Ystävän kuittailut

Kyse on eräästä miesystävästäni. Hän on monella tapaa ihana ystävä, aina tukee ja kannustaa minua, meillä on hauskaa yhdessä ja voin puhua hänelle miltei kaikesta. Olemme tunteneet 1,5 vuotta ja usein olemme tavanneet joka viikko.

Ystävyyteemme kuuluu, että meillä on usein pientä hyväntahtoista naljailua ja välillä aika hurttiakin huumoria. Hän on hyvin sanavalmis kaveri, ei jää sanattomaksi koskaan, minä saatankin joskus jäädä. Yleensä vaan nautin meidän välisistämme pikku vinoiluista, mutta viime aikoina hän on alkanut kuittailla lesboudestani tavalla joka ei enää tunnu hyvältä. Hän saattaa kommentoida esim. "Kyllä sullekin pitäisi löytää mies." tai "Kyllä sullekin tekisi hyvää saada munaa."

Itse olen vaan kuittaillut vastaukseksi jotain tyyliin "No säkö mulle sitä munaa tarjoaisit?", mutta aika hämmentyneen olon nuo kommentit ovat jättäneet. Tulee sellainen olo, että eikö hän otakaan minua vakavasti ja hvyäksy sellaisena kuin olen, ja olen kokenut sen hieman loukkaavana. Tai ottaahan hän silloin minut vakavasti, kun jutellaan asiallisia. On sanonut useaan kertaan, ettei mun lesbous ole hänelle mikään ongelma, ja olenhan minäkin tilittänyt hänelle useasti omista naisasioistani. Ja hän on alkanut vasta parin viime kuukauden aikana tekemään noita "pitäis sunkin saada munaa" -kuittailuja. Ja ei, kyse ei ole siitä, että hän olisi ihastunut minuun, sen tiedän.

En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, vai reagoinko itse liian herkästi. Kerran sanoin hänelle näistä kuittailuista, hän oli vaan, että eihän hän millään pahalla, sehän oli vain huulenheittoa. Mutta silti jää vähän outo olo noista.

Ala ehdotella hänelle miehen kokeilemista (oletan siis että hän on hetero), saattaisi jopa pitää kunnon panosta anukseensa ja voisi sitten kertoa sinulle kokemuksistaan jne...

Ehkä hän siitä tajuaa, että ei välttämättä tunnu niin kivalta kuulla jatkuvasti tuollaisia heittoja - tai sitten ei. Jollain tasolla häntä kuitenkin taitaa lesboutesi hämmentää tai häiritä, ehkä taustalla on jonkinlaista kiinnostusta.

Hei Marianna, olisiko miesystäväsi sinusta kuitenkin mustasukkainen...Samantapaisia fiiliksiä olen saanut osakseni miesten "ymmärtämisestä " lesbouttani kohtaan.Ensiksi kaikki hyväksyvät ja ovat niiiin kaveria mutta joukossa on heitä jotka jaksavat kuittailla nyt myöhemmin. " Menee taas hyvännäkönen muija hukkaan kun vilkuilee akkoja!!! Haetaan sulle äijä!" Ja homovitsejä kuulee enemmän kuin tarpeeksi:)

Tylsäähän tuollaista on kuunnella.Kysy rohkeasti ystävältäsi MIKSI hän käyttäytyy niin.Taidat kyllä saada yhtä fiksuja vastauksia kuin minäkin;) Minä tapailen harvemmin ystäviäni jotka arvostelevat negatiiv lesbouttani. Have a nice day!

Hei Marianne,

en tietenkään tunne Sinua tai tätä miesystävääsi mutta kommentti sallittakoon. Koska olen itse bi-seksuaali mies, yritän arvioida tilannetta oman hetero-puoleni kautta. Heteromiehessä on sisäänrakennettu kiinnostus naisiin, mikä on ihan luonnollista. Olet nainen, hän heteromies. Hän kiinnostuu Sinusta. Lesboutesi saattaa olla määrätyllä tavalla kiihottavaa, toisaalta tekee Sinusta vaikeasti saavutettavan (=mahdottoman).

Vaikkka miten olet vakuuttunut siitä, ettei hän ole kiinnostunut sinusta, mieti vielä. Oma veikkaukseni on, että hän haluaisi Sinusta "enemmän". Ystävyys on alkanut kehittyä rakkaudeksi tai ihastukseksi. Hän ehkä haluaa Sinua, muttta tuo lesboutesi on teidän vällissänne. Häntä syö sisältä, ja hän purkaa tunteitaan asteittain pahenevaan kuittailuun. Hirmu surulllista, mutta niin inhimillistä. Kunn kerrran olette ystäviä, nosta kissa pöydälle ja selvitä missä menette. Kaikki voikin kääntyä parempaan, mutta hyväksy sekin mahdollisuuus että ystävyytenne päättyy.

Ehkä kannattaisi vastata, että "anna jo olla!", ja sillä lailla sivuuttaa kuittaus.

Kuulosta tutulta. Oma hetrokaveri oli aluksi ymmärtävinään niin hyvin, mutta piankos alkoi senkin suunnalta kuulla homoudesta vittuilua. Rasittavaa.

Taustalla saattaa olla tietenkin se, että hetskumiehet katsovat mielellään "lesbopornoa" eivätkä saa realistista kuvaa leboista. :/

Jos hän meinaa että oikea äijä "käännyttäisi" siut, niin muistuta, että niin se oikea äijä tekisi hänellekkin.
Sitä mä olen ainankin käänteisesti sanonut muijille, jotka on kuittaillu homoudesta.

Kyllä se saatta olla mustasukkaisuutta sun ystävyydestäsi häneen. Taitaisko olla vähän ihastunut sinuun...? Sano sille että munaa kätees ! !

Itselläki parhaana kaverina hetero mies jo kahdeksan vuoden ajalta.On eläny mun kanssa läpi kaikki etsikkovaiheet ja kuunnellut ihmissuhdetilitykset. Nuorempana tosissaan oli poikaystäviäkin muutama. Nyt olen tullut ulos vuosia sitten kaikille läheisilleni. Tykätään käydä baarissa yhdessä ja muutenkin ollaan yhteydessä tosi paljon. Selvinpäin hän on mitä ihanin ystävä, mutta parin tuopin jälkeen alkavat naljailut tyyliin "eiks toi jätkä näytä ihan sun entiseltä muijalta, paitsi et sil on kulli omasta takaa". Ei jotenkin jaksa ymmärtää sitä, että jos kerran aina toisensa perään lankean todellä jätkältä näyttäviin naisiin niin miks en voi samantien olla miehen kanssa. Toinen naljailun lähde on entiset poikaystävät. Saattaa tulla heittoa tyyliin "miksi sä niitä jätkiä sillon tapailit ku mäkin oisin ollu kokoajan siinä". Tosin jälkimmäiset heitot tulee vasta useamman oluen jälkeen. Muutenkin hän alkaa kännissä turhan usein näkemään minut naisena, eikä niinkään kaverina. Aina välillä tuntuu siltä, että hän kuvittelee mun olevan lesbo, ihan vaan sen takia, että miehet eivät kelpaa.

Kamalan usein törmää juuri tuohon syvälle juurtuneeseen ennakkoluuloon, että lesbous/homous olisi kuitenkin jonkinlainen valinta. Erityisesti jos joskus on seurustellut vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Itselläni on käynyt niin että tuttu heteromies ihan tosissaan koitti yhtenä lauantai-iltana saada minut sänkyyn, vaikka tiesi että olin vastikään eronnut naisystävästäni.

Surullista kyllä, nykyään on ystävinä lähinnä homomiehiä ja pari naispuolista ystävää, jotka ovat todella olleet tukemassa niinä aikoina kun tuntui että elämä kaatuu päälle tämän lesbo-asian takia. Seksiasioista en pysty puhumaan muille kuin parhaalle homoystävälleni, heteroille en edes halua puhua. Olisi kyllä avartavaa jos tuttavapiirissä olisi myös heteromiehiä, mutta jotenkin on vaikeaa päästä siitä tunteesta että he kuitenkin vain odottelevat siinä vieressä milloin tämä "vaihe" menee ohi ja alkavat taas oikeat miehet kiinnostaa. Onneksi tuttujen miehet sentään tuovat elämään miesväritystä; ei unohdu että niitäkin on Ihan Oikeasti olemassa ;)

tiuhti kirjoitti: "Itselläni on käynyt niin että tuttu heteromies ihan tosissaan koitti yhtenä lauantai-iltana saada minut sänkyyn, vaikka tiesi että olin vastikään eronnut naisystävästäni."

No olipa röyhkeä teko tutulta/ystävältä! Minulle ei onneksi kukaan ystävä ole tuollaista tehnyt, baarissa sen sijaan olen joskus törmännyt miehiin, joilla on mitä omituisimmat käsitykset lesboudesta. Luulevat, että en halua munaa, mutta kaikki muu mahdollinen heidän kanssaan kyllä käy. Kerrankin yks äijä jonka kanssa juttelin, kysyi voinko mä silti lähteä tanssimaan (nopeita), vaikka lesbo olenkin. No tottakai voin, minähän rakastan tanssimista. Mutta heti kun tanssilattialla päästiin, äijä alkoi kähmiä minkä kerkesi, vaikka mä olin kyllä tarkoittanut ihan pelkkää tanssimista. Just tuollaisten urpojen takia, jotka eivät tahdo millään tajuta, ettei kiinnosta, ei tee enää erityisemmin mieli käydä heterobaareissa (tosin iän karttuessa on muutenkin tuo baari-innostus vähentynyt).

Mullakin välillä yks kaverini vinoilee siitä, kun olen lesbo.. Yritihän toi kaveri kesällä mua iskeä ja ku sanoin asiasta hänelle niin hän lähetti mulle sellaisen txtviestin jossa se hauakku mut pystyyn ja viel totes et älä koskaan yritä tyrkyttää noita sun ällöttäviä tapojasi muhun? Kyllä mä olin vähän aikaa hämilläni et mitä tapoja ku kaverini ei ole edes mun naismakuani niin miten mä voisin tyrkyttää tapojani hänelle.. Kyllähän toi asia loukkasi mua aika lailla.. Sitten toi kaverini aina välillä kyselee kaikenlaista mun lesboudestani..

tiuhti kirjoitti: "Itselläni on käynyt niin että tuttu heteromies ihan tosissaan koitti yhtenä lauantai-iltana saada minut sänkyyn, vaikka tiesi että olin vastikään eronnut naisystävästäni."

Mulla (olen hetskunainen) on käynyt juuri tuo sama toisinpäin. Eli eräs minulle läheinen lesbonainen alkoi oikeastaan heti pitkästä suhteesta erottuani iskemään minua. Se oli hirveää. En odota lesbojen olevan parempia ihmisiä, mutta jotenkin olin luullut hänen kokeneen niin paljon ikävää, ettei tekisi niitä samoja toisille.

MInulla oli miespuolinen ystävä, jonka kanssa oli keskusteltu asia läpi ja hänen piti todellakin olla vain ystävä. Eräissä bileissä hän alkoi sitten kettuilla minulle eräästä tytöstä, johon olin kovasti ihastunut. Kettuilu meni niin törkeäksi, että häivyin paikalta enkä enää sen koomin vastannut yhteydenottoihin. Kuukausia myöhemmin mies sitten tunnusti puhelinvastaajaani olleensa minuun ihastunut ja harmistunut kiinnostuksestani tyttöön. Pyyteli kovasti anteeksikin, mutta enpä sitten koskaan enää ottanut takaisin kaveriksi sitä selkään puukottajaa. Notta yleistä näyttää olevan saman tyyppinen käytös.

Tämä nyt ei ole ihan aiheesta, mutta pakko sanoa jotain tähän:

"Kamalan usein törmää juuri tuohon syvälle juurtuneeseen ennakkoluuloon, että lesbous/homous olisi kuitenkin jonkinlainen valinta."

Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi ainakin lesbous voi hyvin olla MYÖS valinta. (Sulkematta tietenkään muita vaihtoehtoja pois). Esim. itse olen aina ajatellu olevani bi, mutta viime vuosina meikäläisestä on tullut sen verran kova feministi, etten voisi ihan periaatteesta kuvitella koskaan enää olevani miesten kanssa. Miehet ei vaan enää kiinnosta, ei fyysisesti eikä suurin osa henkisestikään. Muita samanlaisia? :)

Hyvä nimim. "Normaaliko?"

Et ole. Siis normaali.

Joko olet jonkun heteromiehen nimimerkki ja sellaisenaan provo tai sitten olet NIIN täysin hurahtanut telaketjufeministi, että tarvitsisit vain kunnon munaa siitä toetaksesi. Itse olen valitettavasti täysin homo, joten sitä en voi tarjota, mutta varmaan apua löytyy jostakin muualta.

Sukupuolisen suuntautumisen muuttuminen feministisen ajattelutavan takia ei ole mahdollista. Toki toisin päin se voi mennä. Oletkohan miettinyt olisiko siinä käynyt ehkä näin? (Siis mikäli et ole kolmekymppinen frustroitunut heteromies joka yrittää epätoivoisesti pelastaa kunniaansa saatuaan vappuna pakit tytöltä, joka tykkäsikin enemmän toisesta tytöstä...)

Siis voihan se tietyllä tavalla olla "valinta", jos on bi-seksuaali, ja päättää olla huomioimatta sitä heteropuolta itsessään, varsinkin jos miehet jostain syystä alkaa ottaa aivoon... mutta ei se kyllä sitä seksuaalista -suuntautumista- sinänsä miksikään muuta! Toisaalta, itse uskon ainakin ettei seksuaalinen suuntautuminen ole mikään vakio, vaan voi muuttua... mutta ei kylläkään sen takia että niin päättää...

Vaikka tietenkin jokainen määrittelee itsensä kuten tahtoo!

(ps. Ja voi sitä olla tosi telaketjufeministi vaikka tykkääkin miehistä! ;) )

...kyllä tosiaan tarvitsikin saada kunnon munaa toetakseen tuosta Peten kommentista.

normaaliko? kirjoitti:
"Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi ainakin lesbous voi hyvin olla MYÖS valinta. (Sulkematta tietenkään muita vaihtoehtoja pois). Esim. itse olen aina ajatellu olevani bi, mutta viime vuosina meikäläisestä on tullut sen verran kova feministi, etten voisi ihan periaatteesta kuvitella koskaan enää olevani miesten kanssa."


Seksuaalikäyttäytyminen on valintojen tulosta, mutta kenenkään seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta. En minäkään esimerkiksi muuttuisi märehtijäksi, vaikka alkaisinkin rouskuttaa takapihallani kasvavaa nurmikenttää. Ainoat, ketkä voivat ns. "teeskennellä" homoa tai heteroa, ovat biseksuaalit. He kun sattuvat luontaisesti olemaan kiinnostuneita kummankin sukupuolen edustajista. Se että biseksuaali valitsee vain yhden sukupuolen edustajia kumppaneikseen ei kuitenkaan "muuta" kyseessä olevaa biseksuaalia homoksi tai heteroksi. Hän on tuolloin vain yksinkertaisesti sellainen biseksuaali, joka ei tapaile kuin yhden sukupuolen edustajia.

Sitäpaitsi, miten feminismi muka on ristiriidassa miehistä tykkäämisen kanssa? Käsittääkseni feminismi vastustaa vain sukupuoleen perustuvaa eriarvoisuutta ja syrjintää, eikä miessukupuolta sinänsä (??).

"olet NIIN täysin hurahtanut telaketjufeministi, että tarvitsisit vain kunnon munaa siitä toetaksesi."

ehkä ymmärrettävästi esim. juuri tällaisten kommenttien takia ei suurin osa miehistä voi muuta kuin ällöttää. ehkä oli tyhmää edes yrittää saada aikaan rakentavaa keskustelua täällä "sekapuolella"... itse uskon siihen, että ihmisen seksuaalisuus voi saada uudenlaisia muotoja eri elämänvaiheissa, ja minusta on lähinnä surullista, että ihmiset voivat kuvitella määrittelevänsä omaa, saatika sitten jonkun toisen, seksuaalisuutta laittamalla sitä erilaisiin lokeroihin. itse olen aina kuvitellut ihastuvani ihmisiin sinänsä enkä heidän edustamiinsa sukupuoliin, mutta löydettyäni tyttöystäväni ja feministisen ideologian en voi kuvitella enää koskevani miehiin siinä mielessä. näin se vain minun kohdallani on. voihan tilanne joskus muuttua, mutta tämä on tämänhetkinen tilanteeni. ei kai minun tarvitse itseäni kenellekään puolustella, ajattelin vain josko täältä löytyisi kohtalotovereita. ilmeisesti kuitenkin huhupuheet homo- ja lesbopiirien tiukkapipoisuudesta eivät sittenkään ole täysin tyhjiä. suvaitsevaisuutta toivoisin puolin ja toisin :)

normaaliko? kirjoitti:
"itse uskon siihen, että ihmisen seksuaalisuus voi saada uudenlaisia muotoja eri elämänvaiheissa, ja minusta on lähinnä surullista, että ihmiset voivat kuvitella määrittelevänsä omaa, saatika sitten jonkun toisen, seksuaalisuutta"

Itsekin määrittelet seksuaalisuutta tietyllä tavalla sanoessasi, että se voi saada uudenlaisia muotoja eri elämänvaiheissa. Tuolloin nimenomaan _määrittelet_ seksuaalisen suuntautuneisuuden plastiseksi, muovattavaksi ja muovautuvaksi ominaisuudeksi. Voitaisiin sanoa, että myös sinun ajattelutavallasi seksuaalisuus lokeroidaan. Lokeroita vain sattuu olemaan yksi tai kaksi (kolmen tai useamman sijaan).


normaaliko? kirjoitti:
"itse olen aina kuvitellut ihastuvani ihmisiin sinänsä enkä heidän edustamiinsa sukupuoliin"

Tämä on eräs myytti, jota jotkut biseksuaalit mielellään näyttävät viljelevän. Ei homo tai heterokaan todellisuudessa sukupuoleen ihastu vaan ihmiseen, joka vain sattuu olemaan tiettyä sukupuolta. Tietynlaiset ominaisuudet ja piirteet koetaan ihastuttaviksi ja haluttaviksi, kun taas tietynlaisia piirteitä ja ominaisuuksia ei. Homoilla ja heteroilla nämä preferenssit vain sattuvat menemään melko yksiin sukupuolijaon mukaan.


normaaliko? kirjoitti:
"ilmeisesti kuitenkin huhupuheet homo- ja lesbopiirien tiukkapipoisuudesta eivät sittenkään ole täysin tyhjiä"

Tiukkiksia ja ennakkoluuloisia henkilöitä löytyy kaikista ihmisryhmistä. Homo- tai biseksuaalit eivät tässä suhteessa ole keskimäärin yhtään sen parempia tai valistuneempia kuin heterotkaan. Ihmisiähän tässä kuitenkin kaikki olemme. Omasta puolestani voin sanoa, että olen vain kyllästynyt siihen joidenkin biseksuaalien käyttämään ilmaisuun, että seksuaalinen suuntautuneisuus "muuttuu" joksikin (ts. joko homoksi tai heteroksi) tietyissä elämäntilanteissa, kun kyseessä objektiivisesti katsoen ei ole suuntautuneisuuden vaan käyttäytymisen muuttuminen.

Väitettäessä suuntautuneisuuden olevan muuttuvainen tavallaan mitätöidään myös koko bi-identiteetti ja kielletään sen olemassaolo. Tätähän ovat lukuisat heterot (ja myös homot) tehneet kautta aikojen sanoessaan, että ei sellaista suuntautuneisuutta ole olemassakaan ja että ns. biseksuaalit "eivät vain vielä tiedä mitä oikein haluavat". Tällaiset olettamukset ovat mielestäni selkeästi virheellisiä, sillä moni kokee hyvin vahvasti omaavansa biseksuaalisen identiteetin, olipa heillä sitten samaa tai eri sukupuolta oleva kumppani. Puheet suuntautuneisuuden muuttumisesta ovat myös räikeässä ristiriidassa useimpien aihetta koskevien tutkimusten kanssa, jotka ovat melko selkeästi osoittaneet, että seksuaalinen suuntautuneisuus on enemmän tai vähemmän pysyväluonteinen ominaisuus.

Hieman aihetta sivuten, on mielestäni hyvin kuvaavaa, että esimerkiksi monet kristillisten eheyttäjien aikaansaamista ns. "ex-homoista" ovat kaikesta päätellen olleet alunperinkin ennemminkin biseksuaaleja kuin homoja. Näitä tapauksia sitten näyttävästi esitellään suurelle yleisölle "parantuneina" homoina tai lesboina. Aidot homot ja lesbot, jotka kärsivät eheytysideologian kurimuksessa, on piilotettu visusti uteliailta katseilta. Heidän tapauksessaan jaksetaan aina myös muistuttaa, että "eheytyminen voi olla elinikäinen prosessi".



(Edit: Mielestäni on myös hieman ristiriitaista, että ensin sanotaan seksuaalisen suuntautuneisuuden olevan muuttuva ominaisuus, ja seuraavaksi kerrotaan, että kaikenlainen luokittelu on lopultakin turhaa, koska seksuaalista suuntautuneisuutta ei oikeastaan edes ole olemassa. Jos kerran suuntautuneisuutta ei sellaisenaan ole edes olemassa niin miten se voisi muuttua?)

Kaksi väitettä lonkalta:

Ihmisessä itsessään olemuksellisena oleva 'seksuaalinen suuntautuneisuus' ei yksin määritä seksuaalista identiteettiä, vaan se rakentuu sosiaalisessa kanssakäymisessä ja on siten altis muutokselle. Ihmisen seksuaaliseen käyttäytymiseen ja valintoihin vaikuttavat niin 'biologiset' kuin sosiaalisetkin tarpeet, jotka ovat keskenään dialektisessa suhteessa.

Jos ihmisen ajatukset, arvot ja lähipiiri vaikuttavat hänen kokemukseensa itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan, on täysin mahdollista, että esimerkiksi ihastuminen gynosentriseen 'feminismiin' tai sen edustajaan saa aikaan koko ihmisen lävistävän ja esikoulustakin tutun "yäk, poikabakteereita"- reaktion. Jos Normaalimme kokee vaikeana jopa kirjoittamisen palstalle, jossa nämä yököttävät toiset saattavat lymytä, ei ole ihme jos seksikään niiden kanssa ei enää oikein maistu.