ihastuminen on uskomattoman siistiä
Parhaita fiiliksiä koskaan, ihan kun olis jossain mömmöissä. Jännittää, kuumottaa, vaikea keskittyä... nyt vaan pitäisi saada tehtyä asian eteen jotain :P On se kumma. Yksi kohtaaminen luentosalin edessä ja sitten on jo kolmatta päivää olo kuin yläasteella... on jännää on! </fiilistelyavautuminen>
Joo tiedän ton tunteen kanssa. Sama homma, luentosalin edessä, ei tarvinnu ees vaihtaa sanoja, jotenkin tuntu että molemmat ois ollu innoissaan, mut ei vaa löytyny sanoja. Harmi että elää tälläsessa Lappeenrannan kaltaisessa pikkukaupungissa ettei pysty/uskalla asian eteen mitään tehdä. Yrittää voi aina mutta ei asian eteen mitään kuitenkaan uskalla tehdä... Ja se fiilis vaa jää päälle, siitä ei pääse eroon, sitä vaan miettii mitä vois asian eteen tehdä ja mitä vois sanoa.
Onnee sulle!
Jooo! Tiedän tunteen; on silleen oudon sekava tunne vatsapohjassa, sitä vaan makaa omassa sängyssään katsoo kattoon ja nauraa hullun lailla kun on niin kiva olo.^^. Ihastuminen on parempaa kun rakastuminen, ihastuminen ei satu. Kun on ihastunut tuntee olonsa vaan niin typeräksi, sitä vaan hymyilee kuin idiootti. Tunnen itseni toimintakyvyttömäksi kun olen ihastunut, en tiedä mitä pitäisi tehdä, pelkään paljastumista. Mietin aina, pitäisikö asialle tehdä jotakin...
Minunkin mielestäni ihastumisena olo on kuin olisi aineissa(vaikka en ole niitä kokeillutkaan ^^). Love is the best drug! Onnea teille kaikille ihastuneille! Vitsi kun se voi olla ihanaa... *^_^*
Hirveintä ikinä.
Ainakin siinä vaiheessa, kun ihastuminen muuttuu pakomielteeksi ja ollaan syvässä epätoivossa. Hyvin todennäköinen vaihtoehto.
Tietty jos ei saa rukkasia tai pystyy viilentämään pään, on ihastuminen sangen suotavaa :O
Juu tiedän tunteen, kunnes 2 viikkoa myöhemmin soimaat itseäsi kun rakastuit heteroon jälleen kerran. Tai rakastuit homoon jota nyt vaan et voi saada, et tällä naamalla, et tällä lompakolla. Siperia opettaa.....
Ihastuminen tosiaan on ihanaa :). Harmi vaan että tämä uusi ihastukseni taitaa olla aika saavuttamaton. Tai eihän sitä vielä voi varmaksi tietää ;). Mutta vaikka mitään ei koskaan tapahtuisikaan, jo pelkästään tämä tunne itsessään on mahtavaa.
Niin, huoh. Ihastuminen. Olen jälleen kerran joutunut pettymään, kun lähes varmalta näyttävä lesbo ja katseet osoittautuivatkin täysin vääriksi. Kertokaas nyt mulle, et minkä takia ihmiset tuijottelee toisiaan, jos se ei kerran tarkoita mitään. Nyt on toooosi masis päällä, kun tämä ihminen saa vieläkin mehut valumaan. Taas hakataan päätä seinään ja syytetään itseä tyhmyydestä. Miksi aina käy näin?????? Heteroita on liikaa houkuttelemassa tällaista pientä tyttöä...
Parasta on olla mielettämän lääpällään aivan upeaan kundiin, joka tuntee samoin :DDDDD
jep, parastahan se ois ku se toinenkin tuntis samoin. Ylemmäs kirjotin et ihastunu oon, mut ilmeisesti taas kerran heteroon. En ymmärrä, ei taida mun homotutka toimia. Kalvaa vaan sisuksia ku ootan et jotain selviäis, mut silti mitään ei tapahdu. Tuntuu kuin riutuisi kehossaan ja pakoon ei pääse. Miks jotku heterot flirttaa ja flirttaa ja sit eivät ees vastaa teoistaan, eivät vaivaudu ees kommentoimaan ku toinen avautuu. Kävelee vaa pois tilanteesta ja sanoo ettei oo meidän ongelma...
Joo no nyt valitan. Toivoisin et joskus ihastuisin sellaseen kenet voisin saada. Niin ei vaa koskaan käy.