Pihiyden huippu!

Iltapäiväaviisi kertoo jutussaan ihmisten ihmeellisistä tavoista pihistellä=säästää. Joku pesee kahvisuodattimet ja kondoomit uusiokäytettäviksi. Joku istuu kaverin siivelle ja maksattaa tällä.

Japanilaisessa kulttuurissa kerrotaan olevan nk. no-velka. Sen mukaan esimerkiksi hyvästä työstä pyritään hyvittämään jollakin tavoin niin, että ei synny suurta epätasapainoa tai kiitollisuuden velkaa. Se on ilmeisesti vain tapa kaukoidässä.

Tuosta lehtikirjoituksesta tuli mieleeni omakohtainen tapaus. Eräs kaverini on tarvinnut useita kertoja männätalvena apua mm. lumitöissä. Itse hän ei siihen pystynyt. Kävin aika monta kertaa lapioimassa pihan. Nyt kun lumet ovat lopulta sulaneet, hän ojensi kiitokseksi neljä karjanlanpiirakkaa, jotka hän oli saanut jonkun tuttavansa tuliaisina. Hän kertoi ettei ollut jaksanut kaikkia itse syödä. Syvän kiitollisuuden sijaan kirjoitin hänelle kirjeen, jossa kerroin tuntemuksistani ja pyysin kommentoimaan. Eipä niitä tullut. Vain täysi hiljaisuus. Näitä vastaavia tapauksia on muitakin. Kun hän halusi muistaa meitä esimerkiksi merkkipäivänä, hän ojensi firmansa mainoslahjan logoineen kaikkineen. Katsoin kaiken tämän jälkeen, ettemme ole enää kavereita.

Onko muilla kokemuksia superpiheistä tyypeistä tai oletko kenties itse sellainen? ;-)

Juhani

No on todellakin kokemuksia. Tässä teinivuosien "palkaksi piheyttä stoori". Auttelin murkkuikäisenä naapurissa asunutta "vanhaa", mutta laiskaa rouvashenkilöä. Millon olin niittämässä peltoa, letkuttamassa saunaan vettä, nostamassa pottuja, kastelemassa kukkia, tekemässä hoidollisia tehtäviä yms. yms. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lyhyen mietintätauon jälkeen mietin mitä sain vaivanpalkaksi.

- Menneniä pullosin (HYI VITTU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!-> viemäriin)
- kusenmakuista teetä, josta antaja ei pitänyt (sen puoleen kun vastaanottajakaan)
- yhden hengen sähköraastimen (vaikutti masiinalta, joka verkkoon liitettäessä olisi iskenyt tulta silmille kuin porkkanaa raasteeksi)
- saunailtoja (!!!!!)
- kukkien taimia...
varmasti oli vielä jotain muutakin yhtä intresanttia..

Muuttaessani sitten läheiselle paikkakunnalle alkoi tulla postikortteja, että millonkas saapuisin taas paikalle. Helsinkiin muuttaessani ei ole enää häirinnyt :)
Ah, voi noita humaaniuden ja kiltteyden vuosia. Nyt pienestä ja viattomasta on kasvanut vähän suurempi pieni ja viaton, khih.

...

Alexis, käännät asian toiseksi mistä alunperin kirjoitin. Teet olettamuksen, joka ei pidä paikkaansa.

Tarinani ei kerro siitä, että olisin pyytänyt missään muodossa ystävältäni palkkiota. Hänen oma-aloitteinen eleensä oli vain loukkaava minua kohtaan. Eleellään hän arvioi koko talven työni neljän karjalanpiirakan arvoiseksi. Minulle olisi riittänyt yksinkertainen kiitos.

No, lisäpiirre suhteessa tuohon entiseen ystävääni oli se, että hän alkoi komennella minua kuin piikaa. Rajani ylittyi myös siinä kohdassa.

Juhani

...

Arvasin, että jonkun käsistä tulee se mitä Alexsis kirjoitti. Itsekin olen kyllä tehnyt nuo asiat pyyteettömästi ja todellakaan en mitään odottanut ja yhdyn Juhaniin siinä, että työmme arvioitiin millon mitenkin. Hänen vaivannäkönsä karjalanpiirakoiden arvoiseksi ja minun kusenmakuisen teen. .

Luin saman kirjoituksen.
Minä olen superpihi joissain asioissa (niin että toisissa asioissa voin olla huomattavan suurpiirteinen).

Minä käytän vihannes/hedelmäpussit moneen kertaan ja punnitsen tuotteet ilman pussia.
Minulla on kausisähkö. Se tietää, että pyykki pestään ja ruoka laitetaan hellalla varhain aamulla, myöhään illalla tai viikonloppuisin. Lampuissa on energiansäästölamput. Koska laitteissa on vamuustilavalot, nyhdän töpselit irti seinistä kun lähden kotoa pois.
Minä olen vaihtanut HKL:n kausikortin polkupyöräilyyn. Poljen itse asiassa lähes kaikkialle mikä on Vehmersalmea lähempänä näin ei tarvitse maksaa junamatkojakaan.
Suomalaisnainen ostaa kahdet rintsikat vuodessa ja se on tosi vähän. Minun ostelut ovat ihan omaa luokkaansa.

Saksalaiset tulivat aikoinaan kuuluisiksi siitä, että he toivat mukanaan Suomeen kaikki ruokansa purkeissa. Ainakin Eestissä minut muistetaan Trangian käyttäjänä koska en halunnut mennä kalliisiin ravintoloihin. Hiidenmaan lautalla ei yhtään tykätty kun mulla oli Trangia laivan kannella. Venäjälle mennessä kävi ilmi, että spriin tuominen maahan johti joskus sen takavarikoimiseen, joten hommasin tyhjän viinapullon ja pistin spriin siihen. Ei ongelmia tullissa :) No, sitten Venäjällä löysinkin halpaa spriitä ja minua rupesi mietityttämään että olisikohan minun kannattanut sittenkään tuoda sitä Suomesta.
Sen sijaan ostin keittiövaa'an. Se oli siellä selkeästi halvempi kuin Suomessa.

Venäjällä ostin suomalaisittain halpaa votkaa, mutta olin jo ostanut kiintiöni täyteen kun löysin vielä halvempaa. Viina oli pahaa ja tuli ulos, mutta eniten minua kyllä harmitti siinä se, että se vielä halvempi oli jäänyt ostamatta.

Kun ostin valmiin paketin, niin hotelli oli liian hieno ja kallis vaikka samassa kaupungissa oli vaivoin pystyssä pysyvä ja halvempi. Se tietysti harmitti minua. Ajattelin, että seuraavalla kerralla nukun Venäjällä teltassa niin tule vielä halvemmaksi. Kun minua varoitettiin turvallisuudesta, niin sanoin, että on suomalaiset ennekin nukkuneet Venäjällä teltassa eikä silloinkaan turvallista ollut.

Tyttöystävälläni on mitä pihein työnantaja. Kyseessä on keikkahommat pitopalvelulla, päivät pitkiä ja raskaita eikä taukoja oikeastaan lainkaan. Kun kyseessä on *kröhöm* pimeä työ, on palkkakin sen mukainen. Saikohan viimeksi jotain 60e kahdelta todella pitkältä päivältä.. (siis aamusta iltaan) Onneksi näitä hommia on ehkä kerran parissa kuukaudessa, kun ei työnantaja suostu edes puhumaan mistään työsopimuksesta. Kyseessä on tutun tuttu joka osaa vielä vedota siihen ettei yksin jaksa, niin ei voi oikein edes kieltäytyä..

Toinen joka osasi ottaa ilon irti vaimokkeeni hyväntahtoisuudesta oli eräs "kaveri" joka vonkui viikonloput lapsenvahdiksi kun tämä lähti itse ryyppäämään. Kummasti vaan jätti palkat aina maksamatta ja vetosi aina ties mihin.. Unohtui, ei ole käteistä, blaa blaa.. Eipä ole sitä mukulaa enää vahdittu aikoihin!

Grrrr... Kylläpä helpotti! xD

Onneksi Juhani itse olet superantelias ja superkiva! Ja vielä ihanakin! Eikös omassa huippuudessaan olekin nastaa velloa?

Mä tunnen yhden tyypin, joka yrittää jatkuvasti pummia toisilta kaljaa yms. ettei tarvitsisi itse maksaa. Tulee paikalle seurueeseen ja sanoo: "Mulla ei oo nyt yhtään rahaa, koska... joten voisko joku mitenkään tarjota mulle." Jälkeenpäin on selvinnyt, että hänellä olisi kuitenkin ollut rahaa. No tuo on kyllä enemmän hyväksikäyttöä kuin pelkkää pihiyttä, mutta minusta joka tapauksessa tosi ärsyttävää.

En malta olla vastaamatta Japan piikittelyyn tuossa edellä.

City-lehti 10/2006 on haastatellut saksalaissyntyistä Roman Schatz, joka on löytänyt markkinaraon Suomessa, koska me kaikki suomalaiset haluamme tietenkin kuulla mitä muut meistä ajattelevat. Lehtijutussa siteeraataan myös Schatzin kirjallisia tuotteita.

Juttukokoelmassaan Suomesta Rakkaudella Schatz antaa neuvoja tuoreille maahanmuuttajille: vähättele itseäsi niin paljon kuin voit.

Japa antaa meille malliesimerkin siitä, millaisen suomalaisen käyttäytymisen pitää olla. Et saa olla mitään myönteistä. Ainakaan et saa sitä sanoa ääneen. Hyvä itsetunto on suomalaiselle suuri synti.

Japa, minulla sattuu olemaan tänä päivänä sen verran hyvä itsetunto, että tuollaiset kirjoitukset saavat lähinnä uteliaisuuteni heräämään kirjoittajan oman itsetunnon tilasta.

***************

Arvaan, että ylläpito lemppaisi yllä olevan tekstini bittiavaruuteen, koska se on selvästi sivussa otsikon aiheesta. Siksipä liitänkin kiusaksi mukaan yhden oman pihiyden tunnustukseni.

Meillä tänä päivänä "miten päin vessapaperirullan on oltava telineessä" -keskustelu onkin toisenlainen:

Meillä on vedenkeitin, johon mahtunee ehkä pari litraa vettä. Kuumennusvastukset ovat pohjasta hieman erillään. Tavallisesti kaadan vettä sen verran, että vastukset peittyvät ja saan teekuppini täyteen kiehuvaa vettä. Mieheni kaataa raivostuttavasti kannun aina vettä aivan täyteen. Sen lämmittäminen kestää pitkään ja kuluttaa energiaa mielestäni turhaan. Toki omakotitalossa lämmityskautena kaikki lämpö tulee hyödyksi, mutta kesällä ei. Hän jääräpäisesti pitää tuhlailevasta tavastaan kiinni ja minä jääräpäisesti nalkutan.

Juhani

Äh Juhani, hyvä itsetunto ja omassa suurenmoisuudessaan rypeminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Enkä nyt tällä viittaa välttämättä juuri sinuun. Nyt kun Roman Schatzin kuitenkin mainitsit, niin hän vaikuttaa ihmiseltä, joka ei ota itseään liian vakavasti ja on juuri siksi ihan viehättävällä tavalla itsetyytyväinen.

Schatzin julkisuuskuvasta olen osittain kanssasi samaa mieltä. Viittaamassani City-lehden jutussa hän on koko sivun kuvassa kourimassa haaroväliään, kutsuu itseään mediahuoraksi ja kertoo kaupanneeksi itsensä kirjamarkkinoille bi-seksuaalina, "koska nykyään kukaan ei välittäisi keski-ikäisestä heteromiehestä".

Schatsin valitsema tyylilaji on vaativa. Siinä voi mennä myös pieleen. Schatz on se osannut. Toinen juttu onkin sitten, millainen Schatz on yksityisesti. Julkisuuskuva voi olla nimittäin aivan erilainen.

Juhani

"JuhaniV kirjoitti:Meillä on vedenkeitin, johon mahtunee ehkä pari litraa vettä. Kuumennusvastukset ovat pohjasta hieman erillään. Tavallisesti kaadan vettä sen verran, että vastukset peittyvät ja saan teekuppini täyteen kiehuvaa vettä. Mieheni kaataa raivostuttavasti kannun aina vettä aivan täyteen. Sen lämmittäminen kestää pitkään ja kuluttaa energiaa mielestäni turhaan. Toki omakotitalossa lämmityskautena kaikki lämpö tulee hyödyksi, mutta kesällä ei. Hän jääräpäisesti pitää tuhlailevasta tavastaan kiinni ja minä jääräpäisesti nalkutan.

Juhani"

Minä sitten tykkään tuosta sinun miehestäsi ja taas löytyi uusi syy inhota sinua.
Mutta minä pidän puolustuspuheen teekeittimen täytöstä äärimmilleen:

"Ylimääräiselle" kuumalle vedelle löytyy aina käyttöä, esimerkiksi sen voi kaataa tiskiveden joukkoon. Kraanasta ei kuitenkaan saa läheskään kiehumispisteessä olevaa vettä.
Mikään ei ole niin inhottavaa kuin että arvioi veden määrän keittimessä liian pieneksi jolloin joutuu keittämään uudestaan vettä. Siksi keittimeen pitää varata reilusti vettä alun pitäenkin.

Mitä tulee Schatziin niin minun mielestäni hän on suuri tylsimys joka osuu hehtaarikaupalla harhaan arvioissaan suomalaisista.

No, tulihan se reaktio lopulta sieltä karjalanpiirakkapalkitsijalta.

Hän ilmoitti, että minun on pyydettävä HÄNELTÄ anteeksi, kun minulla on oli otsaa kirjoittaa loukkaava kirje, jossa hänen käyttäytymistään moitin. Hän ei nähnyt missään toimissaan mitään vikaa. Vain minä olen toiminut väärin.

Äh, kommentti jääköön nyt täysin omaan typerään arvoonsa.

Juhani

^^ haha, hauska kaveri sulla.

Ei tuollasessa tilanteessa oikeen voi kun jättää ääliö omaan arvoonsa

Ääliö omaan arvoonsa... no ei reagoida JV:n viestiin ;-)

Hyvä kaverini on kyllä aika pummi. Olen itse köyhä opiskelija joka elää sossun rahoilla ja on vuokratkin aina maksettava, mutta aina kun hän tulee kylään on minun hänelle ruokaa syötettävä tai jos kahville mennään niin minun pitäisi aina hänelle tarjota.. Hän itse asuu vielä kotona, käy töissä ja ainoa meno oikeastaan on tupakka. Kerran löysin maasta jopa 40 euroa (tiedän, uskomatonta!) ja hän alkoi kyselemään saisiko hän toisen seteleistä.. en voinut antaa kun ruokaa ei ollut kaapissa ollenkaan ja seuraavaan kerran rahaa olisi tullut vasta parin viikon päästä. Mutta käytiin yhdessä ruoka-kaupassa ja sitten mentiin mun luo syömään oikein kunnolla ja jälkiruokaakin tarjosin.

Yksi tapa millä rahaa säästän saattaa joitakin ihmetyttää ja yököttää, mutta lähikauppani heittää paljon pois täysin kunnossa olevaa ruokaa, joten noin kerran viikossa käyn alku yöstä siellä roskiksesta leipää etsimässä. :D Joskus löytyy wienereitä ja hillomunkkeja (kerran jopa 31 kappaletta!!)
Ihan ensimmäisen kerran kun dyykkasin ja aloin löytöjäni syömään, niin vähän epäilytti ja se eka haukku oli vaikein, mutta sitten huomasin että ihan samalta se maistuu kuin ostettukin.