Go, Baby go!

Kirjailija JT Leroy , joka nousi kulttimaineeseen ja kirjalliseksi supertähdeksi omaelämänkerrallisella esikoisellaan "Sarah" on paljastunut "huijaukseksi". Kirjan ja kirjailijan takaa väitetään olevan "JT Leroyn" kadulta pelastaneet Laura Albert ja tämän aviomies Geoffrey Knoop jonka sisarpuoli esitti LeRoyta julkisuudessa. Vuonna 2000 julkaistu kirja kertoo teini pojan kokemuksista rekkapysäkki huorana.
JT Leroy esiintyi harvoin julkisuudessa vedoten hänen ujouteensa ja lapsuuden traumoihin. Legenda kirjallisesta ihmelapsesta kasvoi vuosien saatossa julkkisystävineen ja tukijoineen. Leroyn sanotaan vedonneen lukijoidensa sympatioihin juuri kokemuksillaan ja persoonallaan. Lukiat samastuivat kirjailijaan gay/transgender identiteettiiin ja hänen sanottiin sairastavan Hiviä ja kärsivän huumeaddiktioista.
Häpeämättömän taitava kirjallinen huijaus vai häpeällinen kirjallinen huijaus? Vai uusi yritys blurrata kirjailijan hahmo jotta hänen oma tarinansa ei "värittäisi" hänen tuotantoaan?
Minulle LeRoyn persoona on ollut kiehtovampi kuin hänen kirjallinen tuotantonsa. Hänen hahmonsa sekottui vuosikisi mielessäni Armistead Maupin "Yön Kuuntelijat" -romaaniin. Jokseenkin sopivaa on (Leroyn tarinaakin sivuten) että kirjailija Armistead Maupin nimestä saa anagrammin "is a man I dreamt up".

Joskus hämärtyy se mitä luemme, kirjailijaa vai kirjaa.


muutama linkki tästä aiheesta;
http://uk.gay.com/headlines/9586
http://en.wikipedia.org/wiki/JT_LeRoy

Onhan se noin!

Eli monet kirjailijat jotka ovat (kirjailija)persoonina tuttuja ja nimekkäitä,
vaikuttavat tekstiensä lukemisiin. Kafka, Hemingway, Tolstoi - Genet, Burroughs, Saisio...

Kafkaa lukiessa mukana voi kai tulla keuhkotautisen pohdinnat, Genet'stä elämänkuvioittensa
vankilavuodet yms.

(Kirjallisuustieteellisissäkin keskusteluissa tämä on pitkän tauon jälkeen
käsittääkseni myönnetty uudelleen: eli että tekijyys merkitsee tekstissä ja lukukokemuksessa)

Täytyy sanoa että uudelleen luettuna "Sarah" tekijän "paljastuttua" kesi-ikäiseksi naishenkilöksi oli jokseenkin "turvallisempi" lukukokemus, vaikka en voi sanoa pitäväni kirjasta sen enempää tai vähempää tuon ikä ja sukupuolenvaihdoksen takia.
Jotkut kirjat ilmeisesti ei vain toimi ilman kirjoittajan persoonan tuomaa salaperäisyyden huntua ja itsekin lienen "syyllistyneeni" lukemaan kirjailiaa enkä minua (välttämättä) kiinnostavaa kirjaa. Aivan kuten on "pakko" kahlata klassikoita vain koska ovat sattuneet saamaan "klassikon pakkokahlattavuuden sädekehän..."
Vaikea arvuutella, mutta tuskin olisin ensinmäistäkään kertaa lukenut "JT Leroyta" ellei tämän ympärille olisi rakennettu tuota traagista hahmoa. Luulisi kirjan löytäneen lukiansa muutenkin kuin traagisen elämäntarinan hypetyksellä mutta se taas ei olisi ollut ihan sama asia.