Vastaamattomuus

Kertokaa kaikki viisaat. Onko tämmöinen tilanne ihan yleinen tässä homopiirissä Suomessa?

Olen ulkomaalainen ja olen asunut Suomessa kauan, mutta minulla on vain pari vuotta kokemusta homopiirissä. Ajatukseni on löytää vakituisen kumppanin, kenties kundikaverin. Olen ilmoituksen ja chatin kautta tavannut jonkin verran miehiä. Joskus tuntuu niin hyvältä, että kaikin puolin sujuu ihan hyvin. Seksi ei ole pelkästään seksi, vaan rakastelu. Mutta kerran tai kahden tapaamisen jälkeen, en saa mitään vastausta, vaikkapa jätin pari kolme viestiä, sähköpostia tai joskus soittoa kyseiselle kundille.

Kyllä ymmärrän, että jokaisella on oma standardi, ja en varmasti kelpa jokaiselle kundille. Minua vaivaa vaan se, miksi semmoinen "kiitos, mutta ei kiitos" -viesti on niin vaikkea saada! Tai onko homopiirissä Suomessa semmöinen hiljainen sääntö/käytäntö, että jos ei kuulu mitään, sitten kaikki on poikki?

--
I've tried so hard my dear to show
That you're my every dream
Yet you're afraid each thing I do
Is just some evil scheme

A memory from your lonesome past
Keeps us so far apart
Why can't I free your doubtful mind
And melt your cold cold heart

Another love before my time
Made your heart sad an' blue
And so my heart is paying now
For things I didn't do

In anger unkind words are said
That make the teardrops start
Why can't I free your doubtful mind
And melt your cold cold heart

There was a time when I believed
That you belonged to me
But now I know your heart is shackled
To a memory

The more I learn to care for you
The more we drift apart
Why can't I free your doubtful mind
And melt your cold cold heart

Täällä suomessa ei katsota tarpeelliseksi vastata jos ei mielytä. Se on hyvin outoa muille mutta suomessa itsestään selvyys.
Jos et mielyttänyt niin arvellaan kun en ota mitään yhteyttä kyllä se ymmärtää että tää juttu on ohi.
Monet ovat myös nostaneet itsenä sellaisiin atmosfääreihin että heille muille vastaaminen ei kuullu, senhän näkee täälläkin foorumissa.
Vaikka monet suomalaiset väittävät olevan niin ujoja ja kommunikointi tuottaa vaikeuksia, kyseessä on puhdas itsekkyys.

OK, selvä juttu sitten.

Kyllä en mäkään jaksa vastata jokaiselle chatissa. Mutta jos on tavannut kerran tai usea kerta, vaikka ei seksi mielytä enää, on silti kohtelias vastata jotain. Juttukaveriksi voidaan tullakin. Varsinkin Suomessa homopiiri on suhteellisen pieni, törmätään varmasti jatkossa chatissa tai baarissa uudelleen. Siis ettekö te puhu enää baarissa kundille, jonka kanssa olette pannut kerran tai kaksi?

toi onkin mielenkiintoinen piirre, minkä tuot esille? pani miettimään. onko suomalaisten vaikea sanoa jotakin kielteiseksi tuntemaansa esim. ettei halua tavata enää...pelätäänkö mahdollisia kielteisiä reaktioita? kertoisi ainakin jotakin kyvystä tulla toimeen ja selvitellä ihmissuhteisiin liittyviä asioita. ainahan ihmisten kanssa tulee riitaa ja jonkinlaista epäselvyyttä ja väärinymmärrystä. eri asia on kyetä olemaan aito ja rehellinen ja sanojensa ja tekojensa takana...

Minusta "you're right" on väärässä. Kyllä useimmat sentään yleensä vastaavat, jos heihin ottaa yhteyttä, sen sijaan on tavallista olla itse enää ottamatta yhteyttä, jos ei kiinnosta. En tosin osaa sanoa miten on asian laita noin 20-vuotiaiden keskuudessa, itse olen 34-vuotias.

Mutta katsotaanpa tuota mitä sanoit "...en saa mitään vastausta, vaikkapa jätin pari kolme viestiä, sähköpostia tai joskus soittoa kyseiselle kundille." Minusta tuo kuulostaa siltä, että olet ollut liian päällekäypä ja innostunut. Monien mielestä deittailun alussa on olemassa sellainen sääntö, että edetään hitaasti, askel kerrallaan. Sinä voit soittaa kerran, ja jättää yhden viestin. Sitten sinun on odotettava hänen siirtoaan. Voi toki olla, että hän ei ole kiinnostunut ja että hänellä on juuri niin huonot käytöstavat kuin "you're right" kuvasi, mutta useimmat kyllä vielä vastaavat puheluun jos pystyvät, tai jos eivät pysty, soittavat takaisin jos jätät soittopyynnön vastaajaan. Tai ehkä voit vielä mieluummin lähettää lyhyen tekstiviestin "Soittaisitko kun ehdit?"

Mutta jos et jää odottamaan että toisella kundilla on aikaa reagoida, vaan soitat itse uudestaan, lähettetelet tekstiviestejä ja sähköposteja, vaikutat epätoivoiselta tai joka tapauksessa yli-innokkaalta. Kiinnostuksesi kohde saattaa ahdistua, jos hän ajattelee että olet heti alussa rakastunut häneen, ja että hänen on heti tehtävä päätös siitä seurusteleeko hän kanssasi vai ei, sen sijaan että hänellä olisi aikaa ensin tutustua sinuun kunnolla. Silloin hän saattaa helposti katkaista yhteydenpidon kokonaan, koska hän ei näe että jätät hänelle muuta vaihtoehtoa kuin joko sitoutua heti sinuun tai katkaista suhde, eikä hän vielä tunne sinua tarpeeksi hyvin että voisi sitoutua sinuun.

Ei se nyt ihan noin mene. Ite olisin oikein hyvilläni, jos joku laittais enemmänkin viestejä ja soittoja, jos en kerkiä vastaamaan takaisin. Yhen viestin/soiton menettelytapa on aika hankala, koska ei voi olla varma, tuleeko vastausta. Jos hakee vaikka tositarkoituksella ja osoittaa "yli-innokkuutta" tai "epätoivoisuutta" voi se tarkoittaakin todellista vakavuutta kyseistä asiaa kohtaan. Säännöt, onko niitä? Ite oon 29 v ja käyttäytymiset tälläkin saralla vaihtelevat yksilöittäin. Tietenki, jos asiaa halutaan tarkastella yhden soiton/viestin perusteella, niin silloin siitä voidaan todeta taloudellinen järkevyys, miksi maksaa turhasta vaivasta. Aika kylmä ajatus, mutta realistinen...

Aivan toinen asia onkin sitten se että jos ei haluakaan tavata toista enään ja on siitä ilmoittanut ja toinen lähettelee edelleen viestejä kiinnostuksen kohteelleen, niin silloin voi olla jo vastaamatta niihin tai laittaa kiukkuisia uhkausviestejä takaisin..

Kohteliaisuus ja vilpittömyys näissä asioissa, niin ei tule väärinymmärryksiä. Ja tuo kieltämisjuttu vastaamatta pysymisenä vois jo niinku kadota...

No mietipäs nyt, saalistajapoju, jos olet tavannut jonkun ihan OK tyypin, viettänyt hänen kanssaan yön ja vaihtanut yhteystietoja. Hyvästelet aamulla, menet töihin, ja kun palaat, on puhelinvastaajassasi on kolme viestiä häneltä, kännykkään on tullut monta tekstiviestiä ja sähköpostikin on täyttynyt lemmekkäistä viesteistä. Eikö sinulle muka tulisi mieleen, että tällä henkilöllä saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia, tai ainakin hän on hyvin epätoivoinen tai käy ylikierroksilla, kun on ripustautunut sinuun kiinni heti yhden yön jälkeen? Tekisikö tosiaan mieli vielä vastata?

On ihan eri asia, jos juttu on jo pidemmällä, ja molemmat ovat rakastuneita. Silloin voi olla tosi söpöä saada kaipaavia viestejä kännykkään kesken työpäivän, tai löytää puhelinvastaajasta kaipaavia soittopyyntöjä. Mutta uudelta tuttavuudelta odottaa erilaista käytöstä kuin sellaiselta, jonka kanssa on jo kimpassa.

voi olla kyse kulttuuri-eroista. puhumattomuus on oikeasti ärsyttävää. muakin ärsyttää, että monien suomalaisten kanssa on vaikea saada kunnon vastausta ja tulee heti mieleen , että onko tää tapaus a) vihainen b) epärehellinen tai kaksnaamainen c) outo d) salaaks se jotakin...
et miks helvetissä siitä ei saa normaalia puhetta ulos. se on passiivista aggressiivisuutta, mikä on tavallista naisilla, jotka on sekopäisiä...

Kaipa sen viestin voi laittaa tai soittaa piankin, jos on
kiinnostusta jatkoon. Turhaa pelata jotain pelejä ja
odottaa jotain "normaalia" 3 päivää tms., että ei vaan luulla
epätoivoiseksi tms. Toki, jos niitä yhteydenottoja heti
ekan tapaamisen jälkeen alkaa sadella useita, niin voi
olla aiheellista kummastua.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos sanat on tiukassa tai
muuten on viileetä, niin ei siitä sitten mitään tule.
Turhaa vääntämistä. On niitä sellaisiakin, jotka osaa ja
haluaa puhua. Todellinen kiinnostus näkyy. Ei sitä
pysty peittämään.

Erno hei, eikös tuo viestien määrän runsaus ole aikamoinen osoitus tunteista toista kohtaan. Eri asia onkin, että olisinko minä kiinnostunut hänestä enään sen yhden yön jälkeen. Jos olisin kiinnostunut, olisin aika hyvilläni. Jos en niin sitten asiaa pitäisi jotenkin päästä purkamaan, jotenkin rakentavasti...

Jos joku jota kohtaan mulla on tunteita ja sillä toisellakin on tunteita mua kohtaan ja haluaa ripustautua niin mikä ettei, kyllä se mulle passaa. Ite en vain osaa ripustautua toiseen. Ja jos ripustautuminen alkaa tuntua ahdistavalta, niin sitteen laaditaan säännöt, joita molemmat noudattavat. Jos ei noudata niin tulee sanktioita jne...

Joo, ehkä joskus näytin yli-innokkaalta. Mutta en ole jätänyt niin paljon viestiä, korkeintaan kolme viestiä. Yleensä eka viesti on tämmöinen: "olipa todella kiva tavata sut eilen/viime kertaa. haluutsä tavata uudelleen ensi viikonloppuna?" tai "mitä sä teet ensi viikolla? Mennäänkö kahville tai leffoihin?" Ja sitten kun viikonloppu lähestyy, mutta kundi ei ole vastannut vielä, soitan tai teksaan vielä kerran. Haluaisin varmsitaa mun oma viikonloppusuunnitelma. Mun mielestä olisi hyvä saada jonkinlainen vastaus, joko myönteinen tai kielteinen.

Eräs kundi sanoi mulle, että olen vähän aggresiivinen. Kai se johtuu siitä, että en tiedä tarkasti mitä suomalaiset miehet ajattelevat ja siksi teen aina aloitteen. Baarissa harvoin ihmiset tulevat juttelemaan mun kanssa. Siksi mä kysyn aina, ja jos en saa vastausta, kysyn uudelleen varmuuden vuoksi.

Kiitoksia kaikesta vastauksesta täällä! :-) Uskoin rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta ehkä se ei toimi tällä tavalla. :-(

Predatorboy kirjoitti: "Erno hei, eikös tuo viestien määrän runsaus ole aikamoinen osoitus tunteista toista kohtaan."

On, sehän siinä on vikana. Jos tapaan jonkun kiinnostavan miehen, haluan tutustua häneen kaikessa rauhassa, ja antaa hänelle mahdollisuuden tehdä samoin. Jos yksi alkaa lähettää viestejä paljon tiheämpään kuin toinen, niin se on merkki siitä, että hän haluaisi edetä nopeammin, mihin toinen ei ehkä ole valmis. Siksi pitäisi odottaa vastausta. Jos toinen on yhtä innostunut asiasta, hän kyllä vastaa nopeasti (jos suinkin töiltään yms. pystyy). Jos hän haluaisi vielä pikkuhiljaa tutustua paremmin ennen kuin heittäytyy täysillä suhteeseen, tuollainen viestivyöry tuntuu ahdistavalta. Se on vähän niin kuin sanoisi "Tahdon kaiken nyt ja heti. Olit kanssani yhden yön, mennään naimisiin!" Jos siis on liian päällekäypä, toinen saattaa pelästyä ja vetäytyä pois kokonaan. Kärsivällisyys palkitaan, viestintää voi tihentää sitten kun toinenkin näyttää olevan siihen valmis.

ColdColdHeart kirjoitti "Uskoin rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta ehkä se ei toimi tällä tavalla. :-("

Useimmiten ei. Se saattaa joskus toimia niin, mutta jos haluat antaa rakkaudelle mahdollisuuden silloinkin, kun toinen osapuoli ei ole rakastunut ensi silmäyksellä, sinun on annettava hänelle tilaa hengittää.

Tämä pani vielä ajattelemaan hiukan. Vanha suomalainen sanonta sanoo "vaikeneminen on myöntymisen merkki". Suomalaisessa kultturissa on tapahtunut muutos, oletus taitaa nykyään olla että "vaikeneminen on kieltäytymisen merkki".

Erno kirjoitti vastauksen odottamisesta. Ei sitä nyt hirveästi pidä alkaa odottamaan. Aina ehtii vastata, jos kiinnostaa. Aina. Ja jos todella kiinnostaa niin haluaakin vastata ja heti. Tämän tietää kaikki, jotka on joskus aidosti ihastuneet eli suuresti kiinnostuneet.

Ei ne yhteydenotot tarkoita automaattisesti mitään halua "naimisiinmenosta". Ne tarkoittaa vain sitä, että toinen on kiinnostunut ja haluaa tietää vieläkö nähdään, vai voiko heti unohtaa.
Mä olen ennenkin kuullut tästä (huomannutkin?) joillekin miekkosille iskevästä pakokauhusta kun heistä tuntuu, että joku
on riistämässä heidän vapauttaan. Eiköhän kyse yleensä ole ylitulkinnasta. Ja mitä sitten yleensä antautuu ihmisten kanssa tekemisiin ja antaa yhteystietonsa, jos ei kerran kiinnosta. Kyllä sitä voi kieltäytyä puhelinnumeroaan antamasta. Jos on alusta
asti pelannut rehtiä peliä, niin kyllä aikuinen ihminen sen kestää.

Rakkaus ensisilmäyksellä, niin onko sitä? Ainakin ensitapaamisen perusteella voi herätä suuri kiinnostus toista kohtaan.
Jos mitään kiinnostusta taas ei ole niin ei se vetkuttamalla tulekaan. Ihastumisesta irtsuhteissa predatorboy kirjoittikin toisaalla
varsin ajatuksia herättävän kommentin. Aina kun leikkii tulella voi polttaa näppinsä. Toisaalta, jos ei ole valmis ottamaan vastaan yhteydenottoja yhteisen yön jälkeen kannattaa miettiä onko tullut oltua tarpeeksi selkeä että ei halua muuta kuin seksit. Jossain nimittäin mättää tuo ajatuskuvio, vai miten on Erno? Kuka se oikein tahtoikaan kaiken ja heti?

Ketjun aloittajalle; ei tuo mainitsemasi viestien määrä ja laatu ole mitenkään kiusallista tai epänormaalia.

Sunshine, sinulta taisi mennä jotain ohi. Sanoin, että "Jos toinen on yhtä innostunut asiasta, hän kyllä vastaa nopeasti (jos suinkin töiltään yms. pystyy)." Siis pitäisi odottaa edes vuorokausi, että toinen varmasti ehtii saada viestin. Minua odotti kerran kotiin tullessani kolme viestiä puhelinvastaajassa samalta henkilöltä, joka malttamattomana odotti vastaustani. Mutta uusien viestien lähettäminen ei hyödyttänyt mitään, koska en ollut ehtinyt saada ensimmäistäkään. Enkä olisi mitenkään voinut vastata nopeammin vaikka olisin ollut kuinka kiinnostunut, jos en edes tiennyt että vastaajassani oli viesti kyseiseltä henkilöltä.

Ja jos se, että toinen ei vastaa ensimmäiseenkään viestiin johtuu siitä, että hän ei ole kiinnostunut, niin tuskinpa hän vastaa toiseen tai kolmanteenkaan viestiin.

jos kerta menee sänkyyn miehen kanssa niin on se ollut aika läheistä kanssakäymistä, mutta on se kumma ettei sit muuten haluu tavata. se olis mitä luonnollisinta- ellei ole pettynyt mieheen eikä kehtaa sitä sanoa. silloin välttelee.

sit valitetaan kun ei ole kavereita.

sit ruikutetaan kun ei ole bf:ä.

mitä fantasiahahmoa odotetaan, kun tavallinen, normaali kanssakäyminen ei kelpaa.

ei ole liikaa vaadittu et menee kahville.

voi sit laittaa kikkelinkuvia guntele chattiin...hah! sitäks tää on? anonyymiä?

Mä oon Ernon kans aikalailla samoilla linjoilla; jos joku eka treffien/yön jälkeen jättää useita viestejä, meilejä + tekstarit päälle, niin ensimmäinen reaktio on varoa häntä... Sitoutuminen on ihan jees, mutta ei se yhden kerran jälkeen sentään tapahdu.

Erno, siis pitää ja pitää -kuka niin sanoo?
Voihan sitä odottaa vuorokauden vastausta. Mutta jos pistää uuden viestin (liian nopeasti) niin, onko se niin vakavaa?
Ymmärrän kyllä, että se voi olla ahdistavaa, mutta eikös se ole vain imartelevaa, jos on itsekin siitä henkilöstä kiinnostunut?
Ja se kiinnostushan tässä juuri oli tarkoitus selvittää.
Ja siis, jos kerran on ne yhteystietonsa antanut on siten myös antanut ymmärtää, että yhteydenotto on ok.
Kuten sanottu, jos niitä yhteydenottoja ei toivo - ei anna sitä numbaansa.
Tai, jos ois vaan ehkä kiva joskus nähä tai jotain, niin sanoo sitä numbaa antaessaan, että mulla on kyllä kiireistä tai jotain, mutta katellaan. Kaipa aikuiset ihmiset ymmärtää miten näitä pelejä pelataan? Vai?

Kysehän oli väärinkäsitysten välttämisestä, eikös? :)

Sunshine: "Erno, siis pitää ja pitää -kuka niin sanoo?"

Minä puhun omasta puolestani ja uskoakseni myös monen muun, kun sanon, että jos minulle jättää yht'äkkiä roppakaupalla viestejä ennen kuin olen ehtinyt edes ensimmäistä lukea, minä pelästyn että kyseessä on joku hullu, enkä enää sen takia halua olla yhteydessä kyseiseen henkilöön vaikka muuten olisinkin saattanut olla hänestä kiinnostunut. Jos joku haluaa tavata minut uudelleen, niin *pitää* vaikuttaa täysipäiseltä. Siksi kannattaisi satsata enemmän viestien laatuun kuin määrään. Ja jos taas en ole kyseisestä tyypistä lainkaan kiinnostunut, niin ei auta mitään vaikka hän lähettäisi kuinka monta viestiä.

Yritin vain auttaa ColdColdHeartia ymmärtämään, mikä voisi olla yksi mahdollinen syy miksi hän ei ole saanut moniin viesteihinsä vastausta. Sinä voit tottakai menetellä omien hoitojesi kanssa parhaaksi katsomallasi tavalla, ehkä he innostuvat ja rakastuvat sinuun silmittömästi siitä kun tukit heidän kännykkänsä muistin, puhelinvastaajansa ja sähköpostinsa lemmenviesteilläsi.

Erno, voi jestas. Oliko tässä kyse roppakaupallisesta viestejä? Ei- vaan kolmesta.
Kannattaa myös katsoa sitten sinne peiliin, jos on maannut jonkun sekoboltsin kanssa
niin turha kai ihmetellä, jos niitä viestejä satelee tms. Ja kysehän ei sitten voinut mitenkään
olla siitä, että on annettu ymmärtää yhtä ja ajateltu toista? Onko sulla Erno, tähän mitään
sanottavaa - ei taida olla.

Tottakai nämä ovat jokaisen omia mielipiteitä. Mä tosin puhun vain omasta puolestani :)

Ja mä yritin saada ColColdHeartia näkemään, että on liuta homoja, jotka pokaavat ja makaavat
ja antavat yhteystietonsakin, vaikka eivät ole sen kummemin kiinnostuneita. Ainoa mikä
ehkä kiinnostaa on huoleton uusinta, joskus -ei pian. Tälläisessä tilanteessa on aina ikävää ja
kiusallista, jos toinen ihastuu. Mutta ei tosiaan kannatta alkaa nitkuttamaan, jos niitä yhteyden-
ottoja tulee, kun on itse ollut sitä tilannetta aiheuttamassa. Jossain kohtí on tapahtunut väärin-
käsitys. Olisiko sulle Erno koskaan käynyt näin?

Minulle kolmekin viestiä on liikaa, jos ne tulevat ennen kuin ehdin lukea ensimmäistäkään. Ja kaksi jälkimmäistä ovat joka tapauksessa turhia, vastaan kyllä ensimmäiseenkin jos pidän sen jättäjää täysjärkisenä. Mutta jos hän jättää useampia viestejä, pidän häntä vähemmän todennäköisesti sellaisena. Ainoa syy jolloin useampi kuin yksi viesti on minusta hyväksyttävää, on se, että henkilö unohti ensimmäisestä viestistä jotain tärkeää informaatiota, kuten puhelinnumeronsa johon voi soittaa takaisin (mikä tosin ei pitäisi olla ongelma nykyisissä kännyköiden puhelinvastaajissa, joihin numero yleensä tallentuu), tai ajan jolloin hän on tavoitettavissa.

Ei siihen peiliin katsomisessa ole mitään ongelmaa. Joskus joku ihan mukavan ja fiksun tuntuinen tyyppi, jonka kanssa olen lähtenyt kämpille, osoittautuukin vasta jälkikäteen sekoboltsiksi. Joskus olen laskenut hieman oudon käytöksen alkoholin piikkiin, mutta huomannut aamulla, tai myöhemmin kun hän on soittanut, että käytös onkin pysyvää. Minusta on liikaa vaadittu, että pitäisi jo heti sinä iltana jona tapaa toisen ensimmäistä kertaa (ehkä humalassa) tai vaikka seuraavana aamuna pystyä arvioimaan, onko tässä kyseessä joku häirikkö, joka alkaa vainota minua viesteillään. Ja jos olen itse ollut herkässä tilassa, niin on vieläpä mahdollista että kyseessä on joku, jonka kanssa kämpille lähtemistä jo kadun. Nuorempana saatoin antaa tällaisillekin tyypeille numeroni kun he sitä ruinasivat enkä kehdannut kieltäytyä, nyt olen kai vähän karskimpi ja pystyn sanomaan "ei". Mutta joskus joku on onnistunut onkimaan numeroni kavereilta tms.

Kommenttiesi perusteella voin vain kiittää luojaani, etten ole ikinä erehtynyt lähtemään kämpille sinun kanssasi - et tosin ole tyyppiänikään, joten se riski on pieni, pitäisi kärsiä hallusinaatioista.

Voi jestas!

Tämä Ernohan olettaa paljon. Eri asia sitten mikä on totta.
Ei ainakaan mikään niistä olettamuksista jotka minuun kohdistuvat.

Tyypillistä jähmeää suomalaista käyttäytymistä, eipä näiden jääpuikkojen mielen tullut se että joku on vaan puhelias/innostunut/vilkas?
Jääpuikkojen nenän alle täytyy välillä laittaa pieni peili että näkee höyrystyykö se että tietää onko kyseinen henkilö enää elossa, niin jähmeitä nämä välillä tuntuu olevan.
Itse en jaksaisi olla tekemisessä ihmisen kanssa joka pelkää näytää tunteitaan, iloa, innostumista jne jos ainoa minkä osaa elehtiä on ilmettömyys niin kannataa hakea seuraa silloin hautausmaalta.
Onneksi itse lapsena osasin matkustaa ulkomaille ja huomata että ihmiset osaa olla myös "elossa" eikä näytellä vahanukkea.

Hiljaisuus on kieltäytymisen merkki täällä Suomessa. Ja olen Sunshinen kanssa samaa mieltä siitä, että kannattaa katsoa sinne peiliin, jos on maannut jonkun sekoboltsin kanssa ja viestejä satelee joka toinen minuutti. Ja jos on niin kännissä, ettei tajua kenet vie kotiin niin omapa on moka.

Itse uskon rakkauteen ensi silmäyksellä. Jos molemminpuolinen ihastuminen on kyseessä ihan alun alkaen niin kyllä jokainen viesti, vaikka niitä useita, tuntuu todella hyvältä. Ensimmäinen pitkä parisuhteeni alkoi varmaankin aika harvinaisella. Nimittäin, vaikka en ole yhdenyön suhteita koskaan sen kummemmin harrastanutkaan, tapasin kerran miehen, joka luokse menin empimättä samana yönä... ja yö oli enemmän kuin mahtava... aamulla mies tarjosi minulle kotinsa avaimen ja sanoi, että haluan sinut omakseni. Wow. Kyllähän siinä hieman aikaa mietti, että häh... mutta kun oli niin rakastunut ja haltioissaan, tunsi sisimmässään, että tää on nyt se juttu - niin ei siinä alkanut miettimään, että mikähän hörhö tää tyyppi nyt oikein on. Olimme 8 vuotta yhdessä, eikä mennyt kovin kauaa tapaamisestamme kuin asuimme jo yhdessä. Hienoa aikaa. Mutta silloin olin vielä nuori ja sinisilmäinen... tosin silmien väri ei ole kyllä muuttunut vieläkään ;)

Mielestäni on jotenkin kohtuutonta vaatia, että pitäisi osata arvioida toisen mielen syvimmätkin sopukat jo yhtenä iltana jossain meluisassa ravintolassa. Ehkä Chiron ja Sunshine ovat tällaisia täydellisiä ihmistuntijoita, jotka tunnistavat elämänsä miehen ensi silmäyksellä, minä en ole ja saatan hyvin erehtyä vaikka en olisi humalassakaan, ja myöhemmin katua sitä että tulin antaneeksi puhelinnumeroni.

Mielestäni ihmiset jotka uskovat rakkauteen ensi silmäyksellä eivät suinkaan ole romanttisia, vaan päinvastoin pinnallisia. Se, mitä näkee ensi silmäyksellä on vain pintaa. Jos rakastuu siihen, rakastuu toisen ulkonäköön eikä hänen persoonallisuuteensa. Persoonallisuus selviää vasta pidemmän tutustumisen jälkeen, ja silloin voi selvitä, että ensivaikutelma olikin väärä. Minulle on käynyt sekä niin, että aluksi kiinnostavan tuntuinen mies on osoittautunut tylsimykseksi, että niin, että joku huomaamaton hissukka, johon en aluksi kiinnittänyt mitään huomiota, on osoittautunut todella upeaksi mieheksi, johon olen rakastunut silmittömästi.

Tämän takia toivon, että toinen osapuoli antaa minulle hieman aikaa tutustua häneen ennen kuin minun on päätettävä, pitääkö minun ruveta seurustelemaan hänen kanssaan vai ei. Chironin ja Sunshinen kaltaiset voisivat varoittaa heti tutustumisvaiheessa, että "jos menet kanssani sänkyyn, sinun on alettava seurustella kanssani", jotta hitaammat osaavat heitä vältellä.

you´re right - jos olen mielestäsi jääpuikko koska haluan tutustua toiseen ennen sitoutumista, ja haluan tarjota molemmille mahdollisuuden perääntyä ilman kasvojen menetystä, niin sille ei mahda mitään. Olen itse asunut vuosia ulkomailla, eivätkä sikäläiset mielestäni poikenneet seurustelussa suomalaisista, hekin halusivat useimmissa tapauksissa tutustua toiseen ennen seurustelua sen sijaan että olisivat syöksyneet sokkona suhteeseen. Riippuu varmaan maastakin, mutta eivät suomalaiset tässä suhteessa ainakaan portugalilaisista tai hollantilaisista tuntuneet juuri eroavan. Tietysti yksilöiden kesken on suuria eroja niin Suomessa, kuten tässäkin keskustelussa nähtiin, kuin muuallakin. Mutta jos tiedät jonkin paremman maan, mikset muuttaisi sinne sikäläisten tulisten miesten luokse?

Siis tää jatkuu vielä täällä?

Erno puhui pinnallisuudesta. Kuitenkin juuri se, mitä minulle tulee mieleen siitä, että raijaa kotiinsa henkilön, jota ei tunne
ja joka voi sitten muutaman tunnin kuluttua osoittautua kiusankappaleeksi kertoo juuri pinnallisuudesta. Ei sitä ihmistä sinne intiimimpään tilaan ainakaan hänen luonteensa vuoksi ole kelpuutettu - eihän sitä ole vaivauduttu selvittämään. Jos siinä on hidas tai huono, niin sitten ei ehkä kannata etsiä niitä "hoitoja" sieltä pimeästä ja meluisasta kapakasta ja vielä humalassa.

Tuosta kommentistasi you're so right nikille huomaa, että etenet tässä asiassa perse-edellä puuhun menetelmällä. Ensin menet miltei välittömästi ensikohtaamisesta sänkyyn ja annat yhteystietosi ja vasta sitten alat vaatia aikaa tutustumiseen. Älä ihmettele, jos joku tulkitsee etäisyyden tarpeesi väärin.

Mikäli ei ole selkeästi ilmoitettu, että kyseessä on vain kertapano ilman sitoumuksia, niin moni tulkitsee sänkyyn menon kiinnostuksen osoituksena, etenkin jos vielä ne yhteystietonsa antaa. Vai ajatteletko Erno niin, että kaikki homot hakevat vain irtosuhteita ja ovat valmiita seksiin milloin vaan, kenen kanssa vaan. Sellaisen kuvan tuosta saa. Et ole tainnut tehdä aivan selväksi, että halusit vain seksiä?

En mä kuule Erno edellytä mitään seurustelua, mutta en etsi kyllä hoitojakaan. Hyvä ihmistutija tai ei, mutta ei siinä nyt kovin paljon tarvitse katsella ja kuunnella kun huomaa, mistä toinen on kiinnostunut ja onko sillä järki päässä. Kyllä siihen aika moni pystyy ellei kaikki. Kehenkään sekoboltsiin en ole koskaan seonnut, ihan ok ne ovat kaikki olleet. Kun on ystävällinen muille niin he ovat yleensä sitä myös sinulle. Se on niin yksinkertaista.

Exactly! Tuo Sunshinen kirjoitus oli niin loistava ja ytimekäs, että eipä siihen paljon ole enää lisättävää. Mitä tuohon omaan tapaukseeni tulee niin, pitänee vähän tarkentaa, että olimme molemmat ihan selvinpäin, ja keskustelun syvetessä kerroin hänelle, että en harrasta yhden illan juttuja, että tarkoitukseni olisi löytää mies, jolla olisi arvomaailma kohdallaan. Hän sanoi samaa, niin siinä sitten jatkettiin juttua, käytiin syömässä, lopulta hän kutsui minut kotiinsa. Vaikka kaikki tapahtuikin hyvin äkkiä, oli kyse paljon vahvemmansta tunnetilasta kuin vain siitä, että kun sais joltain kullia. (koska se ei ollut meidän kummankaan ensisijainen motiivi) Eli niin kuin Sunshinekin kirjoitti, että ei sitä kovin paljon tarvitse katsella ja kuunnella kun huomaa, mistä toinen on kiinnostunut, onko sillä järki päässä ja mitä se elämältään haluaa. Kyllähän noita kärpäsiä aina silloin tällöin yrittää uida housuihin, mutta onnekseni olen aina jotenkin onnistunut erottamaan jyvät akanoista.

Ja Sunshine ja Chiron jatkavat aina vain tekopyhää päivittelyään...

Sunshine, jos väität ettet ole itse raijannut tuntematonta kotiin, olet joko valehtelija, impotentti, niin nuori ettet ole vielä ehtinyt kokea juuri mitään, uskonnollinen fundamentalisti tai sitten satumaisen onnekas kun olet aina löytänyt itsellesi seurustelukumppanin. Joka tapauksessa olet tekopyhä päivittelijä.

Minulla on normaalit seksuaaliset tarpeeni siitä huolimatta etten ole aina onnistunut löytämään "sitä oikeaa" enkä sitten jaksa odottaa vuosikaupalla selibaatissa että se oikea ilmaantuisi. Silloin voin joutua välillä tyytymään johonkin vähemmän vakavaan juttuun. Enkä ole velkaa teille minkäänlaisia selityksiä tai anteeksipyyntöjä sukupuolielämästäni, enkä häpeä sitä.

Enkä mene perse edellä puuhun toisin kuin oletat, tuollaisissa tapauksissa ei välttämättä ole tarkoituskaan, että tuloksena olisi seurustelu, enkä nykyään välttämättä annakaan puhelinnumeroani, paitsi ehkä siinä tarkoituksessa että olen kiinnostunut tapaamaan kaverina. Tai eihän sitä tiedä, vaikka jotain vakavampaakin voisi seurata, jos siltä tuntuu. Joka tapauksessa, jos en ole puhunut mitään seurustelusta, tunteista tms, en ymmärrä miksi joku kuvittelee, että olisin hänestä kiinnostunut seurustelumielessä vaikka olisimmekin harrastaneet seksiä.

Ongelma on sitäpaitsi yleensä siinä, että jos en mene jonkun kanssa heti sänkyyn, hän saattaa olettaa etten ole kiinnostunut, eikä suhde sitten koskaan kehity kaveruutta pidemmälle.

Ehkä te olette niitä etuoikeutetussa asemassa olevia, joiden ei ole tarvinnut odotella, vaan sopivia kumppaneita on ilmaantunut heti kun olette olleet halukkaita pariutumaan, mutta turha

Nyt en jaksa pidempää jaksaa kuunnella tuollaisia räkättäviä neitejä ja heidän säestäjiään. Minusta se ei kuulostanut todellakaan loistavalta, lähinnä säälittävää valitusta. Ehkä Chironin ja Sunshinen pitäisi alkaa seurustella keskenään, kun löytävät noin suloisen yhteissävelen. Minua lähinnä oksettaa.

Erno kirjoitti näin "Tämän takia toivon, että toinen osapuoli antaa minulle hieman aikaa tutustua häneen ennen kuin minun on päätettävä, pitääkö minun ruveta seurustelemaan hänen kanssaan vai ei. Chironin ja Sunshinen kaltaiset voisivat varoittaa heti tutustumisvaiheessa, että jos menet kanssani sänkyyn, sinun on alettava seurustella kanssani", jotta hitaammat osaavat heitä vältellä."

Erno hyvä, rakkaus ei koskaan ole rationaalista tai teoreettista. Erno, sinä et voi "päättää" rakkaudesta, joko sinä rakastut tai sitten et.

Rakkaus ei koskaan ole valintakysymys

Voiko tämä olla totta:

Täällä esim. nimimerkki Erno voi mennä sänkyyn tuntemattoman miehen kanssa ja sitten huolestua kovin jos puhelin vastaajassa on seuaraavana aamuna kolme viestiä ko. hoidolta!! Vieläpä Erno tekee syvädiagnoosin että ko. viestien jättäjä on sekoboltsi.

Onko asiat kääntyneet täysin päälaelleen??
Panemaan meneminen voi tapahtua lähestulkoon mimimaalisen informaation perusteella (ulkonäkö, jonkinasteinen puhekyky?), mutta viestit puhelinvastaajassa pelottaa ja sitoo suhteeseen.

Erno.. oliko toi sun teksti kirjoitettu leikillään?

Erno on klassinen esimerkki homosta joka voi käyttää toista homoa seksuaalisen tyydytyksen välineenä ja kaipaisi itse asiassa pumpattavava reiän kotiinsa. Se olisi helpompaa.

Jos tähän Ernon moraaliseen relativismiin esittää hiukankin kritiikiä niin leimautuu heti sekoboltsiksi, tekopyhäksi, tantaksi jne. Ernon kaltaiset jakorasiat reagoi hyvin aggressiivisesti, sillä heillä on esim. ikiaikainen oikeus ostaa seksiä!!!

"Räkättäviä neitejä, säälittävää valitusta.."

Erno katso peiliin .. siellä on laskelmoiva luuseri.

Erno. etkö ole koskaan käynyt treffeillä menemättä sänkyyn heti???? On tosiaan säälittävää jos yrität löytää seurustelukumppania sängyn kautta.

miksi sen puhelinnumeron on alunperin antanut, jos ei halua olla enää tekemisissä tai miksei sitä sit voi sanoa, et joo tää jääköön sitten tähän yöhön?

monet homoista käyttäytyvät skitsosti just siinä et ne ei kerro suoraan ja pitäis olla joku taikuri et tietäis, mitä toinen haluaa tai mitä se nyt tuolla tarkoittaa...ja usein on just sellasta et salataan et ollaan vakiintuneita.

ei kelpaa se, et jos haluis tutustua kaverina niinku noin muuten vaan mutta pitäis aina saada jotakin toiselta esim. seksiä.
( tai tavaraa ). ollaan aina ekaks ottamassa ( ja riistämässä tai varastamassa = hyväksikäyttö )

seksi työnnetään joka asiaan( ellei satu nyt olemaan se bf, mutta sittenkin, jos on kyllästynyt seksiin bf:n kanssa ).

ollaan epärehellisiä sille bf:lle ja maataan salaa jonkun kundin kanssa joka ihmettelee et hei..ei täst tullukaan enää jatkoja...mikä mättää: onks mussa- mun munassa, seksitaidoissa, kodissa- whatever jotakin vikaa, kun ei kiinnostanutkaan...!

sit on tietenkin morkkis, kun kännissä oli jonkun tyypin kanssa

tai sit kun ei saanutkaan unelmaseksiä, mis taju lentää kankaalle, vaan oli pitäny itekin tehä jotakin muuta kuin maata kuin lahna sängynpohjalla.

monet kundeista oottaa just sitä, et löytyis se unelmaTOP, joka panee kuin duracelpupu eikä väsy...tiedän, et sellasii on olemassa...

Haluaisin palata alkuperäiseen aiheeseen - ihmiset Suomessa, jotka eivät vastaa yhteydenottoihin. Siinä on pakko olla yleistykseksi kelpaavaa ainesta.

Olen itse kokenuthttp://www.gaydar.com'issa (joka kuitenkin on paljon henkilökohtaisempi kuin chatti), kun ihmisille Suomessa lähettää viestejä, niin suuri osa ei vaivaudu edes lähettämään automaattisesti generoituvaa ei-kiitos viestiä.

Kerta toisensa jälkeen hämmästyn siitä yhä vaan.

Varmaankin se on merkki jonkuntyyppisestä kohteliaan kanssakäymisen kulttuurin puutteesta,
ns. metsässä kasvanut -ilmiö. Luulen, että keskustelun avaaja törmäsi samaan ilmiöön ihmisissä, jotka eivät vastaa puheluihin.

Heavymies: "Erno hyvä, rakkaus ei koskaan ole rationaalista tai teoreettista. Erno, sinä et voi "päättää" rakkaudesta, joko sinä rakastut tai sitten et.

Rakkaus ei koskaan ole valintakysymys"

Olenko sellaista väittänyt? EN. Olen vain sanonut, että tarvitsen aikani tutustua toiseen, ennen kuin tunnen hänet niin hyvin että tiedän rakastanko häntä vai ei. Jos hän hätiköi ennen aikojaan, ahdistun ja vetäydyn. Mutta jos hän kunnioittaa sitä, että minä olen hidas syttymään, saatan hyvinkin rakastua ja silloin se rakkauskin saattaa kestää pidempään.

Ei kyse ole rationaalisuudesta, vaan siitä, kuinka kauan aikaa kuluu ennen kuin tuntee toisen kunnolla. Olen sitä mieltä, että ennen kuin tuntee toisen kunnolla, ei voi sanoa rakastavansa häntä. Joku joskus sanoi minulle rakastavansa minua jo ensi tapaamisella, ennen kuin hän tiesi mitään minun ajatuksistani ja niistä asioista mitä pidän tärkeänä, tai siitä mikä saa minut iloiseksi ja mikä saa minut surulliseksi, tai siitä miten reagoin erilaisiin asioihin, tai sitä millainen olen suuttuessani. Vasta silloin kun joku tuntee minut kunnolla (ei kokonaan, sillä en usko että toista ihmistä voi tuntea kokonaan), hyvine ja huonoinen puolineni, ja vielä silloin rakastaa minua, voi sanoa tekevänsä niin. Minä loukkaannuin siitä, että hän käytti tuota sanaa niin kevyin perustein ja lähdin pois. Pelkkä ihastuminen toisen ulkonäköön ei ole rakkautta.

Ryhtiliike: "Panemaan meneminen voi tapahtua lähestulkoon mimimaalisen informaation perusteella (ulkonäkö, jonkinasteinen puhekyky?), mutta viestit puhelinvastaajassa pelottaa ja sitoo suhteeseen."

Voi hyvä Jumala millaista tahallista vääristelyä ja pahansuopaa tulkintaa. Minua ei huolestuta yksi viesti tai edes suhde, vaan sellaiset psykopaatit jotka vainoavat minua viesteillään tuntematta minua edes kunnolla.

Ja kyllä, voin mennä täysin tuntemattoman miehen kanssa sänkyyn. Kivittäköön nyt sitten minut ensimmäinen joka ei ole syntiä tehnyt... Täydellistä tekopyhyyttä kauhistella irtosuhteita, kun niitä koko ajan kuitenkin on. En usko, että useimmat muista kirjoittajista, jotka täällä kauhistelevat sitä, että avoimesti myönnän harrastavani seksiä tuntemattomien miesten kanssa, joiden kanssa minulla ei ole aikomustakaan rekisteröityä tai sitoutua vuosien suhteisiin, eivät itse olisi koskaan tehneet mitään sellaista.

"Erno.. oliko toi sun teksti kirjoitettu leikillään?"

Ei ollut, mutta sinä kai olet leikilläsi liikkeellä kun kauhistelet jotain täysin luonnollista asiaa, jollaista tapahtuu koko ajan, ja joka ei oikeastaan sinulle edes kuulu. Minusta maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmisten ei tarvitsisi esittää jotain viktoriaanisen ajan puritaaneja, vaikka eivät sellaisia todellisuudessa ole. Mitä se hyödyttää pitää täällä jotain neitsyen kulissia yllä, kun ei kuitenkaan ole sellainen?

Minusta seksi on täysin luonnollinen, terve ja iloinen asia. Jos siihen liittyy rakkautta, niin sen parempi, mutta jos rakkautta ei nyt satu olemaan tarjolla, niin miksi pitäisi kieltäytyä seksistäkin?

"Erno on klassinen esimerkki homosta joka voi käyttää toista homoa seksuaalisen tyydytyksen välineenä ja kaipaisi itse asiassa pumpattavava reiän kotiinsa. Se olisi helpompaa.

Jos tähän Ernon moraaliseen relativismiin esittää hiukankin kritiikiä niin leimautuu heti sekoboltsiksi, tekopyhäksi, tantaksi jne. Ernon kaltaiset jakorasiat reagoi hyvin aggressiivisesti, sillä heillä on esim. ikiaikainen oikeus ostaa seksiä!!!"

Taas puhut tietämättä mitään minusta. Ensinnäkään en halua reikää, vaan täytettä omaan reikääni. Mutta dildo ei valitettavasti aja samaa asiaa kuin kokonainen mies. Ja kuten edellä sanoin, niin seksi rakkauden kanssa on parempi kuin pelkkä seksi, mutta kun ei sitä rakkautta aina tule tilauksesta, niin miksi kieltäytyä siitäkin läheisyydestä ja nautinnosta, jota on tarjolla? En minä nyt kuitenkaan harrasta seksiä uuden miehen kanssa edes joka viikko tai usein kuukausiinkaan.

Mutta minullakin on seksuaalisia tarpeita, myös silloin kun ei ole ketään jota rakastaa ja joka rakastaisi lähellä. Kyllä minä mieluuummin ottaisin sellaisen miehen, jota rakastan ja joka rakastaa minua, mutta ainakin minulle on ollut hyvin vaikeaa löytää sellaista.

Rahaa en ole seksistä koskaan maksanut, enkä myöskään ottanut, vaikka joskus nuorempana sitä tarjottiinkin, joten tuo huoruuteen viittaaminen on täysin asiatonta ja perusteetonta.

"Erno. etkö ole koskaan käynyt treffeillä menemättä sänkyyn heti???? On tosiaan säälittävää jos yrität löytää seurustelukumppania sängyn kautta."

Olen joskus, mutta yleensä jos tapailen jotakuta ilman että menen sänkyyn heti, molemmat alkavat olettaa, että toinen on kiinnostunut vain kaverina, eikä kumpikaan uskalla ehdottaa sänkyyn menemistä myöhemminkään, ja niin seksuaalinen kiinnostus pikkuhiljaa kuihtuu ja suhde muuttuu pelkäksi ystävyydeksi. Hyvä tietysti niinkin, mutta silloinkaan ei löydy seurustelukumppania.

Enkä ymmärrä, miksi on jotenkin säälittävää tai väärin mennä ensin sänkyyn. Mitä vikaa seksissä on? Oletko joku kiihkouskovainen puritaani, jonka mielestä seksiä ei saa harrastaa ennen papin aamenta jos edes sittenkään?

Kuten sanottu, sinä et tiedä minusta mitään, joten olisi parasta, jos et yrittäisikään arvioida minua. Olet todella säälittävä yrittäessäsi ylentää itseäsi alentamalla muita, et mitenkään ryhdikäs.

miesmies: "miksi sen puhelinnumeron on alunperin antanut, jos ei halua olla enää tekemisissä tai miksei sitä sit voi sanoa, et joo tää jääköön sitten tähän yöhön?"

Olen mielestäni antanut tähän useamman mahdollisen vastauksen tuohon kysymykseen, mutta ne eivät ole näemmä kelvanneet. Mutta yritetään vielä:

1) Ehkä puhelinnumeron antaessaan toivookin yhteydenottoa, mutta ei silti viestitulvaa. Jotkut meistä haluavat tutustua pikkuhiljaa (Ja kyllä, seksikin on yksi tapa tutustua, vaikka heti alussa. Jos seksi ei toimi, seurustelukin on aika hankalaa jos seksi kuitenkin merkitsee, joten on hyvä selvittää sekin yhteensopivuus melko varhaisessa vaiheessa. Jos seksi ei toimi, niin ehkä ko. henkilöstä voi silti tulla vielä ystävä, jotkut minun vanhat hoitoni kuuluvat nyt parhaisiin kavereihini.)

2) Ehkä seksi oli tosiaan pettymys, kuten aiemmin ehdotit, mutta voi silti antaa puhelinnumeron siksi, että on kiinnostunut tyypistä kaverina.

3) Ehkä aamulla, hyvän seksin jälkeen on tuntunut hyvältä idealta tapailla uudestaanja vaihtaa numeroita, mutta kun asiaa on pohdiskellut tarkemmin päivän kuluessa, on saattanut tulla katumapäälle, eikä haluakaan olla yhteydessä toiseen.

4) Joku on saattanut myös olla ympäripäissään antaessaan numeronsa eikä itse asiassa edes muista antaneensa sitä, puhumattakaan tyypistä joka nyt hänelle lähettelee pelottavia viestejä.

5) Joku kokemattomampi ei ehkä kehtaa sanoa suoraan, että yhteydenpito ei yhteisestä yöstä huolimatta tunnu(kaan) hyvältä idealta, ja antaa siksi numeronsa vaikka tietääkin katuvansa sitä. Näin minäkin tein nuorempana, nyt jos tuntuu siltä, sanon sen suoraan.

Ei tarvitse laittaa niin paljon teorioita miten alunperin puhelinnumero on saatu. :-) Nykyään jos haluan seksin chatin kautta, yleensä mä vaihdan numerot (ja myös kuvia) jo etukäteen. Se on vaan proof of faith, että vastapuoli on tosiaan, eikä ole feikki. (Mulla on huono kekomuksia ilman numeron vaihtoa. Kun saavuin paikalle, ei ketään ole siellä. Kerrankin soitin saattuun nuneroon, mutta numero ei ole voimassa!)

Siis puhelinnumero on jo saattu ennen ekaa seksiä. Mun ongelma nyt on se, että ekan seksin (tai nyt on jo toisen kerran) jälkeen luulen, että tämä kaveri on mielenkiintoinen. Ainakin osa bf:n kriteeriäni täyttyy. Meillä on sopivat iät ja mitat toisiimme. Kaveri on myös fiksu, eikä mitään tyhmä tyyppi. Seksi (mun puolesta se on rakastelu) yöllä Norah Jonesin musiikin pyörittäessä ja aamukoitossa oli loistava. Luulen, että kaveri tykkää musta ainakin jonkin verran, muuten meillä ei olisi toinen kerta.

Kyllä mulle jää vielä jotain epäselvää, että onko tämä kaveri se oikein. Siksi haluaisin tutustua häneen enemmän myös seksin ulkopuolella. Toisen tapaamisen jälkeen noin viikon aikana lähetin hänelle yhden sähköpostin, kolme tekstiviestiä yhteensä (siis päivän tai kahden välein, ei samaan aikaan). Mutta hän ei ole vastannut niihin. Parin päivän jälkeen hän lähetti mulle semmoisen tervehdystekstiviestin. Mä taas ehdotin tapaamisen, mutta hän ei näytä kiinnostuvansa.

Kyllä toisessa tapaamisessa hän sanoi, että olen vähän aggresiivinen ja en ole semmoinen mun maanmies niin kuin hän kuvitteli. Neuvokaa mitä mun pitää tehdä nyt! Annako koko juttu olla, vai hyökkäkö hänen kimppuun viesteillä? :-) Tai anna hänelle tila hengittää ja lähetä taas hänelle viesti viikon tai kahden kuluttua?

"Ei vastauksia?" kirjoitti: "Luulen, että keskustelun avaaja törmäsi samaan ilmiöön ihmisissä, jotka eivät vastaa puheluihin."


Joo, olen jo tottunut samaan ilmiöön gaydarin kaltaisissa deittisaiteissa. Mutta tilanne siellä on huikan erillainen, silloin en ole tavannut kyseistä henkilöä. Mua vaivoi vaan, kun en saa vastauksia yhden tai kahden tapaamisen jälkeen.

No nyt on selvä kun tiedän tällaisen maantavan. Ei se vaivaa mua sitten enää. :-)

No jos joku valittaa sitä, että olet liian aggressiivinen, mutta haluat yhä tapailla häntä, niin ehkä sinun pitäisi yrittää vaikuttaa vähemmän aggressiiviselta. Mieti, mikä käytöksessäsi on saanut hänet ajattelemaan että olet aggressiivinen, ja koeta muuttaa sitä siltä osin.

Ehkä on parempi, että en anna sen tarkempia ohjeita, aiemmin esittämäni ajatukset ovat jo herättäneet sellaisia aggressioita...

Syy siihen, että hän luule olevani aggressiivinen, lienee, että yritin liikkaa saadakseni hänet sänkyyn toisen tapaamisen yhteydessä. :-) Hänelle ei jätetty muu hyvä vaihtoehto kuin antaa mun tulla hänen kodin sisään siinä tilanteessa.

Mutta nyt on siis dilemma. Jos laitan enemmän viestiä tai aloitteitta, hän luulee olevani vielä aggressiivisempi. Jos en tee mitään, sitten koko juttu loppuu tähän.

Mitä olen tästä keskustelun aloittajan dilemmasta ymmärtänyt on, että ongelmana eivät ole niinkään viestit (joita ei sentään mahdottoman paljon ole sadellut), vaan se väkisin änkeäminen toisen kotiin. Sellaista on vaikea unohtaa - en minä ainakaan unohtaisi, ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tuo lienee suurin turn-off, joka sai aikaan voimakkaan torjuntareaktion.

Ehkä viisainta on ottaa tapauksesta opikseen ja alkaa katsella uutta kohdetta paremmalla onnella ja vahingosta viisastuneena.

Voithan tietysti lähettää hänelle vielä yhden viestin, jossa ehdotat esimerkiksi kahville menoa johonkin kahvilaan. Älä painosta, vaan kysy vain huvittaisiko häntä lähteä kanssasi kahville. Jos hän kieltäytyy tai ei vastaa, niin älä yritä enempää. Jos hän suostuu, käy kahvilassa äläkä yritä painostaa häntä mihinkään, vaan anna hänen tehdä aloite. Silloin hän saattaa huomata, että et yritä jatkuvasti painostaa häntä. Mutta älä siis painosta häntä missään vaiheessa.

Coldcoldhearted, siis jos sä olet käynyt fyysisesti päällekäyväksi tai tunkeilevaksi niin sitten en ihmettele sen toisen rekatiota.

Erno, sä olet nyt kerrassaan olettanut liikaa. En mä ole kertaakaan kieltänyt irtosuhteita. On niitä ollut, mutta en vain retostele niillä täällä. Viimeisen eron jälkeen tosin olen ollut siinä mielessä rauhallisesti. Muut kuin seksuaaliset tarpeet ovat olleet paljon tärkeämpiä, elintärkeitä. Jos huomaa olevansa aivan hakoteillä tai yksin pimeässä, on hyvä pysähtyä ja ottaa tarvittaessa uusi suunta. Ja mä olin niin pahassa jamassa, että selvityminen ei joka hetki ollut lainkaan itsestäänselvää. Outoa huomata, että sitä on pari vuotta elänyt kuin jossain pöllyissä. Mutta se siitä ...

Oletus siitä, että jos ei heti mene sänkyyn niin mitään ei tule, on typerä. Kannattaa miettiä onko sellainen ihminen minkä
arvoinen, jos pitää panna, jotta pääsee juttusille. Mistä hän silloin on oikeasti kiinnostunut? Taas huom. huom., mitä hakee? Jos haluaa vaan paneskella niin tämä ei ole ongelma.

Oletus siitä, että ekalla kertaa sängyssä huomaisi miten seksi toimii on sekin puppua. Eka kerta uuden ihmisen kanssa on aina enemmän tai vähemmän kömpelöä ja vajaata. Yhden ja etenkin sen ensimmäisen kerran, voi vetää mitä roolia tahansa.Seksuaalisuus on kuitenkin sen verran laaja asia, että monen tärkeän asian selville saaminen vaatii useamman kerran, Joskus vuosiakin, jos se toinen ei esim. tiennytkään kaikkia mieltymyksiään, ja sitten kun ne lopulta tiedostaa, tajuaa, että kumppani onkin eri maata, että hänen kanssaan ei voi koskaan kokea sitä mitä kaipaa.

Kuullostat Erno hieman katkeralta, ei niitä sopivia kumppaneita kenellekään ilmaannu tuosta noin vain, kaikkihan sen tietää- eikä se ollut missään vaiheessa mikään pointti tässä.

Koko jutun pointti on vaan siinä, että niin petaa kun makaa ja että väärinymmärrykset kannattaa yrittää minimoida.

"On niitä ollut, mutta en vain retostele niillä täällä. Viimeisen eron jälkeen tosin olen ollut siinä mielessä rauhallisesti. Muut kuin seksuaaliset tarpeet ovat olleet paljon tärkeämpiä, elintärkeitä."

Nähdäkseni seksuaaliset tarpeet ja muut tarpeet eivät ole toisensa poissulkevia. Voin harrastaa seksiä, ja minulla voi silti olla ystäviäkin. Kyllä, minulla on tarvetta myös rakkaudelle, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Rakkaita ei kasva ihan puissa, joten jos joskus "kuivalla kaudella" päästän vähän paineita satunnaisen seksikumppanin kanssa, tuskin minua tarvitsee sen takia lynkata.

Ja en minäkään retostele irtosuhteillani, minä vaan en ole mikään pikkusievä siveyden sipuli, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi esittää täällä neitsyttä kun en sellainen kerran ole. Seksi on osa normaalia elämää siinä missä syöminen ja nukkuminenkin, ei siitä että julkisesti myöntää harrataneensa seksiä pitäisi nykyään enää joutua noitaroviolle.

"Oletus siitä, että jos ei heti mene sänkyyn niin mitään ei tule, on typerä. Kannattaa miettiä onko sellainen ihminen minkä
arvoinen, jos pitää panna, jotta pääsee juttusille. Mistä hän silloin on oikeasti kiinnostunut? Taas huom. huom., mitä hakee? Jos haluaa vaan paneskella niin tämä ei ole ongelma."

Kuka se nyt siinä olettaa jotain? Älä pane sellaisia sanoja minun suuhuni joita en ole sanonut. En ole sanonut, että jos ei mene heti sänkyyn, mitään ei tule. Olen sanonut, että minun tapauksessani se on yleensä johtanut siihen, ettei ole menty sänkyyn sitten myöhemminkään. Se on empiirinen havainto, muiden kohdalla voi olla toisin, mutta jokainen voi puhua vain omasta puolestaan.

"Oletus siitä, että ekalla kertaa sängyssä huomaisi miten seksi toimii on sekin puppua."

Taaskaan, jos lukisit mitä olen kirjoittanut, en ole väittänyt, että ekalla kerralla sängyssä välttämättä huomaisi toimiiko seksi. Mutta ei sitä seksin toimivuutta myöskään saa selville jos ei kokeile. Joskus voi vaatia useamman kerran. Ja joissain tapauksissa sanoisin, että huomaa kyllä jo ensimmäisellä kerralla jos seksi ei toimi, esimerkiksi sen takia että seksuaaliset mieltymykset ovat kertakaikkiaan yhteensovittamattomia. Parempi, jos se selviää aiemmin kuin myöhemmin. Joku kaverini esimerkiksi kertoi kerran kaveristaan, joka oli tapaillut toista tyyppiä pitkään menemättä sänkyyn ja rakastunut syvästi. Kun he lopulta menivät sänkyyn, kävi ilmi, että molemmat olivat 100% bottomeita. Suhde luonnollisesti päättyi siihen, vaikka he ilmeisesti ovat edelleen kavereita.

"Kuullostat Erno hieman katkeralta, ei niitä sopivia kumppaneita kenellekään ilmaannu tuosta noin vain, kaikkihan sen tietää- eikä se ollut missään vaiheessa mikään pointti tässä."

Itse kuulostat katkeralta kun sinulla on pakonomainen tarve koko ajan todistaa muiden olevan täysin väärässä vaikka väittämällä, että he ovat sanoneet jotain sellaista mitä he eivät ole sanoneet jos ei muu auta.

Ja se, että minulla ei ole koko ajan omaa miestä, ja että saatan harrastaa irtosuhteita seurustelujen välillä, ei tarkoita sitä että olen katkera. Oletat taas liikaa kaikenlaista. Ole hyvä ja lopeta.

Erno, olet kyllä jälleen kerran täydellinen esimerkki tyypistä, joka kääntää omat virheensä muitten päälle. Tässähän tulee ihan de-ja vu.

Eikä tässä keskustelussa mun mielestä kukaan arvostellut irtosuhteiden harrastamisesta, itse sä olet sitä sekaan sotkemassa koko ajan ja jatkuvasti. Tässä oli puhetta vaan väärinymmärryksestä, joka voi syntyä kun toimii kuten esitit.

Kyllä elämässä voi tulla tilanteita, joissa seksuaaliset tarpeet jäävät sivuun, esim. juuri suuren emotionaalisen kriisin yhteydessä. Mutta ei seksuaalisten tarpeiden ja seksin harrastamisen välille voi laittaa yhtäläisyysmerkkejä muutenkaan.

> Coldcoldhearted, siis jos sä olet käynyt fyysisesti päällekäyväksi tai tunkeilevaksi niin
> sitten en ihmettele sen toisen rekatiota.


En ole missään tapauksessa käynyt fyysisesti päällekäyväksi tai tunkeilevaksi. :-) Onhan hän fyysisesti yhtä vahva, jos ei ole vahvempi, kuin minä. Miten Suomessa voidaan tunkeutua toisen kotiin väkisin. Kyllä loppujen lopuksi hän avasi ovensa omalta taholtaan. :-)

Ehkä olin vähän tyrkkivä. Suostuttelin hänet vaan askel askeleelta. Se on sama kuin hän on antanut mulle tuuman ja mä vaatin jalan lisää. :-) Kyllä ihmiset ovat kokoajan suostutelleet mulle tekemään jotain, esim. poppersin käyttöä, kimppajuttua, tai muitä kinkkijuttuja. Voin kieltäytyä aina jos itse en halua lähteä mukaan. En koe, että toinen on aggressiivinen tai päällekäyvä. Kyllä tämä kaverikin onnistui suostuttelemaan minut tekemään jotain jota en ole tehnyt ennen.

OK. Odotan vielä viikon ajan ennen lähetän hänelle viimeisen ehdotusviestin kahville. Ja katsotaan mitä tapahtuu sitten.

Eli kyse oli sitten vain vonkaamisesta niinkö?
On ehkä hyväkin yrittää selvittää tilanne kahvikupposen ääressä.

Käsitykseni tilanteesta on edelleen se, että jos "vonkaaminen" menee sellaiseen pisteeseen, ettei vongattavalle "jää muuta hyvää vaihtoehtoa kuin päästää kotiinsa sisälle", ollaan menty liian pitkälle.

Jos ainoa toinen vaihtoehto olisi ollut tiukka käsky häipyä ja oven sulkeminen nenän edessä - mihin tuo toinen oli ilmeisesti liian kiltti - tilanne vaikuttaa aika nololta ja yksinomaan vonkaajaosapuolen sanelemalta. Vastaavan uuden tilanteen välttämiseksi tekisin itse ainakin kaikkeni, ja viesteihin vastaamattomuus viittaa juuri siihen, että vonkaaminen on ollut liian päällekäypää ja painostavaa.

Erno-hyvä. Luin pitkän tekstisi järkyttyneenä:

En ole mikään viktoriaaninen puritaani vaan homo, joka haluaa ottaa vastuun omista teoistaan. Minun on yksinkertaisesti vaikea ajatella, että pitäisin seksipartneriani erääanlaisena dildon parempana versiona, jolla täytän anaalireikäni.

Erno: Reagoit juur tyypillisen aggressiivisesti.. sieltä tulee impotentiksi, neitsyeksi, moralistiksi, puritaaniksi haukkumista.

"Enkä ymmärrä, miksi on jotenkin säälittävää tai väärin mennä ensin sänkyyn. Mitä vikaa seksissä on? Oletko joku kiihkouskovainen puritaani, jonka mielestä seksiä ei saa harrastaa ennen papin aamenta jos edes sittenkään?"

Tuollaiset yllä olevat kirjoittelut ovat naurettavia.

En ymmärrä sitä, että jos todella haluat että sinuun tutustutaan paremmin niin miksi ryntäät sänkyyn heti ekalla kerralla? Seksi on toki oleellinen osa toiseen tutustumista, sillä ei voi todellakaan seurustella jonkun kanssa jos ei tunne seksuaalista vetoa häneen.

MUTTA onhan toki muitakin tärkeitä elämän alueita, joista pitää saada tietoa ennen kuin sanoa rakastavansa toista????!! JA EN TODELLAKAAN USKO ETTÄ TIETOA NIISTÄ VOI SAADA PANEMALLA??? Mun mielestä semmoinen tapailu ekaksi ilman panemista on tosi kivaa ja itse asiassa seksuaalisesti kiihottavaakin, jos kummatkin tuntee toisiaan kohtaan voimakasta vetoa.

Vielä Erno-kulta:

Jo vanha kansanviisaus sanoo että oma käsi on parempi kuin 10 pikapanoa jonkun baarista raahatun tuntemattoman kanssa. Olen kokeillut näitä aamyön hoitoja, joissa olen tuonut homobaarista tuntemattoman miehen kotiini. Kaikki kokemukseni ovat oleet katastrofaalisia: seksi on ollut häsläämistä ja huonoa ja kun homma on saatu jotenkin hoidettua kumpikin on ollut vaivautunut. Ainoa mitä toivon että hoito poistusi kotoani ja pääsisin nukkumaan mahdollisimman nopeasti ja voisin unohtaa koko episodin.

En ymmärrä miten voit kokea jotain läheisyyden tunteita ko. pikahoitotilanteessa.

Ja taas käsiveskoilla huiskitaan... :D

Olet Public eye oikeassa, vonkaaminen voi mennä liian pitkälle.
Mulla on kuitenkin edelleen hämärä käsitys tuosta ketjun aloittajan kuvaamasta tilanteesta.

Tosin tuosta suostuttelusta ja suostumisesta. Ei koskaan kannata suostua mihinkään mikä ei
tunnu hyvältä. Coldcoldhearted toi esiin siihen hyvän syyn. On paha virhe olettaa, että muut
suostuvat yhtä lailla. Vielä pahempi virhe on olettaa, että joku muu kuin sinulta suostumusta
vongannut ehdotuksiisi suostuisi - hänhän ei ole sinulle mitään velkaa.

P.S. Mä en huido käsilaukulla. Isken stiletolla. Niin paljon tehokkaampaa. Vai kuinka darlings?

Itse olen huomannut myös sen, että kovinkaan moni ei pidä pitkistä viesteistä.

CCH ei vawstannut sen suomalaisen mielikuvia, joita hänellä oli CCH:n maanmiehistä. Täs on koko jutun ydin. Tyypillä oli joitakin stereotyyppisiä käsityksiä ja sitten kun hän tapasi tavallisen kaverin, niin hän ei halunnutkaan enää seksiä tai muutakaan.

samanlainen asia on esim. se kun norjalaiset kuvittelevat suomalaisten miesten olevan jotenkin seksuaalisempia ( primitiivisiä) kuin norjalaisten miesten.

millä mielikuvilla pelataan, on itseasiassa tärkeä asia. se lähtee jo pukeutumisesta.

jos on vain oma itsensä, ei kelpaa.

miks muuten pitää pukeutua ja käyttäytyä tietyn tavan mukaan?

Täällä missä minä asun, näkee et maskuliinista on: skinimäinen lyhyt tukka, mustat/ asfaltin harmaat vaatteet, reisitaskuhousut jne jne joka on itseasiassa homojen tapa pukeutua, mutta heterot on sen kopioineet.

halutaanko vastata mielikuviin? ok. mut entä, jos se jääkiin vaan dress code asteelle ja muut "releet" puuttuu? jos himassa ei ookaan sellaista kuin jossakin kellarissa tai romuvarastossa tai ei ookaan nelivetomaasturia tallissa tai aja prätkällä? siis pitää olla pätäkkää kans!

tää on mun mielestä vaan pinnallista, mut totta käytännön tasolla. jotkut vetää ne mielikuvat sit ja elää niitten mukaan, mut entäs jos sit tapahtuukin jotakin mikä romahduttaa korttitalon esim. vanhenee ja tulee sairastumisia tai jos yht`äkkiä saaakin sen hivin tai tekeekin henkilökohtaisen konkurssin tai jää ilman duunia.

mielikuvien eteen tehdään aivan saatanasti töitä, mut sitten siellä jossakin on ihan tavallinen kaveri. sit se kumminkin hyljeksii niitä, jotka ei vastaa pinnallisia mielikuvia. onko kyse vieraantumisesta?

Olen samaa mieltä mitä nimimerkki "Hmmm" sanoi toisessa keskustelussa. Nimimerkki "Ryhtiliike" on trolli, joka pyrkii vain provosoimaan, ja siksi hänen häiriköintinsä kannattaa jättää huomiotta, sillä huomiota hän nimenomaan haluaakin.

Schlagerille voisin sanoa, että sellaiset tuttavuudet kannattaa heittää suoraan roskiin, jotka vastaavat yhdellä sanalla viesteihini tai ovat muuten yhden lauseen ihmisiä. (Eivät pidä pitkistä viesteistä) Olen huomannut elämässäni sen, että jos on taito kommunikoida on myös taito näyttää tunteitaan ja toisin päin, eli jos ei osata ilmaista itseään kirjoittamalla/puhumalla tunnepuolikin on aivan varmasti lukossa. Lämmin ihminen (joka ei pelkää läheisyyttä) osaa kommunikoida.

"P.S. Mä en huido käsilaukulla. Isken stiletolla. Niin paljon tehokkaampaa. Vai kuinka darlings?"

Tarkoitat varmaan, että potkaiset nivusiin stilettokorkkareillasi?