Mitä teen?

  • 1 / 7
  • Jontte
  • 20.9.2020 21:39
Kerroin toiselle miehelle ensimmäistä kertaa elämässäni että olen ihastunut häneen. Kyseessä on siis ystävä. Minä olen 25 ja hän 24. Ja reisille meni XD

Hän sanoi arvostavansa minun rehellisyyttä ja minua ystävänä muttei jaa samoja tunteita kuin minä koska on hetero. Hän kuitenkin haluaa jatkaa ystävänä.

Miten tästä eteenpäin?

Tavallaan helpottava reaktio koska pelkäsin että menetän ystävän mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Ihastumisesta huolimatta en oottanut että hän tuntisi samoin (vaikka tavallaan hiljaa toivoin). Minua nämä tunteet ahdisti ja kerroin hänelle koska halusin päästää höyryt ulos niinsanotusti. Jälkikäteen pääsi itku helpotuksesta ja olo tuntuu ok vaikka tulinkin tavallaan torjutuksi. Samalla tuntuu kuitenkin kiusalliselta että tulkitsin hänen käyttäytymisensä jonkinlaisena kiinnostuksena minua kohtaan (koska minun ja ystävien mielestä selkeitä merkkejä oli - ilmesesti olin väärässä).

Onko nää tunteet normaaleja?

Taustatietona siis se että oon vasta alkanu hyväksymään homouden itessäni eikä mulla oo mitään kokemusta suhteista tai kosketuspintaa sateenkaarikulttuuriin.

Musta tuntuu että hän otti asian mua paremmin (tai niin hänen viestistään päättelin - oli ehkä liian muina miehinä vastattu mutten halua ylitulkita asiaa, voihan se olla että hän sano mitä halusin kuulla). Tunnen hänet tarpeeksi hyvin että epäilen hänen
ehkä säikähtäneen mun ulostuloa vaikkei hän ehkä niin oo sanonut. Mua jännittää hirveesti kun seuraavaksi tavataan jos keretään tavata (on muuttamassa töiden perässä muualle) tai jos edes haluaa tavata.

Kumman tontilla on ottaa seuraava askel?

Tarkotan siis sitä että jos oisin aikaisemmin uskaltanut kertoa, olisi tullut ehkä enemmän aikaa sille että tunnustelee miten ystävyys lähtee kehittymään. Ja nyt tuntuu että se jää vähän kesken. Pitääkö mun laittaa hälle viestiä, vai ootanko että hän ottaa muhun yhteyttä?

Aattelin kuitenkin nyt ottaa ja pitää vähän etäisyyttä koska haluan että pöly laskeutuu. Lisäksi mietin ottavani ehkä enemmän etäisyyttä jotta ihastumisen tunteet vähän lievenisi niin ystävyys ois paremmalla pohjalla. Etäisyyden
ottaminen vaatii kyllä vähän itsekuria kun ollaan oltu suht. aktiivisesti yhteyksissä.

Mitä mieltä ootte?
En osaa hirveästi neuvoa. Mutta voin vakuuttaa, että on ihan normaalia. Jollain muulla lienee viisaita ajatuksiakin.
  • 3 / 7
  • mrmeringue
  • 20.9.2020 22:11
Hetero- ja homomiesten väliset ystävyyssuhteet ovat mielenkiintoisia. Olin itse ihastunut parhaaseen ystävääni, kun tutustuin häneen. Sen jälkeen tunteet muuttivat muotoaan, niin että rakkaus, jota tunsin häntä kohtaan, oli lähinnä "veljellistä". En nykyään voisi mitenkään kuvitella olevani romanttisesti rakastunut häneen.
  • 4 / 7
  • Ernu
  • 26.9.2020 15:39
AP:lle voisi sanoa, että paljon huonomminkin voisi mennä. Olin itse aikanaan lukioikäisenä samassa tilanteessa ja ehkä hieman rivien välistä paljastin ihastukseni hyvälle kaverilleni. No kävi ilmi, että hänellä ei ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan ja lisäksi hän sanoi vihaavansa homoja. Ala-asteelta asti alkanut ystävyytemme päättyi kerrasta siihen. Olen myöhemmin miettinyt, että onko hän ehkä muuttanut aikuisempana mielipidettään mutta emme enää koskaan kohdanneet niin en ole saanut tilaisuutta käydä silloin aikoinaan tapahtunutta läpi.
  • 5 / 7
  • Jare88
  • 27.9.2020 9:44
Mun mielestä sinun kannattaa laittaa hänelle viesti :). Toki muutaman päivän tauko voi hyvin antaa molemmille vähän tilaa miettiä asioita (ja ehkä teillä on sellainen jo ollutkin, ottaen huomioon että viestisi kirjoittamisesta on jo viikko kulunut), mutta lyhyen tauon jälkeen voit hyvin laittaa hänelle viestin.

Laita hänelle viesti ja sovi tapaaminen :). Ihastumista ei välttämättä ole tarpeen ottaa uudelleen puheeksi ellet haluat - ellei se sitten tule itsestään puheeksi, tai jos hän ottaa sen puheeksi :). Mutta voit ehdottaa tapaamista vaikka jonkun muun agendan merkeissä - tärkeintä lienee se, että näet, minkälaista tekeminen ja oleminen teidän välillänne ylipäätään on, teettepä mitä tahansa, nyt kun hän tietää että olet ihastunut häneen.

Jos yhteydenpito jää väliin (kumpikaan ei satu laittamaan viestiä), voi olla, että asia jää mietityttämään sinua pidemmäksi aikaa. Joten ei muuta kuin "tulta päin"! :)

P.S. Itse en ole koskaan uskaltanut kertoa ihastumisestani toiselle miehelle (ellen ole tutustunut tähän nettideittipalstalla, jolloin hänen suuntautumisensa on etukäteen tiedossa), se on aina tuntunut minusta todella pelottavalta. Olen 31-vuotias ja tuskaillut samojen asioiden kanssa jo puolet elämästäni. Sinä olet ollut todella rohkea! :)
  • 6 / 7
  • Ernu
  • 27.9.2020 21:44
^ Tuosta toiselle tunteiden kertomisen pelottavuudesta tulee myös mieleen leffa Call me by your name (joka on vielä Areenassa katsottavissa pari päivää) ja siinähän ensimmäinen puoli leffasta kipuillaan sen parissa, uskaltaako kysyä. Päähenkilö päättää lopulta uskaltaa ja hyvinhän siinä käy :)
Jontten ystävähän kävi asian läpi sopivasti samantein, jos kerran sanoi:
"Hän sanoi arvostavansa minun rehellisyyttä ja minua ystävänä muttei jaa samoja tunteita kuin minä koska on hetero. Hän kuitenkin haluaa jatkaa ystävänä."

Vaikuttaa siltä että asiassa nyt sitten ainoa ?"dilemma" on Jontten käsitellä itsensä kanssa se ihastuminen, jolle ei toiselta ihmiseltä tullutkaan vastakaikua.

Tuohan oli sinällään samanlainen tilanne kuin että vaikkapa hetero-nainen menee kertomaan jollekin ystävälleen hetero-miehelle että on ihastunut mieheen . . . mutta kun mies ei koekaan samoin ja sanoo reilusti sen.

Kyllähän siis on ihan tavanomaista että heterotkin saavat toisiltaan pakkeja, kun toista ei kiinnosta. Ja voihan se toinen silloin tällöin olla ei-heterokin, eli sama tilanne kuin tuossa Jontten jutussa, että suuntautumiset eivät koplaa.

Eli asiassa ei oikeastaan ole sen erityisempää, eikä kummallisempaa miesten keskenkään. Eikä siitä kannata siten alkaa koettamaan tehdä sen suurempaa numeroa, kuin että käsittelee ne omat tunteensa, että vastakiinnostusta ei romanttis-seksuaalisessa mielessä tullutkaan.

Voihan sille kaverille vaikka sanoa, että "hyvä kun sanoit suoraan niin reilusti", niin elämä jatkuu, voi olla edelleen kavereita ja voi katsella sitten siinä asiassa muita miehiä sillä silmällä.

Noin yleisesti ottaen ei ehkä kannata ihastuksiin suhtautua "ihan sokkona" homo-olettamalla ja ihastumisesta suoraan avautumalla, vaan ensin jutella niistä suuntautumisista, vaikka että seurusteleeko toinen tms?

Eikä sitten toisaalta nykymaailmassa heteroita moniakaan niin hetkauta se biseksuaalin tai homomiehen kiinnostus-lähestyminen, koska asiat ovat useimmille jo aikalailla tuttuja kuitenkin. Itselläni on myös heteroita maahanmuuttaja-tuttavia ja muutama heistä on puhunut että samansukupuolisilta tulee joskus lähestymisiä, etenkin somessa, mutta he kertovat asian suoraan, eikä se koko asia heitä sen kummemmin hetkauta, sillä eivät ne lähestymiset ole olleet niin tökerön tyhmiä, kuin mitä rasistit harrastavat rasistisissa lähestymisissään.