vauvakuumetta...

olemme naispari joka tahtoisi perheenlisäystä, mutta emme oikein tiedä kuinka toimia. luovutetaanko spermaa naispareille?
Tällä hetkellä meillä painitaan vaimon kanssa samasta asiasta. Me olemme kuitenkin päätyneet muumimuki menetelmään mutta luovuttajaa emme ole vielä löytäneet. Yksityiset klinikat tekevät hedelmöityshoitoja myös naispareille,mutta sehän tietenkin maksaa...meidän haave ja toive olisi tehdä se kotona...kunhan vaan löytäisimme miehen joka haluaa auttaa meitä.
Me taas haluaisimme löytää miespariskunnan, joka haluaisi ryhtyä pohdiskelemaan kanssamme josko perustaisimme yhdessä lapsiperheen. Näillä asioilla vain tuntuu olevan vähän vaikea lähestyä ketään noin vain. Emme oikeastaan edes tiedä, mikä olisi paras tapa etsiä ketään. Luulisi että Helsingistä kiinnostuneita pariskuntia löytyisi, kun naapurustossakin tuntuu pyörivän monia miespariskuntia, mutta emme jotenkin koe, että juttua asiasta voisi aloittaa esim. Makuunin kassalla ;) Onko kenelläkään kokemuksia jaettavaksi?

Miehet, houkutteleeko vai vieroksuttaako ajatus perheen perustamisesta yhdessä naisparin kanssa? Se edellyttäisi lähellä asumista, oikeaa tutustumista, kasvatusneuvotteluja jne., mutta tarjoaisi luultavasti myös joitakin etuja, joista kahden vanhemman perheissä voidaan vain haaveilla.
Me ollaan pitkien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen tultu siihen tulokseen että haluamme lapsen nimenomaan vaimon kanssa kahdestaan.eli miehen rooli olisi pelkästään luovutus.sekin jo vaatii keskustelua kun ja jos luovuttaja löytyy ja siitä kannattaa tehdä myös kirjallinen sopimus.meidän tapauksessa mieheltä ei luovutuksen jälkeen vaadita mitään ja sitä toivotaan myös mieheltä.Asia erikseen on sitten miten sovitaan esim.kun lapsi on täysikänen voiko kertoa isän tietoja ja sekin riippuu täysin miehestä.
Olen miettinyt kans että miten jatkaa tästä eteenpäin,tieto ja varmuus että haluamme lapsen on mutta mitä sitten...Ei tosiaan voi kaupan kassalla heittää asiaa esille.JOTEN RAKKAAT IHMISET KERTOKAA MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN...
niinpä, mekin tiedämme että klinikalta saatava sperma maksaa maltaita, ja toki sen myös olemme valmiita maksamaan lapsestamme, mutta emme edes tiedä missä yksityisiä klinikoita sijaitsee. ja uskomme että myös luovuttajia löytyyy muutakin kautta, mutta haluan tarkat ja pätevät kirjalliset sopimukset lapsen juridisista vanhemmista jne.
onko muilla klinikka kokemuksia, esim. sitä kautta saadut siittiöt ja kotona tehty inseminaatio, tai sitten muuta kautta löydetty luovuttaja.
tuntuu ettei kukaan neuvo mitä tehdä konkreettisesti ja miten ottaa ensi askel asiassa eteenpäin.
Tietoa näistä asioista löytyy vaikkapa osoitteista:
http://www.seta.fi/rainbow/
ja
http://keskustelu.seta.fi/
Siellä voi hakeutua Rainbow-keskustelualueelle, joka on suljettu, siis moderaattorin kautta.

Naisparien näitä asioita miettiessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että miehilläkin on tunteet lapsentekoon liittyen. Näkyy mm. tuossa edellä. Jos asenne on, että annos spermaa ja mies häipyköön lopullisesti näkyvistä, se melko varmasti takaa sen, että lapsenteon voikin sitten unohtaa, ellei ole paksua lompakkoa.

Joskus voi muuten tärpätä heti. Aika usein siihen vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kauankin jatkuvaa yhteistyötä molemmilta osapuolilta.

Juhani
Valitettavasti ylläpito joutui poistamaan muuten ihan asiallisen viestin, koska se sisälsi kontaktiviestiksi määriteltävän lauseen. Sateenkaariperheistä, isyydestä ja äitiydestä voi keskustella yleisellä tasolla, mutta keskustelufoorumilla kaikki kontakti-ilmoitteluksi luokiteltava on kiellettyä.

On hyvä, että näitä asioita puidaan myös julkisella foorumilla, sillä aihe on tärkeä ja monia kiinnostava. Suljetulla foorumilla he jäävät paitsi ajatuksista, ketkä eivät halua (tai ehkä uskalla) rekisteröityä. Sateenkaarivanhemmuus ja -perheet voivat ilmiönä koskettaa myös ihmisiä, jotka eivät itse suunnittele perheen perustamista.

Lisäys: Kontakti-ilmoittelusta on luettavaa tällä keskustelufoorumilla seuraavissa koordinaateissa
Sivustot & ylläpito / Kontakti-ilmoituksista
En tiedä, minkälaisen kontaktinhakuilmoitukseksi luokiteltavan viestin vastaanotitte ja jouduitte poistamaan. Ymmärrän, että ranneliikkeessä on tällaiset säännöt ja uskon että siihen on tarkoin mietityt perusteet.

Poistoilmoituksen ja sitä edeltävän viestin yhteisvaikutuksena rupesin kuitenkin miettimään, olisiko ranneliikkeeseen mahdollista perustaa sen kaltaista palstaa, jossa naiset ja miehet voisivat etsiä toisiaan suunnitteilla olevan vanhemmuuden merkeissä? Olen seurannut niin ranneliike.netin muutamia asiaa koskevia keskusteluita kuin Rainbow-foorumiakin ja ikäväkseni ollut aistivinani, että vanhemmudesta haaveilevilla naisilla ja miehillä näyttäisi joissakin tapauksissa olevan ennakkoluuloja toisiaan kohtaan ja suoranaista vastakkainasettelua. Tilanne on mielestäni surullinen, koska näen että lapsettomuus on asia, jossa ratkaisua tuntuisi puolin ja toisin mahdolliselta lähteä etsimään juuri toisen luonnollisesti lapsettoman ryhmän (anteeksi yksinkertaistava ja oikova ilmaisu) joukosta. Lienevätkö ennakkoluulot aiheuttimina siihenkin, että esim. Rainbow-foorumin keskustelut näyttäisivät olevan lähes poikkeuksetta naisten keskenään käymiä.

Mitä nainen/mies/naispari/miespari sitten tällä hetkellä voi tehdä, jos mielii tutustua naiseen/mieheen/naispariin/miespariin haaveenaan hankkia yhteinen lapsi? Jos omat kontaktiverkot eivät ulotu sopivaksi katsottuihin henkilöihin, apua voi etsiä netistä. Ilmoituksen laittaminen city:n kaltaiseen deittipalveluun ei kuitenkaan houkuttele, koska odotettavissa on fundamentalistien näpäytyksiä ja pornoviestejä, jotka saattavat näinkin aran asian ollessa kyseessä satuttaa todella pahasti. Setan Rainbow-foorumin kaltainen suljettu yhteisö ei (naisparien osalta) myöskään tunnu järkevältä paikalta, koska miehet eivät näytä palstaa sankoin joukoin löytäneet. (Miksi? :) ) Ranneliikeen kaltaisen suhteellisen avoimen, mutta moderoidun ja "hyvähenkisen" keskustelualueen näkisin jollakin tavalla suhteellisen hyvänä vaihtoehtona tällaisille hauille.

Älkää ristiinnaulitko, jos ehdotan jotakin josta on jo keskusteltu, joka on mahdottomaksi ideaksi havaittu tai joka ei ole ranneliikkeen "ydinliiketoimintaa". Yritän vain keksiä innovatiivisia ja mahdollisimman vähän pahaa mieltä aiheuttavia tapoja, joilla ihmiset voisivat löytää toisiaan näissä merkeissä.

Edelleen mielelläni kuulisin miten nuoret miehet lastenhankinnasta ja sen keinoista ajattelevat ja tuntevat :)
Hmm... ymmärrän täysin JuhaniV:n pointin. senpä takia tuntuu siltä että meidän mahdollisuun on vain kääntyä klinikan puoleen vaikka kotona sen olisimmekin halunneet tehdä!!! Ja kieltämättä se tuntuu todella pahalta ajatella että miestä tarvitaan vain luovutukseen.Tuntuu että miestä käytettäisiin vain hyväksi... vaikka se ei todellakaan ole tarkoitus, enemminkin niin että mies haluaa antaa maailman ihanimman lahjan naiselle/parille...
Otaksun, että miehet empivät luovuttajaksi ryhtymistä myöskin siksi, että lait saattavat muuttua niin, että eräänä päivänä mies onkin tilanteessa, jollaista ei etukäteen mitenkään voinut ennakoida. Sopimukset eivät päde, jos ne ovat ristiriidassa lain kanssa.

Ajatellaan vaikka tilannetta, että on sovittu luovutuksesta, johon miehen velvollisuudet päättyisivät. Eräänä päivänä tilanne voisi muuttua niin, että mies vastaisikin lain mukaan lapsesta taloudellisesti, vaikka hänellä ei lapsen suhteen olisikaan mitään oikeuksia. Yhden äkin lahjaksi tarkoitettu asia onkin muuttunut vuosien mittaiseksi velvollisuudeksi. Sellainen ei tuntuisi reilulta.

Sateenkaarilapsia syntyy jatkuvasti ja siihen on tarvittu sekä naista, että miestä.

Neuvoni naispareille on, että pistäkää myös sana kiertämään tuttavapiirissä. Tällaisen kiertoviestin kohtasimme mekin muutama vuosi sitten ja mietimme vakavasti isäksi ryhtymistä. Ikämme tuli lopulta esteeksi. Olemme sitä mieltä, että lapsi tarvitsee reippaan aikuisen rinnalla kulkijan ainakin pariksikymmeneksi vuodeksi. Ajatuksemme silloin oli tasavertaisesta vanhemmuudesta naisparin kanssa. Olisi lasta kohtaan väärin, jos hän joutuisi nuorella iällä vanhuksen vaipan vaihtajaksi.

Tehkää lapset nuorella iällä. Naisilla ikä asettaa selviä rajoja. Myös miehellä isäksi tuleminen vaikeutuu iän myötä. Siimahännät vähenevät ja laiskistuvat.

Juhani
Taas kerran: oman biologisen lapsen sijaan voi ryhtyä jo nyt tukivanhemmaksi tai kaveriksi lapselle tai nuorelle. On monia lapsia, joilla ei ole ainuttakaan aikuista, joka heistä välittäisi. Kunnan sosiaalitoimeen yhteyttä.

Tukivanhemmaksi voi myös tulla epävirallisesti. Näin kävi meidän kohdallamme. Mitään virallisia velvollisuuksia ei ole, mutta kaikenlaista on kuitenkin tullut yhä lisää. Meille kävi niin, että yksi heistä on jopa valmis jatkamaan yritystoimintaamme. Siihen häntä parhaillaan koulutamme.

Juhani
Onnea naispareille sopivien isäehdokkaiden haussa. Valitettavasti en osaa lisätä mitään uutta vaan todeta vain, että oman kaveripiirin kautta onnistuminen voi kuitenkin olla todennäköisintä... siis niin, että pyytää kaikkia tuttavia kertomaan asiaa eteenpäin mahdollisesti kiinnostuneille. Näin itsellenikin kävi, eli sattumalta sain tietää tutun pariskunnan harkitsevan lasten hankintaa, ja eipä aikaakan kun jo olin kahden lapsen isä :)

Valitettavasti muuten millään kirjallisilla sopimuksilla ei oikeasti ole merkitystä, sillä laki ajaa kaiken yli. Eli vaikka olisi mitä sovittu, biologinen isä voi aina joutua elatusvelvolliseksi, mikäli äiti tätä oikeudelta vaatii. Ja kääntäen, jos äiti ei halua isän tapaavan lasta, ovat isän mahdollisuudet asialle mitään tehdä hyvin rajalliset. Nämä ovat varmaan ne seikat, mitkä eniten miehiä arvelluttavat perheen perustamisessa. Niihin ei auta mikään muu kuin luottamus, ja sen muodostamiseenkin kuluu aikaa.
..kyllä me ainakin haluamme ihan oman lapsen jonka voimme yhdessä synnyttää maailmaan, ja jota hoidamme ja kasvatamme. mutta ei tukivanhemmuudessa tms. ole toki mitään vikaa, mutta se ei ole se meidän juttumme, ainakaan tällä hetkellä.
en vain ymmärrä miksei kukaan naispari jolla on jo lapsia, tai jotka ovat enemmän tietoisia asioista, voisi antaa konkreettisia neuvoja mistä alkaa tämä prosessi. kyselin setan rainbow palstalla jokin aika sitten mutta kukaan ei vastaillut (tiedä ottiko ylpeys vallan vai mikä).
okei, tiedän että klinikat ovat vaihtoehto, mutta missä niitä sijaitsee (yksityisiä), paljon maksaa (tiedän että paljon!), onko muita mahdollisuuksia löytää siittiöiden luovuttajaa...?
ja kuinka neuvolassa ja ultrassa käynnit hoituu kun lapsi on saanut alkunsa jonkin omaa kautta löydetyn vieraan ihmisen siittiöistä? hyväksytäänkö sellaista?
ja onko kenelläkään kokemuksia itse hankitusta luovuttajasta? onko kaikki sujunut hyvin?
Tähti, Rainbow-palstalla on näistä kysymyksistä puhuttu niin paljon ja niin pitkään, että luulen monien kokevan sen turhauttavana toistona.

Jospa viitsisit hieman nähdä vaivaa. Tietoa löytyy aikaisemmista sanomista. Tällä hetkellä siellä on 878 keskusteluketjua ja yhteensä yli 8000 sanomaa. On mistä valita.

Juhani
Kiitos mahchobambille ja JuhaniV:lle miesnäkökulman valottamisesta.

Sanan kierrättäminen tuttavien kautta on varmasti eräs toimivimmista vaihtoehdoista. Ainoa mitä vierastan ajatuksessa on se, että en ole tottunut informoimaan kaikista henkilökohtaisimmista asioistani sankkaa joukkoa ihmisiä. Lastenhankinnan suunnittelu on, etenkin kun sen onnistuminen on ehkä keskimääräistä epävarmempaa, asia jota ei haluaisi toitottaa ihan kaikille. Ei niin, etteikö siitä voisi puhua ja ettenkö olisi jo puhunutkin, mutta kuitenkin.

Itsestä tuntuisi, että eräs mukavimmista tavoista tutustua voisi olla vaihdella ensin ajatuksia sähköpostitse ja sitten ruveta tapailemaan ja miettimään voisiko kombinaatio olla sellainen, joka pystyisi ja haluaisi yhdessä lapsia kasvattaa. Joskus joistakin sivulauseista ja keskustelunpätkistä minulle on tullut sellainenkin olo, että miehet saattaisivat pelätä sitäkin, että naiset haluaisivat osapuilleen ensitapaamisella hedelmöittyä. En tiedä, onko sellaisia naisia, mutta itse ajattelen kysymyksessä olevan pitkällisten keskustelujen ja tutustumisen tulos. Ja varmaan useimmissa tapauksissa tällaiseen tulokseen ei lopulta päädytä kun asiat eivät loksahda kohdalleen, ehkä.

Käsittääkseni naisilla on vastaavia pelkoja kuin mitä machobambi kuvaili miehillä olevan. Ainakin minulla on.
Nämä ovat kovin herkkiä ja henkilökohtaisia asioita. Ei sitä itseään tarvitse heti näkyville pistää.

Nimimerkki Nainen, käytä bulvaania. Sovi asia jonkun luotetun ystävän kanssa. Hän hoitaa ympäritiedottamisen, kertomatta kuitenkaan kenestä loppujen lopuksi on kysymys. Vasta sitten kun hän on löytänyt vakavasti otettavan ehdokkaan ja tämän haastatellut, hän voi antaa yhteystiedot kumpaisellekin osapuolelle. Ystäväsi voisi myös hiukan arvioida valmiiksi, josko katsoo osapuolien voivan ymmärtää yleensäkin toisiaan ja pystyvän kunnolliseen kommunikaatioon ja tajuavan koko tilanteen.

Hiukan monimutkaista, mutta paljon suoraa toimintaa turvallisempaa.

Juhani
Bulvaani olisi varmaankin paikallaan, täytyy laittaa mietintämyssyyn :)

Pienenä mulla oli sellainen käsitys, että menen isona miehen kanssa naimisiin ja haikara liihottaa luokse lapsisäkki nokassaan.

Sitten vähän isompana ajattelin, että rekisteröin parisuhteen tyttöystäväni kanssa ja jostakin (muualta kuin haikaran pussista) tupsahtaa aktiiviseksi isäkaksikoksi haluava miespari.

Nyt olen taas vähän vanhempi ja huomannut ainakin sen, että _keskimäärin_ miehet tuntuisivat olevan vähemmän ja myöhemmin vauvakuumeisia kuin naiset. Samaten sen, että miehillä ja naisilla _keskimäärin_ tuntuisi olevan erilainen lähestymistapa tähän koko vanhemmuuteen ja mahdollisen sellaisen järjestämiseen. Naisparit tuntuvat lähes aina ajattelevan lapsenhankintaa pariskunnan yhteisenä projektina. Miehistä tunnen myös sellaisia yksilöitä, jotka kyllä pohdiskelevat lapsenhankintaa, mutta eivät koe sitä välttämättä parisuhteeseensa liittyvänä juttuna, ainakaan niin vahvasti kuin naiset.

Mitä näistä havainnoista voi päätellä? Ehkä ainakin sen, että myös jälkimmäinen kuvitelmani saattaa vielä romuttua omaan mahdottomuuteensa. Toivottavasti kuitenkaan ei :)
meillä on nyt vauva tulossa tyttöystävän, ja edellisestä suhteesta syntyneen lapseni muodostamaan perheeseen. valitsimme hedelmöityshoidon enimmäkseen terveellisyys ja turvallisuus näkökohtia ajatellen. mahdollinen luovuttajakin oli tiedossa, mutta biologisen yhteensopimattomuuden (ä 158cm ja i 199cm) vuoksi valitsimme sen toisen vaihtoehdon. toisaalta pyhää itsekkyyttämme haluamme järjestää kasvatuksen ja perhe-elämämme omana yksikkönämme. ilman että lapsen siittäjä tulee siihen puuttumaan.

kuulostaa törkeältä tietyllä tapaa, mutta olemme kokemuksesta vanhemman lapsen osalta oppineet karkeimman kautta, esim uhkailua huoltajuusoikeudenkäynnillä (isän taholta, joka yhtäkkiä 6 vuoden hiljaiselon jälkeen onkin sitä mieltä että haluaa isosisaruksen itselleen uusperheeseensä. ja olisi mielestään aivan loistava huoltaja lapselleen yhtäkkiä taas) puhumattakaan perinteisistä kasvatuserimielisyyksistä...

pystymme tällähetkellä toimimaan yhteistyössä lapsen hyväksi, ja toivon että tilanne ei tästä enempää kiristy.
siinä mielestäni hyvät perusteet nimettömän luovuttajan käyttöön, oma rauha, oma perhe, oma yksityisyys. ongelmia varmasti tulee kun lapsi haluaa tietoja isästään. silloin joudun kovaan paikkaan itsekyyteni kanssa :/ onneksi hedelmöitysklinikka tarjoaa/vaatii psykologin keskustelua, jotta aiheesta selvitään mahd kivuttomasti. myös perheeni miehet ja parhaat ystäväni ovat tarjoutuneet toimimaan tulevan lapseni miehisenä tukena ja miehen mallina.

näin meillä.
neena kirjoitti: "...mahdollinen luovuttajakin oli tiedossa, mutta biologisen yhteensopimattomuuden (ä 158cm ja i 199cm) vuoksi valitsimme sen toisen vaihtoehdon."

Minä kun en näistä asioista mitään tiedä, niin kysyn että miten iskän ja äiskän 41 cm:n pituusero voi aihettaa biologista yhteensopimattomuutta? Lapsihan perii pituutensa sitten jommalta kummalta, tai jopa joltain "piilevänä" olevalta sukulaiselta, eikä esim. niin että alakroppa tulee äipältä ja yläkroppa isukilta. Olenko missannut (tosin hyvin minimaalisissa) biologian opinnoissani jotain perustavanlaatuista?
Olisikohan Neena viitannut siihen, että jos on kovin pieni äiti ja hyvin suuri isäkandidaatti, niin vauvasta saattaisi tulla hyvinkin suurikokoinen ja hankalampi synnyttää pienelle naiselle. Tuli mieleeni ihan vain siitä, kun karjatilalla kasvaneena seurasin lapsuudessani vierestä, miten lypsylehmille valittiin sopivaa sonnia... Se oli yleensä mukana laskuissa, ettei ollut älyttömän isokokoista rotua, jos lehmä oli pienikokoinen.

Tarkoitukseni ei ole rinnastaa naista lehmään mitenkään muuten, kuin tuossa kokokorrelaatiossa :DD
Ehtikö jo joku mainostaa Sateenkaariperheen abc-kirjaa. Siellä muistaakseni neuvoja lastenhankintaan. Kirjaa saa varmaan sateenkaariperheistä tai setasta. Kannattaa myös katsoa sateenkaariperheiden nettisivut, siellä on osasto "miten lapsia tehdään".

Ite haluaisin ensisijaisesti adoptoida lapsen, mutta sen onnistuminen on kai epävarmaa, joten sitten täytynee miettiä, josko joku homomies olisi valmis jakamaan vanhemmuuden. Myös sijaisvanhemmuudesta olisin kiinnostunut, mutta sellaisiksi kai halutaan ensisijaisesti pariskuntia, joissa on myös mies, kun lapsille toivotaan miehen mallia.

Osa hedelmöityshoitoja tekevistä klinkikoista on ymmärtääkseni nyt hieman varovaisia siitä keille hoitoja antavan, kun tuo lakiasia on niin hakusessa.
Niin ja mitä? Mikä oli käsittämätöntä? En tietysti rinnasta myöskään miestä karjaelikkoon, jos sitä oletit. Siinä kaikki tältä erää, arvoisa Martin.
Ymmärsit oikein. Tuntui erikoiselta - kun halusit kuitenkin korostaa, että et rinnasta - mainita yksi, mutta ei toinen. Arvelin tietenkin, että tarkoitit ylipäänsä vertaamista (kokoaspektia analogisesti lukuunottamatta), joten ei hätää!
nimenomaan tarkoitin sitä, puhuessani synnyttäjän ja luovuttajan kokoerosta, etten halunnut ottaa riskiä viisikiloisen lapsen synnyttämisestä, koska olen itse hyvinkin pienikokoinen. hedelmöitysklinikalla on valittu "sopiva" luovuttaja minua ajatellen. ainahan on kuitenkin se mahdollisuus että pituus tulee vaikka ns. isoisän mukaan ja on jotain aivan muuta kun on odotettu. monessa perheessä lapset ovat hyvinkin eripituisia ja kokoisia, vaikka vanhemmat on samat :)

ilmaisin itseäni ehkä epäselvästi siinä kohtaa että halusin tuoda ilmi että se pääsyy tekemäämme valintaan on se omana perheenä pysyminen. alkaa raskaus olemaan puolivälilssä ja tunnelmat katossa!

...pitää vielä mainita erinomainen vastaanotto neuvolassa ja synnytyssairaalassa jota olemme kohdanneet pariskuntana. iso plussa terveydenhuollon tätiliineille suvaitsevaisuudesta!
Vai turvallisuusnäkökohtaa mietitään, kun halutaan tehdä lapsi keinohedelmöityksellä!Outoa tosiaan ja paranoidista. Kun lukee näitä lesbonaisten perusteluja lapsi"projekteilleen", niin en yhtään ihmettele, että lakialoite ei mene läpi. Vika on heissä itsessään eikä yhteiskunnassa. Täytyyhän yhteiskunnan päättäjien tietää oma vastuunsa!

Lapsi on ihminen eikä mikään frankenstein, joka kootaan palasista, mitkä miellyttävät. Ettekö te tiedä mitää geeneistä! Te yritätte vissiin omalla alkeellisella järjenjuoksullanne säädellä sitä minkälainen lapsesta tulee. Ihan jotenkin tulee mieleen, että sama kuin menisistte valintataloon, kun "valitsette" mieskandidaatteja ( siittiöitä ). " mä en halua liian isoa" " mä en halua vaikeata synnytystä" "mä en halua synnyttää alakautta olleskaan" jne. "haluaisin lapsesta sellaisen mukavan tuppervaretiiviön, yhtä sopivan, mauttoman ja puhtaan!"

Menisitte ja kloonaisitte ITSENNE!
luullakseni heterotkin valitsevat kumppanin omien mieltymyksien mukaan. korjatkaa jos olen väärässä! perheen perustamiseen ja perheessä elämiseen on monenlaisia malleja. me olemme valinneet tämän ratkaisun oman perheen hyvinvointia ajatellen. kukaan meistä tuskin haluasi elää klooninsa kanssa :)
vai haluatko sinä enter?
en ole hetero vaan bi ja minulla on itselläni kolme lasta. Toki katsoin tarkkaan millaisen ihmisen kanssa halusin lapseni! Itse olen suht lyhyt verrattuna lasteni isiin, mutta lapseni ovat minua melkein päätä pidempiä tai sitten jopa lyhyempiä kuin minä...mutta ei ulkonäkö saa olla kriteerinä valittaessa lapsen isää!!! Mulle ainakin oli paljon tähellisempää mitä sen pää kopan sisällä liikku...
Meille syntyi 3 viikkoa sitten esikoinen, ihana pieni tyttövauva <3 Meillä prosessi lähti liikkeelle jo oikeastaan neljä vuotta sitten, kun aloimme olla yhdessä: selvisi että halusimme kumpikin lapsia, kunhan aika olisi oikea. Viime kesänä sitten aloimme miettiä asiaa ja totesimme, että ajankohta oli sopiva (minulla vakituinen hyväpalkkainen työpaikka ja puolisoni opiskelut loppusuoralla). Niinpä hakeuduimme aluksi loppukesästä Väestöliittoon, mutta totesimme sen vääräksi paikaksi meille. Löysimme hyvän klinikan Jyväskylästä (toinen klinikka, johon kannattaa olla yhteydessä on saman ketjun firma Kuopiossa -jompa kumpaa suosittelen) ja siellä yksi käynti riitti -tulin heti raskaaksi. Lopputulos tuhisee tuolla pihalla vaunuissa :)

Eli reippaasti vaan ottamaan yhteyttä klinikoille ja kannattaa sanoa, että heitä on suositeltu tms., kuten itsekin teimme. Kohtelu oli varsin asiallista, mutta ainahan kehuminen kannattaa ;) Vauvaonnea!
Onko sinulle tehty munanjohtimien aukiolotutkimusta ennen hoitojen aloittamista? Millainen tutkimus se on? Olen nimittäin kuullut, että se olisi melko kivulias toimenpide. Puolisoni on menossa kyseiseen tutkimukseen viikon päästä.
Samat asiat ovat Saksassa yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin meilläkin. Düsseldorfissa Rheinische Post käsittelee tätä asiaa hyvin tutuin termein.

Homojen ja lesbojen vauvakuume ei vieläkään ole yhteiskunnassa sallittua. Perhe nähdään edelleen mies-nais-lapsi –kokoonpanona. Mutta siitä huolimatta maailmassa on yhä enemmän nais- ja miespareja, joilla on lapsia tai jotka haluavat lapsen. Viime vuosina sateenkaariperheet ovat tulleet vahvasti näkyviin. Saksassa on äskettäisen tutkimusken mukaan 700000 nais- tai miesparia, joilla on lapsi. Useimmat lapset ovat edeltävästä avioliitosta.

Mutta mitä tehdään, jos ei ole edeltävää avioliittoa. Yksi ratkaisu on kasvatusvanhemmuus. Lapset ovat perheistä, joissa heitä ei syytä tai toisesta ole pystytty hoitamaan. Kuitenkin monilla viranomaisilla tulee vastaan omat ennakkoluulot homopareja kohtaan. Homo- ja lesboparit eivät oikein hyvin istu ”normaaleihin perheolosuhteisiin” edes liberaalissa Berliinissä. Vaikka siellä jo 10 vuotta sitten selvitysten jälkeen suositeltiin, että homo- ja lesboperheisiin voi myös sijoittaa lapsia, niin tapahtuu vain harvoin. Ennakkoluulot elävät yhä. Tuleeko sellaisissa perheissä kasvaneista seksuaalisesti tasapainoisia ja miten paljon laspset saavat kärsiä pilkkaa esim. koulussa.

Tutkimukset ovat paljastaneet, että lapset voivat näissä perheissä ihan hyvin. Kuitenkin annetaan ymmärtää, että ”homot eivät ole mikään perhe”. Se on ikävää niille, joista näin puhutaan Vaikka mielipiteet vähitellen muuttuvatkin, muutos myönteisempään suuntaan on kovin hidasta. Eikä siinä auta, että homo- ja lesboperheet, jotka haluavat lapsen, ovat taloudellisesti usein varsin hyvässä asemassa ja lapsen hankkiminen on harkittua. Monissa ns. tavallisissa perheissä lapset joutuvat elämään minimiolosuhteissa.
Meilläkin on kovasti keskusteltu lapsesta ja sen hankinnasta. Meillä oli pitkään tuttu naispariskunta, joiden kanssa asiaa yhdessä suunniteltiin, mutta sitten he päättivätkin olla hankiimatta jälkikasvua. Itse olisin halunnut lapsen juuri heidän kanssaan, sillä olin tuntenut heistä molemmat jo liki 15 vuotta, joten luotin heihin molempiin.

Minuun sattui kovasti se, etteivät he sitten halunneetkaan lasta hankkia. Ei siksi, etteikö heillä olisi siihen oikeus. He varmasti harkitsivat asiaa todella tarkkaan ennen päätöstään. Kuitenkin se, että mahdollisuus hankkia lapsi tutun pariskunnan kanssa raukesi, tuntui pahalta. Siksi en oikein ole osannut ottaa kehenkään yhteyttä Rainbow-palstan kautta. Tuntuu jotenkin hullulta lähteä esittäytymään ihan tuntemattomille ihmisille ja kaupitella dna:taan. Lisäksi aika moni tahtoo saada vain sukusolujen luovuttajan, ei isähahmoa.

Jollakin tavalla uusiin naispareihin tutustumisessa jännittää sekin, millaiseksi lasten kasvattaminen sitten muuttuu. Joudunko pelkäksi ruokkojen maksajaksi, kuten puolitutulleni kävi. Synnytyksen jälkeen äiti ei tahtonutkaan antaa lapsensa olla missään tekemisissä isän kanssa, ainoa yhteydenotto oli kutsu isyystestiin ja elatusmaksun sovitteluun. Luonnollisesti tämä on worst-case-scenario...

Ajattelin tänä syksynä mennä hengaamaan Turun Sateenkaariperheiden tapaamisiin. Jospa sieltä löytyisi joku kiva pariskunta.
Minulla taas tuli vastaan tilanne kun naapurissa asui naispari ja silloin vielä kuljin bi miehenä joten ajatus kiinnosti kun ne kysyi.Kävin kaikki mahdolliset terveys testit jotka ne maksoi ja koska suvussakaan ei ollut mitään sitten päädyin toisen kanssa sänkyyn ja muutaman kerran jälkeen tulosta syntyi.Sovimme ,että ei kontaktia jollei ne ota yhteyttä ja paperit tehtiin erään asianajan luona.Minua ei myöskään suomen lait sido koska otin aikoinani 17 vuotta asuessani Norjan kansalaisuuden jossa ihan toiset lait näissä tapauksissa.Vuosi sitten tuli kuva e-postiin niiltä muksusta ja kiitos lisäksi.Minulla omat lapset Norjassa joita tapaan koko ajan joten vaikka pikkasen kirpasi ajatus etten saisi kenties ikinä tavata poikaa,niin olin kuitenkin iloinen jotta naispari oli yhdessä ja onnellisia.Joten lykkyä etsintään kaikille jotka lapsia haluaa,muta muistakaa ottaa selville taustat hyvin jos käytätte niin sanottuja vapailla markkinoilla olevia spermanluovuttajia.
Aboan kuvailema tilanne, jossa nainen katoaa synnytyksen jälkeen lapsen kanssa ja palaa ainoastaan vaatimaan rahaa, on tietysti ajatuksena hyvin pelottava. Olen kuullut tällaisen ajatuksen esitettävän niin usein, että minulle on välillä tullut sellainen kuva, että pelko tällaisen tilanteen syntymisestä estää joitakin homomiehiä edes harkitsemasta lapsenhankintaa.

Toki maailmaan mahtuu huijareita ja tällaisen asian äärellä haluaa olla ehdottoman varovainen. Sen ymmärrän. Siksi on tietysti syytä tutustua hyvin, ennen kuin rupeaa millään kombinaatiolla lisääntymään (tai yrittämään sitä). Tiedän kuitenkin, että on paljon naispareja, jotka etsivät lapselleen nimenomaan aktiivista isää/isiä, eivät luovuttajaa. Ja ainakaan minun tuntemistani naispareista yksikään ei ole etsinyt isää lapsilleen ketunhäntä kainalossaan, vaan ainoastaan ja vain siksi että tahtoisivat lapsellaan olevan isän. Ja tässä otoksessa n on suurempi kuin 5.

Ylipäätänsä miehen etsiminen taloudellisista syistä on niin mieletön, että ainakin omasta näkökulmastani katsottuna tällaisen suunnitelman toteuttaminen vaatisi vakavaa luonnehäiriötä. Siis että esim. minä ja naisystäväni väittäisimme etsivämme mieparia aktiivisiksi isiksi, tutustuisimme, suunnittelisimme, keskustelisimme, sopisimme asioista ja sitten lapsen synnyttyä katoaisimme? Ja sitten elelisimme keskenämme hyvällä omallatunnolla ja naureskelisimme hihoihimme kuinka ovelia olimmekaan kun huijasimme, ja vieläpä miespariskuntaa? Ja sitten kasvattaisimme lapsen vaalimaan samoja arvoja?

Hedelmöityshoitoklinikalla käyminen on niin yksinkertaista ja halpaa, että kukaan normaalijärkinen joka ei todella halua lapselle nimenomaisesti isää, ei edes rupea etsimään sellaista. Olkoonkin, että uusi hedelmöityshoitolaki saattaa estää suomalaisella klinikalla käymisen, mutta samaiset palvelut esim. Virossa eivät tule juurikaan kalliimmiksi.

En tiedä. Voi olla, että koska olen nainen, en vain näe kaikkia niitä puolia, joita miehet näissä asioissa näkevät. Haluaisin vain herättää keskustelua siitä, että onko todella käynyt paljon sellaista että naisparit ovat huijanneet miespareja/homomiehiä ja kadonneet lapsen kanssa, VAI sekottuvatko näihin pelkoihin riitaisat heteroavioerot, joissa miehet keskimääräistä useammin (yhteiskunnan miehiä syrjivien asenteiden takia) ovat jääneet heikommalle lapsia "jaettaessa"?

ps. Siitä olen samaa mieltä, että Rainbow-foorumin naisten kirjoituksista _pieni_ _osa_ on ollut tyyliltään tökeröitä ja ehkäpä antaneet valitettavan väärää kuvaa perusjoukon asenteista. Pidän asiattomana esim. sen arvostelemista ulkoapäin, mitä merkityksiä toiset antavat omille sukusoluilleen.
Täydennän vielä (ennen kuin joku muu ehtii :) ) edellistä viestiäni sillä, että hedelmöityshoitoklinikalla käyminen ei tietenkään ole "yksinkertaista ja halpaa" - ei henkisesti eikä fyysisesti -, jos joutuu esim. lapsettomuuden vuoksi vaativiin hoitoihin. Eikä se tietenkään ole halpaa verrattuna moneen muuhun yksittäiseen asiaan, mutta mielestäni 500 e/käynti on hyvinkin edullinen hinta suhteutettuna siihen, mitä lapsen elättäminen 18 vuoden ajan maksaa.
Haluan olla isä.... naiset, kirjoitakaa mulle sähköposteja, niin vaihdetaan ideoita. Ciao!
Hei,

minäkin haluaisin jälkikasvua ja olisin valmis luovuttamaan sukusoluja niitä tarvitseville naisille.

kaikesta muusta siihen liittyvästä voimme sitten sopia yhdessä, mikäli asiassa pääsemme eteenpäin...
Mekin olemme suunnittelemassa perheen lisäystä, klinikalla varmaankin ja varmemmin. Olen tietoinen näisä ns. kotihedelmöityksistä. Kandejahan löytyy, kuinkas muutenkaan kun ilmoittelujen kautta netissä ja siinä on jopa vara vähän seuloa vastanneiden kesken että millasen tyypin ottaa. Tyyppejä on sitten sen mukaan, eli ehottelua ja kovin negatiivistäkin vastaan ottoa on luvassa silloin. Rohkealla otteella kuitenkin sitä löytyy varmaankin sellainen suht sopiva... ainut vain että siitä ei ole varmaa onko toinen oikeasti puhdas 100% sesti voi olla tauteja joista hän ei mainitse niin perinnöllisiä kuin muitakin.... siinä sitten leppoosasti mies kotiin käymään., kuppi käteen ja onnee vessan puolella... ootteletta siinä ihan silleen katellen kattoon ja kun tavara kupissa näkemiin ja sitten ruutalla vauva kasvamaan... hmmm kerron aika kovin sanoin mutta näin... kuitenkin
On aika surullista lukea naisen kirjoittamaa tekstiä, jossa lähes kansallissosialistien tapaan haetaan täysin puhdasta luovuttajaa. Tosin ei varmaan mene kovin pitkään, että tarjolla on geneettisesti muokattuja sukusoluja. Pitäähän sitä vanhempien saada juuri sellainen lapsi kuin oli toiveena.
Myös minun mielestäni surullista on se, että jotkut naiset eivät tajua lapsettomuuden olevan yhtälailla monille homomiehille kova pala kuin se on heille itselleen. Mielestäni ei ole asiallista ajatella, että homomiehet olisivat se ensisijainen kohderyhmä, jonka joukosta löytyy pelkkä sukusolujen luovuttaja. Etenkään ei ole mielestäni reilua kovaan ääneen huudella täällä tai Rainbow-foorumilla tyyliin "Ei tarvitse käydä kuin kerran" tai etenkään tyyliin "Mikä siinä nyt on niin vaikeaa, eihän tarvitse käydä kuin kerran".

Sen sijaan aktiivisen isän löytyminen homomiesten keskuudesta on mielestäni todennäköisempää kuin heteromiesten keskuudesta (koska heteromiehet yleensä haluavat yrittää lisääntyä oman naispuolisen puolisonsa kanssa, mitä vaihtoehtoa homomiehillä ei valitettavasti ole).

Sitä en pidä niin kummallisena, että ihmisillä on kummallinen tarve _yrittää_ _jonkin_ _verran_ vaikuttaa siihen, minkälaisen lapsen saavat. Näinhän heterotkin toimivat parinvalinnan kautta. Huomionarvoista on kuitenkin se, että lopulta lapsi on sellainen on kuin on ja varmasti ihana juuri sellaisena kuin on.
juu... tämän palstan ja siinä käydyn keskustelun ansiosta olen nyt raskaana!! eräs ihana heteromies oli lukenut näitä kirjoituksia ja otti yhteyttä... tämä oli hänen tapansa edistää tasa arvoa!!! pitkien keskustelujen ja sopimuksien jälkeen aloitimme itse projektin ja jo toisella luovutus kerralla tulin raskaaksi...toki raskaus on vielä niin alussa että mitä tahansa voi tapahtua!!! halusin vaan kertoa että tälläkin palstalla on tekstejä lukemassa miehiä jotka ovat valmiita pelkkään luovutkseen... niitä viestejä saan nimittäin vieläkin. itselläni ei enään ole tarvetta mutta kiitos kaikille jotka ovat olleet valmiita auttamaan. ja erittäin suuri kiitos meidän luovuttajalle!!!!
Oi, onneksi olkoon!!:)
Olipas piristävä ja iloinen uutinen näin maanantai aamulle.:)
Katselin tässä tätä vanhaa viestiketjua. Olen mieheni kanssa jo pidempään pohtinut lapsen hankkimista. Adoptiotakin selviteltiin, mutta kun olemme rekisteröity pari, niin se ei onnistu ainakaan tällä hetkellä. Siksi olemmekin miettineet, miten saisimme löydettyä ehdokkaan, joka suostuisi äidiksi. Onko kenelläkään kokemuksia tälläisestä ja ehdotuksia, mistä kannattaisi etsiskellä.
olipas taas kerran tuskallista lukea tuota omaa edellistä viestiä...
Niin, tulin siis raskaaksi mutta valitettavasti me menetettiin meidän pieni tulokas!!!
Nyt vasta alkaa olla taas voimia ja intoa aloittaa projekti uudestaan, ei kyllä tunnu että tuosta kaikesta on aikaa jo reilu pari vuotta!!!
Päivää! Kertokaahan, jos neuvoja tulee mieleenne. Hölmöä kysellä yksityiselämään liittyviä mielipiteitä tuntemattomilta, mutta vielä hölmömpää on jumiutua vatvomaan yksikseen.

Olemme olleet yhdessä seitsemisen vuotta, ihan parikymppisistä. Kuten yleistä lienee, vauvakuume ei jakaudu tasan, mutta kyllä avopuolisoni on vähitellen alkanut suhtautua mahdolliseen tulevaan lisääntymiseen positiivisesti. Minä olen kuitenkin innokkaampana ehdottomasti se bioäitikandidaatti, ja puolisoni on asettanut lapsihaaveilleni ehdon - kolmansia osapuolia hän ei tähän halua. Itse taas olen kovasti sitä mieltä, että isähahmo -miksei useampikin- olisi tarpeen, enkä räsästymättä osaa tätä kantaani kyllin selvästi perustella. Onkohan järkevintä tallustaa ostamaan tanskalaissiittiöitä, vaikka homma epäilyttäisi? Etsinkö kadehdittavan toimivan apilaperhemallin, jotta asia tulee tutuksi?
Aika hyvä foorumi on Setan Rainbow-keskustelupalsta. Suosittelen lämpimästi!
Haluaisin olla isä. Olisin valmis osallistua koti-inseminaatio menetelmässä. Äiti voisi olla yksin hoitaja tai lesbo pariskunta. Olisin isähahmo, haluaisin että lapsella olisi ainakin osittain minunkin sukunimi. Olisin valmis osallistua lapsen tai lapsien elämässä. Voidaan pohtia erilaisia vaihtoehtoja. Olen halunnut tätä jo kauan. Nyt olisi minulle sopiva aika. Kirjoitellaan ja keskustellaan.
Setan rainbow-palsta oli lähinnä ahdistava vauvahehkutuksineen tällaiselle lapsettomalle homolle. Itse olen väestöliitossa luovuttajana ja annoin luvan kaikille käyttää sukusolujani, joten jossain on "minun" lapsiani, joita tuskin koskaan näen.
Mutta haluaisin niin kovasti itsekin omia lapsia ja nyt olisi juurikin hyvä vaihe elämästä hankkia lapsia. Omat lapset tuntuvat kyllä täysin saavuttamattomalta unelmalta varsinkin näin kehä III:n ulkopuoliselle, mutta ajatus on mielessä joka päivä. Pidän lapsista ja onneksi tällä hetkellä saan viettää aikaa (uusperhesanaston mukaisesti) bonuslapsien kanssa, kun puoliskoni hoitaa siskonsa lapsia, joiden kanssa vietämme paljon aikaa. Mutta tämä on vain tilapäistä ja kohta taas olemme yksin ilman lapsia :( Sydämeni itkee verta, kun ihmiset sanovat, kuinka hyvin tulen toimeen lasten kanssa ja kuinka hyvä isä minusta tulisi. Mutta minkäs teet, kun homo oot..
Vähän samanlaiset fiilikset tulleet itselle Sateenkaaripalstasta.

Me vähän samassa tilanteessa kuin sinä. Tuntuu, että pääkaupunkiseudulta löytyisi vaikka kuinka paljon äititarjokkaita, mutta Varsinais-Suomesta ei lainkaan. Koska vietämme paljon aikaa mökillämme ja käymme harvoin ulkona, ei naisiin tai naispareihin tule nykyään tutustuttua niin kuin ennen. Ja kun vielä useimmiten tahdottaisiin lasta varten vain siementä, ei kokonaista isää, saa se olon apeaksi.
Satuinpa eksymään lukemaan tätä ketjua, sillä olen samassa tilanteessa kuin niin moni täällä. Olen naispuolinen, ja elän tällä hetkellä yksin. Aika on kuitenkin kypsä päätökselle hankkia lapsi, ja en haluaisi tehdä sitä spermapankin kautta yksin. Te miespuoliset jotka mietitte samaa, ottaisin mielelläni viestejänne vastaan yksityisesti, mieluiten sähköpostiini jotta voimme vaihtaa ajatuksia.
Itse olen vauvakuumeillut yli 10 vuotta. Kuitenkaan mitään mahdollisuuksia minulla tuskin on, sillä vammaisuuteni ja seksuaalinen luokittelemattomuuteni varmasti karistavat monet pois. Eikä adoptio liene ollenkaan helppo ratkaisu minulle, sillä veikkaan, että minusta riippumattomat seikat estävät sen. Toisin sanoen en ole törttöillyt tms., mutta muut jutut varmasti painavat miinukselle.
Hei

Vastaan näin julkisesti kun en tiedä miten sähköpostisi saa näkyviin.

Joo, maailma on heteroiden ja nuorten. Vaikka itse olen bi-tyyppinen niin lapset ovat jääneet tekemättä ja nyt on liikaa ikää (47). Luovutusta haluavat eivät kelpuuta eikä väestöliittokaan....
Itse olen alle 30, ja lahjoittanut aiemmin eräälle hedelmöityshoitoklinikalle.
Auttaisin mielelläni muitakin vauvasta haaveilevia myös tätä kautta.
Itse löysin lepakkolaakson kautta mahtavimman luovuttajan mitä voi olla. ja nyt olenkin onnellisesti taas keskenmenon jälkeen raskaana ja laskettuun aikaan on enään 10vkoa!! Jos löydätte luovuttajan netistä niin kannattaa kirjoittaa asioita ylös mitä ei halua ja mitä haluaa luovutusten suhteen ja jatkoa ajatellen. Meille molemmille oli selvää että kun/jos raskaus onnistuu niin yhteyttä ei pidetä sen jälkeen. Muutenkin kannattaa tutustua luovuttajaan koska netistä voi löytyä vaikka kuinka häiriintynyttä porukkaa. Onneksi meillä kävi erittäin hyvin.
TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN PALJON ONNEA RASKAUTUMISISSA!!!!! Älkää luovuttako vaikka välillä tuntuu että kaikki on liian vaikeaa!!!!
Olen selaillut monia viestiketjuja koskein lasten hankintaa.
Kuulostaa kivalle, että muutamat ovat onnistuneet haaveissaan.
Itselleni on tullut kuva, että monet naiset haluaisivat mieheltä sperman, mutta ei isyyttä.

Itse haluaisin aktiivi-isäksi - kaikki materialistinen on kunnossa; työ, tulot ja nuoruuden juoksut juostu.
Haluaisin olla tasavertaisesti mukana lapsen elämässä - luonnollisesti yhteishuoltajuus siis.
Toki asioista yhdessä sopien. Uskoisin, että tällöin arkikin helpottuu; on useampi aikuinen hoitamassa asioita ja luomalla turvallista ympäristöä.
Tuntuisi pahalle, jos nainen/pari ilmoittaisi, että otamme kyllä siemenet kiitollisuudella vastaan, mutta haluamme että allekirjoitat paperin jossa poistut kuvioista.

Tarkoittaako tämä, että naisparit eivät tule kysymykseenkään? Sikkunainen paras vaihtoehto?
Kertokaa arvioisat naiset näkemyksiänne. Löytyykö naisia/pareja, jotka ajattelevat, että kyseessä on tasavertainen projekti, jossa myös isällä on tärkeä rooli.

Ja miten muilla miehillä on käynyt? Onko yhteisprojekti onnistunut?