisessa olemuksessa on tärkeintä siisti olemus, se että osaa pukeutua sopiviin vaatteisiin ja se, että hiukset on siististi leikatut;-)
Eli en mielestäni aseta kohtuuttomia vaatimuksia, mutta olen itsekin ollut jo parisen vuotta sinkkuna...

Ai jaa, en mä tiennytkään, että kirjautumaton keskustelija ei voi lähettää yksityisviestiä kirjautuneelle keskustelijalle. Mutta jos Anne haluat yhä tutustua, voit laittaa minulle viestiä osoitteeseen Beth25@jippii.fi, mielelläni edelleen kirjoitan sinulle :).

AAMEN tolle:D!

nameles: "Se että ei kelpaa kellekkään ei ole läheskään yhtä turhauttavaa kuin se että kuulee jatkuvasti että on "komea ja hot" ja on silti iki-sinkku."

aamen tolle:D

Joo, samaa on tullut kuultua, et oot tosi mukava ja muutenkin kiva, mut sit ei vaan kuitenkaan kelpaa.. Yhdeksi illaksi kyllä kelpaisi, mut pidemmäksi ei. Ja asun sentään neljänneksi suurimmassa kaupungissa.

Itse koetan välttää näitä romansseja.

"oon kohta 18w poika enkä oo koskaan seurustellu. oonko jotenkin jälkeenjääny?"

No et todellakaan. Itse olin 26v ku vakavasti aloin seurustella. Sitä ennen oli vain lyhyitä, muutaman kuukauden yrityksiä, joita nyt ei seurusteluksi voi kutsuu.

Ja kyllä vaan taas sinkkuna haluis käpertyä jonku kainaloon ja pitää kädestä kiinni, mut se on kans ihan normaali tunne, ku on yksin.

Nostan esiin vanhan keskustelun ja ikuisuuskysymyksen: onko ikansa sinkkuna olleella kolmekymppisella homolla viela toivetta parisuhteesta?

Tama ajatus, josta on kylla muuallakin keskusteltu paljon, tuli konkreettisesti mieleen kun asuntooni muutti uusi vuokralainen pari viikkoa sitten. Han on todella kiva, hetero, eika meidan valillamme siis ole mitaan kipinaa. Ongelma, jos sita voi niin kutsua, on siina etta han on hyvin laheisyydenhaluinen eika tunnu olevan tyytyvainen edes tuntia omissa oloissaan. Olen itsekin hyvin sosiaalinen ihminen, mutta tarvitsen omat rajat: huoneeni on ehdottomasti omaa aluettani, jarjestan itse oman aikatauluni, hoidan itse ongelmani ja joskus harvoin haluan vain olla omissa oloissa kirjan parissa koko paivan ilman etta kukaan puhuu mulle. En myoskaan suostu selittamaan tekemisiani, oli kyse sitten viinilasista (tai pullosta) aamupaivalla tai yhden illan jutusta kenen tahansa kanssa. Tilivelvollinen olen vain vanhemmilleni =).

En tieda johtuuko tama oman tilan tarve siita etta minulla on sinkkuna aina ollut paljon tilaa, vai olenko sinkku luonteenpiirteiteni takia. Vaikka olen onnellinen nykytilanteessa, en silti ole valttamatta tarkoituksella sinkku. Ainoa selitys johon olen uskonut tahan asti on se, etta en ole tavannut oikeaa ihmista, en siis ole kunnolla ihastunut pitkaan aikaan. Viime viikkojen ajattelun jalkeen minusta on alkanut tuntua etta pelastyn heti jos huomaan etta joku oikeasti tykkaa musta, en esim. vastaa puheluihin jos luulen etta toinen tahtoo jotain enemman kuin mina. (Ainoa oikea ihastukseni oli toivoton tilanne; en tieda - ehka juuri siksi annoin tunteiden roihuta kun tiesin ettei mitaan vakavaa voi tapahtua?)

Tiedan kylla vastauksen kysymykseeni: useampi homoystavani on paatynyt (pitkaan) parisuhteeseen vasta kolmenkympin toisella puolen. En edes ole viela kolmekymppinen yli vuoteen =). Minusta kuitenkin tuntuu etta nama ystavani ovat kiintyvampaa sorttia kuin mina. Mutta mites muut kokevat, onko kaltaisellani "toivoa"; kannattaako edes yrittaa parisuhdetta kun siihen on niin huonot edellytykset, vai pitaisiko viela vain odottaa etta joskus tapaa jonkun joka on oikeasti ihastumisen vaarti. Irtoseksista en kylla luovu ainakaan sita ennen, a girl she doesn't live by only rock'n'roll and brew. Olisi kylla kiva rakastua, osaan olla aika romanttinen. Yksi osa "ongelmaa" talla hetkella on se, etta tyoyhteisossani ei ole muita avoimesti homoja, joten tapaan vain muutamia muita kautta tuntemiani homoja pari kertaa kuussa, baarissa kaynti on nyt jaanyt noin kertaan kuussa. (Pahoittelen skandien puuttumista, en ole viela kahden vuoden jalkeenkaan jaksanut selvittaa miten lisaan ne nappikseeni).

ei kannata ajatella mitä muut ajattelee jos ei seurustele. jos tykkäät olla sinkku niin miksei voisi jatkaa sitä, paitsi jos tulee tunteita jotakuta kohtaan niin sitten täytyy miettiä haluaako olla yksin vai toisen kanssa, koska jos on parisuhteessa niin kyllähän siinä osa vapaudesta menee joillakin vähemmän joillakin enemmän.

ja mitä pikaisesti selasin ketjun läpi niin ilmeisesti homopiirit ei ole muuttunut 2006-2013.. edelleen on ulkonäkö tärkein kriteeri kun seurustelukumppania etsitään, ja pitäisi olla hyvätuloinen yms.. onko enemmistö homoista vähän elitistejä?

omalla kohdallani syy miksen ole seurustellut on siitä että toiset on kaapissa, kun jos tykkää toisesta ja toinen tykkää susta ja sit toinen päättää olla ottamatta riskiä että kohtaisi homofobiaa, harmillinen olo siitä tulee kun kokee ettei ole sen arvoinen että toinen tulisi kaapista :(

tosin mä säälin kaapissa olijoita kun kiinnostaa mutta sit pelkää olla oma itsensä.

Ei alle kolmekymppisenä vielä kannata hätäillä.

Eikös ole (stereotyyppisesti) ollut niin, että perinteisesti homot ovat viettäneet kunnolla nuoruuttaan vähän heteroveljiä ja -siskoja vanhempana, kun kaapista on tultu ulos. Nuoruuden makuun on päästy vasta sitten, kun on jo lennetty pesästä. Nythän tämä on hissukseen muuttumassa, kun oma identiteetti on useammin mahdollista tunnistaa, hyväksyä ja myös saada identiteetille ulkopuolelta hyväksyntää - ja alkaa elää omaa nuoruutta enemmän hetero-ikätoverien tavoin. Tulee se nuoruuden huuma, ensi-ihastumiset ja muutkin länsimaisessa kulttuurissa nuoruuteen liitetyt asiat koettua jo nuorena.

Vakiintumisellekin tulee eväät vähän myöhemmin.

En minäkään alle kolmekymppisenä ollut kovin halukas vielä jättämään bileitä ja sellaisia asioita, kun vasta muutamaa vuotta aiemmin oli päässyt kaiken kivan makuun ja löytänyt ympyrät, jossa saattoi olla avoimesti juuri sitä mitä on.

Ja sitten yllättäen sitä huomasikin haluavansa parisuhdetta, sitoutumista ja vähemmän baaria ja bileitä.

En tietenkään tiedä, millaisen tien joku muu on kulkenut, mutta onpa niitä nelikymppisenäkin vakiintuneita hahmoja. Ja on toki niitä "ikisinkkujakin".

Kiitos vastauksista. En ole oikeastaan pahemmin ajatellut koko asiaa tahan mennessa. Kun minulle tuli yht'akkinen ahaa-elamys siita milta elamani nayttaa muiden silmissa ja tulin ajattelleeksi asiaa, halusin heti laittaa ajatukset paperille ilman suurempaa pohdintaa. Niin, onhan tassa aikaa parisuhteille jos sellainen tulee ajankohtaiseksi. En edes ole edes aikonut paattaa ainakaan kymmeneen vuoteen mihin maanosaan asetun.

Puppeliassin viestia koskien, jotain totuutta tuossa varmaan on, vaikka en ole varma milla tavalla ne koskisi omaa tilannetta. Itselleni ulkonako on vain siina maarin tarkeaa kuin seksin kannalta on tarpeen. Sen sijaan tuloerot ovat melko konkreettinen este. Asun luokkayhteiskunnassa, ja minun olisi kaytannossa mahdotonta tapailla itseani huonotuloisempaa, koska minulla ei ole lainkaan ylimaaraisia tuloja joten en voisi kustantaa toisen elamista; toisaalta en voisi kuvitella viettavani aikaa samalla tavalla kuin alueen vahatuloisemmat.

Kaapissa olevien kanssa seurustelu olisi aivan liian turhauttavaa, en usko etta jaksaisin sita montaa viikkoa. Ymmarran kylla miksi moni paikallinen on kaapissa, perheella on taalla yhteiskunnallisesti aivan liikaa arvoa (ei ole edes elaketta, joten yksinaiset vanhukset tyoskentelevat kunnes kuolevat), ja niin kiinalaiset, malesialaiset kuin intialaisetkin perheet ovat yleensa arvoiltaan hyvin konservatiivisia, vaikka perheen ulkopuolella hyvaksytaankin ihmisten eroja. Joskus kuvittelen etta elan kuin 70-luvun Suomessa: kotona ja toissa kukaan ei kerro homoudestaan, moni paatyy naimisiin, mutta iltaisin nama tyypit sitten kiertavat seksikumppaneita hakien homobaareissa. Sitoutumattoman sinkun kannalta tilanteella on hyvat puolensa. Lahinna se on kuitenkin masentavaa ja surullista. Ne harvinaisemmat uutiset Singaporen homoista, joissa suku on tullut vastaan ja tukee nyt taysin voimia omiaan (niin kuin kuuluu) ovat sitten sitakin kivempia =).

kirjoituksestani osa liittyi suhun, osa muhun ja osa yleisesti.

muuten sitten noissa yhden yön suhteissa kannattaa käyttää sitä kondomia, muuten voi kaydä niin että on pakko tulla takaisin suomeen kun saa hiv ja lääkkeet maksaa helvetisti ilman kelan tukea..