Okei. Ongelma seuraava: ennakkokäsitys: lesbot on hottiksia; timmejä butcheja ja valokuvamallin näköisiä femmejä. Entä jos ite ei ole? Tottakai ootte muutki samanlaisia taviksia ku koko maapallon muukin ihmispopulaatio, mutta silti tuntuu ylitsepääsemättömän pelottavalta uskaltautua mukaan lesboskeneen kun tukka on hiirenharmaa lättänä, vatsalihasten päällä liian monta fazerin sinistä ja kasvot suht mitäänsanomattomat. Miehille nyt kelpaa mikä vaan, se tiedetään, mutta tuntuu että teille upeille naisille pitäisi olla itsellä tarjottavana jotain upeaa ja ilman sitä jotain ei uskalla haaveillakaan ansaitsevansa jonkun kirkassilmäisen erikoistapauksen sydämellisen huomion. Pelottaa että homo/lesbobaarin ovelta nauretaan pihalle kaikki, jotka ei ole nuoria, kauniita, timmejä ja tyylikkäitä. Mites on?
Tule sellaisena kuin olet?
((Mut siis rillithän on tosi jees ;) (joudun aina tolkuttamaan tätä kavereilleni)...))
Hmm. En minä usko, että naisista pitävät naiset olisivat jotenkin aivan erityisen ylimaallisen ihania tai että ulkonäköpaineet niin hirvittävän kovat. Rakas, viisas isosiskoni kerran sanoi nämä viisauden sanat: "kaikki on fasisteja siinä vaiheessa parinvalintaa, kun katsotaan ulkonäköä. Ei edes kaiken suhteen, vaan hyvinkin vaihtelevien asioiden puolesta." Vähän aikaa asiaa pohdiskeltuani ja näkökulman oikeaksi nähtyäni ajattelin sitten seuraavaa: itse pidän hauskoista nenistä, silmistä ja hiuksista, isäni pitää pitkistä, tikkumaisista sääristä, äitini testosteronikaljusta ja hoikasta ruumiinrakenteesta, veljeni vähän nuorelta vaikuttavista tytöistä, ystäväni X nenistä, ystäväni Z taiteellisuuslookista ja ystäväni Y naisellisesta olemuksesta... johon voin vielä omaksi kummastuksekseni lisätä, että olen ollut elämässäni hyvinkin kiinnostunut kahdesta ihmisestä, joita ensinäkemältä pidin aivan suunnattoman rumina, siis silmiinpistävän epämiellyttävän näköisinä, aivan muista syistä kuin ulkonäköön liittyvistä. Molempien kanssa olen edelleen yhteyksissä, ystävyyden merkeissä, hyvä näin.
Eli ei mitään paineita... mene sellaisena kuin olet!
nimimerkillä "jenkkakahvat", tällä kertaa.
Hmm. En minä usko, että naisista pitävät naiset olisivat jotenkin aivan erityisen ylimaallisen ihania tai että ulkonäköpaineet niin hirvittävän kovat. Rakas, viisas isosiskoni kerran sanoi nämä viisauden sanat: "kaikki on fasisteja siinä vaiheessa parinvalintaa, kun katsotaan ulkonäköä. Ei edes kaiken suhteen, vaan hyvinkin vaihtelevien asioiden puolesta." Vähän aikaa asiaa pohdiskeltuani ja näkökulman oikeaksi nähtyäni ajattelin sitten seuraavaa: itse pidän hauskoista nenistä, silmistä ja hiuksista, isäni pitää pitkistä, tikkumaisista sääristä, äitini testosteronikaljusta ja hoikasta ruumiinrakenteesta, veljeni vähän nuorelta vaikuttavista tytöistä, ystäväni X nenistä, ystäväni Z taiteellisuuslookista ja ystäväni Y naisellisesta olemuksesta... johon voin vielä omaksi kummastuksekseni lisätä, että olen ollut elämässäni hyvinkin kiinnostunut kahdesta ihmisestä, joita ensinäkemältä pidin aivan suunnattoman rumina, siis silmiinpistävän epämiellyttävän näköisinä, aivan muista syistä kuin ulkonäköön liittyvistä. Molempien kanssa olen edelleen yhteyksissä, ystävyyden merkeissä, hyvä näin.
Eli ei mitään paineita... mene sellaisena kuin olet!
nimimerkillä "jenkkakahvat", tällä kertaa.
no nyt mulle selvis miks sinne baariin on niin helppo aina mennä, olenhan valokuvamallin näköinen femme:)
ihmettelisin suuresti jos oikeasti porukkaa valittaisiin homobaareihin ulkonäön perusteella.. onneksi ei.. stereotypiat nyt ovat aina stereotypioita. itselle merkkaa enemmän sisäinen lämpö ja sitten sellainen ulospäin näkyvä naisellisuus. ei sillä ole väliä vaikka tämä ei olisi ulkonäöltään täydellinen,epätäydellisyydet tekevät kuitenkin ihmisestä aina persoonan.