kannattaako aloittaa suhde?
Minulla on aika hämmentävä tilanne menossa, olen ihastunut ja uskon että tunne on molemminpuolinen. Mutta. Meillä olisi yhteistä aikaa vain ensi syksyyn, mahdollisesti vain kesäkuun alkuun, ja sitten emme näkisi ainakaan puoleen vuoteen, ja senkin jälkeen asuisimme eri puolilla suomea ainakin kolme vuotta, opiskelun takia. Kannattaako tässä tilanteessa alkaa syventää tätä ystävyyttä, onko parin kuukauden onnellisuus eron aiheuttaman surun arvoinen? Haluaisin uskoa että suhteemme kestäisi eron, mutta se nyt ei ole kovin realistinen ajatus. Olemme tällä hetkellä hyviä ystäviä, entä jos ystävyyskin menee? En tiedä miten toimia?
Olet ihastunut! Voisit kysyä itseltäsi, kannattaako ylipäänsä ihastua. Minun vastaukseni on kyllä. Elämä on yllätyksellinen. Toki suunnitelmia voi tehdä, mutta milloinkaan niiden toteutuminen ei ole varmaa. On turhaa arvottaa nykyistä pääsääntöisesti sen mukaan, mitä tulevaisuudessa (mahdollisesti!) tapahtuu. Vielä epävarmempaa (ja epäilyttävää!) on uskotella itselleen tietynlaisia lopputuloksia.
Mitä ihastumisesi tarkoittaa käytännössä:
Mikäli lähdet opiskelemaan, olisit silloin ollut joitakin kuukausia Hänen kanssaan ja tilanne olisi silloin eri kuin nyt. Mitä tahdotte tuolloin, Sinä ja Hän? Mikä on suhteen vahvuus tuolloin? Kuinka vahvasti haluat panostaa suhteeseen?
Tietenkin näihin ratkaisuihin vaikuttaa se Toinen. Elä kulloisenkin tilanteen ja tuntemuksiesi mukaan ja katso reaktioita.
Onko onnellisuus surun arvoinen. Mikä kysymys! Jos välimatka aiheuttaa surua/surun, niin se yksinkertaisesti saa arvonsa siitä, millainen suhteesi on - jo NYT! Voit tietenkin kysyä itseltäsi, oliko tämä kaiken surun arvoista - sen kieltäminen, että on tavannut toisen on kovin pinnallista.