Suuntautuneisuuden vaihtuminen

Olenkohan ainoa tapaus vai onko muilla tuo seksuaalinen suuntautuneisuus vaihdellut?
Minä kun tykkäsin vaan pojista elämäni 20 ensimmäistä vuotta. Sitten pojat ei enää kiinnostaneetkaan lainkaan vaan aloin tykkäämään tytöistä. Muutama vuosi meni näin ja nyt taas on alkanut tuntumaan siltä, ettei tytöt oikein enää sytytäkään ja olen alkanut entistä enemmän taas ajattelemaan poikia. Molemmista sukupuolista en koskaan ole pitänyt samaan aikaan. Jotenkin hämmentää itseäni tällainen.

Tuota kutsutaan biseksuaalisuudeksi. Ei biseksuaalisuus välttämättä ole sitä että olisi molemmista sukupuolista kiinnostunut samaan aikaan. Se voi olla myös sitä että eri aikoiina elämässä on viehtynyt eri sukupuoliin.

Ai. olen sen verran noviisi varmaan, että olen käsittänyt tuon BI-jutun olavan niin, että molemmat sukupuolet kiinnostavat saman aikaisesti eli samalla aikajaksolla, ei välttämättä yhtaikaa ;) Nyt se sitten on etsittävä mies itselle. Jotenkin vaan pelottaa, koska minullehan voi taas muutaman vuoden päästä käydä niin, että haluankin taas naisen. En haluaisi sydämiä ehdoin tahdoin särkeäkään.

mulla vähän sama juttu. ennen murkkuikää olin hetero, nyt ollut kymmenen vuotta homo, mutta tällä hetkellä miehet menettämässä kiinnostusta, ja 16-18v viattomat tytöt alkavat kiinnostaa.

Mun mielestä ylläpidon pitäisi poistaa tällaiset viestit. Nämä antavat homofobiselle heteroenemmistölle sen kuvan, että homous on muuttuva asia. Siitä ei ole pitkä matka väittämättän / epäilykseen, että homous on muutETTAVISSA oleva asia johon voidaan vaikuttaa "jollakin keinolla", "parantaa".... "Jos se vain yrittäisi tarpeeksi, kyllä se voisi olla hetero." Näille ovat sukua mm. sananparret kuten "vaihtoehtoinen elämäntapa" tms.... ei homous ole mikään elämäntapa. Se on synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus.

Biseksuaalisuus on sitten asia erikseen, mutta ei seksuaalisuus voi muuttua kesken elämän! Se, tiedostaako sen eri puolia (tai haluaako ympäristön paineen takia tiedostaa) on eri asia. Sen ymmärrän, että alussa on oltu "heteroita" ja sitten herätty, löydetty oma suuntaus, joka tosiasiassa on aina ollut olemassa opitun käytöksen kuoren alla.

Ei muunlaiset suuntausksenmuutokset oikein kuulosta uskottavilta, anteeksi vaan.

Älä nyt noin ankara ole. Jos alkuperäistä kirjoittajaa oikeasti hämmentää oman bi-seksuaalisuutensa ilmeneminen, ja hän arvelee täältä saavansa osviittaa asiaan, toki hänellä on täysi oikeus kirjoittaa tänne.

Lauseita, jotka alkavat tyyliin "siitä ei ole pitkä matka väittämään / epäilykseen, että..." kutsutaan argumentoinnin teoriassa kaltevaksi tasoksi (slippery slope). Kalteva taso on varsin tavallinen tapa muodostaa kestämättömiä päätelmiä. Asiasta kiinnostuneet voivat aloittaa vaikkapa tutustumalla osoitteessa http://www.helsinki.fi/~pylikosk/opetus/luku.html Petri Ylikosken kirjoituksen jaksoon 4, "Käsitteelliset ja kategoriset kömmähdykset".

Niin. Ja mä en sitä päätelmää tehnyt, heterot hyvin helposti tekevät, homofibisia jo valmiiksi, kaikki vähänkään mahdolliselta kuulostavat teoriat heille kelpaavat. Joten tää on minusta vakava asia. Aina pitäisi korostaa, että homous on SYNNYNNÄINEN ominaisuus. Siitä väittämästä ei saisi MISSÄÄN TILANTEESSA poiketa, vaan tiukasti puolustaa tätä kantaa, koska näinhän se on.

Tuollaiset "Mä olen välillä sitä ja tätä" -ihmiset ovat omiaan lisäämään homofobiaa. Tarkoitus olisi osoittaa ja vakuuttaa heteroille, että KUKAAN ei voi muuttua tai sairastua homoksi kesken elämän, vaan se on synnynnäinen ominaisuus. Vaikka se on joidenkin vaikea uskoa.

Sitten tällaiset älyn jättiläiset käy huutelemaan, että "minä olen välillä homo ja välillä hetero, riippuu vähän kuun kierroista". Haloo?
Tuo on omiaan levittämään pelkoa ihmisiin, että "Mitä jos minäkin muutun homoksi".

Vakavissa asioissa pitää olla ankara. Ja jos ette ole huomanut, homofobia on edelleen tavallista.

Ja se perustuu suureksi osaksi siihen, että monet heterot uskovat jotenkin vaistomaisesti, että homoksi voi muuttua / vammautua / vietellä. Vaikka olisivat pinnallisesti hyväksyviä, yksin yön pimeinä hetkinä monet varmasti luulevat tietävänsä syyn homouteen, että "ei minulle voisi tapahtua niin, mutta onhan se ihan ok".

Kun tiedehän ei EDELLEENKÄÄN tiedä syytä! Joten järki käteen puheissa!

Ehkä ärsyttää vähän, kun itsellä oli elämän suurin kriisi hyväksyä oma suuntautuminen, itsemurhaa on aikanaan vuosia suunnitelltu ja vaikeat masennukset läpikäyty.
Sitten joku puhuu seksuaalisesta suuntauksesta, kuin se olisi jokin vaate, jonka voi vaihtaa sen mukaan miltä tuntuu.

Mäkin olisin mielelläni lihapiirakka, mutta olenkin nakkisämpylä. Nakkisämpylä ei voi olla lihapiirakka, vaikka kuinka tekisi mieli.

On kyllä kummallista tilanteeni ollessa kertomani kaltainen, niin jotkut hyökkäävät kimppuun. Itse en tilanteelleni mitään mahda ja siksi kysyin asiaa palstata. Miten täällä voi olla noin ahdasmielistä porukkaa? Monet homot haukkuvat heteroita ahdasmieliseksi, mutta luettuani muutamia vastauksia täältä, havaitsen homojen olevan aivan yhtä ahdasmielisiä. Pitäisikö minun nyt väkisin kantaa "lepakko" -viittaa sen vuoksi, että olen tytöistä tykäkännyt vaikka nyt tilanne näyttää muuttuneen? Miksi ette voi hyväksyä, että ihmisiä todellakin on erilaisia?

Siksi, koska homoudelle ja biseksuaalisuudelle on olemassa looginen, yksiselitteinen selitys, sitä ei vain tiede ole pystynyt selvittämään (vielä).
Ei ole olemassa "tällaisia homoja" ja "tuollaisia homoja". On vain homoja. Sama pätee biseksuaalisuuteen. Jos olet bi, olet koko ikäsi bi. Se, kumman sukupuolen kanssa seurustelet, ei siihen vaikuta.

Seksuaalisuus on synnäinen ominaisuus, muuttumaton ominaisuus, kuten hiusten väri, kätisyys tai veriryhmä. Se ei voi muuttua kesken elämän, ei missään olosuhteissa, eikä kenelläkään ihmisellä. Tämmöinen keskiaikainen käsitys valitettavasti monella suomalaisellakin edelleen on, että voisi muuttua... se taas on kaiken homovastaisuuden perimmäinen syy! Kaiken homofobian taustalla on yksinkertaisesti pelko siitä, että homous ei ole synnynnäistä, pelko siitä, että hetero voisi menettää heteroutensa.

Ja sitä sinä tuet puheillasi, hyvä Viivi. Sinä olet biseksuaali ja sillä siisti, mutta jostakin syystä et halua tiedostaa sitä, tai koe tarpeelliseksi tiedostaa. Haluat pakoilla luokittelua ja erottautua jostakin kumman syystä aivan omanlaiseksi ihmistyypiksi. Luokittelu on kuitenkin tärkeää, se luo ihmisille turvallisuutta ja helpottaa sekavan maailman hahmottamista.

Korostanpa vielä, että ainoa todellinen keino lopettaa homofobia, on todistaa, että homoksi ei voi muuttua, vaan homoksi synnytään.
Niin kauan kun tiede ei tätä pysty todistamaan, on tyydyttävä muihin, vähemmän toimiviin vakuuttelukeinoihin. Mutta viimeinen mitä kannattaa sanoa, on, että "Minä välillä olen homo ja välillä en." Sehän vie kaiken uskottavuuden koko teorialta, että homoksi synnytään ja antaa Raamattuakin tehokkaamman lyömäaseen homofobikoille.

Korostaisin vielä: Homoudelle ja biseksuaalisuudelle ON olemassa tieteellinen syy, kuten kaikille muillekin ilmiöille, vaikka nykytiede ei sitä tunne. Se ei ole mitään taikuutta, vaan jotakin mikä määräytyy ennen syntymäämme.

Eikä siinä ole mitään kummallista, että homo tuomitsee asioita. Mä olen hyvin fanaattinen ihminen, tuomitsen rikolliset, pimeän työvoiman, valehtelijat, huumeet, nuorisorikollisuuden, pettämisen, koulukiusaamisen, veropetokset. Ja vastuuttomasti seksuaalivähemmistöistä harhatietoa levittävät ihmiset.

Seta ry:n sivuilla biseksuaalisuudesta sanotaan:

"Biseksuaalisuus tuo esiin seksuaalisuuden dynaamisen ja prosessinomaisen luonteen. Se kyseenalaistaa pitkään vallalla ollutta käsitystä, jonka mukaan seksuaalisuus olisi muuttumatonta ja ennalta määrättyä. Bi-ihmisellä seksuaalisen halun kohteet voivat vaihdella elämän aikana."

"Monet bi-ihmiset suuntaavat kiinnostuksensa ja tunnetarpeensa eri aikoina ja eri elämänvaiheissa samaan tai toiseen sukupuoleen. Suhteet naisiin tai miehiin saattavat olla perättäisiä, mutta toisilla on samanaikaisia suhteita sekä naisten että miesten kanssa."

"Minäkuvan rakentaminen myös bi-ihmisellä tapahtuu suhteessa ympäröivään maailmaan. Tähän liittyvät kysymykset avoimuudesta sekä ajatukset todellisesta ja kuvitellusta syrjinnästä. Bi-ihminen saattaa kokea ulkopuolisuutta ja ymmärtämättömyyttä niin heteroiden kuin homojenkin taholta ylittäessään näiden ryhmien rajat. Toisaalta rajojen ylittäminen voi olla vapauttava kokemus ja mahdollistaa eri maailmojen näkemisen sekä sisältä että ulkoapäin."


On totta, että monet hlbt-ihmiset ovat loppujen lopuksi paljon suvaitsemattomampia kuin valtaväestö. Tämä on osittain ymmärrettävää siksi, että oman identiteetin rakentaminen ja itsensä hyväksyminen on vaatinut huomattavia ponnistuksia. Kun palaset on lopulta omasta mielestä saatu järjestykseen, niiden järkyttäminen "omien" joukosta koetaan hyvin kestämättömäksi. Tässäkin ketjussa on syytä muistaa, että keskustelun aloittaja puhuu vain itsestään ja omista tuntemuksistaan, ei mistään kokonaisesta ihmisryhmästä. Jos joku sen näin tulkitsee, vastuu on tulkitsijalla.

Ehkä asiaa auttaisi puolin ja toisin esimerkiksi yllä olevan Setan määritelmän hyväksyminen biseksuaalisuuden kuvaukseksi.

Kiitos Public Eye. Tämän määritelmän mukaan kuulun sitten Bi-ihmisiin. Aiemmin olen tosiaan luullut, että Bi-ihmiset ovat samanaikaisesti edes jossain määrin kiinnostuneita molemmista sukupuolista. Minä kun en koskaan taas ole ollut kiinnostunut kuin yhdestä sukupuolesta kerrallaan ja tämä on minua hämmentänyt. On tosin vaikea kuvitella olevansa lepakko/bi, jos naiset eivät yhtään kiinnosta, niinkuin nyt näyttää olevan. Tulevaisuudestahan en taas omassa tilanteessa voi tietää.

Sinänsä minua ei kiinnosta, miksi ihmiset minut haluavat luokitella. Avasin keskustelun vain siksi, että ihmettelin omaa tilannettani. Tarkoitus ei ollu "lietsoa" mitään epämääräisiä "parantumis" tai muita teorioita.

En kyllä myöskään allekirjoita täysin väitettä kerran homo/aina homo. Tuttavapiirissäni on ainakin yksi hminen, jolla suuntauneisuus on vaihtunut. Teorian mukaan hän ilmeisesti on Bi. Vaikea tosin mieltää Bi-ihmiseksi, sillä vaihdettuaan naisista miehiin hän ei ole sen koommin naisiin kajonnut.

Homo- ja biseksuaalisuus sekoittuvat helposti toisiinsa jos ei tiedetä mistä puhutaan ja jos kaikki itsepintaisesti varaavat itsellään oikeuden määritellä itsensä sen mukaan kuin miltä nyt sattuu kulloinkin tuntumaan. Homoseksuaalisuuden ilmeneminen voi vaikuttaa biseksuaalisuudelta, ja päinvastoin.

Esimerkki:
Mies on elänyt 30-vuotiaaksi kaikin puolin heteron elämää. Tällöin hän yllättäen kuitenkin hankkiutuu homoseksuaaliseen suhteeseen. Tässä tilanteessa miehen lähipiirin ihmiset helposti ajattelevat, että hän "muuttui" homoksi.


Tilanteelle voi kuitenkin olla (ainakin) kolme selitystä:

1) Mies voi olla aito homoseksuaali ja on siis ollut sitä koko ikänsä, mutta koska on pelännyt ympäristön reaktioita niin hän on pakottanut itsensä suhteisiin naisten kanssa (vaikka tunteekin seksuaalista vetoa vain miehiin).

2) Mies voi olla aito biseksuaali, mutta ei ole toteuttanut seksuaalisuutensa toista puolta, koska ei joko ole kokenut tarvetta siihen tai on pelännyt ympäristön reaktioita.

3) Mies voi olla aito heteroseksuaali, mutta haluaa kokeilla miltä tuntuu olla homoseksuaalisessa suhteessa.


Kaksi ensimmäistä ovat varmaankin ne todennäköisimmät vaihtoehdot, vaihtoehtoa 3 tuskin tapahtuu kovin usein. Ihmisten ulkoisesta käyttäytymisestä ei aina voi välttämättä päätellä heidän seksuaalista suuntautuneisuuttaan. Jos henkilö kykenee aidosti kokemaan molemmat sukupuolet seksuaalisesti haluttavina niin silloin hän on tietenkin biseksuaali - olipa sitten niin että hän kokee molemmat sukupuolet haluttavina yhtäaikaa tai sitten eri sukupuolet eri aikoina elämässään. Jos taas henkilö kykenee aidosti kokemaan vain vastakkaisen tai saman sukupuolen haluttavana niin silloin hän on tietenkin hetero tai homo.

Seksuaalinen suuntautuminen ei voi vaihtua, mutta seksuaalikäyttäytyminen voi vaihdella elämän eri aikoina monista eri syistä.

Tätä juuri tarkkoitin, Habitus. Käyttäytyminen ja tiedostamisen taso vaihtelee, suuntautuminen on sama koko eliniän. Myös biseksuaalisella. Vaikka mun on vaikea kuvitella millaista olisi olla biseksuaalinen, mutta uskon että heitäkin on, kun niin jotkut sanovat.

Eihän Viivi se tarkoita sitä, että jos on biseksuaali, täytyy haluta molempia sukupuolia yhtäaikaa ja koko ajan? Sehän tarkoittaisi, että biseksuaalinen ei voi olla tyytäväinen missään monogamisessa parisuhteessa. Biseksuaalit kai rakastuvat yhteen ihmiseen moneksi vuodeksi kerrallaan, eivätkä silloin kaipaa muita ihmisiä.

Tota kirjoitti: "homoudelle ja biseksuaalisuudelle on olemassa looginen, yksiselitteinen selitys, sitä ei vain tiede ole pystynyt selvittämään" ja "niin kauan kun tiede ei tätä pysty todistamaan, on tyydyttävä muihin, vähemmän toimiviin vakuuttelukeinoihin".

Kuten sen toistaminen, kuinka sinä olet oikeassa ja kuinka ylläpidon pitäisi poistaa muunlaiset viestit? Toimii tosiaankin huonommin, luultavasti ei ollenkaan. :-)

Olen pitänyt miehistä niin kauan kuin muistan enkä ole koskaan valinnut seksuaalista suuntautumistani. Kuullostaa ihan uskottavalta, että seksuaalinen suuntautuminen määräytyisi geneettisesti. Moni muukin teoria kuullostaa uskottavalta. Niin ikävää kuin se onkin, jonkin tietyn teorian toivottavuus ei vielä todista eikä kumoa teoriaa. Petri Ylikosken sanoin: "tarkasteltavien seikkojen totuus tai epätotuus ei riipu siitä millaisia tuntemuksia yleisö niihin kiinnittää".

Korjaa jos olen väärässä, Tota, mutta ilmeisesti ajattelet niin, että jos homoja syrjivät ihmiset uskoisivat homouden olevan synnynnäinen ominaisuus, he lakkaisivat syrjimästä homoja? Toisin sanoen homojen syrjiminen johtuu jonkinlaisesta tosiasioiden tietämättömyydestä ja syrjintä loppuu, kun tämä tietämättömyyden tila korjataan?

Ja yleisimmin mies, joka on ensin naisten kanssa, mutta sitten avoimesti miesten, on homo joka on tukahduttanut taipumuksensa nuorena. Harvemmin biseksuaali.
Ikävä yleistää, mutta biseksuaaliset miehet yleensä harrastavat seksiä välillä miesten kanssa, mutta ovat parisuhteessa ainoastaan naisten kanssa.

Eräs tuntemani pariskunta, jossa mies on hetero ja nainen bi, menettelee niin, että mies sallii naiselle suhteen ulkopuolisen seksin NAISTEN kanssa. Mutta ei kuitenkaan miesten. Mies on silti uskollinen. Minusta tuo on aika perseestä miehen kannalta, ei biseksuaalisella pitäisi mitään eri oikeutta tuollaiseen. Kyllähän heterot ja homotkin haluavat joskus vierasta, mutta se halu pitää vaan tukahduttaa, uskollisuus on rakkauden perusta.

Nainen siis vaatimalla vaati tätä "oikeutta" ja mies pitkin hampain suostui.

Biseksuaalisuuteen liittyy paljon "arveluuttavuutta" ja juuri mainitsemani kaltaista oikkuilua ja epäluotettavuutta. Ihmiset eivät tyydy yhteen, käyvät vähän vieraalla puolella koukkimassa välillä. Ei siis biseksuaalisuuteen sinänsä, vaan biseksuaalisiin ihmisiin, jotka eivät muka voi uskollisia, eivätkä uskalla olla avoimia (lähinnä miehiä koskee jälkimmäinen).

Biseksuaalinen ihminen voi olla ihan okei, kunhan ei hypi suhteissa miten haluaa muista välittämättä, vaan osoittaa osaavansa sitoutua myös samaan sukupuoleen.
Suhtaudun kuitenkin hyvin skeptisesti jokaiseen tapaamaani biseksuaaliin tältä osin.

Minusta on pelkkää legendaa puhe biseksuaalien "oikkuilusta" ja "epäluotettavuudesta", kunnes toisin todistetaan. Kyllä heterot ja homot osaavat aivan samoin loikkia kukasta kukkaan jos niikseen tulee. Jostain syystä vain biseksuaalien kohdalla siitä pidetään erityistä meteliä, ikäänkuin eri sukupuolta edustavien peräkkäisten kumppaneiden olemassaolo tekisi partnerin vaihtamisesta jotenkin paheksuttavampaa.

(Muuten, nimimerkki 'Tota', voisitko ennen lähettämistä koota ajatuksesi yhteen vähän pitempään viestiin - monen lyhyen muutaman minuutin sisällä postatun viestin lukeminen vaikuttaa ärsyttävältä, ikäänkuin keskustelun paisuttamiselta tai yksinpuhelulta. Tämä vain ihan ystävällisenä vinkkinä ;))

Kovin hanakasti täällä halutaan kategorisoida ihmisiä. Tuollainen "ihminen on jotakin eikä siitä voi muuksi muuttua" -asenne se vasta ahdas ja suvaitsematon onkin. Kyllä ihmisen seksuaalisuus voi muuttua ja kehittyä suuntaan tai toiseen, koko elämän ajan. Jos niin tapahtuu, ei se välttämättä tee ihmisestä biseksuaalia. Jokainen itse määrittelee tai jättää määrittelemättä suuntautumisensa.

Useimmilla ihmisillä seksuaalisuus lienee elämän alusta loppuun saakka enemmän tai vähemmän vakio, mutta se ei tarkoita, etteikö joillakin meistä tilanne voisi "elää". Itse en ottaisi kauheita paineita siitä, jos mieltymykseni joskus sattuisivat muuttumaan.

Biseksuaalien oletetusta kyvyttömyydestä yksiavioisuuteen ei jaksaisi taas käydä vääntämään kättä. Ei biseksuaalisuus tarkoita, että olisi pakko saada lentää kukasta kukkaan. Se tarkoittaa vain, että sukupuoli ei välttämättä ole se ensisijainen kriteeri kumppania valitessa.

Ja tosiaan, nimimerkki Tota, olis todella kätsyä jos voisit yrittää kirjoittaa pointtisi hieman pienempään määrään tekstikenttiä.

Niin joo, helposti tulee lisättävää kun kiireessä kirjoittaa. Anteeksi.

Ei se pelkkää legendaa ole. Jotkut biseksuaalit eivät osaa sitoutua yhteen ihmiseen ja katsovat että biys tuo heille oikeuden pitää monia suhteita yhtäaikaa. Yhtäaikaisista suhteista oli kyse, pettäminenkin on itsestäänselvästi tuomittavaa, eikä avoin suhde mielestäni ole mikään rakkaussuhde.

Toinen on se, että näytä minulle avoimesti biseksuaalinen mies joka on valmis seurustelemaan vakituisesti miehen kanssa, minä näytän sinulle lentävän lehmän. Tästä syystä biseksuaaliset miehet lähinnä käyttävät hyväksi homomiehiä, irtoseksiin.

Minä en loiki kukasta kukkaan. Enkä myöskään halua olla se kukka, josta loikataan. Muut tehköön mitä lystää, mutta mieluiten ei minulle.

Tässäkin tuli se, että ensin vastasin Public Eyen viestiin ja sitten Japan... :/ En voinut muistaa, mitä japa kirjoitti ulkoa. Eli nyt kaksi viestiä.

Japalle: Ihminen ei voi määrittää suuntaustaan miten lystää. Sen verran voidaan kategorisoida. Kaikille asioille on selitys ja seksuaalisuus on muuttumaton ominaisuus. Se on mikä on. Mä määrittelisin itseni mielelläni heteroksi, asioiden yleisen sujumisen takia, mutta en vain voi.

Ettekö te tosiaan tajua miten äärimmäisen vastuuttomia ja vaarallisia tuollaiset puheet ovat? Seksuaalisuuden alituisesta muuttumisesta ja itsemäärittelystä yms. yms...? "Jokainen itse määrittelee tai jättää määrittelemättä suuntautumisensa"????? Sehän on tismalleen sama kuin sanoisi että "Homous on valinta." !!!!! Kero mitä eroa???

Jos joku homofobi lukee nuo juttusi Japa, hän saa vain lisää vettä myllyynsä! Homous on valinta, alkavat huutamaan kuorossa.

Virta päälle nyt siellä!

Ihminen on mikä on! Homo/bi/transihminen voi ennen poikkeavan identiteetin tunnistamista käyttäytyä pitkänkin aikaa täysin heteronormin mukaisesti, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että hän olisi "ennen ollut hetero" tms...!

Tota, tota noin;
onko se nyt niiiin kamalaa etta maailma saattaa olla monimutkaisempi
kuin mita univeraalina totuutena haluat kertoa (tai "opettaa"...) -?

Irrationaaliselle syrjimiselle ei tarvita rationaalisia perusteluja. Kukaan ei ole koskaan väittänyt etteikö tumma ihonväri olisi synnynnäinen ominaisuus. Ihonvärin synnynnäisyys ei kuitenkaan estä tummaihoisten syrjintää. Samalla tavoin homoja syrjivän henkilön kannalta on aivan sama, onko homous synnynnäistä vai ei, jos hänen syrjivä asenteensa ei perustu järkisyihin.

Onko kaikki ihmiset aivan päästään sekaisin täällä? JohnnyFinland, sehän että muut ihmiset eivät ole johdonmukaisia, ei tarkoita että homojen ei tulisi olla! Johdonmukaisuus on kaiken argumentoinnin perusta! Ei maailma ole sitä mitä Sinä Rokkihomo haluat sen olevan, tai mitä jokin yksilö haluaa sen olevan. Maailma on sitä mitä se on. Kaikesta on absoluuttinen totuus olemassa, kaikille ilmiöille on absoluuttinen syy olemassa, kaikelle on syy-seuraus -suhteet olemassa. Ihminen ei vain tiedä niitä kaikkia! Aivokapasiteetin ja tieteen rajoituksien takia.

Ja tiedoksenne, homoja on yhä poliittisesti korrektimpaa syrjiä kuin tummaihoisia. Tunnen monia koulutettuja ihmisiä, jotka eivät suhtaudu lainkaan negatiivisesti ulkomaalaisiin, mutta karsastavat homoja. Eikä tuollaisella veltolla "minä en ota kantaa mihinkään asiaan, koska sehän olisi lokerointia" -asenteella asiaa auteta.

Minä en valinnut homouttani, se valitsi minut. Mutta jos alkaisin puhua, että "Luulen että minulla on tällainen homovaihe nyt menossa, mutta sehän saattaa mennä ohi 10 vuoden päästä...." kanssaihmisteni silmissä vaivoin saavutettu uskottavuus homoseksuaalina ja asemani tässä yhteisössä olisi historiaa. Ei voi muuta kuin ihmetellä teidän typeryyttänne.

japa kirjoitti: "Kyllä ihmisen seksuaalisuus voi muuttua ja kehittyä suuntaan tai toiseen, koko elämän ajan."


Noinhan ne eheyttäjät kovasti yrittävät meille väittää, tosin uskonnollisen hybriksen vallassa ja ilman tieteellistä evidenssiä.

Niinpä. Mukava, että edes joku täällä ajattelee aivoillaan.

Ymmärrän kyllä pointtisi, Tota, mutta minullekin se haiskahtaa eräänlaiselta syrjinnältä (vaikka ei se sinun näkökulmastasi sitä varmasti ole). Yhdyn Japan mielipiteeseen; jotkut ihmiset vain ahdistuvat siitä, että heille sanotaan, että koska olet kategoriassa hetero/gay oman tai muiden päätöksen vuoksi, siitä häkistä et voi ulos päästä. En vain voi uskoa, että elämä on niin yksinkertaista. Kyllä, ehdottomasti, seksuaalinen suuntautuminen vain _on_ ja sitä ei voi itse muuttaa. Mutta se ei tarkoita, etteikö elämässä voi tulla mitä ihmeellisimpiä tilanteita vastaan, joissa yhtäkkiä kaikki onkin nurinkurin. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, enkä halua, että niin minun puolestani tehdään oletuksella "tulet aina tekemään näin etkä noin". Ymmärrätköhän, mitä yritän sanoa? Ehkä meidän kaikkien epäileväisten pitäisi vain suosiolla hypätä siihen bi-häkkiin ;)

Kaikki eivät ole tätä mieltä. Mutta tämä on HYVIN kaukana siitä, että menisin turuille ja toreille kuuluttamaan, että homot puhuu paskaa, ne vois muuttua heteroiksi jos haluais. Näillä kahdella asialla ei ole mitään yhteistä, ja kukaan tähän keskusteluun osallistunut ei ole edes vihjaissut, että olisi tuota mieltä (vain sinä).

Ymmärrän sen ajatuksen, että vähemmistöjen olisi tärkeää esittää yhteneviä mielipiteitä julkisuudessa, jotta nämä näkökulmat saataisiin valtaväestön tajuntaan. Mutta siinä vaiheessa, kun vähemmistöjen sisällä aletaan ahdistella niitä, jotka vain haluavat elää omaa elämäänsä ja ajatella omia ajatuksiaan, tuo asenne menee vikaan. Vähän tuollaiseen "no sä oot v*ttu bi, eksä tajuu" tyyliin nyt Viivillekin määrättiin hänen suuntautumisensa, kun oli uskaltautunut esittämään asiasta kysymyksen, hämmentynyt kun on (oli?). Hienoa, että näistä asioista keskustellaan, mutta minusta vähän töykeää tuollainen tyyli, kun on kuitenkin ihmisten tunteista (ja aika syvistä sellaisista) kyse.

Niin, mutta johonkin pitää vetää raja. Ei voi ymmärtää ja hyväksyä kaikkea. Ei vain voi. Jokainen aivot omistava meistä tuomitsee ja kritisoi, suhtautuu kriittisesti. Ja minusta Viivin, Japan ja Rokkihomon kannanotot haiskahtaa. Tuollainen "hämmennys" omasta seksuaalisuudesta kuuluu lähinnä teini-ikään. Ihminen voi tasan yhdestä (1) syystä "muuttua " seksuaalisesti - jos yhteiskunnan paineet ovat olleet liikaa oikean identiteetin tunnistamiseen, sen jälkeen tullaan ensin kaapista itselle, sitten muille. MINKÄÄN MUUN LAISTA muutosta ei voi yksinkertaisesti tapahtua! Ei ainakaan minulle! Enkä voi ottaa vakavasti ja arvostaa homoa tai lesboa joka muuta väittää, en ikinä, koskaan, never, ever. Piste.

Niin no, minkäs kukaan itselleen mahtaa. Selvästi sinulla Tota on hyvät syyt tuntea niin voimakkaasti tästä asiasta. Itse en pysty olemaan samaa mieltä kanssasi tuosta teini-ikä-kommentista. Oma myöhäinen (25-v) "hoksaamiseni" (jota vieläkin käsittelen, jatkunee pitkään) johtuu varmasti osittain yhteiskunnan paineista, siitä, että perusoletus on että kaikki ovat heteroita - miksi siis itse olettaisin muuta - mutta myöskin huonosta itsetuntemuksesta. Olen hyvin "myöhäinen herääjä" tässä suhteessa, vielä pari vuotta sitten menin virran mukana ilman mitään tietoa siitä, että kuka olen, tai mitä haluan. En tietenkään ymmärtänyt seksuaalisuuttanikaan (suuntautumista tai mitään muutakaan seksiin liittyvää). Eihän se tietenkään tarkoita, että suuntautumiseni olisi missään vaiheessa _muuttunut_. Mutta täytyy antaa tilaa sille, että joillakin ihmisillä menee kauan aikaa, ennen kuin he oppivat tuntemaan itsensä ja omat mieltymyksensä. Elämä heitti minulle tässä vaiheessa yllätyksen - miksi ei siis myöhemminkin. Joojoo, olen varmaan bi ;)

Tämähän pätee kaikkeen muuhunkin - nyky-Suomessa asetetaan hyvin tarkat rajat sille, miten kunkin tulisi elää. Jos joku on vähän "erikoinen", niin voi herranlettas että sitä pitää päivitellä. Varmaan todella monet ihmiset elävät valheessa suuntautumisesta riippumasta - luulevat haluavansa sen tavallisen (auto, omakotitalo ja 2,5 lasta vai miten se menee) ja elävät sitä elämää ja naapurit hyväksyy "kunnon ihmisenä" mutta jossain nakertaa outo tunne, että jotain puuttuu. Olisihan tämä ihana maailma, jos kaikille annettaisiin tilaa kasvaa ihmisenä ja löytää itsestään uusista asioita. Näin ei kuitenkaan ole. Mitään uutta tai repäisevää ei saisi tehdä (sehän on merkki epätasapainoisesta ihmisestä), vaan kun on elämäntyylinsä valinnut (liittyi se sitten elämänkumppanin sukupuoleen tai uravalintoihin) niin siinä on sitten parempi pysyä. Tämä ottaa minua ihan suunnattomasti päähän, ja siksi ehkä tartuin sinunkin kommenttiisi, Tota.

Jep. Mutta... sä kuitenkaan sen jälkeen et luultavasti heteroksi enää muutu, jos homona olet uskaltanut kerran avoimesti elää. Kuitenkin se on / tulee olemaan iso projekti käsitellä, jos siitä selviää, ei varmasti katso taakseen. Et ole välttämättä bi, kävihän itsellekin about noin, enkä ole bi.

Mutta ehkä... naisilla on jotenkin vapaampaa sitten tuo liikkumatila. Tai jotakin. En ymmärrä. Jos voisin olla hetero, toki olisin mieluummin. Mutta kun en voi, niin en voi, en asialla päätäni vaivaa. Mutta en käsitä ihmisiä jotka mukamas "muuttuvat" takaisin heteroksi. Minä luulin nuorena että olen hetero, ja maksaisin mitä vain, että todella olisin. Mutta kun en ole.

Oikeasti, mä en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia, joka eläisi avoimessa pitkäaikaisessa parisuhteessa miehen kanssa. Tunteeko joku muu?

Jos Viivi on aidosti biseksuaali, ja pystyy olemaan avoimessa pitkäaikaisessa parisuhteessa sekä naisten että miesten kanssa, niin mikäs siinä.

Valitettavan moni biseksuaali ei kuitenkaan näin tee, vaan vaakakupissa painaa paljon suhteen hyväksyttävyys. Seksisuhteita voi olla mieluusti omaan sukupuoleen, mutta jos halutaan "asettua" ja ottaa "yhteiskunnallinen asema" mennään sitten heterosuhteeseen, eikä hiiskuta bipuolesta pahemmin. (Paitsi ehkä etsiessä syrjähyppyseuraa)
Tämä minua risoo ja aina kun biseksuaalit puhuvat suuntautumisen vaihtelemisesta, epäilen jotakin tällaista. Paine on kova, jos itse olisin 50-50% biseksuaalinen, hyvin todennäköisesti sitoutuisin vastakkaiseen sukupuoleen ja hautaisin bipuolen vähin äänin - sillä yhteen ihmiseenhän sitä tarkoitus on sitoutua elämässä, rakkaus ja sellainen, miksi tekisin asiat vaikeaksi olemalla oman sukupuolen kanssa? Kyllähän heteroiden rakkaussuhteet voivat kaatua vaikkapa välimatkaan tai lapsettomuuteen, erimielisyyksiin lasten hankkimisesta yms... aika harva 50-50% biseksuaalinen todellakaan tekee elämäänsä vaikeaksi ja lähtee hakemaan vakavaa suhdetta omaan sukupuoleen. Jos lähtevät, he luultavasti ovat kuitenkin enemmän homoseksuaalisia kuin hetero-, koska muuten ei olisi tarvetta tällaisseen. Ja se asettaa Viivin aikeet hankkia taas poikakaveri valoon, että hän haluaa suhteen, mikä on edustuskelpoinen.

Mä nyt oletan vain siis. Jos Viivi on ollut avoimessa, pitkäaikaisessa lesbsuhteessa, sitten tilanne on hyväksyttävä.

Tai toisaalta... jos minä olisin 50-50% biseksuaalinen, ja varsinkin miehenä, en todellakaan epäröisi etsiä itselleni yksinomaan heterosuhdetta. Kiertäisin homobaarit kaukaa. Miksi? Siksi koska uskon monogaamisuuteen ja uskollisuuten, joten toki mieluummin sitoutuisin naiseen, ja nauttisin heterouden kiistattomista mukavuuksista ja eduista.

Joten enpä voi moittiakaan, Viivi. Lähinnä ihmettelen, miksi olet naisten kanssa vehdannut, kun tuskin kuitenkaan olit niissä suhteissa julkisesti?
Kyllähän rakkaus on aina osittain järkikauppa. Harva hetero vaikkapa on niin tyhmä, että rakastuu veljensä vaimoon vaikka se kuinka kiihottaisi. Tai rakastua johonkin elokuvatähteen, jota ei kuitenkaan voisi koskaan saada. Tietää että siitä seuraa vain ongelmia, tavalla tai toisella. Samalla tavalla minä välttäisin rakastumista mieheen, jos olisin miespuolinen biseksuaali. Käytännön syistä.

Sen verran kommentoisin omaa tilannettani, että olen ollut pitkäaikaisessa lesbosuhteessa. Tässä suhteessa olin täysin uskollinen ja syrjähypyt eivät muutoinkaan minun alaani ole. Suhde katkesi, sillä tunsin tarvitsevani miehen elämääni. En voinut lesbosuhteessa enää jatkaa. Nyt elelen sinkkuna, mutta miehiä silti katselen ja haluaisin seurustelusuhteen nimenomaan miehen kanssa. Itseäni vaan nyt jännittää se, että vaihtuuko mielenkiintoni taas takaisin naiseen jossain vaiheessa. Tämä on nyt syynä siihen, etten tahdo oikein uskaltaa minkäänlaista suhdetta aloitella.

Tota kyllä mielestäni oikeessa todetessaan, että Bi-ihminen elää suhteesssa mieluummin eri sukupuolen kanssa. Onhan elämä yhteiskunnassa siten helpompaa kuin saman sukupuolen kanssa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ollut lietsoa mitään "vääriä" teorioita kääntymisistä sun muista. Olen puhunut vain omasta puolestani ja omasta tilanteestani. Ihmiset kuitenkin ovat erilaisia eikä mielestäni mitään, mikä liittyy ihmissuhteisiin voi yleistää.

Vielä Tota, elin lesbosuhteessa suht avoimesti. Perheeni(vanhempani), sisarukset ja ystävät ovat tämän tienneet. En minä kuitenkaan turuilla ja toreilla sitä huudellut, mutta en myöskään kieltänyt.

Tota kirjoitti: "JohnnyFinland, sehän että muut ihmiset eivät ole johdonmukaisia, ei tarkoita että homojen ei tulisi olla!"

Homojen johdonmukaisuudella ei poisteta joidenkin heterojen harrastamaa syrjimistä. Puhut asian vierestä. Kirjoituksesi ovat oikea argumentointivirheiden aarreaitta. :-D Taidan ehdottaa niitä erään yliopistokurssin harjoitusmateriaaliksi.

Tota kirjoitti: "Johdonmukaisuus on kaiken argumentoinnin perusta!"

Väität kannattavasi johdonmukaisuutta ja argumentointia ja silti olet todennut, ettei tiede ei ole kyennyt mitenkään todistamaan tai kumoamaan väitteitäsi. Asiat ovat kuten sanot vain sen takia, että sanot niin ja kaikki muut ovat väärässä, hehee! No, ehkäpä jos jankutat tuota kyllin kauan niin joku alkaa uskoakin sinua.

Omalta osaltani päätän keskustelun tähän. Suosittelen muitakin käyttämään aikansa muuhun kuin Totan besserwisserismin murentamiseen. Antaa hänen rauhassa olla "oikeassa". :-) Pahoitteluni Viiville, että jouduit sietämään tällaista.

Johnny, Argumentaatio ja retoriikan perusteet, olen suorittanut kyseisen kohtalaisen turhan yliopistokurssin. Mun kirjoituksissa ei ole ensimmäistäkään väärää argumenttia. Homouden puolustamiselle vaan ei valitetettavasti ole kovin vahvoja argumentteja, kaikki ne ovat ei-tieteellisiä. Sehän homon elämästä niin hankalaa tekeekin. Pitäisi koittaa muut saada uskomaan jotakin, mitä ei voi uskoa, ellei koe - ilman mitään todisteita.
Mutta kun tieteellistä syytä homoudelle ei tunneta, ainoa keino homoille puolustaa suuntautumistaan, on ehdottomasti, yksikantaan ja yhdessä rivissä julistaa, että on ollut syntymästään asti homo, EI muuttunut sellaiseksi TAI kykenevä muuttumaan muuksi. Kaikkinaiset soraäänet, pienimmätkin, heikentävät homojen jo ennestään hyvin hataraa asemaa ja uskottavuutta heteronormatiivisuuden edessä, ovat omiaan lietsomaan homofobiaa.

Japan kommentit muodostavat täydellisen analogian amerikkalaisten uskonnollisten eheytysliikkeiden sloganien kanssa. "Seksuaalisuus on alati muuttuvaa..." "...voit siis muuttua heteroksi, jos vain haluat! Siitä Jumala pitäisi!"http://www.peoplecanchange.com .... mitä tuo nettiosoitteen sanamuoto ilmaisee, paitsi juuri samaa, mitä Rokkihomo ja Japa silmät kirkkaina täälllä julistavat, kuvitellen edistävänsä suvaitsevaisuutta? Ihmiset voivat muuttua?

Eivät voi.

Voi teitä pikku tyhmyreitä, jäikö peruskoulu käymättä loppuun kun argumentaatio vuotaa kuin ammuttu katiska?
Ja Johnny, älä kirjoittele mukafiksuja kommenttejasi tänne, teet vain itsestäsi naurunalaisen.

Viiville... Hyvä että olet elänyt lesbosuhteessa suhteellisen avoimesti. Hyvä että tiedostat sen mahdollisuuden, että heterosuhteen etsiminen voi olla itsellesi helpompi vaihtoehto, vaikkei välttämättä se oikein.

Nyt mullekin alkaa vähitellen selvitä, miksi osa homoseksuaaleista suhtautuu 'nuivasti' bi-ihmisiin. Toinen asia on sitten, ymmärränkö perusteluja silti. Olen ikäni pitänyt itseäni bissenä, kunnes tapasin nykyisen tyttöystäväni. Nykyisin mun on hyvin vaikea kuvitella itseäni heterosuhteeseen, miehet kun eivät kiinnosta millään tasolla - kaveruutta lukuunottamatta. En silti kuvittele voivani hyppiä vieraissa enempää kuin muutkaan. Määrittelisin itseni siis lepakoksi, jos määrittely olisi välttämätöntä. Itse en vain pidä sitä tarpeellisena. Tyttöystäväni määritelmä on antihetero, mikä mielestäni riittää vallan mainiosti.

"Mun kirjoituksissa ei ole ensimmäistäkään väärää argumenttia"

Jaha.
Kerrottiinko siellä "suhteellisen turhalla kurssilla" mitään alkeita
keskustelemisesta johon voi kuulua monenlaisia mielipiteitä
ja käsityksiä, jopa retorisia kysymyksiä?

Ja sit tää vaihtoi poytää...

Rokkihomo. Minkä retorisen kysymyksen esitit? Voinet tarkentaa? Mielestäni esitit Japan kanssa typeriä väitteitä, jotka kuulostavat korvaasi suvaitsevaisuudelta, mutta tosiasiassa ovat heteroväestön homofobiaa salakavalasti ruokkivia väitteitä.

Onko nyt niin vaikea tajuta, että jos heteroille annetaan kuva, että homous voi olla ohimenevä tai vaihtuva ominaisuus, homoja aletaan käännyttämään heteroiksi? Heiltä aletaan vaatia heteroksi muuttumista ja homoutta aletaan pitää heidän valintanaan. (Pidetään jo muutenkin usein... ) Mitä kohtaa et tuosta tajua? Voin yrittää vielä selventää, jos sanot mikä sana oli tuntematon. Tavaaminen auttaisi ehkä?

Mulla on älyllisenä olentona oikeus olla erimieltä sinun kanssasi, ja jos mulla on perustelut, joita sä et pysty kumoamaan, kuten tuossa aiemmassa viestissäni oli, mulla ei ole mitään syytä kunnioittaa sun näkemystä tai mielipidettä. En mä kunnioita huonoja mielipiteitä ja etenkään periaatteetomia homoja jotka sanoutuat irti kaikesta vastuusta sanomisistaan, vastuusta puolustaa homojen oikeuksia edes ruohonjuuritasolla.

Olen jo pitkään ollut todella hämmentynyt oman seksuaalisen suuntautumiseni suhteen. En ole seurustellut enkä harrastanut seksiä kenenkään kanssa, en myöskään halua kokeilla sitä vieraan ihmisen kanssa, vaan jonkun sellaisen kanssa, jota rakastan. En tiedä, olenko lesbo, hetero vai bi. Saatan kadulla vilkuilla sekä naisia että miehiä, uskon myös pystyväni parisuhteeseen kumman tahansa kanssa, jos vain löydän minulle sopivan ihmisen. Joinain päivinä olen kiinnostunut vain naisista, joinain vain miehistä. Olisin mielummin hetero tai lesbo, koska monet tuomitsevat bisset mm. pettäjiksi, vaikka itselleni pettäminen on äärimmäisen vieras ajatus.

Joten sanokaan nyt viisaammat, että mitä minun pitäisi tehdä. Jatkaa itsetutkiskelua 90-vuotiaaksi asti vai alkaa tekemään kokeiluja molempien sukupuolten kanssa? Vai saisinko kenties edelleen etsiä sitä omaa rakasta sukupuolesta välittämättä ja olla määrittelemättä itseäni ollenkaan, muuten kuin yksiavioiseksi? Pitääkö kaiken muun lisäksi miettiä sitä, mikä olisi homofobiaa vastustavan henkilön mielestä oikeaoppista toimintaa? Älkää viitsikö suuttua tästä, yritän vain selvittää ajatuksiani ja löytää itseni. Ehkä olisin jo löytänyt, jos olisi sallitumpaa olla aidosti välittämättä sukupuolista. (Ai niin, olen muuten 23-v. Pitääkö mun hävetä sitäkin, että olen vielä tämän ikäisenä näin kokematon ja pihalla?)

Tämä on aika hämmentävää. Minä söin ja join itseäni systemaattisesti hengiltä viimeiset 10 vuotta. Kuluneen vuoden loppukesällä minulla vihdoin alkoi tunkea pintaan tietoisuus omasta itsestäni ja iidentiteetistäni. Biseksuaalisuuus on aina ollut osa minua mutta olen kaikin keinoin pyrkinyt sen kieltämään. Ja "hyvin" siinä onnistuinkin. Vihdoin alkusyksystä rysäytin kaapista ulos. Tunne oli huumaava, kun aloin jälleen tuntea elämänhalua. Paino putosi (tämä on totta!) muuutamassa kuukaudessa parikymmentä kiloa ja aloin taas urheilun.
Mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Olen naimisissa ja minulla on lapsia. Vaimoni on huipputyyppi. Tällä hetkellä mietin sitä, miten voisin toteuttaa tätä puolta itsessäni loukkaamatta puolisoani. Uskollisuus on asia sinänsä, minusta voi olla uskollinen siitä riippumatta mikä on oma suuntautuneisuus ja mikä on kumppanuuuden muoto. Mutta täytyy kai rehellisesti myöntää että riski tässä piilee. Käymmme asiaa parhaillaan läpi vaimoni kanssa ja se on kivuliasta. Toivoisin kommentteja sellaislta, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi.

Tota, mikä olet miehiäsi? Bi, hetero vai homo? Jos homo, niin oletko ollut myös naisten kaa? Jos bi, niin oletko ollut sekä miesten että naisteen kaa? Jos hetero, niin millä asialla olet sitten täällä? Jos hetero, niin miten suhtaudut biiheihin ja homoihin?

Perjantai on homomies, eikä ole ollut koskaan naisten kanssa, enkä ole koskaan edes ajatellut naisia. Musta homouteni on synnynnäistä.

Hei Perjantai, en tiedä vastasitko minun viestiini vai johonkin ihan toiseen. Ainakin vastaus tuntui menevän ihan ohi. Kerroin olevani bisse ja tulleeni kaapista. Mistä muuten tuo kova into päästä luokittelemaan suuntautumista ?

Hei Perjantai, korjaus äskeiseen viestiin. Sori, ymmärsin väärin, vastasit siis nimimerkille "tota". Ei oikein ajatus kulje kun pitäisi mennä viikonlopuksi anoppilan kaappiin...

Minä olen 100% homo. Olen ollut naisen kanssa, joskus silloin kun olin nuorempi ja väkisin koitin vääntyä heteroksi. Seksi oli kammottavaa, eikä suhde kestänyt paria viikkoa kauempaa.

Mun mielestä biseksuaalien pitää olla 100% uskollisia yhden sukupuolen kanssa. Ei ole mitään oikeutta toteuttaa "sitä puolta itsessään". Kyllähän heterot ja homotkin joskus saattavat himoita kovastikin sitä naapurin Pekkaa tai Marjaa, tai ketä tahansa kadulla vastaantulevaa, mutta ei se tarkoita että pitäisi mennä toteuttamaan "sitä puolta itsessään".

Tuo mitä Pete puhui vaimostaan, on juuri se, mikä minua biseksuaaleissa ärsyttää. "Riski on olemassa." Ainahan se on olemassa, pettämiseen. Ei se mitenkään biseksuaalisuuteen liity.

Tota, olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Mua ärsyttää etenkin bi-miesten snoppailu ja seikkaluhalut. "me bi ollaan parempia miehiä kuin homot (=miehekkäitä, komeita)", "me ollaan niin monipuolisia suuntaan tai toiseen", "me biit ollaan niin haluttuja".
Netissä olen löytänyt pari mukavaa miestä, mut sitten ne paljastuivatkin bi-jätkiksi. Miksi bi-jätkät eivät voi heti sanoa suoraan että ovat bi-jätkiä. Sitten tosipaikan tullen ei uskalleta mitään, haluttais vaan kokeilla miltä tuntuu jätkän kaa, mut sitten ei.
Mikä myös ottaa päähän on chat! Ootteko huomanneet miten suuri joukko bi-jätkiä on? Just noita kokeilijoita ja bi-ukkomiehiä (akka, pennut kotona, joillakin lapsenlapset) mut tekisi mieli. Noista bi-jätkistä ei tuu koskaan homoja. Kotona haukutaan ja pilkataan homot syntisinä.
Eli bi-jätkille sanon: Ei kiitos.

Harvat meistä on 100% homoja tai lesboja, vaikka kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen ei kovin voimakasta olisikaan. En tiedä mistä johtuu, mutta lesbouden löydettyään useimmat tuttuni ovat pitäytyneet -suhteiden laadusta riippumatta- naisissa. Itse olen sattuineista syistä tullut kokeilleeksi miltä miehen kanssa tuntuu olla, vuosien päästä siitä kun myönsin olevani lesbo.

En ole tehnyt sitä yrittääkseni käännyttää itseäni heteroksi, vaan tilaisuuden tullen mielenkiinnosta. Vaikkei seksi miehen kanssa olekaan enää nuoruuden sähläilyä, niin itselle se on ainakin antanut varmuuden siitä, etten halua elää miehen kanssa. Olen tyytyväinen itseeni, että lesboudestani huolimatta olen näitä kokeiluja tehnyt.

Elämäni on tasapainoisempi ja helpompaa, kun tiedän että onneni on naisissa (jos niissäkään;), enkä hajota ajatustani, että kenties joku mies voisi olla puolisoni.

siis "ei muka seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua" --! pienmpänä n. 7-14 vuotiaana nautin kun pojat jahtasivat minua jossain leikeissä (olen itse mies puolinen) ja kiihotuinkin välillä joistain leikeistä kun olin poika kavereitteni kanssa - mutta sitten noin 17v iässä kiinnostukseni siirtyi naispuolisiin ja kiihotuin naispuolisista jne. olen hommannut tyttöystäväkin itselleni ja hommat sujuvat hyvin ja olen tosi rakastunut.. mutta nytten olen taas alkanut kiihottua miespuolisista ja voisin kuvitellakkin rakastuvani mies puolisiin. Siis tämä on tätä - ennyt oikein tiedä missä menen.

siis viivi et ole ainoa.. :)

Niin, edelleen, tuota kutsutaan siis biseksuaalisuudeksi. Ei suuntautumisen muuttumiseksi.

No niinpä.

Perjantai, en tunnista itseäni noista ärsyttävistä bi-miehistä, joita kuvaat. Mulla kuule pysyy sormus sormessa ja linja avoimena. Enkä missään suhteessa pidä itseäni ketään parempana, kunhan nyt vaan saisin oman itsetunnon kuntoon. Minä siis sanon ihan suoraan olevani bi-jätkä. Minulle sinun ei tarvitse sanoa "ei kiitos", koska en aio mitään yrittääkään. En edes halua, että joku "kokeilee" minua.

Jos sen sijaan haluaisit olla ystäväni (siis noin kuvainnollisesti), joka kässää että bissekin on ihminen jolla on tunteet, olisin onnelllinen. Olisin tosi iloinen, jos mullla olisi bi- tai homokaveri, jonka kanssa olisimmme nimenomaan kavereita. Kaikkea ei pitäisi aina miettiä seksin näkökulmasta. Mulle riittäisi frendi jonka kanssa voisi jutella reilusti ja mennä vaikka Prideen.

Taidat sinä Pete olla ainut järkevä bi-mies, kun lukee juttujasi. Tollasen miehen, oli sitten bi tai homo ottasin kaverikseni. Tollasia miehiä on vähän, jotka ovat rehellisiä ja avoimia, oot esimerkillinen!

siis ekoja kertoja käyn tälläsillä (bi/homo:ille(?) tarkoitetuilla sivuilla ja kyllä vähän ihmetyttää tää miten homotkin bi-seksuaaleihin suhtautuu..

Onneksi oikeassa elämässä homojen ja biseksuaalien välillä ei ole ongelmia. Ainakaan minun päälleni ei ole yksikään biseksuaali sylkenyt vaikka välillä kuola onkin lentänyt! ;)

Älkää nyt ryöpyttäkö niitä bi-seksuaaleja noin kamalasti... Mistä kukaan koskaan tietää miten itselle käy? Vielä kaksi vuotta sitten luuli olevani "normaali" hetero, sitten tuli herääminen vahvana kokemuksena, ja vasta myöhemmin alkoivat palaset loksahdella paikoilleen. Tuli vahvoja ahaa-elämyksiä, miksi asiat ovat olleet niin kuin ovat olleet, vahva onnellisuus siitä että tajusi vihdoin mistä kenkä puristaa.

Jos en olisi koko ikääni liikkunut seksuaalivähemmistöjen parissa, olisinko koskaan herännyt? Jos en olisi tämä mikä olen, olisinko päätynyt liikkumaan seksuaalivähemmistöjen parissa? Tulenko vielä joskus tuntemaan vetoa miehiin? Jos tunnen, kuinka käy identiteetilleni, koska tällä hetkellä olen onnellinen naiseni kanssa, enkä tekisi koskaan mitää vaarantaakseni onneamme?

Seksuaalisuus ei varmaankaan koskaan muutu, mutta on eri asia tiedostammeko todellista seksuaalisuuttamme koskaan. Kuinka monta vuotta pitää kulua tätä elämää, ennen kuin voin sanoa rehdisti olevani lesbo, vaikka enää en tunne ollenkaan vetoa miehiin? Riittääkö se, että on koko lapsuutensa tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, varmistamaan että ei koskaan tuntisi vetoa myös vastakkaiseen sukupuoleen?

Pointtini on kai, että annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jos joku pettää suhteessa, en menisi pistämään sitä seksuaalisuuden piikkiin. Ennemmin luokittelisin ihmisen pettäjäksi, ja heitä löytyy heteroista, homoista, lesboista ja bi-seksuaaleista.

Ja tiedoksi vain; minä kyllä sanon itseäni lesboksi. Harmitti se muita kuinka paljon tahansa;) Tsemppiä sulle Viivi, ja kaikille muillekin joilla on itsetutkiskelu käynnissä.

Tota, en kyllä lukenut aivan kaikkia kirjoituksiasi tässä - sanottakoon se heti aluksi.

Mietin, että miksi mielestäsi biseksuaalit eivät saisi kirjoittaa tällä foorumilla, vaan tahdot heidän kirjoituksensa poistettaviksi?
Annoit jo siihen selityksen: homofobiset heterot luulevat, että seksuaalinen suuntautuminen on vaihdettavissa oleva ominaisuus.

Senkö tähden eivät todella bi-ihmiset saisi kirjoitella tällaisella foorumilla?
Mihin tahtoisit bi-ihmisten menevän kirjoittelemaan?
Kun ihminen on hämmentynyt seksuaalisesta suuntautumisestaan, kuten aloituskirjoittaja, niin hänkö ei saa tulla anonyymisti kysymään hlbt-ihmisiltä näkemyksiä ja neuvoja, koska heterot luulisivat seksuaalisen suunatutumisen olevan vaihdettavissa olevaa? Mihin hänen sitten täytyy mennä hämmentyneitä kysymyksiään esittämään, jos hän ei kerran saa esittää niitä hlbt-ihmisille heteroiden reaktioiden pelkosi tähden?

Eikö olisi fiksumpaa, jos sen sijaan pyytäisit ylläpitoa poistamaan heteroiden kirjoituksia tältä foorumilta, etkä pyytäisi ylläpitoa poistamaan bi-ihmisten kirjoituksia?

Itse aiheen sisällöstä.
Kun heteroissa on niin paljon niitä, jotka eivät kykene pysyvään parisuhteeseen, vaan pettävät ja jättävät ja vaihtavat - niin pitäisikö meidän tehdä siitä se johtopäätelmä, että kaikki heterot ovat sellaisia?

Luuletko sinä todella, että kun on olemassa sellaisia bi-ihmisiä, jotka eivät kykene pysyvään parisuhteeseen, niin kaikki bi-ihmiset olisivat sellaisia?
Eihän, totisesti kaikki lesbot ja homotkaan kykene pysyvään parisuhteeseen, vaan pettävät, jättävät ja vaihtavat. Mutta eihän siitä voi tehdä sitä johtopäätelmää, että kaikki homot ja lesbot olisivat sellaisia.

Sitten, on olemassa kaksi eri käsitettä:
homofobia
homoviha

Suomalaisessa keskustelussa (varsinkin hlbt-ihmisillä) nämä käsitteet menevät jatkuvasti sekaisin: niiden sisällöt, funktiot ja merkitykset (puhutaan homofobiasta, mutta puheen sisältö koskettaa paljolti homovihan sisällöllisiä aspekteja jne.).
Homofobian ja homovihan sisällöt ovat erilaisia, niiden syntymekanismit ovat erilaisia. Niihin vaikuttaminen, niiden muuttamiseen tähtääminen, myös vaatii erilaista asennoitumista ja toimintaa.

En kuitenkaan suosittelisi sellaista pelkoa ja alistumista, mitä sinä nyt ilmennät ja toivot: bi-ihmisten olisi oltava pois tällaisilta julkisilta foorumeilta, tai heidän tekstiensä sisältöä tulisi rajata, jotta heterot eivät saisi homoista vääriä käsityksiä.

Noin ei pidä toimia. Ei heteroita tarvitse niin paljon pelätä ja orjailla, että olisi rajoitettava hlbt-ihmisten julkista kirjoittamista - kuten esitit toivomuksesi.

Sekä homofobiaan että homovihaan löytyy kyllä parempiakin asennoitumisia kuin toivomus rajoittaa bi-ihmisten kirjoittelua.

Tota:n tapauksessa voisi puhua bifobiasta- tai vihasta ... Tai siltä ainakin kuulostaa. Tosin en ole ihan varma miten termit toisistaan eroavat. Toisessa pelätään ja toisessa vihataan? No, tota osoittaa niistä kumpaakin. Hän pelkää että tulee satuttamaan (tai joku muu homoseksuaali-näemmä) itsensä bi:n epäluotettavuuden takia, ja tämä saa hänet vihaamaan kaikkia bi:tä voimakkaasti. Jopa niin voimakkaasti, että häntä ärsyttää suunnattomasti jos he kirjoittavat tänne : juuri heille tarkoitetulle keskustelupalstalle. Surullista. Varsinkin kun siihen liitetään vielä korostunut pelko heteroita kohtaan, ja sitä kohtaan että heterot tulevat sanomaan nyt sitä ja tätä, ja että nytpä heterot saavat hyvän aseen jolla pakottavat kaikki homot kääntymään heteroiksi.

Eipä tässä muuta voi todeta, kuin että vielä on maailma todella vaikea paikka elää ja tiedostaa olevansa vähemmistön jäsen. Mutta paljon jaksamista myös Totalle... Toivottavasti löydät jonkinlaisen tasapainon itsesi ja muiden seksuaalisuuksien välille. Eivät kaikki ole vihollisia...

Ihmettelen nimimerkin 'tota' suhtautumista.

Ensin hän väittää, että homous on vain ja ainoastaan synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus. Sitä ei tiedä kuulemma 'vielä' ole vain saanut todistettua.

Jos sitä ei ole saatu todistettua, miten ihmeessä väittämälläsi on mitään pohjaa.

Minä voin oman kokemukseni pohjalta väittää, että homouteni on varhaisen sosiaalisen elämäni tuote. Olen ns koulukirjahomo, ts tilanne kotonani oli se, että isä oli poissa (fyysisesti ja henkisesti) ja äiti oli erittäin dominoiva. Aivan sellainen suorastaan alkeellinen psykologinen tilanne.
Ja yhtä suurella varmuudella kuin sinä väität homouden olevan vain synnynnäistä, minä väitän, että toisisssa sosiaalisissa oloissa minusta olisi tullut hetero. Tuon ehkä tiedekin on voinut paremmin todistaa.
Minä en kiellä sitä, etteikö homous olisi synnynnäistä. Monilla ystävilläni näyttää olevan niin. Mutta en halua kieltää muitakaan vaihtoehtoja.
Jos elämä on sinulle, 'Tota', liian monimutkaista, sitä on turha alkaa lähteä yksinkertaistamaan liian suoraviivaisilla väitteillä. Tai sillä, että tätä palstaa pitäisi sensuroida.
Mulla ei ole tarvetta lähteä 'eheytymään' tai 'parantumaan' heteroksi, vaikka se ehkä olisi mahdollistakin. Minä olen juuri pääsemässä jotenkin sinuiksi itseni kanssa ja se on tarpeeksi nyt.

Kuulostat väitteissäsi samalta kuin kristilliset fundamentalistit tai kommunistit. Sävy on sama, jyrkkyys myös. Seksuaalisuuden suhteenhen me nimenomaan etsimme vapautta olla sitä, mitä olemme, vai mitä?

En ole kieltänyt biseksuaaleja kirjoittelemasta minnekään. Sanoin vaan, että en luota heihin KESKIMÄÄRIN. Mistään fundamentalismista ei ole kyse. Vähän niinkuin jos henkilö polttaa tupakkaa, hänen täytyy jotenkin todistaa mulle luotettavuutensa ihan erikoisesti. Eli tupakoiva SAATTAA olla luotettava. Mutta se on negatiivista, kertoo lyhytnäköisestä ja irrationaalisesta luonteesta.

Vai koulukirjahomo. Käsittääkseni tuollaiset "dominoiva äitihahmo" -teoriat ovat vanhentuneita? Myöskin omiaan ruokkimaan homofobiaa.

Homofobia on sanakirjassa oleva termi. Homofobiaa voi olla eri asteista, lievää, voimakasta. Homoviha on aika lailla sama asia, koska pelko ja viha kuuluvat aina yhteen. Ehkä homoviha on voimakkaampi sana, joten ok, sanotaan sitten, että tuollaiset puheet siitä, että homous ei ole välttämättä synnynnäistä, ovat omiaan ruokkimaan HOMOVIHAA.

Niin, tiede ei ole todistanut teoriaa homouden synnynnäisyydestä suuntaan tai toiseen, joten sen takia sitä aina saa olla todistelemassa homofobisille/homovihaisille ihmisille, että ei ole valinnut "luonnotonta" ja "inhottavaa" suuntautumistaan. Vaikka tieteellistä todistusaineistoa mullakaan ei ole, kuitenkin olisi helpompaa todistella, jos kaiken maailman varttihomot keskustelupalstoilla eivät selittäisi, että voivat muuttua heteroksi välillä, välillä olla homoja.

Tulkaapa laajalti kaapista, kohdatkaa äärikonservatiivisen väestön tuomio ja vihamieliset ja pelokkaat mielipiteet. Kokeilkaa sen jälkeen, tekeekö mieli alkaa heille selittämään että homous ei välttämättä ole synnynnäistä vaan voi muuttua läpi eliniän, kausittain...

Itselläni oli muuten hyvin normaali perhe, läsnäoleva isä, omaa sukupuolta oleva laaja kaveripiiri ja normaali lapsuus. Harrastin urheilua, leikin autoilla ja pyssyillä, katsoin toimintaleffoja, jahtasin tyttöjä. Sitten... pam. Tajusin seksuaalisuuden herättyä, mikä olen. Kesti noin 10 vuotta päästä asian kanssa jotenkin sinuiksi. Aina kuitenkin tajusin, että se taipumus on minussa aina ollut, en vain tiedostanut sitä lapsena, koska seksuaalisuus ei ollut herännyt. SILTI se oli vaikeaa hyväksyä, yritin muuttua heteroksi kaikin keinoin, seurustelin ja harrastin seksiä vain tyttöjen kanssa ja harkitsin itsemurhaa.

Siksi en oikein tykkää kaltaisistanne takinkääntäjistä.

Mutta... biseksuaalikin voi olla ihan hyvä tyyppi, jos vaan on vastuullinen, eikä pelkää tuoda julki myös homoseksuaalista puoltaan. Mutta, varsinkaan miesten kohdalla näin harvoin on. Jos homosuhteet ovat biseksuaalille (miehelle) salassa oleva "pikku pahe", kuten usein on, niskakarvani nousevat jo pystyyn. Jokainen eläköön elämänsä kuten parhaaksi näkee, minä olen tätä mieltä.

dinoar, mistä voit tietää, että homoutesi johtuu traumaattisesta isä-/äitisuhteesta? Mistä tiedät, että ilman dominoivaa äitiä sinusta olisi tullut hetero? Itse tunnen niin monia heteroita, joilla on ollut pahoja vaikeuksia suhteessa vanhempiinsa, että minun on vaikea yhdistää seksuaalisuutta siihen. Mitä jos olet homo ihan syntyjäsi eikä sillä asialla ole mitään tekemistä äitisi kanssa?

Mua ärsyttää toi tyypillinen "synnyit juuri sellaiseksi kuin olet, etkä voi muuttua" -asenne. Eikö seksuaalisuus muka voi olla ihmisen mukana kasvava ominaisuus, niin kuin tyyli tai silmien väri?

Tieteellisesti sanotaan että ollaan joko niin sitä tai tätä. Minusta on aika yksinkertaista, että voi olla ihan mitä vain.

mutta en perustakaan ajatteluani toisten havaintojen tai pohdiskelujen varaan

On niin monta sukupuolta kuin ihmistä!

Dinoar. Voisithan sinä sitten muuttaa johonkin maahan, missä löydät itsellesi miehen, joka laittaa sinut juuri sellaiseen vaimon rooliin, että voit olla hetero, kun ei ole vaihtoehtoja, kun on mies joka päättää kaikesta. Sitten sinä et kärsisi ja kaikki on okay. Ota joku afrikkalainen mies ja muuta savannille!

Tota on oikeassa, on bi-miehiä, jotka haluavat maata vain bi-miesten kanssa, koska homomiehet jäävät rooikkumaan eivätkä ymmärrä, että oli vain panoa eikä sen syvempää. Bimiehet ottavat huvin ( seksi) huvina ja työn työnä ( arkielämä).

Olen sitä mieltä, että Totan perusteilla on jotakin, mikä voi olla mahdollista: se ajattelutapa voi antaa aseet syrjintään, kun ajatellaan, että seksuaalinen käyttäytyminen vaihtelee.

Hämmentynyt hetero haluaisi tietää mistä moinen kokemus....siis olin ulkomailla lomalla pari viikkoa ja tapasin aivan fantastisen miehen siis sellasen jollaisia en kuvitellut olevan olemassa. Viikon ajan hän sanoi pitävänsä minusta paljon ja osoitti muillekin tämän mutta kahden kesken vain juteltiin ja hän halusi myös näitä kahdenkesken hetkiä sitten viimeisenä iltana rohkaisin mieleni ja pyysin häntä hotellilleni jolloin hän kertoi olevansa homo. Se tietysti selitti osan mutta miksi hän oli selvästi minusta kiinnostunut siis kun oli homo. Ajattelen häntä edelleen valtavasti ja samalla ihmettelen tätä elämää....Eli voi pitää myös naisista jollain tasollako?

lomittaja kirjoitti: "....Eli voi pitää myös naisista jollain tasollako?"

Tottakai homomies voi pitää myös naisista jollain tasolla, kuten sosiaalisesti - ei kuitenkaan seksuaalisesti. Jos hän pitää naisista myös seksuaalisesti, hän ei ole homo vaan bi. Toisen 'tunnustuksia' kuunnellessa on tietenkin otettava huomioon, että ihmiset harvoin käyttävät termejä eksakstisti, vaan lähinnä tilanteen tai omien ajatuskaavojen mukaan. Lähes hetero, tiedostamattaan biseksuaali, joka kerran elämässään retkahtaa samasukupuoliseen suhteeseen/panoon, voi kauhistua ja traumatisoitua havainnostaan, että onkin 'homo'. Toisaalta homoutensa vastahakoisesti hyväksyvä täyshomomies saattaa koko elämänsä uskotella itselleen (ja myös muille) olevansa oikeasti bi, hänen kohdalleen vain ei ole sattunut oikeanlaista naista...

Mutta sukupuolinen suuntautuminen ei siis estä pitämästä vastakkaisesta sukupuolesta / vihaamasta sen edustajia. Kuten näilläkin palstoilla on voitu lukea, ainakin eräs miespuolisista kirjoittajista aivan ilmeisesti vihaa tai ainakin inhoaa naisia. Empiiristen havaintojen perusteella kuitenkin suurin osa homomiehistä tulee naisten, siis ainakin joidenkin heistä, kanssa erinomaisesti toimeen. Toisaalta on selvästi myös paljon heteromiehiä, jotka itse asiassa vihaavat naisia, vaikka kaikesta päätellen tarvitsevat heitä seksuaalisen tyydytyksen saamiseen. Surullista mutta totta.

Ihan tässä vain pakonomaisesta syystä piti vastata tähän, vaikka yleensä yritän pysyä poissa tällaisista keskusteluista, missä objektiivisuuden sijaan aletaan haukkumaan ihmisiä
( no nyt yksi konkreettinen esimerkki haukkumisesta "Mitä kohtaa et tuosta tajua? Voin yrittää vielä selventää, jos sanot mikä sana oli tuntematon. Tavaaminen auttaisi ehkä? " niin tuo on haukkumista minun mielestäni - vyön alle lyömistä sellaisella verbaalisella väkivallalla, jolla pyritään mahdollisimman nopeasti tukahduttamaan kaikki eriävät ideat keskustelussa - jos tätä enää keskusteluksi voisi edes sanoa - haluamatta edes yrittää objektiivisesti ottaa niihin kantaa)

No mutta, ihan vain sen halusin sanoa, tässä ärsytyksessäni, että nuo nimim. totan hyökkäykset ovat varsin raakoja, eikä kuuluisi keskusteluun, mutta hei, tämähän on internet ja tänne saa kirjoittaa mitä haluaa kuka haluaa. Voi toki aina väittää, että ei hyväksy mielipidettä, mutta tapa, jolla väitteen esittää antaa selvästi käsityksen siitä, onko oikeasti kyseessä vain mielipide-erot, vaiko kenties halu jostain kumman syystä 'dissata' kaikkia, jotka ovat eri mieltä.

Itse en voisi mitenkään mieltää sitä, että "koska minusta tuntuu, että asia on tavalla A vaikka siihen ei ole mitään todisteita - mutta jos se ei olisi tavalla A, se voisi aiheuttaa vahinkoa ei-heteroseksuaaleille- sen tietysti täytyy olla tavalla A" tuossahan saa juosta loputtomiin sitä niin kuuluisaa kehää, vai?

No mutta, joka tapauksessa itse olen varsin omituinen ihminen, ja elämänkatsomukseni pohjalta oppinut näkemään maailman jatkuvassa muutoksen tilassa, ja se, jos joku haluaa käyttää sitä muutoksen mahdollisuutta satuttamaan - kuten nuo fundamentalisti'parantajat' - ei tee itse muutoksesta mitenkään väärää taikka negatiivista, eikä muutksessa alati oleva maailma automaattisesti tarkoita samaa kuin väite että "silloinhan saisin itse valita oman seksuaalisuuteni". Ei, ihminen muuttuu sitä mukaa miten on kykenevä, jos on kykenevä...

En tosiaankaan väitä ehdottomana faktana sitä, että seksuaalisuus olisi muuttuva asia, en voisi, miten voisinkaan? mutta jos joku väittää ilman mitään todisteita, etteikö näin voisi missään tapauksessa olla, vain sen pelottamana, että joku väärä taho saattaisi hyökätä sellaisen kuullessaan kimppuun, on aivan absurdia. Tieteen ei koskaan tulisi pelätä sitä, mitä mahdollisten uusien todisteiden löytäminen voisi saada aikaan, ja tällöin ei koskaan tulisi sensuroida keskustelua eri teorioista liittyen homoseksuaalisuuteen sen pelosta, että joku saattaa käyttää sitä hyväkseen vääryyteen. Tieteen tulisi kehittyä objektiivisesti, ilman ennakko-oletuksia ja pelkoja...

No, en minä yritä sanoa juuta enkä jaata minkään asian suhteen, olen vain niin kyllästynyt siihen varsin monien ihmisten tapaan 'keskustella' asioista dissaamalla toisinajattelijoita. Mutta, itse en ole ollenkaan varma ettäkö kaikkien maailman ihmisten kohdalla synnynnäinen seksuaalisuus pitäisi elämän loppuun asti. Itse uskon olevani ja pysyväni homoseksuaalina, mutta ei se tarkoita, ettäkö minä voisin kieltää jotakuta toista pohtimasta omaa identiteettiään, mikäli hän kokee, ettei hän ole siitä tietoinen (oli hän sitten homo, hetero, a, taikka omasta mielestään jopa sukupuoleton, mitä tahansa)

Ajatuksestani muutoksesta vielä sen verran, että todellakin, itse uskon täysin, että elämme alati muuttuvassa maailmassa, me emme kuitenkaan tiedä niitä kaikkia mahdollisuuksia ja sitä, miten maailma mahdollisesti muuttuu. Siksi meidän tulisi elää parhaamme mukaan ja hyväksyä se, että niin kauan kuin ei ole tarkkaa tietoa, jostain teoriasta, se pysyy vain ideana ja ajatuksena muiden joukossa. Ja toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä vaikka vakuuttavimmiltakin kuulostavat 'lait' vielä myöhemmin havaittaisiin vääriksi, niin on käynyt monta kertaa historian aikana (eikös joskus homous ollut luokiteltu sairaudeksi?). Oppiva ihminen kuitenkin haluaa etsiä aina syvempää totuutta tiedostamattomasta ja myöntä tällaisen totuuden löytyessä, että nyt olisi aika korjata ajatusmaailma, ei siinä ole mitään hävettävää, että hylkää vanhan - vääräksi havaitun - tiedon, mikäli ilmaantuu uutta parempaa tietoa...

Niin, Zen Boy kiittää ja kuittaa, ja on myös pahoillaan, mikäli nimim. Tota sai tästä kuvan, että yritin häntä vastaan henkilökohtaisesti hyökätä. Se ei ollut tarkoitukseni, vaikka se saattaa siltä tuntua, ja ehkäpä jopa omassa alitajunnassani, tiedostavan itseni huomaamatta niin saatoinkin tehdä. Mikäli näin on tapahtunut, pyydän erittäin paljon anteeksi.

[EDIT]
Pääsipä suustani - tai siis käsistäni - kardinaalimunaus, tietysti piti sanomani "... ettäkö minä voisin kieltää jotakuta toista pohtimasta omaa identiteettiään ..." vaikka kirjoitinkin aluksi "... ettenkö voisi ..." niin sitä sattuu tyhmemmällekin ihmiselle näitä virheitä...
[/EDIT]

Zen Boy!

Kiitos kirjoituksestasi!
En ole itsekään osallistunut tähän kerskusteluun aiemmin juuri mainitsemastasi syystä. Haluaisin kuitenkin tuoda esille pari näkökohtaa, joita tulisi pohtia kirjoituksesi pohjalta.
Tiede on osa jatkuvaa muutosta. Siihen vaikuttaa yhtä lailla ennakko-oletukset aivan kuten kaikkeen muuhunkin. Koko tieteenteko on sidottu oman aikansa arvomaailmaan: se, mitä tutkitaan ja että tutkitaan "nousee" jokaisesta ajasta. Tieteenteko myös tapahtuu ennakko-oletuksien pohjalta. Itse tieteen tekemisessä on arvostukset osa, jota ei pysty ajattelemaan pois, siillä totta kai tutkija on se, joka TEKEE tiedettä. Tuloksissa on siten oltava tietoinen niiden perustumisesta aina tiettyyn arvojärjestelmään. Sokeutuminen siltä, että tieteessä ei ole kysymys Totuudesta isolla T:llä on vaarallista. Tiede ei voi antaa täydellistä totuudenmukaista vastausta, sillä se on aina jonkin arvokategorian "uhri".
Niinpä "lopullista vastausta" (mikäli sellaista on) kysymykseen suuntautumisen vaihtuminen ei tulisi mielestäni odottaa vain tieteeltä. On arveluttavaa edes mielestäni käyttää termejä väärä tieto, parempi tieto. Missä (arvo)mittari? Korkeintaan olemme aikamme vankeja...

Martin, itseasiassa joo, olet tuossa kirjoituksessasi aika lailla oikeassa.

Ajatus objektiivisesta, ilman ennakko-oletuksia tapahtuvasta tieteestä on aina kiehtonut minua ja tietysti, kun katsoo maailmaa, pitää todeta, että ehkäpä se on vain yhden ihmisen utopiaa sellainen malli. Tietysti tiede on väritetty tämän hetken asenteilla ja olettamuksilla, mutta en ole vielä täysin varma siitä, ettäkö näin olisi aivan ehdottomasti pakko olla - ainakaan teoriassa - vaikka se käytännössä onkin aina näin ollut. Mutta siis, olet tosiaan oikeassa tuon tieteen määrittelyssäsi ja tosiaankin nuo termit ovat vaarallisia, koska, mikäli kaikki keskustelijat ei ole samalla aaltopituudella siinä suhteessa, miten puhuja tarkoitti termejä käytettävän, se sotkee aina asiaa entisestään...

En tällä hetkellä pysty selittämään kovin kattavasti sitä, mitä tarkoitin termeillä 'väärä tieto' ja 'parempi tieto' kun heräsin juuri ja väsymys painaa, mutta niin, väärä tietohan nyt ei ole tietoa ollenkaan, vaan jotain jota ennen luultiin tiedoksi, mutta joka on sittemmin osoitettu - ainakin tämänhetkisen "paremman" tiedon puitteissa - vääräksi olettamukseksi. Ja varmaankin parempi tieto tuossa oli ajatuksena, että - lähes - mikä tahansa tieto on parempaa kuin väärä olettamus.

Tämäpä mielenkiintoinen keskustelu. Ymmärrän hyvin Tota-nimimerkin huolen siitä, mitä on odotettavissa jos yleisesti ja yksinkertaisesti tuodaan esille sitä, että seksuaalinen suuntautuminen on vaihdettavissa oleva ominaisuus. Niin kuin tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, maailmassamme asetetaan hyvin tarkat rajat sille, miten kunkin tulisi elää ja kaikenhan on lisäksi mahditettava tittyjen käsitteiden alle. Niin kuin herra Claude Lévi-Strauss taisi jossain strukturalistisessa teoriassaan väittää, että hahmotamme maailmamme vastakohtaisuuksien kautta. Kun on kuitenkin olemassa asioita, jotka sisältävät liian paljon merkityksiä ja ovat käsitteellisesti ristiriitaisia, koemme niiden vaarantavan niitä perustavia rakenteita, joiden avulla jäsennämme ja teemme ymmärrettäväksi kulttuurista ja sosiaalista maailmaamme. Tälläinen esimerkki on juuri bi-seksuaalisuus, joten kummakos jos se saa aikaan reaktioita.

Sanomattakin on selvää, että ideaalitilanne olsi kun unohtaisimme käsitteet hetero-, homo-, ja biseksuaalisuus. Olisi vain seksuaalisuus, ja jokainen voisi olla onnellinen sellaisena kuin on. Ja eihän siihen tarvittaisi kuin yksi ainoa ominaisuus; rehellisyys. Nykyisessä kulttuurissamme vallitseva termi bi-seksuaalisuus on monesti jonkinlainen takaovi livahtaa pelottavasta homokäsitteestä etäämmälle. Olen ymmärtänyt, että monet ajattelevat, että on jotenkin vaarattomampaa ja hyväksyttävämpää olla bi-seksuaali kuin homoseksuaali, vaikka itse asiassa juuri homot hyväksytään paremmin kuin bi-seksuaalit. On varmaan totta, etttä suurin osa "homoseksuaaleiksi syntyneistä" määrittelevät itsensä bi-seksuaaleiksi heteroseksuaalisen kongition kautta - kun he ovat ajautuneet heteroseksuaaliseen käyttäytymismalliin yhteiskunnan heteronormatiivisuuden alistamina, ilman että olisivat uskaltaneet tai edes osanneet ymmärtää omia ajatuksiaan. Niin kuin ne jotka jaksavat tätä kirjoitustani lukea, tietävät, että seksuaalisuudesta on esitetty mitä mielenkiinotoisempia teorioita, mm. sellainen, että bi-seksuaalisuus olisi synnynnäinen ominaisuus, ja ympäristö olisi se mikä antaisi seksuaalisuudelle sen varsinaisen suunnan.

Itselläni uteliaisuus samaan sukupuoleen heräsi jo ennen kouluun menoa. Löysin vanhemman veljeni pornolehtiä ja minua kiinnostivat vain miesten penikset, eivät naisten "värkit". Seksuaalisuuden heräämisen myötä tiesin heti olevani homoseksuaali. Yläasteella ollessani rakastuin toiseen poikaan ja siitä asti olen elänyt avoimesti homona. Elän tälläkin hetkellä parisuhteessa toisen miehen kanssa, enkä ole koskaan ollut naisen kanssa. Kuitenkin, lähellä kolmekymmentä ikävuottani minulla heräsi seksuaalinen kiinnostus naapurissa asuvaan vanhempaan rouvahenkilöä kohtaan. En ollut koskaan aikaisemmin ollut missään mielessä seksuaalisesti kiinnostunut kenestäkään naisesta, en siis edes teini-iässä. Paikkakunta on vaihtunut, elämä mennyt eteenpäin, mutta fantasiat kyseisestä rouvashenkilöstä eivät ole hävinneet. Muutamia vuosia olen surffaillut välillä netissä etsien tietyntyyppisiä naisten kuvia, jotka olen kokenyt hyvin kiihottaviksi. Kaiken tämän kruunasi se, että tapasin vuosi sitten ikäiseni naisen ravintolassa, jonka kanssa olen ollut sähköpostinvaihdossa siitä saakka - siksikin koska tunnen suurta seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan. Kuitenkin tunnen suurta vetovoimaa myös miehiin, omaan kumppaniini, enkä usko, että ylipäätään koskaan pystyisin "muuttumaan" ihmisenä niin, että seksuaalinen kiinnostukseni samaan sukupuoleen häviäisi. En ole suoraan kertonut fantasioistani miesystävälleni, ja uskon, että en tule koskaan toteuttamaan heteroseksuaalisia fantasioitani, koska rakastan miesystävääni ja suhteeni on kaikin puolin tyydyttävä. Olemme puhuneet bi-seksuaalisuudesta ystäväni kanssa ja hän on sanonut, että häntä jossain mielessä kiinnostaisi miesmäiset naiset, mutta ei uskoisi että hänellä seisoisi. Mutta minä taas tiedän, että minulla seisoisi, sillä silloin kun tapasin tuon sähköpostiystäväni ravintolassa, ja suutelin häntä, kiihotuin, ja se tuntui mahtavalta. Kuin miestä olisi suudellut, vain hieman pehmeämmältä. ;) Ja tiedän myös sen, että olenpa sitten mikä tahansa niin miesystävääni en ole ainakaan tähän asti pettänyt, ja yhteisiä vuosia on tullut jo toista kymmentä. Mutta mutta, inhoan mutta-sanaa.

En tiedä, mihin kohtaan viestiketjua viestini tulee, mutta tarkoitukseni on kommentoida nimimerkki "Bisse?":n kirjoitusta.

Kirjoitus oli aivan kuin minun itseni kirjoittama (kliseistä mutta totta), vaikka luulin olevani ainoa, joka miettii tätä asiaa. Vaikka olen jo kaksikymppinen olen täysin hukassa itseni kanssa. Minäkin olisin mieluiten hetero tai lesbo. Syynä ei tosin ole bisseihin liitetyt pettäjämielikuvat, joista sain tietää vasta luettuani tämän keskustelun, vaan ehkä lähinnä pelko siitä, ettei minua hyväksytä oikein minnekään: ei heteroihin eikä lesboihin. Etten ole oikein mitään. En ole koskaan seurustellut enkä harrastanut seksiä kenenkään kanssa, ja minkäänlaisiin "kokeiluihin" lähteminen ei ole todellakaan minua varten. Toinen syy sille, miksi haluiaisin olla selkeästi hetero tai lesbo, on luultavasti halu lokeroida itseni johonkin: en todellakaan kaipaa sellaista liikkumavaraa, josta tässä ketjussa on puhuttu. Ikävä kyllä elämä ja maailma (ainakaan sisäinen maailmani) eivät kai olekaan niin yksinkertaisia kuin toivoisin niiden olevan.

Kysymys on minulle vaikea, koska siihen ei voi kukaan minun puolestani vastata. Itsetutkiskeluni ei kuitenkaan ole tuottanut minkäänlaista tulosta. Toisaalta ajattelen, että kyllähän sen sitten huomaa, kun vastaan tulee se oikea, oli se sitten mies tai nainen. Ja toisaalta pelkään, että hämmennykseni ja liiallinen itsetarkkailuni (joka on huomattavasti itsetuntemustani vahvempi) estää minua löytämästä totuutta itsestäni. Kyseenalaistan jatkuvasti itseäni: "Teenkö näin vain koska luulen että minun pitää tehdä näin?", "Ajattelenko minä OIKEASTI näin?" ja niin edelleen.

Ideaalisintahan kai olisi, jos ei tarvitsisi luokitella.Minä itse vain taidan olla se pahin itseni luokittelija...

Fantasymanille: Koetko siis nykyään naiselliset(kin) ominaisuudet seksuaalisesti haluttavina? Pidätkö esimerkiksi naisten hiuksista, silmistä, huulista tai kaulasta? Naisten käsistä, rinnoista, uumasta tai lanteista? Naisten takamuksista, reisistä tai jaloista, tai siitä mitä on jalkojen välissä? Onko naisellinen kehonkieli, ruumiinrakenne tai puheääni halua herättäviä? Kiihotutko ajatellessasi naisvartaloa? Masturboitko ajatellen yhdyntää naisen kanssa? Onko tunne sama kuin seksikkään miesvartalon aiheuttamana? Jos ei ole niin miten se eroaa siitä? Entä miten koet naisellisen seksuaaliroolituksen sen perinteisessä mielessä? Siis nainen ns. "kosiskeltavan" roolissa (ja mies siis "kosiskelijan" roolissa)? Onko naisen "metsästäminen" mielestäsi kiihottava ajatus?

Sanoit etteivät naiset sinua nuoruudessa pahemmin kiinnostaneet, mutta koitko silti koskaan edes pienintä kutkutusta naissukupuolta kohtaan? Tämä on hyvin mielenkiintoista, sillä joko et kerro meille aivan kaikkea tai sitten tässä on tosiaan kyse jostain sellaisesta, mitä ei tieteellisesti tähän päivään mennessä ole kyetty dokumentoimaan (= suuntautuneisuuden muuttuminen). Toisaalta voi myös hyvin olla niin, että ehkäpä olet ollutkin jonkinlainen "latentti" biseksuaali koko ikäsi, mutta sopivaa naista ei vain ole sattunut kohdallesi aikaisemmin.

En ajattele, että suuntautumiseni olisi muuttumassa, sillä koen samalla tavalla mielenkiintoa samaa sukupuolta kohtaan kuin aikaisemminkin. Olen vain alkanut useammin ajattelemaan naisia seksuaalisesti. Ensinnäkin täytyy sanoa, niin miesten kuin naistenkin suhteen, minua kiinnostavat hyvin harvat ja valitut, sillä on tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia, ja on tietynlainen olemus joka viehättää. Ja nuo samat "tarvittavat" piirteet löytyvät sekä miehistä että naisista jotka minua kiinnostavat. Eli ts. kiihotun hyvinkin naisissa niistä asioista, mitkä ovat kiihottaneet minua mihessäkin. Minusta tuntuu, että olen joskus nuorena, alle parikymmpisenä fantasioinut naisista, joskus, mutta kiinnostus jos sitä on ollut, on ollut olematon, jos vertaan sitä samaa sukupuolta kohtaan. Eli omien ajatusteni mukaan en ole muuttumassa mihinkään, olen ehkä vain löytämässä uusia asioita elämääni. Olen huomannut, että on olemassa ikäänkuin tietynlainen "aika kuukaudesta", jolloin on pakko katsella naisten kuvia ja hakea tyydytys sitä kautta. Jotenkin asia on alkanut ahdistamaan, sillä viettiä olisi, mutta kun tiedän, että en ala tekemään asian eteen mitään konkreettista, sillä rakastan miesystävääni. Ja olen sitäpaitsi varsin tyytyväinen ja onnellinen nykyiseen elämääni.