ystävyys ja seksi?

ihan vain mielenkiinnosta kyselen että onko tämä ihan mahdoton yhdistelmä?
tuleeko mustasukkaisuus ja omistushalu sotkemaan kuvioita vai onko mahdollista pitää ystävät "vain" ystävinä vaikka seksiä olisikin?
kokemuksia?

Tässä olisikin aluksi mielenkiintoista käsitellä ystävyyttä. Ylläolevan mukaan ystävyyteen ei kuulu mustasukkaisuutta eikä omistushalua (mihin ne muuten kuuluvat?). Siitä voinen olla samaa mieltä. Ystävyyteen voi kuulua ylläolevan mukaan myös seksiä. Tjaaa...
'vain' ystäviä.

En osaa vastata, Micce.

Mielenkiintoinen aihe. Toisilta kai onnistuu paremmin ja toisilta heikommin. Esimerkkejä varmasti on molemmista. Veikkaan kyllä, että onnistuminen on harvinaisempaa. Vaikea tietysti puhua kuin omalta kohdalta. Ja toisaalta sinkkuajoista on jo sen verran monta vuotta, ettei asiaa ole tullut ihan vähään aikaan ajateltuakaan.

Ennestään tuntemattoman kanssa voi olla helpompi hypätä sänkyyn kuin vanhan tutun kanssa, toisaalta ennestään tuntematon lakkaa olemasta tuntematon sitten kun tähän tutustuu ja ehkä ystävystyy - vaikka seksin merkeissä. Itselleni tuttavuuden luonne on hyvin eri tyyppinen sellaisten kanssa joihin olen tutustunut "tavallisissa ympyröissä" kuin niiden kanssa, joiden kohdalla tutustuminen on tapahtunut fyysisemmin.

Jälkimmäisiin tapauksiin liittyy mielenkiinto nimenomaan fyysisten seikkojen tähden. Toisaalta "tavallisissa ympyröissä" syntyneet ystävyyssuhteet liittyvät ihan muuhun kuin seksiin. Ainakin itselleni on aika vieras ajatus mennä sänkyyn sellaisen kanssa, joka ei sytytä isosti fyysisesti. Toisaalta fyysiseen haluun ainakin omalla kohdallani liittyy yleensä myös jonkinlainen erilainen tunne kuin "ystävyys", vaikka toki nuo eivät ole toisiaan poissulkevia. Yleensä fyysiseen haluun kuitenkin liittyy enemmän tai vähemmän halu jostain läheisemmästä suhteesta. Toisaalta olen ihastunut joskus korviani myöten ilman, että olisin halunnut mitään fyysistä...

Itse en etenkään enää tässä iässä pystyisi siihen, että joku kaveri olisi vakipano. Ei sellainen vaihtoehto tuntunut nuorempanakaan luontevalta.

On tosiaan mielenkiintoinen aihe. Varmasti riippuu ihan ihmisistä, onnistuuko. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta kaveripiirissä on ollut pari seksiä vain ystävyyspohjalta tapausta. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan päättynyt hyvin. Toisessa kaverit eivät enää pystyneetkään suhtautumaan toisiinsa luontevasti seksin tultua kuvioihin (takana oli siis jo pitemmän aikaa pelkkää platonista ystävyyttä), tämän seurauksena heidän välinsä viilenivät. Toisessa tapauksessa puolestaan toinen osapuoli olisikin pidemmän päälle halunnut parisuhteen, toinen taas ei, jälleen seurauksena välien viileneminen.

En kiellä, ettenkö olisi itse koskaan tuntenut fyysistä vetoa ystävää kohtaan. Sen verran varovaiseksi kuitenkin olen tullut noiden em. tapausten perusteella, etten itse menisi ehdottamaan mitään pelkälle ystävälle, ystävyyden säilyminen on kuitenkin ollut selkeästi tärkeämpää minulle. Mutta jos ystävä itse ehdottaisi seksiä, saattaisin suostuakin. Se riippuisi tietysti paljon siitä, kuka ehdottaisi ja millainen oma elämäntilanteeni on.

Olen huomannut, että jotkut ihmiset jaoittelevat selkeästi eri ryhmiin ihmiset, joita kohtaan he tuntevat fyysistä vetoa ja joita kohtaan eivät tunne, ystävät kuuluvat jälkimmäisiin. Itselläni asia ei ole koskaan ollut noin selvärajainen, minulle se on pikemminkin jatkumo. Toisessa ääripäässä ovat ne harvat ihmiset, joihin todella rakastun, toisessa taas ne, joista en pidä millään tasolla. Vaikka ulkanäölläkin toki on merkitystä, minulla kuitenkin henkinen puoli kulkee ensisijaisesti käsi kädessä fyysisen vetovoiman kanssa. Eli toisin sanoen, jotta voin tuntea fyysistä vetoa jotakuta kohtaan, minun täytyy myös pitää hänestä henkisesti. Eli saatan siis tuntea fyysistä vetoa myös pekkiä ystäviä kohtaan, mutta se tunne ei ole läheskään niin suurta, kuin sellaisten ihmisten kohdalla, joihin ihastun/rakastun. En siis tarkoita ollenkaan sitä, että haluaisin hypätä sänkyyn jokaisen naisystäväni kanssa, minulle nämä rajat eivät vaan ole niin selkeitä. Olikohan hieman sekava selitys, no toivottavasti joku sai tolkkua tästä.

Minulla on vain pari hyvää ystävää, vain pari. Mutta he merkitsevät enemmän kuin kaikki kaverit ja tutut yhteensä! Ystäväni tuntevat minut hyvin, joskus liiankin hyvin, mä heidät. Ystävieni kanssa voi puhua asioista, joista en edes voisi puhua veljeni tai siskoni kanssa. Eli he ovat minun luokituksessa sisarieni tasolla.
Siinä ehkä syy miksi seksi ei kuulu välillemme ja eikä koskaan ole ollut yrityksiäkään. Se on vain niin.

täytyy antaa hieman taustoja tähän, miksi edes otin aiheen esille.. ja siis omia kokemuksia aiheesta. itse olen aika..hm..vapaamielinen asian suhteen. kuten joku minulle kerran asian ilmaisi:"seksi on seksiä, kivaa puuhaa jota voi harrastaa kenen kanssa vaan." lähdin tosiaan asiaa miettimään, kun olemme erään ystävän kanssa heittäneet läppää että kyllä minä hänen kanssaan voin mennä sänkyyn jos hän "kokemusta" kaipaa.. osasyy siihen että ajatus seksistä hänen kanssaan ei minua häiritse, on ehkä se että emme ole erityisen läheisiä keskenämme..eli teoriassa ei ole mitään menetettävää vaikka olisimmekin vaivautuneita toistemme seurassa jälkeenpäin. on ystäviä joiden kanssa en missään nimessä menisi sänkyyn(kyse siis ei ole seksuaalisen kiinnostuksen puutteesta), ihan vain siitä syystä että tietäisin menettäväni kyseisen henkilön, että hän ei osaisi suhtautua siihen "oikein"(huomatkaa lainausmerkit, en missään nimessä halua arvostella kenekään mielipiteitä tässä asiassa).

ensinnäkin..minulla on hyvä ystävä, johon tutustuin ensi kertaa..hmm..fyysisissä merkeissä. tutustuttiin sitten jälkeenpäin ihan henkisellä tasollakin. olemme sen jälkeen muutaman kerran olleet sängyssä ja jollain omituisella tavalla se on vain osa ystävyyttämme, siis ei aina mutta kuitenkin.. meillä homma toimii vallan mainiosti, kumpikaan ei ole mustasukkainen(eli ei siis halua seurustelusuhdetta tms). vaikka kyse onkin "ystäväseksistä", tiedämme myös sen että kaikki eivät asiasta samoin ajattele, joten emme luonnollisestikaan harrasta seksiä kun jompikumpi on varattu.

sitten taas toisaalta..päädyin epämääräisen flirttailun ja monien mutkien kautta seurustelemaan ystäväni kanssa. erosimme, olemme ystäviä edelleen vaikka suhteemme olikin aika myrskyisä. olemme harrastaneet seksiä erommekin jälkeen. itse en ole mustasukkainen, ainakaan sietämättömissä määrin, tiedän hänellä olevan muitakin eikä minua asia häiritse. johtuen varmastikin siitä että ollemme seurustelleet ja tiedän ettemme tule palaamaan yhteen. en siis elättele mitään..toivoja..
mutta...toisinpäin.. hän on mustasukkainen minusta. syytä en lähde spekuloimaan. ikäänkuin minun pitäisi "olla uskollinen" hänelle, vaikka hän ei sitä ole minulle(enkä sitä odotakaan). tämän voisi varmaan laskea epäonnistuneeksi yritykseksi, koska olemme hänen kanssaan selvästikin eri linjoilla..

että kokemuksia on kummastakin. kaipa se sitten on persoonallisuuskysymys?

Mun mielesta ystavyys ja seksi taytyy pitaa erillaan.. Tosin jokainenhan sen ite tietaa, kestaako ystavyys seksin vaiko ei. Itse en menis kuitenkaan harrastamaan seksia ystavan kanssa enaa.. Mulla oli joskus seksia mun parhaan ystavan kanssa, mutta pitemman paalle mukaan tulivat juuri se omistushalu, mustasukkaisuus muista miehista jen jne. Siina oli sitten ystavyyskin menna pilalle. Aina sovittiin, ettei enaa kosketa toisiimme, mutta kuitenkin halut voitti aina jarjen. Nyt me ollaan sitten onneks lopetettu se seksin harrastaminen, ehka osittain sen takia etta molemmat seurustellaan. Mutta ehka osittain sen takia, etta ystavyys on liian hyvaa pilattavaksi seksilla, joka tuskin edes on niin hyvaa, kuin muualla.. Ja seksia kun saa muutenkin joka puunoksalta, jos haluaa.

Tästä aiheesta on jonkinverran kokemusta. Eräs opiskelukaveri ja minä päädyimme aikanaan yhteisen baarikierroksen päätteeksi myös samaan sänkyyn. Ensimmäisen kerran jälkeen minä olin kovinkin ihastunut tähän kaveriin, mutta se hiipui sitten omaan mahdottomuuteensa. Vaikutamme eri kaupungeissa, olemme ystäviä, mutta harrastamme tavatessamme seksiä, jos tilanne sen sallii. Jos ei salli, taidamme molemmat tahtoa sitä kuitenkin. Alkuaikojen suhtautumisvaikeuksien jälkeen tälle ystävyydelle pitää antaa krediittiä juurikin siitä, että asioista ei ole tehty sen suurempaa ongelmaa. Ei siltikään, vaikka erään kerran humalaspäissäni kerroin tälle ystävälle, että ottaisin hänet (siis seurustelukumppaniksi!) milloin tahansa. Tosin, en tiedä miten asiat olisivat, jos asuisimme edelleen samassa kaupungissa... olisimmeko ystäviä, seurustelukumppaneita, vai seksiä harrastavia ystäviä.... paha sanoa.

Eipä tähän taida olla yksiselitteistä vastausta ollenkaan. Itse voisin harrastaa seksiä ystäväpohjalta, mutta en kuitenkaan ihan kenen kanssa tahansa; en liian läheisten, enkä liian etäisten. Tiettyä syvää välittämistä pitää olla, mutta myös varmuus siitä ettei satuta toista, että toinenkin osapuoli on varmasti sitä mieltä että kyseessä on vain ystäväseksi.

Ajankohta pitää olla myös sellainen ettei kummallakaan ole varsinaisesti "haku päällä".

On tosiaan mielenkiintoinen aihe joo. Mielenkiintoista on myös se, että seksi vieraan kanssa voi olla paljon kiihottavampaa kuin tutun, vaikka toisin aina opetetaan. Harmi.
Kun kaveruus on syntynyt muissa kuin seksin merkeissä, suhde on veljellinen eikä johda seksiin. Lämpöä, läheisyyttä ja luottamusta voi kavereillekin osoittaa koskettamalla, halaamalla tervehtiessä, pitämällä joskus kädestä, taputtamalla selkään jne. Nämä elkeet tehdään tietysti luontevasti henkilöt ja tapakulttuuri huomioiden eivätkä ne vihjaa seksiin.

Mun mielestän ystävyyteen ei kuulu kättelyä pidemmälle menevät fyysiset kontaktit. Juhlatilanteissa voi halata, riippuen siitä miten eurooppalaistunut sattuu ystävä olemaan. Näin siis miesten kesken.

Tää on nyt varmaan vähän sukupuolikysymyskin (miksi sen pitää olla?), mutta mun mielestä läheiset ystävät ei kyllä oo läheisiä ystäviä, jos fyysiset kontaktit ystävien välillä rajottuu kättelyyn ja juhlatilanteissa halauksiin. Kyllä me ainakin jatkuvasti mun omien läheisimpien ystävien kanssa halaillaan, vaikka ystäväni ihan heteroita ovatkin, ja saatetaanpa joissain tilanteissa muiskauttaa "kaveripusutkin". Yksi läheisten ystävien parhaita puolia on mun mielestä nimenomaan se, että voi vaikka löhötä sohvalla ja katsoa leffaa pää toisen sylissä tai saada hierontaa kipeeseen niskaan/selkään tai apua hiustenlaitossa/pukeutumisessa tai vaikkapa kylmässä festariteltassa/paskan päivän jälkeen ahdistuneena nukkua kylmä/paha olo pois toisen kyljessä. Tykkään olla lähellä toista, enkä osaa kuvitellakaan, miten olisin nytkin, puolitoista vuotta sinkkuiltuani, kestänyt läheisyydenkaipuussani ilman näitä rakkaita läheisiä ystäviäni.
Ja ettei nyt ihan offtopicikiksi menisi, niin täytyy vielä sanoa, että seksiä ystävän kanssa en pidä järin fiksuna ratkaisuna, enkä itse siihen ryhtyisi jo siksikään, että ystävyyssuhteeni, varsinkin ne läheisimmät ovat minulle sen verran tärkeitä, etten haluaisi ottaa sitä riskiä, että ystävyyssuhteena loistavasti toimiva suhde muuttuisi jotenkin etäisemmäksi tai kiusalliseksi tai vaikeaksi sen takia.
Lisäksi, koska kaikki rakkaimmat tyttökaverini ovat heteroita, seksi jonkun heistä kanssa tarkoittaisi oletettavasti sitä, että olisin vain "koekaniini" sille, miltä "tyttöseksi" tuntuisi, eikä toinen osapuoli missään vaiheessa tosissaan voisi kuvitellakaan esim. seurustelevansa tytön kanssa, ja tämähän ei taas sitten olisi kovin reilu asetelma mua kohtaan. Joku bi-utelias kaveri sitä on kerran kännissä ehdottanutkin, ja musta tuntuu, että se vähän loukkaantui, kun sanoin, etten haluaisi koskaan kavereiden kanssa, mutta ite ajattelen sen olevan ennemminki kohteliaisuus ku loukkaus; arvostan ystävyyssuhteitani liikaa pelleilläkseni niiden kustannuksella.

Seksihän on parhaimmillaan sitä läheisyyttä. Tai siis mun mielestä näin. Mutta en mä tosiaan ihan kenen tahansa ystävän kanssa seksiin asti menis, sellaisessa tilanteessa ja sellaisen ystävän kanssa, jonka kanssa se käy yhtä luontevasti kuin vaikkapa tuo vieressä nukkuminen.

Asia erikseen on sitten yhden illan seksijutut, joissa taas en näe mitään järkeä, juurikin tuon oikean läheisyyden puutteen vuoksi.

Alkuun tarkennus, olen siis bisse. Itse olen saanut yhden todella hyvän miesystävän, painotus sanalla ystävä, seksin kautta. Kun tutustuimmme kyseisen henkilön kanssa, sähelsimme alkuun keskenämme. Pikkuhiljaa se muuttui ystävyydeksi ilman mustasukkaisuutta (ja tämä mies on todella mustasukkaista sorttia). Ystäviä olemme olleet kutakuinkin 5 vuotta ja on ollut alunkin jälkeen tilanteita, missä on päädytty yksiin, edellyttäen, että kumpikin ovat olleet täysin sinkkuja.

Mahtavaa jos mun ihastus, joka ehdotti kaveripohjaista suhdetta tarkoittikin sitä että me voitais yhä nukkua yhdessä. Mä vaan pelkään, että se tarkoitti jotain ihan päinvastaista...

Noinhan se on. Kun joku ehdottaa suhteen päättämiseksi "kaveripohjaa", niin hän tarjoaa suomalaisten heteromiesten käyttäytymiskavaa yhteisen kanssakäymisen muodoksi. Ei koskettelua, ei keskusteluja tunteista, ei avautumisia, ei vaikeita tilanteita. Joo joo, kyllä heterotkin avautuu toisilleen, mutta ymmärtänette. Järkyttävää. Ei onnistu.