Joulu on jo ovella

Jouluaatto on jo viikon päästä, huomasin juuri kauhukseni. Lahjat ovat hankkimatta, ja kaupoissa on ruuhkaa. Joulukortit sentään ehdin lähettää, mutta niitäkin piti kirjoittaa yötä myöten. Turvallinen arki katkeaa ja sukutapaaminen kotiseudulla on edessä. Luvassa on ikuisuudelta kestävää tv:n katsomista, syömistä ja sisällä oloa. Aika tuntuu pysähtyvän ja happi loppuvan.

Aika usein tuntuu, että joulu on enemmän rasite kuin ilon juhla tai edes pitkä vapaa. Onko se sitä muille kuin lapsille, joille on sentään itsetoivottuja lahjoja tulossa röykkiökaupalla? Kai edes kerran vuodessa voisi vähäksi aikaa hiljentyä ja rauhoittua? Sanotaan että joulu on ahdistavaa yksinäisille ihmisille. Mutta onko vaihtoehto sen parempi?

Miten muut viettävät joulua? Onko napanuora vanhempiin jo katkennut, vai mennäänkö suvun ehdoilla? Koristeletko kotisi joulua varten? Hankitaanko kuusi? Pakenetko joulua ulkomaille vai nimenomaan toisinpäin?

<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>

olen ostanut 2 amaryllistä( 16 egeä), 2 joulutähteä( 7,60 egeä) ja 2 hyasinttia( 5 egeä). Kynttelikkö ei suostu loistamaan. minulla roikkuu 2 joulupalloa ja halpissjouluseimi on esillä, minkä ostin muutamalla eurolla saiturin pörssistä pari vuotta sitten. Mitä muuta? Inhoan jouluruokia. Ostin lanttulaatikkoa, mutta nyt se alkaa tuntua skeidalta. Yäk! Onko se edes ruokaa? Voiko sitä kutsua elintarvikkeeksi? ( jlauta!)

Älkää hössöttäkö 1 joulun takia!

Karina77, vaikka vanhempien luona käynti jouluna tuntuukin nyt rasittavalta, kannattaa heillä käydä edes jouluna niin kauan kun siihen on mahdollisuus. Tulee vielä aika, kun ei enää ole tätä mahdollisuutta. Näin siis, jos ymmärsin oikein, että et muuten heillä joka viikonloppu käy pitkän etäisyyden vuoksi ja vaikka suhteet vanhempiin onkin muuten kunnossa. Ja että sinulla ei ole omaa perhettä, jonka kanssa joulua viettää.

Minulla vanhemmat asuvat vain 20 km päässä ja melkein joka toinen viikko äitini antaa puhelimessa ymmärtää, että olen tervetullut käväisemään. En tosin käy kuin keskimäärin ehkä kerran kuussa. Varsinkin vanhenevat vanhemmat kaipaavat nähdä aikuisia lapsiaan. Pelkäävät, että kontaktit jäävät vain muodollisiin äitien ja isien päiviin, tai sitten sen jälkeen pyhäin miesten päiviin, kun heistä aika sitten jättää.

En ole koskaan ymmärtänyt täysin tätä aikamme Joulua. Aivan niin kuin lähimmäisiä ei voisi muistaa muulloin kuin Jouluna ja ruokaa ei saisi syödä muulloin kuin Jouluna. Minä ainakin syön myös muulloin. Kinkut, laatikot ja muut on saatavana ihan ympäri vuoden, vai pitäisikö niitä syödä vain yhden viikon aikana? Niin ja sitten tammikuussa joululäskejä ajamaan kuntosalille, niin ja se tipaton tammikuu. Voi juma!

Itse olen ostanut jouluisin kaksi pientä lahjaa, joita en ole kyllä koskaan käärinyt mihinkään joulupaperiin. Toinen tulee äidilleni ja toinen rakkaalleni. Äitiä käyn moikkaamassa ihan niin kuin muulloinkin. Jouluna syön ihan tavallista ruokaa, siis myös riisipuuroa sekahedelmäsopan kanssa. Jouluna kuuntelen ja soitan kyllä tavallista enemmän Bachia.

Tiedättekö muuten, että yksi torttu vastaa kalorimäärältään kiloa kinkkua.

Itse olen henkeen ja vereen joulu ihminen ja jouluni alkaa jo Marraskuun lopussa 1. adventin aikaan kun koristelen kotini joulutavaroilla.

Nautin tästä kaikesta kauppojen jouluhäslingistä , mukava katsella kun porukat juoksee lajojen perässä pitkin kauppoja .

Itselleni ei pahemminkaan ole ongelmia lahjojen ostossa , kun vaan muutavalle kaverille pitää lahjat hankkia .

Minä en ota joulustressiä. Joulun pyhät vietän vanhempieni luona joten omassa kodissa ei tarvitse mitään joulusiivouksia tehdä. Kotiinkotiin kokoontuu minun ja vanhempien lisäksi veljeni heterolapsiperheineen, ja niiden kanssa viihtyy oikein hyvin sen muutaman päivän. Poikaystävänikin oli joskus mukana ja se vanhempiani surettaa kun meni bänks eikä sitä kivaa poikaa enää näy.
Lahjojen ostamista vihaan yli kaiken kun ei koskaan tiedä mitä keksisi. Mutta meillä onkin yhteisesti sovittu että aikuisille ei anneta lahjoja ollenkaan. Eli ei stressiä ostoshelveteissä pyörimisestäkään!

Arki ja juhla on ihan sitä mitä siitä tehdään. Hössötetään jos siltä tuntuu ja jätetään vaikka kokonaan juhlimatta jos ei tunnu. Niinkin olen joskus tehnyt kun vatutti. En noudata vanhoja traditiota niiden traditioiden takia tai siksi että joku muu tykkää semmoisesta.

Oon viettänyt muutamia jouluja viettämättä sitä ja tälloin aina poissa Suomesta.
Tänä jouluna äidin luo...
Mitä olen ehtinyt miettiä (en paljoa, tosin), olen jo melko varma että
haluan tehdä nimenomaan perinteisiksi kasvaneita asioita (just this once):
Joulusauna, hautausmaa, ihan tietyt vakioruuat ja juomat,
ja Snowman toivottavasti tv:stä
(Nightwishin versiota unohtamatta).

> Tiedättekö muuten, että yksi torttu vastaa kalorimäärältään kiloa kinkkua.

Tällaistahan ei voi kukaan tietää, koska se on täyttä puppua. Asian voi helposti tarkistaa esim.http://www.fineli.fi

Joulutortussa on suurin piirtein saman verran kaloreita kuin samassa määrässä kinkkua, ero siis ei ole kovin suuri. Eroa sen sijaan on siinä, mistä nuo kalorit tulevat. Kinkun kalorit ovat rasvaa, tortussa on mukana myös hiilihydraatteja.

Kumpaakaan en kuitenkaan suosittelisia kiloa kerralla syötävän :)

Joulu sujuu täysin perinteisesti. Menen jouluaattona ensin vanhempien luokse syömään, käydään haudalla ja illalla vetäydyn omalle pikkumökilleni metsän keskelle. Siellä on yksinkin upea tunnelma. Paljon kynttilöitä, vain hiljaisuutta ja tuli leiskuu ja räiskyy kamiinassa. Aamulla - jos jaksan nousta :=) joulukirkkoon ja sitten veljen perheen luokse myöhemmin joulupäivänä. Tapaninpäivänä joulusaunaan. Saa samalla liikuntaa kun vesi pitää kantaan talvella pitkän matkan päästä. Hössötys, sähkövalot ja joulustressi ovat kaukana.

Eiköhän ne " joulukilot " pääasiassa tule suklaan ja muiden makeiden herkkujen syönnistä .

Keskiverto suomalainen kun syö jouluaikana peräti 2kg. suklaata , per naama .

Jotenka meneilään olevan suklaasesongin aikana suklaata menee parempiin suihin " vaatimattomat " 11milj kg.

Itsellä osasyy suklaan runsaaseen kulutukseen on se, että niitä rasioita tulee mitä odottamattomista suunnista. Kummasti ne tulee syötyä ennen pitkää, vaikka ei periaatteessa niitä ois kaivannutkaan. Etenkään en kaipaisi yhtään juhlapöydän konvehtirasiaa, kunpa pukki ja kumppanit ei toisi yhtään sellaista tänä vuonna :)