deittipalstat

Millaisia kokemuksia teillä on deittipalstoista? Naisten palstat siis kyseessä.
Itelläni ollut muutama ilmoitus, ja ei mulla ainakaan niin hyviä kokemuksia niistä. Aika paljon siellä on jotain vaihtelua elämäänsä hakevia bi-naisia (pienten lasten äitejä jne...) (ei millään pahalla heitä kohtaan)...he sen kyllä yleensä rehellisesti ilmoittavatkin. Mutta sitä ihmettelen, että suurin osa siellä olevista naisista haluaa vain kirjoitella mitään sanomattomia meilejä...tai joku ehkä jopa vaihtaa oikeita ajatuksia. Onko tapana se, että ensin kirjoitellaan ikuisuus...ennen kuin edes ehdotetaan tapaamista? Vai kuinka? En nyt sitäkään tarkoita, että heti pitäisi nähdä ja hypätä sänkyyn. Mutta eikös kuitenkin se oikea tapaaminen ole tarkoitus? Jos siis ei ole jo etukäteen ilmoittanut hakevansa pelkkää meilikaveria.
Jotenkin vaan tuntuu, että muutaman kanssa kun on päässyt sinne asti, että tapaamista on jompi kumpi ehdottanut, niin sitten ed tai jopa samana päivänä tulee joku "outo" este ja sitä tapaamista siirretään....ja siirretään...
Kertokaa mielipiteitänne...olis kiva kuulla onko vikaa vaan mun omassa käytöksessä vai yleinen linjaus.

Valitettavasti taidat olla oikeassa. Itselläni on myös joskus ollut ilmoituksia ja aika samoilla tuloksilla. Pari kertaa kävi myös niin, että tyypin kanssa tuli sovittua tapaaminen ja tuloksena oharit. Tästä syystä olen lopettanut deittipalstojen käytön, vaikka joskus onkin hauska lueskella ilmoituksia.

Olen löytänyt ystävyyksiä ja enemmänkin netin kautta, joten eipä tätäkään kanavaa voi aivan yksioikoisesti ryhtyä väheksymäänkään. Se on vaan niin monesta asiasta ja okei sinnikkyydestäkin kiinni.

Mä löysin netin kautta ihanan rakkaan. Ollaan seurusteltu tiiviisti vuoden päivät ja onni hymyilee. Voi toimia myös.

koskaan en ole deittipalstoilta seuraa hakenut.

olen muutaman kerran vastaillut.
Ensimmäisen naisystävän kohtasinkin juuri deittipalstojen kautta.Silloin onnisti.

Nyt olen tullut siihen tulokseen että sellainen ei ole minua varten.

1. Kun vastailen, en voi sanoa tositarkoituksella, vaan hiljaa ja katsellen mitä tuleman pitää.siis rauhallisesti eteenpäin, kuitenkin haluaa löytää rakkaan..hmm.siis oikeasti.

2. Sanottuani iän deittipalstalla muodostuu tietty kuva, ja sitten toisaalla kun sanon ikäni niin ristiriita. en sitten(kään) täytä kriteereitä iän suhteen..
Aina katsotaan että olen nuorempi.
eli kirjoitettu ja nähty on ristiriidassa.

3. kirjoitukseni ja sitten livenä oma itseni ovat eri asia. Kaikki eivät vaan ole kirjallisesti lahjakkaita, minä ainakaan.

4. olen tullut tulokseen että kohdallani on paras vain mennä omiin bileisiin ja olla siellä sitten oma itsensä kaikkine ominaisuuksineen.=)

Olen joskus laittanut ilmoituksen ja myös vastannut sopivalta tuntuviin ilmoituksiin. Usein kun oma kiinnostukseni on ollut kova, niin vastapuoli on jättänyt vastaamatta mitään... Ilmeisesti jo löytänyt etsimänsä? Voihan se tietty nopeastikin käydä. Sitten on ollut paljon niitä, jotka etsivät kolmatta pyörää "parisuhteen piristykseksi" tai varattuja bi-naisia, jotka "miehen luvalla" etsivät naisrakastajaa. Aika koomista minusta... En pysty enkä halua moisia kokemuksia. Olen kyllä tavannut montakin ilmoittajaa ihan "livenä", eikä ohareita ole tapahtunut. Odotukset vaan ovat usein niin korkealla puolin ja toisin, että sitten tulee se pettymys, eikä enää viestejä. Tapaaminen kannattaisi järjestää mahdollisimman pian juuri tästä syystä...

Marru Kirjoitti:"Jotenkin vaan tuntuu, että muutaman kanssa kun on päässyt sinne asti, että tapaamista on jompi kumpi ehdottanut niin sitten ed. tai jopa samana päivänä tulee joku "outo" este ja sitä tapaamista siirretään ja siirretään".

Aivan saman olen huomannut ja sitä hieman ihmetellyt. Miksei sitten voi heti suoraan vastata, ettei tapaaminen kiinnosta.Tai sitten kannattaa ilmoittaa heti, että haluaa vain meilikaverin. Itse tapaan ihmisen mieluiten livenä meni tapaaminen sitten syteen taikka saveen. Sänkyyn en kyllä halua ensi treffeillä hypätä enkä vielä toisilla tai kolmansillakaan. Ajan myötähän sen vasta näkee, miten synkkaa.

Vastanut olen aika moneen ilmoitukseen ja muistaakseni kaksi kertaa olen laittanut omankin.

Ja vain on positiivisia kokemuksia. On tullut kavereita, ja pieniä romansseja. Tosin näitten romanssien päättyminen ei ole ollut kovin positiivista. Mutta kokonaiskokemuksena kyllä :). Vakampaa (seurustelu)suhdetta en ole löytänyt, vaikka ehkä halua sillekin olisi. Mutta kyllä uudet kaveritkin on aina kivoja :D.

Olen kerran pistänyt ilmoituksen deittiin. Ei jaksettu mailailla kovinkaan pitkään ja sovittiin tapaaminen aika nopeasti. Ajateltiin, että parempi tavata nopeasti ennen kuin kerkii mailien ja kuvaillun ulkonäön perusteella kehittelemään epärealistisia mielikuvia toisesta. Tehtiin sitten treffit ja tää nainen tuli tukka paskasena ja verkkareissa mua tapaamaan. Ihan kiva, että uskalsi olla oma itsensä, mutta mun mielestä itsensä siistiminen treffejä varten on kohteliasta. Muutenkin sain hänestä treffien aikana sellaisen kuvan, että itsestä huolehtiminen ei ollut hänelle kovinkaan tärkeää, joten oli pakko sanoa kiitos mutta ei kiitos. Sen jälkeen ei ole tullut pistettyä ilmoitusta, mutta chatissa on tullut käytyä muutama kerta.

Minä olen löytänyt oman ihanan naiseni deitin kautta, yhteisyyttä nyt takana kohtapa melkeinpä 2vuotta ja toivottavasti loppuelämä.:)

Ja olen ennen nykyistänikin deitti-sivustojen kautta itselleni pari kumppania saanut, aivan ihania tapauksia nämäkin, mutta eivät sitten kuitenkaan aivan minun tyyppiäni - nykyään olemme vain erittäin hyviä ystäviä.

Pari hyvin negatiivista tapausta myös mahtuu joukkoon:
yksi oli juurikin aivan muuta kuin mitä kirjoitti, ihan kaiken suhteen, mutta helpoin esimerkki joka heti ensi näkemältäkin oli huomattavissa oli hänen kokonsa. Hän kertoi olevansa normaali painoinen, mutta auta jumala kun hänet sitten tapasin hänellä oli elopainoa varmaan hyvinkin lähelle 80kiloa ja lyhyellä ihmisellä se on paljon se... Itse kun olen hyvin pienikokoinen en kyllä tahtoisi kainalooni amazonia... Mutta päätin yrittää sivuuttaa tuon ulkomuoto seikan, kunnes sitten juuri kaikki muukin mitä hän oli itsestään kertonut osoittautui valheeksi tai muutenvain liioitteluksi. Uskomaton tapaus.

toinen tapaus oli aivan ihastuttava, kunnes sitten kertoikin muutaman kuukauden tapailun jälkeen, että hänellä on mies.
se oli näkemiin samantien.

Mutta nuita kahta tapausta lukuunottamatta olen tavannut aivan ihania ihmisiä.:)

Hyviä ja huonoja kokemuksia, kuten ihmisistä yleensäkin.

Hyvistä on tullut kumppaneita tai ystäviä. Huonnoimmista olen yrittänyt päästä nopeasti eroon. Ehkä erikoisin oli bi, joka tunnin päästä puhelinsoitosta järjesti itsensä oveni taakse kutsumatta. Päästyään ovesta sisään, kävi hän lähes välittömästi käsiksi. Hän ei kertakaikkiaan uskonut, ettei kiinnosta. Tapaus piti ihan konkreettisesti heittää ulos. Ainii, kerran eron partaalla olevasta lesboparista molemmat ottivat yhteyttä. Voi sitä pyörityksen määrää, ennenkun älysin mistä on kysymys.

Moi,
Kertoisitteko ystävällisesti miltä deittipalstoilta ootte seuraa etsinyt (netistä vai lehdistä vai molemmista?). Itse olen viime aikoina lueskellut city.fi:n ilmoituksia, ja kiinnostaviakin on sieltä löytynyt, mutta myös muut palstat kiinnostaisivat. Kiitos etukäteen! :)

Löysin rakkaani cityn ilmoituksen kautta, yhdessä ollaan oltu puoli vuotta ja rakastan tätä ihanaa naista enemmän kuin ketään ikinä. Hyvinkin voi siis käydä. :) Aikaisemminkin olen ilmoituksia selannut, ja yhden heistä myös tavannut, mutta silloin vaan ei synkannut. Onneksi olin sitkeä ja jatkoin etsimistä. :)

huh..pitäisiköhän uskaltaa.. jotenkin tuntuu olevan vähän niinkuin "viimeinen vaihtoehto" vai onko kyse omista ennakkoluuloistani..?

Hei,

muutamaan deitti-ilmoitukseen vastanneena ja kaksi omaa ilmoitusta laittaneena totean seuraavaa:
toisille palstat ovat (epätoivoinen) viimeinen keino löytää kumppani, toiset kokeilevat palstojakin, kun eivät jaksa baareissa luuhata. Osa deittailijoista on suurkuluttajia, eli vastailevat lähes kaikkiin ilmoituksiin huolimatta siitä, minkälaista seuraa ilmon laittaja kertoo etsivänsä. He lanseeraavat jatkuvasti uuden "pokan", jos edellinen syystä tai toisesta ei natsaa. Nämä tyypit tunnistaa hyvinkin pian. Ehkä heillä on kuvitelma, että netin kautta löytää kumppanin vähällä vaivalla ja nopeasti, ja ne tunteet..no, eipä niiden nyt niin syviä tarvitse olla, kunhan on joku.
Väitän, että näitä epätoivoisia suurkuluttajia on paljon.
Sitten ovat ne, jotka kenties pitkänkin harkinnan jälkeen - tai ykskaks spontaanisti - kokeilevat. Ja löytävät lähes odotamatta jotain kaunista ja kestävääkin. Heidän kaikkien puolesta olen vilpittömästi onnellinen.
Kuten tästä hyvin on arvattavissa, minun kohdalleni on sattunut noita suurkuluttajia.
Mutta jos tätä nyt lukee joku aikuinen, sympaattinen,terveen tunne-elämän omaava, vapaa, kaunis nainen, niin mikä ettei:)

Allekirjoitan dreamy kirjoituksesi täysin. Itselläni on kanssa käynyt huono tuuri vastaajien kanssa.Ja olen myös iloinen niiden puolesta, jotka ovat toisensa deitin kautta löytäneet. Ja että oikeasti tietää löytäneensä sen jonka kanssa rakentaa tulevaisuutta.

Kuten Dreamy kirjoitti, netissä on kyllä liikkeellä jos jonkinlaista porukkaa. Ihmisten tunteilla ei aina tunnu olevan hintaa ja yllätyksiä saattaa tulla. Mutta on täällä ihan fiksujakin ihmisiä liikkeellä, kuten esimerkiksi minä!! :)

Mulla oli kerran oma ilmoitus, siitä on aikaa reilu vuosi. Tapasin ilmoitukseni kautta kaksi naista. Toisen kanssa kävin vain yksillä treffeillä, ne riittivät molemminpuoliseen toteamiseen, että emme kuitenkaan ole toistemme tyyppiä. Toista tapasin muutaman kerran, häneen olin jo ihastumassa, mutta häntä alkoikin janottaa vanha suola enemmän. Näiden lisäksi olen vastaillut muutamiin ilmoituksiin.

Saattaa olla, että laitan jossain vaiheessa oman ilmoituksen uudelleen, jos en muuta kautta löydä tyttöystävää. Tällä hetkellä kuitenkin ajattelen niin, että helpompaa yrittää tutustua suoraan face to face, tutustumisen aloittaminen kirjoittamalla ei nyt erityisemmin innosta. Jos tämän lukisi joku, joka minut todella tuntee, hän varmaan ihmettelisi edellistä kommenttiani. Minähän rakastan kirjoittamista, teen sitä monessa muodossa, pystyn ilmaisemaan itseäni monesti paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla, pidän paljon yhteyttä ystäviini sähköpostitse, käyn nettifoorumeilla lähes päivittäin ym. ym. Mutta jos pitää alkaa tosissaan tutustua kirjoittamalla ihmiseen, jonka kanssa ei sitä ennen ole vaihtanut sanaakaan kasvotusten, siinä on tietynlaista tönkköyttä. Ehkä se johtuu siitäkin, että kun deittipalstoilla kirjoittelemisessa minulla kuitenkin on ollut perimmäisenä toiveena löytää tyttöystävä, olen kiinnostavan oloisille tyypeille kirjoitellessani kai kiinnittänyt liikaakin huomiota hyvän vaikutuksen tekemiseen. Se taas on vienyt pois kirjoittamisesta sellaista aitoutta, spontaaniutta ja myöskin kirjoittamisesta nauttimista, joka on mukana ystävien kanssa kirjoitellessa. Muutenkin jos kommunikaatio perustuu pelkkään kirjoitteluun, toisesta luo helposti mielikuvia, jotka eivät ehkä ollenkaan vastaa todellisuutta. Siksi olenkin pyrkinyt tapaamaan nettideittini mahdollisimman pian.

On ollu oma ilmoitus ja vastaillu olen myös. Omaan ilmoitukseen vastaukset oli lähinnä sitä linjaa että hetskupari olis halunnu viihdykettä, vaik ihan selvästi olin laittanu että ei mitään tämmösiä juttuja halua. Parisuhdetta ei ole kyl löytyny. Netissä on kuitenki niin helppo olla jotain aivan muuta ku mitä oikeesti on, jos ei ulkonäöllisesti niin sitte muuten, puhumattakaan tekstarimeiningeistä.
Pari hauskaa ihmistä olen tavannu kuitenki, ja niitten kans ihan kaveritasolla ollaan. Mut vaatii oikeesti sinnikkyyttä ja aloitekykyä ihan sikana tuo, luulen ja olen kokenu minä.

Kokemuksesta tiedän, että pääkaupunkiseudulla deitti-ilmoituksiin vastaillaan ja jopa tavataankin ja suhteitakin varmaan syntyy. Mutta hämeessä deitit ei toimi. Ensinkään kukaan ei vastaile ilmoituksiin, mikäli ilmossa etsitään seuraa tositarkoituksin ja ko. on alkoton ja savuton tyyppi. Juopot saa seuraa niin baareista kuin deiteistäkin, koska suurinosa lesboista on alkoholisteja.

Aika radikaali väite, että suurin osa lesboista olisi alkoholisteja. Tahtoisin mielelläni tietää, mistä moinen ajatus on peräisin. Sinänsähän aihe ei liity tähän keskusteluun, mutta tuonkaltaiset yleistykset vaativat kyllä perusteluja.

Toinen puoli asiassa on tietysti se, että myös baareissa käy ihmisiä, jotka eivät käytä lainkaan alkoholia tai käyttävät sitä hyvin vähän.

Horjutan hiukan Wendyn käsitystä siitä, että lesbot olisivat alkoholisteja. Tietysti heitä on tässä kuten muissakin ryhmissä, mutta tuskin sentään suurin osa? Tunnen useita vain vähän alkoholia käyttäviä lesboja.

Tosiaan, onko jotain muita deittipaikkoja kuin Cityn listat? On alkanut tympiä tuo ko. sivusto...

Oon laittanut useampaan kertaan cityyn ilmoituksia, mutta mitään en siitä ole kostunut... Taidan olla vähän vääränlainen ihminen sinne, pitäisi olla joko halukas pelkkään seksisuhteeseen tai sitten sellainen mahdollisimman tavallinen, jollainen en kyllä ole. Qruiser.comissa mulla on myös profiili, mutta se on jotenkin tosi hankalakäyttöinen sivusto. Kenenkään kanssa en ole siellä edes jutellut, saati että oltaisiin tavattu. Netti on mun mielestä kuitenkin ihan hyvä kanava, sillä on paljon mahdollisuuksia, ainakin kun vertaa niihin muihin mahdollisuuksiin tutustua ihmisiin... En käy baareissa itse ollenkaan kun en käytä alkoholia enkä ole kiinnostunut ihmisistä, jotka hengaa baareissa, ja lisäksi vihaan tupakansavua. Ai niin ja sitten on okcupid.com, suht toimiva sivusto jossa voi tehdä itsestään profiilin ja jossa on tosi hyvä matchaussysteemi, harmi vaan että suurin osa tyypeistä siellä on USAsta. Pitäisi saada kyllä joku suomalaisille alternativetyypeille suunnattu deittipalvelu...

Olen kettutytön kanssa samaa mieltä. Tavallisuudesta on etua nettideittailussa ja kaikenlaisessa deittailussa. Jos elämäntavat ja -arvot ovat valtavirrasta poikkeavia, vie sielulle sopivien ihmisten löytäminen aikaa.

Itselläni oli ilmoitus lähiseudun lehdessä vähän aikaa sitten, muutama tyhjänpäiväinen vastaus, yksi vakavamielisempi, mutta sitten minuun iski pelko enkä enää vastannut puhelimeen! Vähän kaduttaa, mutta toisaalta haluaisin mieluummin kohdata jonkun kasvotusten, ja todeta että siitä se lähtee. En oikein kuitenkaan usko tällaisiin "ensin puhutaan, sitten tavataan" -suhteisiin, parempi ensin tavata ja sitten puhua jos kontaktia syntyy.
On vain lähdettävä kotoa ulos ja katsoa naisia uudella tavalla, ehkä sieltä löytyykin silmäpari joka vastaa haluamallani tavalla.

Oon kans muutaman kerran vastannu noihin deitti-ilmotuksiin, mutta ei oo kyl löytyny mitään sen kummempaa.... Jotenki tuntuu että itsestään saa annettua niin monenlaisen kuvan riippuen siitä mitä painottaa tai mitä sanamuotoja käyttää ja on tosi vaikeeta kirjottamalla ventovieraalle ihmiselle ilmaista millanen ihminen kokonaisuudessa on.... Ja oon samaa mieltä että tavallisuudesta on etua nettideittailussa.