Selittämätön kaipuu

Olen hiukan eksyksissä omien tuntojeni kanssa. Kohtasin noin 2 vuotta sitten yllättäen ja odottamatta ihmisen, kuka jäi sydämeni sopukoihin ja mieleeni ehkäpä ikuisiksi ajoiksi. Kohtaamisemme oli mystinen, upposimme absurdissa tilanteessa toistemme silmiin niin, että kaikki muu ympäriltä pysähtyi ja katosi hetkeksi. Olin hämilläni ja niin oli toinenkin osapuoli. Paikalla oli muitakin, jotka varmasti hämmentyivät myös.
Eksyksissä olen siksi, että kohtaamani ihminen oli kanssani samaa sukupuolta ja aiemmin (enkä sen jälkeenkään) ole vastaavaa sielussa asti tuntuvaa kohtaamista kokenut. Lisäksi meillä on reilusti ikäeroa.
Viestittelimme kevyesti jutustellen muutaman viestin verran, kerroin tuntemuksestani, joskin vähän epämääräisesti. Tilanteen asetelma oli haastava hierarkisuuden vuoksi ja itse totesin ymmärtäväni eettiset perusteet enemmän yhteydenpidon jatkamisen esteeksi ja toivotimme toisillemme kaikkea hyvää jatkoon.
Tästä jäi itselleni kuitenkin kytemään kaipuu, näin usein unia hänestä ja olen huomannut, että tunnen ehkä myös seksuaalista viehtymystä tätä naista kohtaan. Tunteet ovat hyvin vahvat yhä edelleen. Haluaisin yhteyden tähän ihmiseen, haluaisin kovasti hänen olevan elämässäni, mutta niin tuskin tulee tapahtumaan, vaikka ajattelenkin tiemme vielä kohtaavan, jos niin on tarkoitettu
Olen pitkässä heterosuhteessa ja en koe aiemmin tunteneeni vetoa samaan sukupuoleen. Suhteessani asiat ovat kohdallaan, myös seksi, mutta minua riivaa vieläkin käsittämätön kaipaus tätä tuntematonta, mutta samaan aikaan niin tutulta ja läheiseltä tuntuvaa ihmistä kohtaan.

Onko vastaavaa kokeneita? Miten saada itsensä unohtamaan vahva tunne?

Minulle kävi vähän samalla tavalla.
Ihastuin (miehen kanssa naimisissa ollessani) naiseen. Tai siis ihastuin tähän ihmiseen, joka oli nainen.
Minä keräsin rohkeuteni ja laitoin hänelle viestin, jossa kerroin ihastumisestani. Aloimme viestittelemään ja tapasimme. Tunteemme syvenivät. Itseäni tutkiskellessani myönsin itselleni että olin kokenut muutaman kaukaisen "girlcrushin" jo aiemmin elämässäni, vaikka niistä ei mitään konkreettista seurannutkaan.

Halusin olla rehellinen itselleni ja aviomiehelleni ja ja pyysin, että eroamme 20 vuoden avioliiton jälkeen. Ero tapahtui sovussa.

Elimme tämän kohtaamani naisen kanssa yhdessä 8 vuotta ja vaikka olemme nyt eronneet (ystävyydessä), en kadu sitä, että olin rehellinen. Tämän yhteisen suhteemme jälkeen olen nyt sinkku. Suhde on ollut minulle tähän mennessä ainoa suhde naisen kanssa, mutta identifioidun silti enemmän lesboksi kuin bi:ksi, vaikka elin elämäni ensimmäiset 43 vuotta ajatellen olevani hetero.

Älä pidä toista ihmistä "panttivankina" suhteessa/avioliitossa sen takia, että pelkäät jääväsi yksin. Myös nykyisellä puolisollasi on oikeus saada tuntea itsensä aidosti rakastetuksi.
Uskalla olla oma itsesi.
Älä elä valheessa.