Miten nopeasti voi mielestänne ostaa kihlat? Sehän on merkki sitoutumisesta - sekä kumppanille että ulkopuolisille...
Kihlat
Minun mielestäni vasta pitkän seurustelun jälkeen, kun on varma että tuntee toisen perinpohjaisesti ja haluaa silti jakaa loppuelämänsä hänen kanssaan. Puhun siis vuosista, en kuukausista tai viikoista.
Nykyisessä pikaruokakulttuurissa on kyllä ilmeisesti tapa mennä kihloihin, ellei peräti rekisteröityä ja muuttaa yhteen, jo muutaman viikon tai kuukauden päästä seurustelun aloittamisesta. Syynä on ilmeisesti se, että halutaan päästä leuhkimaan sormuksella ja osoittaa muille, että hyvin menee, vaikka ei itse asiassa niin hyvin menisikään. Ehkä halutaan myös "merkata oma reviiri", osoittaa että tämä henkilö on varattu. Sen seurauksena sitten kihloja tai avioliittoja/rekisteröityjä suhteita myös puretaan useammin.
Pitäisi tajuta, että kihlaus samoin kuin rekisteröity suhde on ennen kaikkea kahdenkeskinen juttu, ei jotain, jolla todistetaan jotain muille. Pitäisi olla itse täysin varma, että myös ensi huuman jälkeen halua jatkaa suhdetta. Eräät kaverini, heteropariskunta, esimerkiksi avioitui vasta asuttuaan kahdeksan vuotta yhdessä. Sillä tavoin he varmistivat, että he todella rakastavat toisiaan virheineen päivineen, eikä tunne katoa ensi-ihastuksen myötä.
Nykyisessä pikaruokakulttuurissa on kyllä ilmeisesti tapa mennä kihloihin, ellei peräti rekisteröityä ja muuttaa yhteen, jo muutaman viikon tai kuukauden päästä seurustelun aloittamisesta. Syynä on ilmeisesti se, että halutaan päästä leuhkimaan sormuksella ja osoittaa muille, että hyvin menee, vaikka ei itse asiassa niin hyvin menisikään. Ehkä halutaan myös "merkata oma reviiri", osoittaa että tämä henkilö on varattu. Sen seurauksena sitten kihloja tai avioliittoja/rekisteröityjä suhteita myös puretaan useammin.
Pitäisi tajuta, että kihlaus samoin kuin rekisteröity suhde on ennen kaikkea kahdenkeskinen juttu, ei jotain, jolla todistetaan jotain muille. Pitäisi olla itse täysin varma, että myös ensi huuman jälkeen halua jatkaa suhdetta. Eräät kaverini, heteropariskunta, esimerkiksi avioitui vasta asuttuaan kahdeksan vuotta yhdessä. Sillä tavoin he varmistivat, että he todella rakastavat toisiaan virheineen päivineen, eikä tunne katoa ensi-ihastuksen myötä.
Hyvä vinkki, pitänee laittaa muistiin ku suhde on päällä...
Enpä tiedä, takaako pitkäkään seurustelu välttämättä suhteen kestämistä loppuelämän ajan. Itse menin yleisen käsityksen mukaan nopeasti kihloihin, osittain siksi, että uskon tähän suhteeseen enemmän kuin yhteenkään aikaisempaan. Aina voi tapahtua jotain, mutta jos itsestä ja kumppanista tuntuu oikealta ja hyvältä, niin sen luulisi riittävän. Ulkopuolinen ihminen ei ole mielestäni oikea arvioimaan toisten suhteita taii sitä, missä aikataulussa suhde etenee.
Joskus vanhempieni ollessa nuoria oli kuulemma suotavaa että kihlauduttiin aika nopeasti (vuioden sisällä) ja mentiin naimisiin. Näissä on vuosikymmeniä yhdessä olleita pareja. Nyt taas saa miettiä, että uskaltaako edes ottaa mitään sitoutumista puheeksi sivulauseessakaan, koska moni voi ahdistua siitä. On se, vaikeaa. Ovi on pidettävä avoimena, koska ainahan voi löytyä joku vielä parempi kuin se nykyinen. Tai nykyiseen voi kyllästyä. Mutta mihin unohtuu se, ettei suhde ole aina koko ajan pelkkää tunnetta, vaan myös tahtomista? Voisi tahtyoa tietoisesti pysyä ja sitoutua, vaikka joka hetki ei yhtä juhlaa olekaan. Kukaan ei ole täydellinen, mutta tärkeintä on se, että toisen pikkuvikojen ei anna häiritä suhteettomasti.
Onnellinen, eihän pitkäaikainen suhde varmasti takaa sitä, että se kestää loppuelämän, mutta sanotaan nyt vaikka, että suhde, joka on jo kestänyt vuoden tai pari kestää todennäköisemmin loppuiän kuin suhde, joka on kestänyt vasta muutaman viikon. Niin monet suhteet päättyvät ensimmäisten kuukausien aikana.