Voiko mustasukkaisuudesta mitenkään päästä eroon? Mä häpeän ja inhoan sitä itsessäni, että tunnen niin suurta mustasukkaisuutta, vaikkei siihen (ehkä?) olisi aihettakaan. Yäk, kun mua ihnottaa nämä omat tuntemukset!!!
Mustasukkaisuus
Ota se niin että tunteesi ovat sitä henkilöä kohtaan niin vahvat että koet mustasukkaisuutta hänestä vaikkapa työnantajalle joka riistää sinulta pois hänet luotasi. Se helpottaa vähän kun huomaa että tuntee todella syvästi sekä vahvasti ja siitä yhtenä osoituksena on jopa tuo ihottava mustasukkaisuuden tunne.
Saat varmaan sen ohjeen myös että osta muunvärisiä sukkia mutta ei niiden värilä ole väliä kunhan ne ovat puhtaat ja lämpimät. Tilanteeseen ja asuusi sopivat mutteivat valkoiset tennissukat tai biznespökijöiden ½ sukkahousut, sellaiset joita Lenita-täti suosittelee jottei ihanat karvaiset jalat näkysi.
Saat varmaan sen ohjeen myös että osta muunvärisiä sukkia mutta ei niiden värilä ole väliä kunhan ne ovat puhtaat ja lämpimät. Tilanteeseen ja asuusi sopivat mutteivat valkoiset tennissukat tai biznespökijöiden ½ sukkahousut, sellaiset joita Lenita-täti suosittelee jottei ihanat karvaiset jalat näkysi.
Minä pidän valkoisista tennissukista. Tärkeintä on että ne ovat hyvät jalassa, ei sitä tarvitse aina välittää siitä mitä muut asiasta ajattelevat. Minulla on pari paria mustia sukkia sellaisia virallisia tilaisuuksia varten kuin hautajaiset, jos joku on niin pinnallinen että häntä nyppii tennissukkien käyttö muisssa tilanteissa, niin se on hänen päänsärkynsä, minä en moisista pinnallisista hyypiöistä kuitenkaan välitä.
hei!!
mie olen ollut samassa tilanteessa joskus ja olen toisinaan vieläkin.. tunteileensa ei voi oikeasti mitään mutta
aina voi oppia. Mie tein hirveästi töitä sen eteen etten enää ole niin mustasukkainen kun aikaisemmin olen ollut.
oma itseluottamus ja usko itseensä ja yhteiseen elämään auttaa toisinaan. olen vasta 19 ja mie laitan sen minun nuoruuden piikkiin.. muutama vuosi sitten olin täysin mustasukkainen kaikesta ja kaikista mutta nykyään kärsin siitä harvoin ja siihen on auttanut se että olen nykyään sen "oikean" kanssa ja uskon meihin erittäin paljon.. tyttöystäväni tietää mustasukkaisuuteni ja on auttanut pääsemään siitä yli.. hän ei tee sellaisia asioita vasitella mitkä tekevät minut mustasukkaiseksi ja tukee minua ku yritän päästä siitä eroon. tuona hetkenä hän muistaa sanoa että rakastaa minua eikä koskaa halua satuttaa...
Se että olen alkanut kasvamaan ihmisenä nuoresta aikuiseksi on varmaan osa syy siihen etten koe sellaista hirveää mustasukkaisuutta enää.. olen alkanut luottamaan itseeni ja siihen toiseen henkilöön. oikeastaan nykyään olen sillain sopivalla tavalla mustis ja se on tervettä koska ainakin silloin huomaa että se kenestä on mustis on itselleni erittäin tärkeä ja älyttömän rakas ihminen ja sen menettäminen pelottaa minua.
eli sinä strumpa usko ja luota itseesi vähän enemmän.. älä häpeä sitä että olet mustis.. mutta ainaku se tunne tulee ota hetki ja mieti onko siihen oikeasti aihetta ja pidä ne pirut kurissa.. se on aluksi vaikeaa mutta lopulta se tuottaa tulosta.
lähde alusta ja etene hiljaa.. hätiköimällä ei tuu ku paha mieli... lähe vaikka siitä että ettet häpeä omia tunteitasi tai inhoa sitä puolta itsestäsi, kaikilla on huonot puolet. puhu tyttökaverisi kanssa asiasta ja pyydä häntä tukemaan sinua.. on upeaa että haluat eroon ns. turhasta mustasukkaisuudesta... mutta oikeesti se auttaa että aina kun kokee sitä tunnetta niin pysähtyy ja miettii että onko oikeasti aihetta.. ja koska haluat oikeesti eroon siitä niin silloin sulla ei pitäis olla hirveitä vaikeuksia haluan-en halua asioissa... kerro juuri sillä hetkellä ku tunne tulee että: rakas ota minut syliin, on vähä paha mieli..
jne..
toivotan onnea...
t. onnelisesti sinisukkainen
mie olen ollut samassa tilanteessa joskus ja olen toisinaan vieläkin.. tunteileensa ei voi oikeasti mitään mutta
aina voi oppia. Mie tein hirveästi töitä sen eteen etten enää ole niin mustasukkainen kun aikaisemmin olen ollut.
oma itseluottamus ja usko itseensä ja yhteiseen elämään auttaa toisinaan. olen vasta 19 ja mie laitan sen minun nuoruuden piikkiin.. muutama vuosi sitten olin täysin mustasukkainen kaikesta ja kaikista mutta nykyään kärsin siitä harvoin ja siihen on auttanut se että olen nykyään sen "oikean" kanssa ja uskon meihin erittäin paljon.. tyttöystäväni tietää mustasukkaisuuteni ja on auttanut pääsemään siitä yli.. hän ei tee sellaisia asioita vasitella mitkä tekevät minut mustasukkaiseksi ja tukee minua ku yritän päästä siitä eroon. tuona hetkenä hän muistaa sanoa että rakastaa minua eikä koskaa halua satuttaa...
Se että olen alkanut kasvamaan ihmisenä nuoresta aikuiseksi on varmaan osa syy siihen etten koe sellaista hirveää mustasukkaisuutta enää.. olen alkanut luottamaan itseeni ja siihen toiseen henkilöön. oikeastaan nykyään olen sillain sopivalla tavalla mustis ja se on tervettä koska ainakin silloin huomaa että se kenestä on mustis on itselleni erittäin tärkeä ja älyttömän rakas ihminen ja sen menettäminen pelottaa minua.
eli sinä strumpa usko ja luota itseesi vähän enemmän.. älä häpeä sitä että olet mustis.. mutta ainaku se tunne tulee ota hetki ja mieti onko siihen oikeasti aihetta ja pidä ne pirut kurissa.. se on aluksi vaikeaa mutta lopulta se tuottaa tulosta.
lähde alusta ja etene hiljaa.. hätiköimällä ei tuu ku paha mieli... lähe vaikka siitä että ettet häpeä omia tunteitasi tai inhoa sitä puolta itsestäsi, kaikilla on huonot puolet. puhu tyttökaverisi kanssa asiasta ja pyydä häntä tukemaan sinua.. on upeaa että haluat eroon ns. turhasta mustasukkaisuudesta... mutta oikeesti se auttaa että aina kun kokee sitä tunnetta niin pysähtyy ja miettii että onko oikeasti aihetta.. ja koska haluat oikeesti eroon siitä niin silloin sulla ei pitäis olla hirveitä vaikeuksia haluan-en halua asioissa... kerro juuri sillä hetkellä ku tunne tulee että: rakas ota minut syliin, on vähä paha mieli..
jne..
toivotan onnea...
t. onnelisesti sinisukkainen
Mustasukkaisuus on ihan hyvästä, mutta tiettyyn pisteeseen asti. Liiallinen mustasukkaisuus onkin sitten jo piina ja siitä todella kannattaa pyrkiä eroon, siitähän tulee vaan niin paljon pahaa mieltä kummallekin osapuolelle.
Mutta kyllä siitä liiallisesta mustasukkaisuudesta pääsee eroon, ihan vain opettelemalla ja niinkuin jo aikaisempi kirjoitti, niin täytyy oppia luottamaan toiseen osapuoleen, sehän on kaiken perusta.:)
Ja niinkuin jo heti alkuun sanoin, mustasukkaisuus on myös hyvästä, sehän tosiaan on tavallaan merkki juuri siitä, kuinka paljon toisesta välittää.:)
Mutta kyllä siitä liiallisesta mustasukkaisuudesta pääsee eroon, ihan vain opettelemalla ja niinkuin jo aikaisempi kirjoitti, niin täytyy oppia luottamaan toiseen osapuoleen, sehän on kaiken perusta.:)
Ja niinkuin jo heti alkuun sanoin, mustasukkaisuus on myös hyvästä, sehän tosiaan on tavallaan merkki juuri siitä, kuinka paljon toisesta välittää.:)
haluisin itsekki tietää vastauksen ongelmaan?.. erosin mustasukkaisuuden takia. ei ole kivaa:(