Hki: Malkus

Helsingin seudun SETA:n kristillinen ja elämänkatsomuksellinen vertaistukiryhmä - Malkus kokoontuu parillisten viikkojen perjantaina kello 19.00 alkaen. Paikkana on Setan toimisto (käynti Alepan kulman takaa Kemiönkujan puolelta, Mannerheimintie 170 A, 5. krs).

Ensimmäinen ilta on perjantaina 13. tammikuuta 2006 teemalla Vatikaanin homo-ongelma ja muita uutisia maailmalta. Alustajana Jorma Hentilä.

Malkus on siis tänä iltana.

Tänään perjantaina (27.1.2006) kello 19.00 alkaen on Malkus teemalla Ystävyyden voima.

Malkus kokoontuu HeSetan toimistolla tänä perjantaina (10.2.2006) kello 19.00 alkaen. Teemana on "Kriisien ylivoimainen kuormittavuus - mikä sille altistaa ja kuinka selvitä eteenpäin?"

Tämä nimenomainen kerta on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille. Siis aihetta ei olla tarkastelemassa uskonnosta/uskonnollisuudesta käsin, vaan tarkoituksena on keskustella ammattiauttajan näkökulmasta, mitkä tekijät lisäävät elämän kriisitilanteiden taakkaa HLBTI-ihmisten kesken verrattuna valtaväestöön.

Alustajana Leena Nissinen.

--
Tiedon välitti NL

Malkus tänä iltana (24.2.2006) kello 19.00 alkaen. Teemana "Miten seksuaalisen suuntautumiseen ja/tai sukupuoliseen identiteettiin liittyvät kysymykset voivat vaikuttaa masennukseen? Miten tällaisesta masennuksesta voi toipua?"

Alustajana Jussi Nissinen, Setan entinen pääsihteeri, joka nykyisin toimii Sexpossa seksuaaliterapeuttina.

Tämäkin kerta on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille eli tätäkään aihetta ei olla tarkastelemassa uskonnosta/uskonnollisuudesta käsin, vaan tarkoituksena on keskustella ammattiauttajan näkökulmasta, mitkä tekijät lisäävät elämän kriisitilanteiden taakkaa HLBTI-ihmisten kesken verrattuna valtaväestöön.

--
Tiedon välitti NL

Saksalaisissa lehdissä on käyty kovaa keskustelua paavin kannanotoista homoihin ja homopappeihin. Uusin juttu, joka löytyi on-line -lehdestä, on yhden aktiivin haastattelu. Tässä se vapaasti referoituna:

Homoseksuaalisuus ja kirkko

Voiko olla yhtaikaa kristitty (katolinen) ja homo ja miten selvitä tästä vastakkaisuudesta. Norbert, 32 v, toimii ekumeenisessa ryhmässä Homot ja kirkko (HuK).

Myös katolisessa kirkossa on monenlaisia vastakkaisia mielipiteitä. Mihin sanaan luotattte?

Katekismus on uskovaiselle apuna realisoimaan arkielämään raamatun peruskysymykset. Siitä näkyy, että raamattu on korkein auktoriteetti. Raamattu on totuus ja katekismus Vatikaanin korkeissa viroissa olevien teologien tulkinta, Useimmat näistä teologeista ottavat työnsä vakavasti ja pyrkivät laajakatseisuuteen. Sen takia heicän lausumansa pitäisi ottaa vakavasti. Mutta samalla pitäisi nähdä, miten meille tärkeässä homokysymyksessä osa teologeista tulkitsee näitä raamatunlauseita. Silloin huomataan, että raamattu ei suurimmaksi osaksi lausu mitään ihmisessä olennaisena osana olevasta (”pysyvästä”) homoseksuaalisuudesta, siis siitä, joka aina on ollut ihmisessä olemassa, mutta sitten joskus löytyy. Raamatussa puhutaan enemmänkin homoseksuaalisista teoista, joihin ei liity pysyvä homoseksuaalinen suuntautuminen. Kun tarkastelee näiden raamatun kohtien maailmaa tai kontekstia, ja samalla lukee teologisia kommentteja, voi maallikkokin sen ymmärtää .

Entä paavin julisstukset

Paavi on ilmaissut omat näkemyksensä erilaisiin poliittisiin, kulttuurisiin ja yhteiskunallsiiin ilmiöihin. Ne ovat hänen näkemyksiään eiväkä sido koko kirkkoa. Hänellä on tietysti pitkä kokemus ja hänet on valittu korkeimpaan virkaan, joten jokaisen kristityn pitää miettiä näitä paavin esittämiä näkökantoja. Mutta ei pidä suoraa päätä omaksua sama näkemys.

Äskettäinen laajalle levinnyt uskonkongregaation kirjoitus on osittain samojen teologien laatima, jotka pitävät katolisen kirkon uskoa ajantasalla ja jotka ovat kirjotittaneet myös katekismuksen. Mutta valitettavasti tältä kogregaatiolta puuttuu kontakti elävään elämään, uskoviin. Ja toisiin teologeihin. Sen vuoksi tämä uusin ohje on synnyttänyt ristiriitoja myös kirkon sisällä. Uskonkongregaation julistuksilla on tietentkin suuri arvo, mutta ykstitäisen ihmisen kohdalla kuitenkin rehellinen omatunto on viime kädessä ratkaiseva.

On ainutlaatuista, miten kirkko ottaa kantaa seksuaalimoraaliin. Vain seksuaalimoraalissa kirkko nojaa ”luonnon lakeihin”. Muissa moraalikysymyksissä tällaisesta on jo luovuttu. Luonnossa havaitaan jotain ”luonnon määräyksiä”, ja ne viedään ihmisille moraalisiksi ohjeiksi. Luonnossa havaitaan, että seksuaalisuus palvelee jälkeläisten tuottamista, ja siitä johdetaan ohje ihmisille. Mutta siinä on klassinen virhepäätelmä. Luonnosta ei voi johtaa käyttäytymismääräyksiä ihmisille. Sen huomaa jokainen, joka tarkkailee luontoa ja yrittää siirtää lainmukaisuudet ihmisyhteisöön sellaisenaan.

Yksi kehitystä estävä tekijä katolisessa kirkossa on varmaan ahdistus. Papeilla on selibaatti ja seksikysymyksiä ei mielellään puida. Tällöin jouduttaisiin vastatusten myös oman seksuaalisuuden kanssa. Kirkon virkamiehillä on ehkä myös pelko, että homouden hyväksyminen johtaisi siihen, että homopapit ymmärtäisivät selibaatin väärin ja siekailematta ryhtyisivät pappisveljien kanssa seksikontakteihin. Samanaikaisesti Vatikaanissa on myös ahdistusta tulevaisuudesta. Avioliiton vakaus näyttää uhatulta, Mutta valitettavasti edelleen elää usko siihen, että homoliittojen hyväksyminen johtaa homouden yleistymiseen.

Lähde: Saksalainen Dbna, on-line lehti homo- lesbo ja bi-nuorille, vapaasti referoituna
http://www.dbna.de/aktuell/reportagen/030915-kirchehomo2.php

Vatikaanisen kirkon uutisia kertova kath.net –sivusto käsittelee lähes päivittäin homoteemaa. Tänään oli tällainen teksti. Sen suomenkielelle saattaminen on tosi vaikeaa, kun ei oikein ymmärrä taustallla olevaa oppirakennelmaa.

Vatikaanin kongregaatio:
Homoseksuaalisuus on ristiriidassa sen kanssa, että rakkaus on luonteeltaan neitseellistä. Näin sanoi kardinaali William Levada, uskonkongregaattion johtaja sunnuntaina puheessaan. Hän sanoo edelleen, että pappi, joka tunnustaa avoimesti homoseksuaalisuutensa, on vaikea nähdä kristuksen edustajana. Kun pappi tunnustautuu julkisesti homoksi, hän joutuu konfliktiin rakkauden neitseellisen luonteen kanssa, kuten Jumala on osoittanut ja kirjoittanut ihmismieleen.
Levada puhui Roomassa kuulijoinaan 170 Pontifical North American Collegen seminaarin osanottajaa. Hän puhui niistä vaatimuksista, joihin papit joutuvat. Hän puhui myös alaikäisten hyväksikäytöstä: Onneksi laaja koulutus- ja ennaltaehkäisyohjelma sekä hyväksikäytetyistä huolehtiminen ovat tuottaneet tulosta. Väärinkäytöksiin osallistuneita pppeja ei enää päästetä virkoihin.
Erityinen kysynmys on äskettäinen ohje siitä, miten suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen, erityisesti niihin joilla on syviä homosekusaalisia tendenssejä. Heitä ei vihitä papeiksi. Eri asia ovat ne, joilla on jo pappisvihkimys.
Levadalla oli mielipide myös psykoseksuaalisesta kypsyydestä. Hän sanoi, että asiaa voi tarkastella teologiasta käsin. Erityisesti raamattu tarjoaa kuvan Jumalasta, jolla on neitseellinen suhde kansaansa, ja myös Jeesus kuvaa itseään ylkänä (=sulhasena).
Mitä takoittaa, että homopappi julkisesti tunnustautuu homoksi? Täytyy kysyä: tunnustaako pappi silloin tämän: rajoittaako toimintani kykyäni osoittaa Jeesus, ylkä, Jumalan kansalle, morsiamelle. Eikö sellainen pappi huomaa, että hänen julkitulonsa on ristiriidassa rakkauden neitseellisen luonteen kanssa.

http://www.kath.net/detail.php?id=12972

Pieni korjaus: Kardinaali Levada sanoi että papin kaapistatulo merkitsee että hän on "in Konflikt mit dem bräutlichen Charakter der Liebe", eli ristiriidassa rakkauden morsian-luonteen (eikä neitseellisen luonteen) kanssa.

Ajatuksena on että uskova on Kristuksen morsian, ja pappi on eräällä tavalla Kristuksen edustaja. Jos sulhanen (eli ylkä) on homo, ei morsiamella ole suurtakaan iloa liitostaan hänen kanssaan.

Näin minä (protestanttisena) teologina ymmärtäisin kardinaalin ajatuksenkulun.

Jos rakkaus sen sijaan olisi neitseellinen, ei kai papin seksuaalisella suuntautumisella olisi väliä, koska sitä ei kuitenkaan elättäisi. En tosin ihan ymmärrä mitä väliä sillä nytkään on, koska katoliset papithan kuitenkin elävät selibaatissa…

Kiitos korjauksesta. Neitsyt ilman sukupuoliyhteyttä olisi Jungfrau. Ehkä selityksesi jälkeen voi vähän ymmärtää, mistä on kysymys. Vaikeaa on tämä "kirkkoliturgia". Mutta on hyvä tietää, mitä argumentteja vastapuoli käyttää.

Alkoi kiinnostaa, mitä raamatussa tarkoitetaan neitsyellä ja morsiamella. Raamatusta peräisin on paljon sellaisia nimityksiä, joissa nainen määritellään seksuaalisuuden ja miessuhteiden mukaan ja joita nykyään pidetään naista loukkavina. Miestä harvoin kohdellaan samalla julmuudella. Moderni kielenkäyttö yrittää lieventää tätä julmuutta.

Kun tytöt kasvavat, heistä tulee neitoja. Likkaporukassa voi olla kova meno, mutta jos seksuaalinen puhtaus säilyy, he säilyvät neitsyinä. Neitsyenä voi säilyä kauankin. Muinaisessa Roomassa Vestan neitsyet vartioivat ikuista tulta vuosikymmeniä Vai olivatko he papittaria (”seksityöntekijöitä”?). Vähitellen neitsyestä kuitenkin kehittyy ikäneito (rehevä, oman tien kulkija) tai vanhapiika (kiukkuinen, ärtyisä - koska ei ole saanut). Vanhemman iän tyttöporukat ,”me plikat”, voivat olla siviilisäädyltään mitä tahansa, usein kuitenkin eronneita.

Jos neito ei pysy neitsyenä, hänestä voi tulla ilotyttö, portto, prostituoitu, huora, huonomaineinen nainen. Jos naimaton nainen saa lapsen, lapsikin saa kärsiä. Hän on äpärä, lehtolapsi, huoran penikka.

Usein neidosta tulee pojan tyttöystävä. Tyttöystävä-vaiheessa opetellaan, millaista on elää miehen kanssa. Tyttöystävät vaihtuvat, mutta sitten löytyy oikea, tyttöstävästä tulee mielitietty. Mielitietty voidaan esitellä vanhemmillekin. Jos avioliitto ei kiinnosta, muutetaan yhteen - avoliittoon.

Jos avioliitto väikkyy mielessä, mielitietystä tulee vähitellen tuleva morsian. Ensin kuitenkin joutuu olemaaa ”virallisesti” kihlattu. Raamatussa morsiamen tulee olla neitsyt.Häiden ja häämatkan jälkeen morsian-aika on ohi. Alkaa vaimon, puolison vaativa tehtävä. Sitten alkaa elämä äitinä ja siitä on lyhyt matka yksinhuoltajaksi. Jos lapsi ei ole homo, äidistä tulee ennen pitkää isoäiti, mummi. Vanhan avioparin naisjäsen on usein ”mamma”. Huonosti menevässä avioliitossa ja vaikeassa työpaikassa vanha nainen on ämmä.

Jos miessuhteet eivät kiinnosta, neito etsii itselleen tyttöystävän. Siitä voi alkaa elämä naisparina. Kumpi on morsian, kumpi puoliso – se kiinnostaa hetereomaailmaa. Jos parisuhde ei maita, eletään muuten vaan lesboina, rekkoina, yms.

Jos tytöt ovat aikaisemmin olleet naimisissa, mutta sitten liittoutuvat naispariksi, ja avioliitosta on lapsia, puhutaan sateenkaariperheestä.


Miesten maailma on erilainen. Seksuaalisuhteista ei juuri puhuta.

Poika on aina hieman vintiö, vauhdikas, aina liikkeellä. Sitten hänestä tulee perheen ylpeyden aihe, nuorukainen (”meidän perheen nuoriso”). Itsestään selvää on, että nuorukaisella on useita tyttöystävä-suhteita. Jos pojasta tulee kova panomies, se on usein plussaa. Rantaleijona ja naisten mies on plussaa, mutta ääritapauksessa hän on don juan. Mies ei koskaan ole huora, paitsi homona.

Poikaystävästä voi tulla sulhanen, ja häiden jälkeen aviomies, puoliso, ”minun mieheni”. Lasten syntymä tekee hänet isäksi, avioeron jälkeen hän on avioeroisä tai elatusvelvollinen.tai elatusavun laiminlyöjä.

Jos avioliitto kestää, pojasta tulee isoisä, pappa, Vanhat miehet ovat usein äijiä.

Jos poikaa ei kiinnosta avioliitto, hän jää poikamieheksi. Mitä vanhempi poikamies on, sitä surkuteltavampi hän on (”ei ole saanut tai löytänyt vaimoa”).

Nuorukaisen seksuaalisuutta ei juuri koskaan mainita paitsi jos hän on homo (hintti). Se on pahinta, mitä voi nuorukaisen seksuaalisuudesta sanoa. Mitä vanhempi homo on, sitä iljettävämpää se on. ”Vanha homo” on pahin loukkaus, minkä olen kuullut.

Jos nuorukainen löytää poikaystävän, he voivat olla ”vain ystäviä” tai sitten eletään kimpassa. Jotkut solmivat rekisteröidyn parisuhteen, ja ”leikitään kotia”. Kumpi on morsian ja kumpi sulhanen.

Muistaahan kaikki tulevan syksyn leirin.