Uhhuh

Taas se on tapahtunut. Taas huomaan seksuaalisten sävyjen heräävän suhteessa erääseen naiseen - työkaveriini. Elän ihanan miehen kanssa parisuhteessa, mutta huomaan toistuvasti ajattelevani naisia. Tulee sellaisia viattomia pikkuihastumisia hyvin usein. On se vaan niin kumma, miten kauniimpi sukupuoli näyttäytyy niin viehättävänä ja haluttavana. ;-)

Ja sitten musta tuntuu kuitenkin siltä, etten tositilanteessa edes tietäisi miten toimia. Enkä lopulta edes tiedä, haluaisinko seksiä?

Jotenkin haluan vain sitä haluamisen tunnetta jo yksinään. Se on sellaista halua helliä ja koskea, ihastelua. Ja nämä tunteet kohdistuvat sellaisiinkin naisiin, ketkä kenties joillain tämän yhteiskunnan yleisillä mittapuilla eivät ole kovin kauniita tms. Ehkä minun pitäisi näyttää noita hyviä tunteita avoimemmin - harvoinpa niistä kukaan suuttuu.

Kaikesta päätellen olet bisse.Olisi ihanaa sun kannalta jos löytäisit samalla tavalla suuntautuneen naisen ystäväksesi.

jossei kuulostais epäreilulta niin sanoisin et kokeile kunnes tiedät mitä haluat ;) ei olis reilua ukolle mut jos tunne kasvaa tosi pahaks niin sehän on sama kuin kaipaisit toista miestä omasi tilalle... tai rinnalle tai jotain. mä olen tossa vaiheessa tottunut ajattelemaan omalla kohalla et nyt suhteesta puuttuu jotain. mut tuskin kuitenkaan sun kohalla... ja hei, kukas sua voi syyttää :) muilla on 50%, bisseillä koko maailma 100% :D




toivottavasti kukaan ei vedä nyt taas hernettä nenään, yleensä tän kaltaset keskustelut saa kirvestä aika kovaa. mä olen ehdottomasti yksiavioinen ihminen enkä kannusta ketään pettämiseen tai muutenkaan. peace!

Toivoisinpa, että tosiaan oli mahdollista rakastaa useampia ihmisiä samaan aikaan ketään osapuolta satuttamatta... Niin, ettei onni yhden kanssa olisi toiselta pois. Mutta eipä tämä taida olla mahdollista. Enpä ainakaan ole kuullut yhdestäkään vapaasta suhteesta - joka todella olisi toiminut niin, ettei se olisi toisesta osapuolesta lopulta tuntunut henkiseltä väkivallalta.

Olisi tosi kiva, jos ei tarvitsisi tuntea morkkista haluistaan ja pääsisi lähelle haluamaansa naista, ilman ihmissuhdesekamelskaa ja rikottuja suhteita, särkyneitä sydämiä.

Jotenkin hyvin hankalalta tuntuu, että ennen pitkää varmaan tapaankin sellaisen naisen, joka tuntee minua kohtaan samoin kuin minä huumaantuessani jonkun naisen läsnäolosta. Silloin voi tuo sitoutuminen nykyiseen suhteeseeni olla koetuksella - ikävä sanoa, mutta siltä minusta joskus tuntuu. Ja sitten toisaalta ajatus siitä, että voisikin jonakin päivänä tulla kohdatuksi näissä haluissaan - tuntuu herkulliselta ja vaalimisen arvoiselta.

Ehkä nämä ajatukset elämässäni johtuvat siitä, etten ole oikein koskaan kokenut sellaista, että olisin todella saanut sen, ketä olisin eniten halunnut ja kaivannut. Suhteeni ovat aina edenneet jotenkin toisin. Olen päätynyt yksiin niiden kanssa, jotka ovat olleet aktiivisia minun suuntaani. Olen jäänyt vaille kokemusta siitä, että sellaisiin merkitykselliseltä tuntuneisiin kaipauksen ja halun kokemuksiini olisi vastattu. Tai sitten voi olla, että elättelen itse jotain tosi lapsellisia fantasioita täydellisen tyydytyksen tunteen saavuttamisesta suhteessa toiseen, mikä ei ehkä ole edes mahdollista.

Dumppaa nyt ihmeessä se miäs, eihän tuollaisesta mitään tule! Jos et itse osaa sitoutua yhteen ihmiseen (oli mies tai nainen) kerrallaan, älä nyt ainakaan satuta ihmistä, joka luulee sinun siihen pystyvän. Rehellisyys maan perii!

Koskahan koittaa se aika, kun biseksuaaleja ei enää tuomita tällaisten tapausten perusteella kaikkia yhtä hönteiksi ja koska ihmeessä loppuisi se tuen kerjääminen pettämiselle näiltä palstoilta? Seksuaalinen suuntautuminen saa olla mitä tahansa, mutta pettäminen on silti pettämistä.

Kirjoitan nyt poikkeuksellisesti muulla kuin omalla nimimerkilläni.

Olen elänyt koko aikuisikäni (virallisesti 20 v.) hetero-oletuselämää - tiedäthän, lapset ja kaikki. Erosin tosin lasteni isästä jo yli 10 vuotta sitten. Parisen vuotta sitten päätin, etten enää jaksa käydä treffeillä, boring, ei niistä kuitenkaan mitään tule. No, viime syksynä tutustuin koiraa ulkoiluttaessani yhteen naiseen, näimme silloin tällöin vahingossa, ja joskus keväällä huomasin yllätyksekseni, että olenkin ihastunut häneen! Minä! Kesällä rohkaistuin sen verran, että sain hänet pyydettyä treffeille pari kertaa. Jotenkin se kuitenkin kuivui kokoon, mutta minä en. Mietin asiaa pari kuukautta ja aloin seurata muutamia gay-keskustelupalstoja. Olen aika aktiivinen kirjoittaja ja onnekseni tutustuin sitä kautta uusiin ihmisiin - ja mikä ihaninta: nykyiseen tyttöystävääni! Hän on ihaninta, mitä minulle on koskaan sattunut! En ole koskaan ollut kenenkään miehen kanssa näin läheinen - hän on vastaus jokaiseen rukoukseeni. Kaikki, kaikki hänessä on oikein. Ja niin on suhteessammekin. En voisi olla onnellisempi!

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kannattaa tutkiskella itseään.

Didge: en minä halua erota miehestäni. Ja asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin annat ymmärtää. En minä kerjää tukea "pettämiselle". Luulenpa, etten koskaan edes pettäisi miestäni sillä tavalla, että hänen selkänsä takana puuhailisin yllättäen jotakin kavalaa.

Lähinnä vain toin esiin näitä itseäni hämmentäneitä ja ristiriitaisiakin tuntojani.

En halua satuttaa ketään ja mieheni on ihana ihminen, mutta en voi mitään tunteilleni toisiin naisiin. Eri asia tietysti on, johtavatko nuo tunteet koskaan mihinkään. Pelottaakin se ajatus, että joskus joku tuollainen "todella kolahtava" naisihminen tuntisi minua kohtaan samoin ja tarjoutuisi mahdollisuus sellaisen intohimon kokemiselle, mistä olen tähänastisessa elämässäni jäänyt paitsi. Miten sitten toimin? Pysynkö suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa jaan todella paljon ja olen samalla aaltopituudella jne. vai vetääkö tuo ajatus hurmiosta naisen kanssa minut pois nykyisestä suhteesta?

Ja lopulta sitten tuntuu, että ehkä haluankin pitää nuo ihastukseni "kivoina ajatuksina" jossain määrin.

Uskon, että kaikissa pitkissä parisuhteissa tulee ennen pitkää ihastumisia muihin ihmisiin. Kyse on siitä, miten sitten itse toimii niissä tilanteissa. Kyllä uskon, että miesystävällänikin on ihastumisia ja halun tunteita parisuhteen ulkopuolisiin, ja niin saakin olla. Toiminta on eri asia kuin ajatukset. En ole koskaan pettänyt ketään seurustelukumppaniani - mutta vähän tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten voi kirkkain silmin sanoa, että olen vakuuttunut, ettei niin koskaan tulisi tapahtumaan... :-(

Sunnuntai, oletko keskustellut näistä asioista miehesi kanssa? Pitäisin sitä tuollaisessa tilanteessa hyvin olennaisena, ettei sitten mennä helpomman kautta ja vaihdeta siippaa ns. lennossa. Vaikeaahan se on ja kun ottaa huomioon sen, ettei missään parisuhteessa voi koskaan olla 100 % varma tulevasta, saattaahan se tuntua turhaltakin. Luulisin kuitenkin, että keskustelu asiasta voisi selkiyttää paljon, joten jos et jo ole sitä tehnyt niin hopi hopi.

Hyvin helposti ne asiat, joita yrittää tukahduttaa ns. perherauhan säilymisen takia, saavat suhteettoman suuren merkityksen elämässä. Esimerkiksi se, että ihastuu naisiin turvallisesti miehensä kainalosta käsin saattaa synnyttää sellaisen luulon, että kaikki olisi naisen kanssa tuplaten niin herkullista kuin miehen kanssa. Tutkiskele sitä, miltä sinusta tuntuu ja tee päätöksesi muistaen, ettei kaikkea voi saada. Tärkeintä on varmaan se, ettei jää haikailemaan.

Niinhän se Sunnuntai varmasti on, että useimpien pidempien suhteiden aikana niitä ihastuksia tulee puolin ja toisin. Eihän se ihastumispotentiaali kai ihmisestä minnekään katoa. Siinä vaiheessa vain on vastassa se, että pitkässä suhteessakin on ne omat vahvuudet, vaikkei siinä sellaista ihastumisroihua välttämättä olisikaan.

Ylipäätänsä heterokin voi kyllä ihastua samaa sukupuolta olevaan henkilöön tai fantasioida seksistä samaa sukupuolta olevan kanssa ilman, että sen tarvitsisi sitä heteroidentiteettiä mihinkään hetkauttaa. Samoin monet (eivät siis kaikki) homoseksuaaleiksi itsensä määrittelevät voivat vaivatta vaikka päätyä seksisuhteeseen eri sukupuolta olevan kanssa ilman, että se sitä homoseksuaalisuutta vaurioittaisi, he eivät välttämättä kuitenkaan koskaan voisi ajatella olevansa varsinaisessa heterorakkaussuhteessa. Ihminen on niin paljon monitahoisempi kuin mitä yleensä kaikenmaailman leimat ja lokerot antavat ymmärtää. Kannattaa vaan nauttia kaikista ihanista myönteisistä tunteista mitä elämä tuo eteen, niitä ei kuitenkaan ole koskaan liikaa. Ja kyllä minä uskon vankasti siihen, että jos on todella kiinnostunut naisista, niin asia kasvaa niin isoksi, että sitten sitä on pakko kokeilla... Miten se nyt onkaan, kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa ;)

Voi hyvät ihmiset!! Kyllä on sitten kapeutunutta ajattelua.Jos on bi niin sitä sitten on bi ,asia on syvällä sielussa koko elämän.Mielestäni on suorastaan väkivaltaista ajatella, että ei k o s k a a n saisi kokea läheisyyttä naisen kanssa myös fyysisellä tasolla.Miten hirveästi sitä kaipaakaan !!! Hyvä naisystävä pitäisi mielestäni olla jokaisella bi-naisella, vaikka olisikin avioliitossa.Ei elämässä ole mieltä, jos pitää koko ajan kieltää itsensä ja elää sydän särkyneenä sen vuoksi.Bi-naisella on oikeus läheisyyteen myös naisen kanssa.SE ON SYVÄ PERUSTARVE.

Bi-naisella ei ole perustarvetta olla sekä miehen että naisen kanssa yhtäaikaa. Hänellä on mahdollisuus valita mies tai nainen, mutta molempien lajien kanssa yhtäaikaa olemisen tarve ei ole bisseyttä, vaan polyamorisuutta. Polyamorisuus taas ei tule automaattisesti biseksuaalisuuden mukana, eikä minkään muunkaan seksuaalisuuden.

On se vähän kumma, kun vuosikausia saa selittää tätä eroa ihmisille ja ennakko-oletuksena on bisseistä juuri tuo polyamorisuus, mikä vaikeuttaa niiden biseksuaalien elämää huomattavasti, joille ihan todella riittää se yksi ihminen, oli sitten mies tai nainen.

voi elama sentaan... tasta kylla jaksetaan jauhaa liiankin kanssa. alkaa tuntua etta maailmassa on selvasti kahta eri lajia bisseihmisia, on niita jotka eivat valita siits sukupuolesta, eli rakastuvat persoonaan ja ovat lucky enought ettei sukupuoli ole este, ja sitte naita joita arsyyntyneet tykkaavat kutsua Ahneiksi. Eikai se nyt helvete voi oikeasti menna niin etta kaikki mulle tanne heti koska ma nyt satun tykkaamaan seka munasta etta pesasta. vahankun haluaisi olla blondi brunetti ja punapaa yhtaikaa. no guess what, siita tulee paskanruskeaa eika mitaan muuta.

Mä en kans oikein käsitä tota parisuhteessa miehen kans olevien bi-naisten oikeutusta hyppiä vieraissa (naisissa) vaan sen takia, ettei seksuallisuutta tukahdutettaisi. Hirvee kätinä monella keski-ikäisellä varatulla naisella siitä ku on niin kamalaa ku ei pääse sänkyyn naisen kanssa. Että pitäis päästä sekin puoli toteuttamaan kun muuten on elämä niin vajaata. Voi Luoja, ihan samaa pettämistä toi mun mielestä on ku, että ne kävis jyystään muita äijiä ku sitä omaa miestään. Onneksi todellakaan kaikki bi-naiset eivät ajattele näin, mutta valitettavasti edellä mainitun kaltaiset naiset pilaavata usein myös sinkku bissejen maineen. Vaikka itse olen umpilepakko, niin minulla ei ole koskaan ollut mitään vapaita bissemimmejä kohtaan ja useimmiten olen rakastunutkin juuri bisseihin (ovat yleensä naisellisempia kuin lepakot).
Säälittävimpiä otuksia siis ovat nämä keski-ikäiset "voi kun haluan niin tuntea naisen kosketuksen ihollani" naiset...Olisivat kokeilleet nuorena tarpeeksi asioita, niin ei tarvitsi nyt lähteä itseään nolamaan kokeiluillaan...

Didge: olen kyllä joskus kertonut ihastumisesta erääseen naiseen miehelleni, joka ei ollut siitä millänsäkään. Sen keskustelun johtopäätös oli se, että seksuaalisia ja ihastumisen tunteita tulee ja se kuuluu asiaan pitkissä suhteissa. Samassa keskustelussa poikaystäväni sanoi, että haluaisinko minä tietää hänen vastaavista tunteistaan suhteemme ulkopuolisiin. Sanoin, etten halua. Siksi en ehkä katso tarpeelliseksi tunteistani puhumista nyt, kun ei ole tekeillä mitään sellaista, mikä uhkaisi poikaystäväni ja minun suhdetta ja mistä tulisi tietää. Eikö parisuhteessa elävillä voi olla myös sellaisia toiveita, haluja ja fantasioita, mitä ei tarvitse toiselle jakaa? Jonkinlaisen tilan antaminen toiselle on välttämätöntä.

En kylläkään ole poikaystävälleni puhunut ihan näin avoimesti tunnoistani kuin täällä. Se tuntuu hankalalta. Ehkä haluan kierrellä sitä liikaakin. On äärimmäisen hankalaa alkaa puhua toiselle epävarmuudestaan olla nyt ja iäti uskollinen, koska se herättää ahdistusta toisessa. Niin kuin herättäisi minussakin - jos poikakaverini tuollaisia alkaisi juttelemaan. En jaksa kriisejä. Jos voin niitä välttää - pahan olon itsessäni ja toisessa - niin sen teen. Joskus vain omien ja toisen halujen ja tarpeiden yhteensovittaminen on hankalaa.

Uskon tuohon, mitä sanot, että turvallinen ihastuminen kaukaa johonkuhun on illusorista, ja suhde realisoituessaan on enemmän arkista. Tämän itsekin tajuan. Ja toisinaan ajattelen, että parempi onkin nauttia ihastumisista naisiin matkan päästä. Vaikka osin tuo nautinto fantasioista saakin käyttövoimaansa siitä, että ajattelee, että fantasia voisi tapahtua myös todellisuudessa. Kai sitä voisi vain nauttia siitä tunteesta mikä joskus naiseen(kin) ihastuessa herää ja viedä se halu, seksuaalinen energia, sitten vaikka oman kumppanin sänkyyn.

"Tutkiskele sitä, miltä sinusta tuntuu ja tee päätöksesi muistaen, ettei kaikkea voi saada."

Sitä nimenomaan olen miettinyt, että voiko saada vaiko eikö? Voiko täydellistä tyydytystä toisen ihmisen kanssa - kenenkään saavuttaa? Olisko aika minun katsoa peiliin ja luopua paratiisikuvitelmistani parisuhdeasioissa?

MMMM: "Mä en kans oikein käsitä tota parisuhteessa miehen kans olevien bi-naisten oikeutusta hyppiä vieraissa (naisissa) vaan sen takia, ettei seksuallisuutta tukahdutettaisi. Hirvee kätinä monella keski-ikäisellä varatulla naisella siitä ku on niin kamalaa ku ei pääse sänkyyn naisen kanssa. Että pitäis päästä sekin puoli toteuttamaan kun muuten on elämä niin vajaata. Voi Luoja, ihan samaa pettämistä toi mun mielestä on ku, että ne kävis jyystään muita äijiä ku sitä omaa miestään."

Toisaalta tuo, mitä käsitetään "pettämisellä" on kai riippuvaista paljolti siitä, miten suhteen osapuolet parisuhteensa pelisäännöt ovat sopineet ja miten he ovat niistä tietoisia. Yleisessä mielessä vieraissa sängyissä hyppiminen on pettämistä, mutta jos vakisuhteen ulkopuoliset suhteet ovat yhdessä kumppanin kanssa sovittu juttu ja kolmannet pyörät tietoisia asiasta, onko se sitten pettämistä? Minun mielestäni ei.

Niinhän se vain taitaa kuitenkin useimmiten olla, että sydämen logiikka monasti ei taivu tuollaiseen sopimusajatteluun.

Sydämen logiikka? Höpoönlöpön. Jos sopimuksissa ei pysytä, ne sovitaan uusiksi, mutta ei rikota kertomatta toiselle, että on sääntöjä muuttanut. Itsekästähän sellainen olisi. Omaa nautintoa saa toki tavoitella, mutta ei toisten vahingoittamisen kustannuksella. Jos oma nautinto olisi kaikilla se ylin arvo, ihmisiä tapettaisiin ja raiskattaisiin paljon nykyistä enemmän.

Kirjoitit aiemmin olevasi samalla aaltopituudella miehesi kanssa. Miten se on mahdollista, jos ette kykene puhumaan vaikeista asioista? Oletteko silloin todella samalla aaltopituudella vai välttelettekö vain samoja asioita?

Sama se minulle, mutta periaate on se, että jos haluat naista, otat naista, etkä haikaile turhia. Sovittavissa on sekin parisuhdekohtaisesti, saako irtosuhteita muihin ihmisiin olla. Minä ajattelisin sitä hetken siltäkin kantilta, onko oikein sitä rakastajatarta kohtaan pitää häntä 'siinä sivussa'.

Sunnunta: 'Ehkä nämä ajatukset elämässäni johtuvat siitä, etten ole oikein koskaan kokenut sellaista, että olisin todella saanut sen, ketä olisin eniten halunnut ja kaivannut.'

Mielenkiintoinen lause. Monikohan on löytänyt hänet, kenelle myös itse olisi löydöistä ihmeellisin?
Varmaan aika monikin, sitten kai on?
Onko teistä, keskustelijoista toisista?

En minä kyllä tässä mitään ole ruikuttanut.Minulla on läheinen naisystävä,joka myös on bi ja jota rakastan.On ihanaa jakaa sitä syvää bi-puolta hänen kanssaan - seksisuhdetta meillä ei ole,mutta muuten ihanaa erottista latausta.Halatahan voi kyllä ja ajatella toista.Minkä sille sitten voi jos se on jonkun mielestä pettämistä .Elämääni en kuitenkaan voi hänen kanssaan jakaa,koska minulla on mies- joka tietää ja hyväksyy taipumukseni.

On. Olen. Olen löytänyt tähdistä ihmeellisimmän, helmistä sulokkaimman. Itselleni täydellisen. Ja hänen mielestään hänkin on. Täytämme toistemme kaiken.

Katrinka, ja suhdetta on takana kaks viikkoa?
Täydellistä naista ei ole olemassakaan ja yleensä juuri se, että ei jotain ihmistä saa itselleen, tekee siitä toisesta niin uskomattoman ihanan. Jos saisi kaikki kenet haluaisi, niin uskoakseni alkaisi turtua asiaan ja käyttää ihmisiä hyväkseen. Isoimpia kalojahan ovat yleensä ne karkuun päässeet. Jos vain jatkaa niistä uneksimista, niin se on melko pitkälle hei hei todellinen elämä ja sen tuomat mahdollisuudet.
Bissenaisten pettämisestä en jaksa enää jauhaa, kaipa ne omasta mielestään ovat siihen oikeutettuja sydämenlogiikalllaan, huh huh. Toivoo melkein, että niiden poikaystävät ja miehet tajuavat antaa samalla mitalla.

Vaatii varmaan aikamoista itsekuria, ettei se eroottinen lataus johda halailua pidemmälle, siis jos kuitenkin on ja aikoo olla tekemisissä sen toisen naisen kanssa. Minen näppejäni pystyisi pitämään kurissa, jos olisi jatkuvasti tuollainen tila tai ainakin tulisin ihan hulluksi, jos lataus ei mihinkään johtaisi ;)

Mietin vaan, että ehkä siinä sitten on jonkin verran eroa, että kokee eroottisia tunteita naisia kohtaan ja asia ei johda pidemmälle tai että on todella seksuaalisesti kiinnostunut ja myös haluaa naista ja harrastaa seksiä naisten kanssa? Se miten onnellinen ja sunnuntai (en nyt muista oliko muitakin) kirjoittavat kiinnostuksestaan naisiin (eli just enemmän eroottisesta latauksesta kuin halusta) kuulostaa korvissani enemmän heteronaisten päiväunilta kuin varsinaiselta bi- tai homoseksuaaliselta suuntautumiselta. Tietenkään, mitä tällaisella luokituksella nyt on väliä, mutta jotenkin tuntuu, että me puhuisimme naisten välisestä erotiikasta, halusta ja seksistä hieman eri aaltopituuksilla.

Kyllä vaatii itsekuria,mutta on mahdollista.Toki haluaisin rakastellakin tietysti,mutta kun on ne monet paineet siinä jo avioliitossa olemiseen liittyen.Parempi se näin on kuin ei ollenkaan.Ehkä joskus tulee sopiva tilaisuus ja mahdollisuus jakaa myös seksiä,en tiedä.

Didge kirjoitti: "Sydämen logiikka? Höpoönlöpön. Jos sopimuksissa ei pysytä, ne sovitaan uusiksi, mutta ei rikota kertomatta toiselle, että on sääntöjä muuttanut. Itsekästähän sellainen olisi. Omaa nautintoa saa toki tavoitella, mutta ei toisten vahingoittamisen kustannuksella. Jos oma nautinto olisi kaikilla se ylin arvo, ihmisiä tapettaisiin ja raiskattaisiin paljon nykyistä enemmän."

Jaaha. Miksihän minulla on sellainen tunne, että minua nyt koko ajan ymmärretään väärin? Tuolla kommentilla "sydämen logiikasta" viittasin lähinnä epäuskooni sen suhteen, että pariskuntien sopimukset luvallisista ulkopuolisista suhteista toimisivat. Jossain vaiheessa joku kuitenkin osapuoli pettyy, satuttaa itsensä - rakastamaansa ihmistä ei ole helppoa jakaa.

"Kirjoitit aiemmin olevasi samalla aaltopituudella miehesi kanssa. Miten se on mahdollista, jos ette kykene puhumaan vaikeista asioista? Oletteko silloin todella samalla aaltopituudella vai välttelettekö vain samoja asioita? "

En tiedä. Sehän tässä ahdistaakin.

En tiedä, miten on omissa parisuhteissanne tai yleisesti: onko kaikesta tarpeellista puhua? Eikö missään tilanteissa ole oikeutettua SÄÄSTÄÄ itseään ja toista oman mielensä ristiriitaisuuksilta. Haluja voi olla monenlaisia ja ne voivat olla keskenään aika ristiriitaisiakin - ainakin minulla ovat.

Ja sitten tuntuu tälle keskustelulle olevan leimallista "turistiksi leimaaminen", "eihän toi ole edes kunnolla bi tai lesbo, vaan heteronainen fantasioimassa". Ihan kuin se tekisi minua mietityttäneistä tunteista ja toiveista jotenkin vähempiarvoisia kuin muiden? Olen elämänhistoriassani ollut useita kertoja rakastunut naisiin. Kyllä tämä on kulkenut kanssani pitkään, vaikka sellaista todellista kosketusta naisiin ei tässä mielessä olekaan ollut.

"En tiedä, miten on omissa parisuhteissanne tai yleisesti: onko kaikesta tarpeellista puhua? Eikö missään tilanteissa ole oikeutettua SÄÄSTÄÄ itseään ja toista oman mielensä ristiriitaisuuksilta. Haluja voi olla monenlaisia ja ne voivat olla keskenään aika ristiriitaisiakin - ainakin minulla ovat."

Noh, omassa avioliitossani ihan kaikesta kyllä puhutaan ja melkeinpä sitä enemmän, mitä vaikeampi tai ristiriitaisempi asia on. Makuuhuoneen puolella yhteisymmärrys on myös tärkeää, enkä näkisi sen saavuttamiseen muuta mahdollisuutta kuin omista haluistaan/toiveistaan puhumisen. Kun puhut itsesi ja toisen "säästämisestä", tulee mieleen, että häpeilet jotenkin kiinnostustasi naisiin. Ikäänkuin tämä asia olisi todella niin kamala, ettei siitä voi puhua.

Minä elän bissenä avioliitossa miehen kanssa ja asiat on puhuttu halki jo aikoja sitten. Tärkeintä on se, että molemmat tietävät, missä mennään ja että jokainen eteentullut hankala tilanne puhutaan läpi ennen toimimista Kyllä meillä sopimukset toimivat, eikä ongelmia ole tullut, vaikka olen suhteissa naisiinkin ollut avioliiton aikana.

Miksi niin yksinkertainen logiikka ei saa missään kannatusta kuin "se mitä toinen ei tiedä, sitä hän ei myöskään sure". Eli jos pysyy vain ajatuksen tasolla, niin pitääkö jokainen harhaileva ajatuksensa jakaa toisen kanssa? Minä en halua tietää kaikkea mitä kumppani ajattelee, enkä ainakaan jos ajattelee muita...

Voisko todellakin olla olemassa kaksi toisiinsa liittymätöntä tasoa:
- kiinnostua eroottisesti
- haluta seksiä
Miten ihmeessä ne voi erottaa?
Ellei sitten ensin mainitussa ole kyse lähinnä jostain uuden kokeilusta?
Tai jostain ajattelun tasosta pelkästään?

Ööö... putosin kärrystä. Mutta erittäin mielenkiintoinen kysymys.
Ehkä niin on?

Ohhoh - minä kiinnitin huomioni samaan asiaan.
Liekö niin että kiinnostuminen eroottisesti on tunne kun taas haluta seksiä on järki, siis
että haluaminen kielletään, koska se ei ole sopivaa?

Eroottisesta kiinnostuksesta ja seksuaalisesta halusta... Ehkä tuo eroottisen kiinnostuksen ja seksuaalisen halun erottaminen on ontuvaa, mutta lähinnä kai ajan sillä takaa sitä, että vaikka eroottisesti saisi viboja vaikka mistä, eli vaikka toisesta naisesta tai lesboseksin fantasioimisesta, niin se on kuitenkin vielä eri asia, kuin että ihan oikeasti käytännössä haluaa sellaista seksuaalisuutta toteuttaa. Ja sinänsä sellaiset eroottiset lataukset ja tunteet ovat ok, mutta se on kuitenkin vielä eri asia, kuin se, että todella himoitsee naista ja että seksi naisen kanssa on erottomaton osa oman seksuaalisuuden toteuttamisessa. Ehkä tää liittyy laajemmin turhautumiseen (joka tämä keskustelu minussa taas herätti) julkiseen kuvaan naisten välisestä seksuaalisuudesta. Useimmiten se kuvataan leffoissakin sellaiseksi sisarelliseksi eroottiseksi värinäksi, jossa lesbot päätyvät vähän hentoisesti hivelemään toistensa ihoa, eikä tässä "seksissä" ole tietoakaan himosta ja halusta. Kuvaukset on enemmän tehty vastaamaan heteroyleisön oletuksia lesboseksistä ja halusta. Siksi myös hiukan hermostun, kun naiset puhuvat naisiin kohdistuvasta halustaan eroottisena latauksena, haluavat koskettaa, helliä naista, ihastus naisiin on kiva ajatus jne.. Mitäpä jos kysymyksessä onkin se, että siitä omasta heterosuhteesta puuttuu sellainen fyysinen läheisyys, jota kaipaa ja sitten alkaakin kuvitella, että pitää saada nainen, jotta saa hellimistä? Ehkä siinä omassa suhteessaan voisi kuitenkin ensin peräänkuuluttaa fyysistä läheisyyttä, kertoa miehelle, minkälaista kosketusta kaipaa...tai sitten etsiä toinen mies, joka kykenee tällaiseen. En tiedä nyt mitään kenenkään kirjoittajan heterosuhteesta, joten ehkä tällä toteamuksella ei ole mitään merkitystä tässä.

Ei mulla ole tarkoitus leimata ketään turistiksi, mutta välillä on hermostuttavaa, kun ihmiset joutuvat niin päänsä puhki miettimään, että mitä niillä homoeroottisilla tunteillaan tekee. Ylipäätään musta on hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään enemmän puhua omista ei-heteroseksuaalisista eroottisista tunteistaan, mutta eihän ne välttämättä aina tarkoita että seksuaalisen suuntautumisen pitäisi muuttua. Jotenkin se vaan tuntuisi olevan niin, että aika isolla todennäköisyydellä, jos ne tunteet naisia kohtaan on tarpeeksi voimakkaita, niin kyllä niitä sitten myös jossain vaiheessa toteuttaa, oli heteroliitossa tai ei. Ja siihen mennessä se kiva ajatus naisten välisestä erotiikasta muuttuu todelliseksi himoksi, jota on hyvin vaikea kyseenalaistaa.

Mielestäni eroottinen lataus ja seksuaalinen halu naisia kohtaan on kyllä ihan samaa asiaa.Ei sisarten välillä kyllä mitään eroottista latausta ole! Mielestäni eroottinen lataus tarkoittaa sitä, että naiset kiihottavat.Eri asia toki sitten, missä määrin seksuaalisia tunteita toteuttaa käytännössä.Kai se on useimmiten niin, että kovasti haluaisi toteuttaa,mutta ei vaan voi - jos on parisuhteeessa ja työyhteisöpaineet,jos kyseessä sattuu olemaa työkaveri.Ei voi muuta kuin tyytyä halaamaan ja pitämään sylissä sopivissa tilanteissa ja sitten tietysti unelmoimaan loput eli itse rakastelu.Ei sekään kyllä hassumpaa ole vaan saattaa olla valtavan tyydyttävää .

Minustakin eroottisen kiinnostuksen ja varsinaisen seksuaalisen halun tai pitäisikö lähinnä sanoa, että itse seksuaalisen suuntaumuksen voi erottaa toisistaan..
Monilla heteroilla (!) on homoseksuaalisia fantasioita, eroottisia ajatuksia, ehkä jopa tuntemuksia, mutta ei se heti välttämättä tarkoita juuri sitä, että olisi sitten vahvasti lesbo tai bi, taikka homo. Eiköhän seksuaaliseen suuntaumukseen kuulu myös rakkauden tuntemista, ei vain halua koskettaa ja eroottisia värinöitä, sitä tahtoo jakaa toisen ihmisen kanssa niin paljon muutakin kuin vain jotain hellyttää ja ihastelua...

En osaa nyt vielä pukea kaikkia keskustelun herättäneitä ajatuksia sanoiksi, mutta ymmärsin kyllä tyystin mitä uninen sanoi ja olen pitkälle samaa mieltä.

Lesbojen välisestä rakkaudesta annetaan mediassa hyvin hellä ja aistikas, herkkä, miten sen sanoisi, kevyt seksinen kuva - erittäin huonosti kuvailtu lause, mutta jos ei lue kirjaimellisesti niin voi ehkä ymmärtää mitä yritän ajaa takaa.:)

"Useimmiten se kuvataan leffoissakin sellaiseksi sisarelliseksi eroottiseksi värinäksi, jossa lesbot päätyvät vähän hentoisesti hivelemään toistensa ihoa, eikä tässä "seksissä" ole tietoakaan himosta ja halusta. Kuvaukset on enemmän tehty vastaamaan heteroyleisön oletuksia lesboseksistä ja halusta."
Näin juuri..eikä varsinainen seksi naisen kanssa todellakaan ole mitään pelkkää sivelyä ja silittelyä, siis tyietysti, tottakai se sisältää sitäkin, mutta kyllä se on paljon enemmän (riettaampaa :D), kun siihen todellakin sisältyy se himo ja seksuaalinen haluaminen.:D

"Ei sisarten välillä kyllä mitään eroottista latausta ole!"
Sisarellisella eroottisella värinällä onnellinen ei tarkoitettu kirjaimellisesti sisarten välillä olevankaan mitään eroottista latausta, vaan se oli kuvaus, aivan yleisesti käytetty kuvaus jolla ei todellakaan ole sanan varsinainen merkitys, varsinkaan sanalla sisar ei tässä tarkoiteta nyt mitään todellista sisarta, joka olisi samaa verta ja sukua.

Ihminen voi mieletäni aivan hyvin olla vain "tavallinen hetero", mutta silti ajatella ja haaveilla ihan vapaasti homoerotiikasta, jopa kiihottua siitä. Vahva seksuaalinen suuntautuminen on niin paljon vaikea selitteisempi kuin vain eroottinen mielikuva, haave tai seksuaalinen värinä...Eikö?:)

No sisarellisuus niinkuin kuvannollisesti, ei ihan konkreettisesti tiettykään...

Jos sinulla Sunnuntai on noin voimakkaita tuntemuksia naista kohtaan, niin toivottavasti saat rohkeutta myös toteuttaa niitä! Suurin osa hetskuliitossa olevista varmaan kokeilee homoseksuaalisia suhteita ennen kuin puhuvat siitä hirveästi kumppaninsa kanssa (jos ei siis alusta asti selvä, että on bi), onhan aika paljon niitä heteromiehiä, joidenka vaimot ovat vuosikaudet autuaan tietämättömiä miehensä seksisuhteista miesten kanssa. Toisaalta siinä asian käsittelemisessä miehesi kanssa on se etu, että saisit tietää varmemmin mitä mieltä miehesi on olemisesta suhteessa bi-naisen kanssa. Ja jos toisella on kovin vaikeaa hyväksyä sinua (mahdollisesti) bi-seksuaalisena naisena, niin haluatko sitten jatkaa suhteessa sellaisen tyypin kanssa? Mutta luota hyvä nainen omiin tunteisiisi ja tuntemuksiisi, ei tällaiset asiat liiasta järkeilystä parane!

Meni onnellinen ja sunnuntai äsken just sekaisin. Mutta tsemppausta molemmille tai kaikille jotka vastaavan ongelman kanssa tuskailevat!

Ja ofelia, juuri tuota kevyt seksi--leimaa manailin.

Sagittara: en minä mitenkään häpeile seksuaalisia tunteitani naisiin ja olen minä niistä puhunut kumppanilleni - jo ennen kuin seurusteltiin juttelimme tällaisistakin asioista keskenämme. Enemmän kai tuossa se vaivaa, etten halua aiheuttaa toisessa sellaista epävarmuutta, että mitäpä jos syrjähdänkin jonkun naisen matkaan. Arvostan rehellisyyttä parisuhteessa ja mietin toisaalta, olenko jotenkin vilpillinen kun en näistä ajatuksistani avoimemmin kerro - ja toisaalta ajattelen, ettei kaikkia fantasioitaan/tarpeitaan tarvitse tuoda julki. Ne kuuluvat minulle.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten tuo muuten on sulla toiminut - suhteet naisiin avioliiton aikana? Oletteko selvinneet ilman mustasukkaisuutta ja kumppanin vaikeita tunteita? Onko tuo perustunut siihen, että molemmat ovat suhteessa ottaneet omia vapauksiaan yhteisesti sovitusti?

"Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten tuo muuten on sulla toiminut - suhteet naisiin avioliiton aikana? Oletteko selvinneet ilman mustasukkaisuutta ja kumppanin vaikeita tunteita? Onko tuo perustunut siihen, että molemmat ovat suhteessa ottaneet omia vapauksiaan yhteisesti sovitusti?"

Ihan hyvin on toiminut - ja yksipuolisesti, eli vain minun tekemänäni. Mieheni ei kaipaa muita suhteita, enkä juuri minäkään, kunhan seksiä toisinaan naisten kanssa. Mainitsen vielä sen, että olen kertonut tilanteen myös näille naisille rehellisesti, koska en halua kenenkään sydäntä särkeä tai käyttää hyväksi, kunhan huvittelen. Sopimus on tosiaan ollut yksipuolinen, vaikka olisin saman vapauden tarvittaessa valmis antamaan myös siipalleni. Kaikesta on sovittu tapauskohtaisesti ja pyrkimyksenä on ollut avoimuus joka suuntaan. Mustasukkaisuutta ei suhteessamme ole ollut koskaan, luottamus on suuri ja kun tuntee toisen, ei tarvitse turhia pelätä.

Avioliiton ulkopuoliset naiset ovat olleet minulle lähinnä ystäviä, mitään suurempia tunteita ei ole kuvioihin liittynyt, seksiä kylläkin. :-) Mutta en voi kehua sitä, miten helppoa tällaista olisi ylläpitää, luulenpa että avioliittoni on monessakin mielessä hieman erikoinen asetelmineen. Suurimpana ongelmana vastaan saattaa tulla vaikkapa se, että naisia, joille tällainen "sivusuhde" kelpaisi, on aika vähän ja silloinkin kun niitä löytyy, on oltava aika varuillaan, että kaikki varmasti tietävät, missä mennään.

uninen: Niin, seksuaalinen lataus ja eroottinen halu... Meitä on niin moneksi, jotenkin tuntuu, että seksuaalisuus on niin monisyinen juttu, että se välttämättä väistelee kaikkea lokerointia. Omassa seksuaalisuudessani tuo eroottinen lataus sekä mies- että naispuolisiin on jotenkin etusijalla. Siihen eroottiseen lataukseen liittyy yleensä sellainen hyvin kokonaisvaltainen toisen ihmisen haluaminen ja kaipuu emotionaaliseen ja fyysiseen läheisyyteen, jonkinlaisen täyttymyksen tavoittelu. Sitten asia erikseen on sellainen ronski vietti, joka saattaa herätä silloinkin, kun tilanteessa itsessään tai ihmisissä, joihin se kohdistuu, on jotakin vastenmielistä. Esim. pornoa nähdessä tuollaisia tuntemuksia voi herätä, vaikka tapahtumat jollain tasolla olisivatkin epämiellyttäviä ja sellaisia, mitä ei voisi oikeassa elämässä kohdalleen toivo. Siinä missä tuossa vietinomaisessa seksuaalisuudessani kumppanit voivat olla suht yhdentekeviä, eroottisemmassa seksuaalisuudessani halun kohteesta tulee sillä hetkellä maailman täydellisin ja ainutlaatuisin ihminen - epätäydellisyydessäänkin. Ehkä noihin kahteen moodiin voisi vielä lisätä sellaisen rutiininomaisen seksuaalisuuden - joka tähtää lähinnä rentoutukseen, vailla suurempia tunteita.

Täytyy sanoa, että omassa heterosuhteessani on kyllä läheisyyttä paljon.

Jos oikeasti kiinnostaa viedä naisten kanssa hommaa pidemmälle niin juttele ehdottomasti ensin miehesi kanssa asiasta. Reilua olisi ehdottaa joko kolmen kimppaa siten, että otatte teidän yhteisiin petipuuhiinne toisen naisen mukaan, jota miehesikin voisi naida siinä missä sinäkin, ei niin, että te tyttöjen kesken hässitte ja mies ajetaan saman tien suihkuun. Tai sitten sovitte, että kumpikin saa käydä laittamassa ketä haluaa, oli kyseessä mies tai nainen, sinä tai hän.

Itse elän avoliitossa naisen kanssa ja eräs useita vuosia hyvänä kaverina ollut paljon nuorempi tyttö tässä hiljan vihjaisi, että voisi lähettää alastonkuvia itsestään minulle jos haluaisin. Olin aiemmin lievästi ihastunut häneen (tai no, olin vain puutteessa silloin ja hän oli ainoa kiinnostavampi henkilö elämässä sillä hetkellä, mutta oli vielä niin nuori, ettei siitä olisi koskaan voinut tulla mitään, eikä olisi ollut laillistakaan), mutta päätin kieltäytyä ja sanoin, että koska partnerini ei siitä pitäisi niin ei kiitos, ehkä sitten jos joskus jään taas sinkuksi, mutta sitä ennen en tee mitään mitä en haluaisi partnerini tekevän. Enpä pitäisi siitäkään, että hän saisi alastonkuvia kavereiltaan. Muutenkin ajattelin vähän viilentää tuttavuutta nyt tämän tyttösen kanssa, koska ajatus siitä, että pidän lähipiirissäni ihmistä, joka on ihastunut minuun...no, ei tunnu reilulta kultaani kohtaan ja hän on minulle kaikki kaikessa.

Mitä yritän enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi sanoa on se, että jokainen voi tehdä täysin mitä haluaa niin kauan kuin huolehtii siitä, että tekee kaiken oikein. Tässä tapauksessa oikein on täydellinen avoimuus konkreettisista aikeista. Turha pelkkiä ajatuksia on kertoa kumppanille, koska kaikki ajattelevat joskus juttuja joista ei seuraisi kuin mielipahaa toiselle, mutta siis jos joskus meinaat jotain tehdä fantasioittesi toteuttamisen eteen tai pelkäät, että kännissä sitten päätät hypätä sänkyyn naisen kanssa niin anna toki ensin sama vapaus miehellesi. Se on vain reilua.