Mitä sitä keksis.

Inhottavaa ku on koko ajan vittuntunut ilme ja se vanhentaa. En vaan mahda sille mitään, ja moni ei uskalla puhua mulle kun oon aina kyllästyneen ja väsyneen näkönen.
Mikään ei tunnu riittävän. En kai halua olla onnellinen vaikka kaikki asiat on täydellisesti.
Tapaus; Kieltää onnellisuuden itseltään?

älä huoli, toisessa keskustelussa kerrottiin "ongelmaksi" hymyileminen;
siitä kun tulee ryppyjä. Saati nauraminen...

Ei hymyily "ongelma" ollut, mutta fakta on, että ilmeistä tulee ryppyjä, kun naamaa vääntelee tarpeeksi. Hymyilystä tietty tulee kauniimmat rypyt kuin irvistelystä ja otsan rypistelystä, mutta tulee kuitenkin. Eihän siitä tarvitse välittää, mutta kun siinä toisessa keskustelussa oli nimenomaan kyse siitä, miten säilyä nuoren näköisenä. Se, tekeekö sen eteen jotain, vai antaako ryppyjen tulla vapaasti, on täysin oma valinta, ei mikään ongelma. Ja kyllä minäkin hymyilen silloin tällöin, en vain griinaa turhaan silloin kun siihen ei ole aihetta.

911 - minusta synkän oloiset miehet ovat usein tavallaan aika kiehtoviakin, mutta totta kyllä, etten uskalla lähestyä sellaisia. Jos näytät synkältä, sinun on kai sitten itse lähestyttävä muita. Ehkä seura piristää sen verran, ettet sitten näytäkään niin synkältä.

Asenne kysymys. Jos aikaisemmin on vetänyt vittuuntunutta roolia, osoittaakseen muille, ettei halua heidän ottavan kontaktia, niin siitä voi tulla niin rutiininomainen toimi, ettei edes itse huomaa. Ja sitten ollaankin tilanteessa, että joutuu kyselemään neuvoja.

Jos tuo kysyjän ilme on kestänyt vuosia, kanssaihmisille on jo muodostunut mielipide, ja suurin osa jättää taatusti rauhaan. Toisaalta, kun katselee työmatkalla bussissa aamuisia ilmeitä, ei siellä juuri muuta näekään, kuin pettyneitä ja kyllästyneitä ilmeitä. Harvassa ovat ne kerrat kun sieltä porukoiden naamalta bongaa hymyn.

Hyvää Joulua siitä huolimatta
-arkadas-

Mikään ei oikeesti ole varmaan kiehtovampaa, kuin joku joka näyttää siltä, että mene vittuun siitä! Ihan vaan siks että se ei halua ketään sinne tai sitten jos on joku sellanen J-rock tai glamia tai jotain EGL:llää mukana niin uuh! nami nami...

Ehkäpä sinulle on vain jäännyt päälle se peruskamaa oleva vaikea&vihainen teinixpoussi jossa kuuluu olla likipitäin itsarin partaalla olevan näköinen että olisi katuuskottavan oloinen, nuorena nukkunut kaikeenkyllästynyt ja olemiseensa väsynyt ja teko aikuisen oloinen tapaus.

Myönnä itsellesi että olet suomalainen ja sinulla on siksi meille niin tavanomainen juro ilme kasvoilla. Hörhöt ulkomaanpellet eivät sitä voi ymmärrtää ja Monet heitä ihannoivat paikallisetkaan miksemme ole teennäistä tekohymyä kokoajan vaikka kuinka olisi ikävä asia kohdattavana.
Kauko-idässä asuneena monesti ei oikein tiennyt miten olisi ollut kun kuuli vaikkapa surunvalitteluja ja samalla niitä esittänyt henkilö typerästi hymyilee koko naaman leveydeltä ja vieläpä kaikenlisäksi nauraa kihertää tyttömäisen typerästi vaikka onkin sukupuoleltaan mies.

Vanhentaako vakavuus, spartalaisen kivestäveistetty stoalainen ilme kasvoilla... sitä tuskimpa kukaan varmasti tietää mutta ainakin se arvokkuutta ja kunnioitusta ihmisissä aikaan saa, sensijaan kuin olisit se ainainen Hangon keksi tapaus. Sellainen naurava jakovain. Osaa puhuttelee sellainen Hymypoika-ilme, osaa ei. Pienellä harjoituksella saat esiin kasvoista myös americana-ilmeen jolla purukalustosi säihkyen hurmaat ihmisiä (ja karkoitat myös). Kokeile joskus sellaista siirappimaista imelää Liberace-hymyä ja löydä onni elämääsi. Botox voi auttaa myös tuohon ilmeeseen pyrkiessä. Jos ei se toimi palaa juurillesi ja ole suomalainen jolle sallitaan se että ei naamaa tarvitse väännellä kuin Commedia dell'arten irvokkaan hahmon esityksissään.

Minulla taas ongelma on seuraava: Käyn usein baarissa, laulan karaokea ja juon Light Cokistani tyytyväisenä yksin. En hymyile koko ajan, vaan katselen ihmisiä ja päässäni saattaa vilistää tuhatkin asiaa samaan aikaan. Ja sekös ihmisiä häiritsee.

"Siis oletsä yksin baarissa?" "Missäs sun kaveris on?" "Juotsä pelkkää kolaa?" "Älä näytä niin ahdistuneelta!" Eikä siinä vielä mitään, että ihmiset ihmettelee, mutta jestas kun ei ne jätä mua rauhaan. Tenttaavat ja tenttaavat, ihmettelevät ja kummastelevat. Yleensa vastaan heille, että viihdyn yksin baarissa. Kerron, että tykkään käydä laulamassa ja katselemassa ihmisiä. Enkä mitenkään voi koko ajan pitää mitään teko-Pepsodenttia yllä.

Ompa joku kehdannut vielä toisesta pöydästä näyttää, että pitäisi hymyillä. Olen muutamaan kertaan ihmetellyt peilistä, että näytänkö perusilmeeltäni jotenkin omituisen ahdistuneelta tai surulliselta. Mielestäni en. Ja hymyilenhän minä kun hymyilyttää. Hymy on vieläpä ihan herkässäkin. Ilmeisesti ihmisiä vain häiritsee se, että joku nuori ihminen käy yksinään lauleskelemassa ja istuskelemassa baarissa ja vieläpä viihtyy siellä suht usein! Melkein aina vielä kolalinjallakin!

(En kaipaa perään kommenttia tyyliin: "Voithan sä aina lopettaa baarissa käymisen, jos se sua häiritsee." Tiedän sen itsekin, mutta pääsääntöisesti kuitenkin viihdyn sen kolatuoppini ja karaokeni kanssa! ;)

Juu, tuo "oletko sä tosiaan yksin baarissa" pällistely on ärsyttävää. Itse en kylläkään erityisemmin tykkää käydä yksin baareissa, menen aina porukassa kun mahdollista. Mutta minun ei ole aina niin helppoa saada seuraa homobaareihin, ja sit jos kuitenkin tekee mieli lähteä vaikka Leimareihin tms, mieluummin menen siinä tapauksessa yksin kuin jään kotiin istumaan seuranpuutteen takia. Kun muutaman kerran olen ollut homobaarissa yksin, aina on joku tullut ihmettelemään, että olenko mä täällä ihan yksin.

Ja se oletus, että jos ihminen ei koko ajan hymyile, sillä on tylsää, se vasta ärsyttävää onkin. Vikaa voi kyllä olla omassa naamassanikin, eräs ystäväni sanoo, että keskustellessani olen hyvinkin eloisa, mutta kun vajoan ajatuksiini, mulle tulee tosi helposti tylsistynyt ilme, vaikka oikeasti mulla olisi hyvinkin mielenkiintoista. Mutta silti, ei sitä heti tarvitsisi tulla ihmettelemään, että mikä vaivaa, kun en hymyile. Tähän ilmiöön olen tosin törmännyt vain heteropaikoissa, yleensä niillä hetkillä kun kaveri(t) on vessassa/baaritiskillä/tanssimassa ja itse olen jäänyt istumaan pöytään. Tosin nykyään olen keksinyt välttää näitä pällistelijöitä ottamalla kännykän silmänlumeeksi käteeni ja teeskentelemällä kirjoittavani aktiivisesti viestejä, silloin ei kukaan tule häiritsemään.