Venäjän ortodoksit ärtyivät Ruotsin lut. kirkolle

Venäjän ortodoksisen kirkon synodi totesi julkilausumassaan: "Olemme suureksi pettymykseksemme ja suruksemme vastaanottaneet uutisen, että Ruotsin luterilainen kirkko ei vastusta niin kutsuttuja homoavioliittoja ja on jopa ottanut käyttöön virallisen siunausseremonian."

Synodi katsoo Ruotsin luterilaisen kirkon päätöksen olevan ristiriidassa Raamatun näkemyksen kanssa perheestä ja avioliitosta. Pyhät Kirjoitukset määrittelevät synodin mielestä homoseksuaalisuuden synniksi ja 'sekaannukseksi' (confusion).

Venäjän ortodoksinen kirkko keskeyttää suhteensa Ruotsin luterilaiseen kirkkoon.

Asiasta kertoi uutistoimisto Interfax tänään.

Juhani

Se, että Venäjän ortodoksinen kirkko ärtyy jostakin, ei ole mitään uutta. Siihen kohdistuu suuria poliittisia paineita, joilla ei ole välttämättä kovinkaan merkittäviä kytköksiä siihen miten asioihin tulisi suhtautua, jos niitä tyydyttäisiin tarkastelemaan vain ja ainoastaan teologisesta näkökulmasta. Suomen ortodoksit saivat kiukunpurkauksen taannoin osakseen kun julkesivat tehdä yhteistyötä Eestin ortodoksien kanssa muodossa joka ei venäläisiä miellyttänyt. Lisäksi suhteita hiertää kuuluminen Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen, ei Moskovan!
Surullista, mutta totta on se, että uskontoa pyritään käyttämään ja käytetäänkin häikäilemättä omien valtapyrkimysten eteenpäin viemiseen. Venäjällä tähän on nykyisin vallitsevan epävakaan yhteiskunnallisen tilan johdosta todella suuria paineita.
Ei venäjän ortodoksinen kirkko ole vailla itsesäilytysvaistoa, eikä sitä puutu myöskään sen johtohenkilöiltä!

Ottamatta kantaa siihen halutaanko kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välistä liittoa kutsua avioliitoksi vaiko parisuhteeksi tai vaikkapa vain lyhyesti liitoksi, on mielestäni paljon merkityksellisempää se, että tälle liitolle voidaan ja pitääkin antaa asianomaisten niin halutessa siunaus. Pyrkimys siihen hyvään, jota pyyteetön, aito ja uhrautuva rakkaus kahden ihmisen välillä sisältää, on tuon siunauksen ansainnut.
Samoin tulee se koti, jossa yhdessä kohdataan niin arkipäivän ilot kuin murheetkin, pyydettäessä pyhittää.

Ruotsin kirkon eläkkeelle jäävä arkkipiispa K.G. Hammar haastateltiin Hbl:ssä 23.1.06.

Venäjän ortodoksisen kirkon reaktiosta hän sanoo: ”On valitettavaa että käytetään toisen kirkon päätöstä kotirintamalla olevien ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikka olisimme tienneet ortodoksisen kirkon tulevasta reaktiosta, emme kuitenkaan olisi voineet tehdä toista päätöstä omaatuntoamme vastaan.”

Kysymys homoseksuaalien oikeuksista on enemmän kuin katsomus seksuaalisista oikeuksista. ”Siitä on tullut symboli uskollisuudesta Raamattua kohtaan – jos homoseksuaaliseen rakkauteen suhtautuu myönteisesti, se nähdään osoituksena siitä ettei usko Raamattuun Jumalan sanana. Kysymyksessä on lataus joka ei vastaa asiasisältöä.”

”Uskonto on hankala asia. Monelle se on viimeinen turva liikkuvassa ajassa, joten he erehtyvät pitämään uskontoa muuttumattomene. Mutta on erotettava turvan etsimistä Jumalasta turvan etsimisestä niistä jäljistä jotka jumalusko on ajasta toiseen jättänyt.”

Juttu löytyy kokonaisuudessaan tästä: http://www.hbl.fi/pagespeed/url/News/story/2454943