Mitä teen?

Kerroin toiselle miehelle ensimmäistä kertaa elämässäni että olen ihastunut häneen. Kyseessä on siis ystävä. Minä olen 25 ja hän 24. Ja reisille meni XD

Hän sanoi arvostavansa minun rehellisyyttä ja minua ystävänä muttei jaa samoja tunteita kuin minä koska on hetero. Hän kuitenkin haluaa jatkaa ystävänä.

Miten tästä eteenpäin?

Tavallaan helpottava reaktio koska pelkäsin että menetän ystävän mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Ihastumisesta huolimatta en oottanut että hän tuntisi samoin (vaikka tavallaan hiljaa toivoin). Minua nämä tunteet ahdisti ja kerroin hänelle koska halusin päästää höyryt ulos niinsanotusti. Jälkikäteen pääsi itku helpotuksesta ja olo tuntuu ok vaikka tulinkin tavallaan torjutuksi. Samalla tuntuu kuitenkin kiusalliselta että tulkitsin hänen käyttäytymisensä jonkinlaisena kiinnostuksena minua kohtaan (koska minun ja ystävien mielestä selkeitä merkkejä oli - ilmesesti olin väärässä).

Onko nää tunteet normaaleja?

Taustatietona siis se että oon vasta alkanu hyväksymään homouden itessäni eikä mulla oo mitään kokemusta suhteista tai kosketuspintaa sateenkaarikulttuuriin.

Musta tuntuu että hän otti asian mua paremmin (tai niin hänen viestistään päättelin - oli ehkä liian muina miehinä vastattu mutten halua ylitulkita asiaa, voihan se olla että hän sano mitä halusin kuulla). Tunnen hänet tarpeeksi hyvin että epäilen hänen
ehkä säikähtäneen mun ulostuloa vaikkei hän ehkä niin oo sanonut. Mua jännittää hirveesti kun seuraavaksi tavataan jos keretään tavata (on muuttamassa töiden perässä muualle) tai jos edes haluaa tavata.

Kumman tontilla on ottaa seuraava askel?

Tarkotan siis sitä että jos oisin aikaisemmin uskaltanut kertoa, olisi tullut ehkä enemmän aikaa sille että tunnustelee miten ystävyys lähtee kehittymään. Ja nyt tuntuu että se jää vähän kesken. Pitääkö mun laittaa hälle viestiä, vai ootanko että hän ottaa muhun yhteyttä?

Aattelin kuitenkin nyt ottaa ja pitää vähän etäisyyttä koska haluan että pöly laskeutuu. Lisäksi mietin ottavani ehkä enemmän etäisyyttä jotta ihastumisen tunteet vähän lievenisi niin ystävyys ois paremmalla pohjalla. Etäisyyden
ottaminen vaatii kyllä vähän itsekuria kun ollaan oltu suht. aktiivisesti yhteyksissä.

Mitä mieltä ootte?
En osaa hirveästi neuvoa. Mutta voin vakuuttaa, että on ihan normaalia. Jollain muulla lienee viisaita ajatuksiakin.
  • 3 / 17
  • mrmeringue
  • 20.9.2020 22:11
Hetero- ja homomiesten väliset ystävyyssuhteet ovat mielenkiintoisia. Olin itse ihastunut parhaaseen ystävääni, kun tutustuin häneen. Sen jälkeen tunteet muuttivat muotoaan, niin että rakkaus, jota tunsin häntä kohtaan, oli lähinnä "veljellistä". En nykyään voisi mitenkään kuvitella olevani romanttisesti rakastunut häneen.
AP:lle voisi sanoa, että paljon huonomminkin voisi mennä. Olin itse aikanaan lukioikäisenä samassa tilanteessa ja ehkä hieman rivien välistä paljastin ihastukseni hyvälle kaverilleni. No kävi ilmi, että hänellä ei ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan ja lisäksi hän sanoi vihaavansa homoja. Ala-asteelta asti alkanut ystävyytemme päättyi kerrasta siihen. Olen myöhemmin miettinyt, että onko hän ehkä muuttanut aikuisempana mielipidettään mutta emme enää koskaan kohdanneet niin en ole saanut tilaisuutta käydä silloin aikoinaan tapahtunutta läpi.
Mun mielestä sinun kannattaa laittaa hänelle viesti :). Toki muutaman päivän tauko voi hyvin antaa molemmille vähän tilaa miettiä asioita (ja ehkä teillä on sellainen jo ollutkin, ottaen huomioon että viestisi kirjoittamisesta on jo viikko kulunut), mutta lyhyen tauon jälkeen voit hyvin laittaa hänelle viestin.

Laita hänelle viesti ja sovi tapaaminen :). Ihastumista ei välttämättä ole tarpeen ottaa uudelleen puheeksi ellet haluat - ellei se sitten tule itsestään puheeksi, tai jos hän ottaa sen puheeksi :). Mutta voit ehdottaa tapaamista vaikka jonkun muun agendan merkeissä - tärkeintä lienee se, että näet, minkälaista tekeminen ja oleminen teidän välillänne ylipäätään on, teettepä mitä tahansa, nyt kun hän tietää että olet ihastunut häneen.

Jos yhteydenpito jää väliin (kumpikaan ei satu laittamaan viestiä), voi olla, että asia jää mietityttämään sinua pidemmäksi aikaa. Joten ei muuta kuin "tulta päin"! :)

P.S. Itse en ole koskaan uskaltanut kertoa ihastumisestani toiselle miehelle (ellen ole tutustunut tähän nettideittipalstalla, jolloin hänen suuntautumisensa on etukäteen tiedossa), se on aina tuntunut minusta todella pelottavalta. Olen 31-vuotias ja tuskaillut samojen asioiden kanssa jo puolet elämästäni. Sinä olet ollut todella rohkea! :)
^ Tuosta toiselle tunteiden kertomisen pelottavuudesta tulee myös mieleen leffa Call me by your name (joka on vielä Areenassa katsottavissa pari päivää) ja siinähän ensimmäinen puoli leffasta kipuillaan sen parissa, uskaltaako kysyä. Päähenkilö päättää lopulta uskaltaa ja hyvinhän siinä käy :)
Jontten ystävähän kävi asian läpi sopivasti samantein, jos kerran sanoi:
"Hän sanoi arvostavansa minun rehellisyyttä ja minua ystävänä muttei jaa samoja tunteita kuin minä koska on hetero. Hän kuitenkin haluaa jatkaa ystävänä."

Vaikuttaa siltä että asiassa nyt sitten ainoa ?"dilemma" on Jontten käsitellä itsensä kanssa se ihastuminen, jolle ei toiselta ihmiseltä tullutkaan vastakaikua.

Tuohan oli sinällään samanlainen tilanne kuin että vaikkapa hetero-nainen menee kertomaan jollekin ystävälleen hetero-miehelle että on ihastunut mieheen . . . mutta kun mies ei koekaan samoin ja sanoo reilusti sen.

Kyllähän siis on ihan tavanomaista että heterotkin saavat toisiltaan pakkeja, kun toista ei kiinnosta. Ja voihan se toinen silloin tällöin olla ei-heterokin, eli sama tilanne kuin tuossa Jontten jutussa, että suuntautumiset eivät koplaa.

Eli asiassa ei oikeastaan ole sen erityisempää, eikä kummallisempaa miesten keskenkään. Eikä siitä kannata siten alkaa koettamaan tehdä sen suurempaa numeroa, kuin että käsittelee ne omat tunteensa, että vastakiinnostusta ei romanttis-seksuaalisessa mielessä tullutkaan.

Voihan sille kaverille vaikka sanoa, että "hyvä kun sanoit suoraan niin reilusti", niin elämä jatkuu, voi olla edelleen kavereita ja voi katsella sitten siinä asiassa muita miehiä sillä silmällä.

Noin yleisesti ottaen ei ehkä kannata ihastuksiin suhtautua "ihan sokkona" homo-olettamalla ja ihastumisesta suoraan avautumalla, vaan ensin jutella niistä suuntautumisista, vaikka että seurusteleeko toinen tms?

Eikä sitten toisaalta nykymaailmassa heteroita moniakaan niin hetkauta se biseksuaalin tai homomiehen kiinnostus-lähestyminen, koska asiat ovat useimmille jo aikalailla tuttuja kuitenkin. Itselläni on myös heteroita maahanmuuttaja-tuttavia ja muutama heistä on puhunut että samansukupuolisilta tulee joskus lähestymisiä, etenkin somessa, mutta he kertovat asian suoraan, eikä se koko asia heitä sen kummemmin hetkauta, sillä eivät ne lähestymiset ole olleet niin tökerön tyhmiä, kuin mitä rasistit harrastavat rasistisissa lähestymisissään.
Hei kaikille! Kiitos tuesta ja viesteistä, haluan laittaa tähän pientä tilannepäivitystä.

Kertomisesta on mennyt jo noin 1,5 kk ja oon vältellyt häntä koko 1,5kk. Välillä näen vilahduksia hänestä kun käyn kaupungilla ja kun hän sattuu olemaan samassa kaupungissa käymässä. Mutten koe, että vielä pystyisin olemaan normisti hänen kanssaan ystäviä. Haluan että omat tunteet "kuolee" vähän ensiksi, pystyn siten olemaan parempi ystävä hänelle. En myöskään täysin tiedä mitä tuntemuksia tämä on hänessä aiheuttanut, koska kun sattumalta nähtiin kaupungilla, hän tavallaan juoksi pakoon xD ‐ tosin vähän aikaa sen jälkeen hän lähetti viestiä ja kysy kuulumisia. Mua ehkä asia vielä vaivaa, mutta en maininnut asiasta siinä viestissä. Siitä on noin 3 vkoa.

Vaikka minua on kehuttu rohkeaksi, niin olo on ollut kaikkea muuta kuin rohkea. Tunteet on mennyt laidasta laitaan. Ja tämä on nyt näyttänyt minulle että ehkä homous ei ole minulle omassa päässä vielä ihan 100% ok, koska minua on ahdistanut hirveästi se että jos hän kertoo asiasta eteenpäin ja sana leviää. Hän ei ole ainakaan selkeesti sanonu että homot haittaisi häntä. En kuitenkaan vielä uskalla nähdä häntä kasvotusten. Olen vältellyt yliopistoa ja yhteisiä kavereita - se ei oo etäopiskelun takia vaikeaa. Oon eläny tähän asti pitkään pääni sisällä homona, mutten ulkoisesti ja oon huomannut että se pelottaa.

Tämä oli myös eka kerta elämässä kun joku on "torjunut" minut mikä on muutenkin sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivänä yleinen pelko joka toteutui. Mutten kuitenkaan menettänyt ystävää. Ja nämä tunteet mitä on ollu (ikävä, suru, ahdistus, kiusallisuus, pelko) kertoo ehkä myös sitä että mun tunteet on ollut syvempiä kuin pelkkä ihastus. Hän oli tai on vieläkin, mutta eri lailla pitkään aikaan joka kuunteli, tuki, kehui ulkonäköä & ihmisenä & halasi sekä välitti. Henkilö jonka kanssa pystyi keskustelemaan ideoista, filosofioista, uskonnoista jne. - älyllisesti tasavertainen. Vaikka minulla on hyviä kavereita, niin hänen kanssaan tuli fiilis että minua oikeasti kuunnellaan ja olo on huomattu - mikä on mun elämänhistoriaan nähden (koulukiusaaminen, perheessä ei kaikki ok/ongelmallinen kasvatus) ollut harvinaista. Näin myös jälkikäteen olo on tuntunut tyhmältä kun on ajatellut sen olevan jotain muuta kuin se oli.
Kiitti tilannepäivityksestä, oli kiinnostavaa palata tähän ja lukea miten tilanne on kehittynyt.

Itsekin oon käynyt tosi samanlaisia tunteita läpi ja just toi torjutuksi tuleminen on ollut aina hankalinta käsitellä. Vaikkakin tässä tapauksessa sille on luonnollinen selitys, että kaverillasi on vain eri seksuaalinen suuntautuminen, joten hän ei torjunut sinua henkilökohtaisella tasolla. Se olisi ollut varmaan vielä ikävämpää, jos seksuaalinen suuntautumisenne olisi ollut sama mutta hän ei olisi ollut muuten vain kiinnostunut?

Kun homoja on vain se noin 3-5% väestöstä niin siinä täytyy olla todella hyvää tuuria, että just se sulle täydellinen ja ihana tyyppi olisi itse homo kanssa. Siinä mielessä homoilla on kyllä ihan aidosti paljon kivisempi tie kuljettavana sen oikean löytämisessä.

Sitä mietin, kun kirjoitit että "[Hän] kuunteli, tuki, kehui ulkonäköä & ihmisenä & halasi sekä välitti." niin tuo kuulostaa varsin herkältä ja läheiseltä suhteelta kahden miehen välillä. Tulee mieleen, että eikö hän todellakaan arvannut suuntautumistasi jos suhteenne oli tuolla tasolla? Jotenkin on vaikea nähdä että se olisi voinut tulla ihan täytenä yllätyksenä hänelle.
"Vaikka minua on kehuttu rohkeaksi, niin olo on ollut kaikkea muuta kuin rohkea. Tunteet on mennyt laidasta laitaan."
Ajattelen itse niin, että ihminen voi olla rohkea vain silloin, jos hän samalla pelkää (tai tuntee jotain muuta vaikeaa tunnetta, vaikka ahdistusta). Eli siinä mielessä olet ollut rohkea kertoessasi asiasta, vaikka kertomiseen on voinut liittyä vaikeitakin tunteita. Rohkeutta on se, että toimii omista peloistaan huolimatta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Itse kerroin pari päivää sitten tunteistani jätkälle, johon olen ihastunut. Osasin olettaa hänen olevan hetero. Minulla vaihteli tunteet todella voimakkaasti laidasta laitaan, kun mietin että kerronko vai en. En odottanut vastakaikua, halusin vain saada asian purettua mielestäni ja olla rehellinen. Hänen ensireaktionsa perusteella vaikuttaa siltä, että kaveruus säilyy hyvinkin - toki siitä en vielä voi tietää, josko hänelle myöhemmin herää vaikka jotain kysyttävää tms. koska aikaa kertomisesta on kulunut niin vähän.

En siis tarkoita vertailla kokemuksiamme - jokaisella on omanlaisensa kokemus - kai halusin lähinnä tuoda tähän viestiin hieman empatiaa. :)

"ehkä homous ei ole minulle omassa päässä vielä ihan 100% ok, koska minua on ahdistanut hirveästi se että jos hän kertoo asiasta eteenpäin ja sana leviää."
Pelko muiden suhtautumisesta suuntautumiseesi ja pelko siitä, leviääkö tämä tieto eteenpäin, on ymmärrettävästi todella vaikea asia. En osaa siihen valitettavasti antaa neuvoja, voin vain todeta että samankaltaista pelkoa kokee moni muukin ihminen.
Tätä itsekin mietin! Tai siis ainakin mitä mun ystäville hänen käyttäytymisestä oon kertonut, niin heidän mielestään ihan selkeitä merkkejä oli (ihastumisesta). Aluksi olin epäileväinen häntä kohtaan koska mietin että onpa jotenkin liian ystävällinen ihminen tai liian kiinnostunut tutustumaan muhun. Sitten jossakin kohtaa bongasin hänet paikallisessa grindrissä (profiilikuva oli epäselvä ja vaikutti häneltä), tosin ilmesesti hän poisti sen. Profiilissa suuntautumiseksi oli laitettu "demi". Tosin en nyt halua alkaa liikaa miettimään että mitä jos, kun hän kuiteski sanoi että on kiinnostunu vastakkaisesta sukupuolesta. Ehkä olin hälle joku ihme projekti (ehkä huomas että on jotenki matala itsetunto mulla tai oon jotenki epävarma itsestäni ja halus nostattaa sitä). Tai ehkä en oo vaan sillä tavalla viehättävä hälle. Tai voihan hän olla jotenkin bi tai itsekin miettii omaa suuntautumista tms. Mut kuten sanoin aiemmin, en haluu alkaa spekuloimaan tai mitä jos juttuihin, koska ne tekee enemmän hallaa itselle.
Mitäpä jos koittaisit olla hänelle se sama frendi kuin olitte ennen tätä paljastusta... samat jutut, samat tavat yms. Se voisi antaa hänelle luottamusta kertoa mitä pään sisällä tapahtuu.
Näyttää selvästi siltä, että tämä kaveri on antanut Jonttelle aika ristiriitaisia signaaleja ja ymmärrän hyvin, että se saa hänet hämilleen.

Mulla tuli tästä mieleen omat kuviot noilta samoilta ajoilta kun olin myös noin 24v, ja mulla oli hyvä ystävä, jonka kanssa keskusteltiin filosofiasta, tieteestä ja elämästä, käytiin kahvittelemassa ja leffassa jne. Molemmat olimme homoja, siitä ei ollut epäselvyyttä. Sitten yks kerta se ilmaisi, että haluaisi viedä suhdettamme pidemmälle ja jouduin torjumaan sen ehdotuksen. Tilanteeni oli nimittäin se, että olin muuttanut toiselta paikkakunnalta opiskelemaan pk-seudulle ja olin aika yksinäinen ja ilman kavereita niin oli tosi mahtavaa, että sain tämän kaverin jonka kanssa sain jakaa asioitani ja tunteitani. Mutta en siinä elämäntilanteessa kaivannut mitään muuta!

Sama kuvio taisi toistua jossain toisessakin yhteydessä ja muistan kun yks kaveri vitsaili puolileikillään että "sä haluat saada vain ystäviä mutta ne kaikki ihastuu suhun ja sä torjut ne ja ne loukkaantuu siitä ja hylkää sut ja sitten olet taas aloituspisteessä yksin ilman ystäviä". Tuossa kuviossa oli aika paljon totta. Mä myös jotenkin arvotan hyvää ystävyyttä korkeammalle kuin parisuhdetta ja sen keskimääräinen kestokin lienee pidempi.

En tiedä Jontte onko tässä sinun ja kaverisi keississä mitään samaa kuin tässä mutta tämä nyt tuli itselläni mieleen tästä stoorista.
Ole onnellinen jos kaverisi hyväksyy sinut itsenäsi ja laita viestiä, turhat noloudet pois.
Tilannepäivitystä. Ei oo ehkä mennyt niin strömsössä. Ja luulen, että suurimmaksosaksi johtuu mun korvien välistä varmaankin. Mä oon pitänyt etäisyyttä koska ahdistus ei oo poistunut kertomisen jälkeen niinkuin luulin vaan se on vaan pahentunut. Mä blokkasin hänet eri someista esim. whatsapp & ig jotta sais kunnon etäisyyden. Välttelen siis (koska helppoa kun ollaan toistaseksi eri kaupungeissa). En tiiä onko hän yrittänyt ottaa yhteyttä vai ei. Korona-aikakaan ei ole oikein parantanut asiaa koska huomasin että mun masennusoireet ovat alkaneet nostaa päätään. Mut ilmesesti mun osalta on tainnut olla enemmän kuin ihastus koska välillä tulee semmonen fiilis mikä tulee kun on ihastunut ja yrittää vieroittaa itseään.

Tää alkaa olla jo olla toistuva kaava sillä aiemmin lukiossa olin ihastunut toiseen poikaan,joka kyllä oli homo mutta en uskaltanu kertoo sille, kaverin kautta meni - blokkasin hänetkin jne (en yhtään tiedä miten suhtautui).

Mun fiiliksiä kuvaa:
- vaikka hän on sanonut että asia on ok ja voidaan olla ystäviä, niin jotkut seikat on saanu miettimään että onkohan ihan niin (että on sanonut mitä oon halunnu kuulla) (toki voin taas analysoida liikaa)
- kertomisen jälkeen mua pelotti ihan kauheesti että hän kertoo asiasta muille, ja musta tuntuu että ehkä on sillä joidenkin henkilöiden käytös on ollut hieman erikoista.
- Aiempaan lisäten entisenä koulukiusattuna mun suurin pelko on se että mua alettas kiusaamaan taas. Sen takia oon suht.herkkä eri tasoisille torjunnan aspekteille ja se tuntuisi erityisen pahalta jos mua kohdeltaisi tai mua kohtaan suhtaudutaan eri tavalla (eritoten heteromiesten kohdilla).
- kolmas asia on se, että mua jotenkin hävettää se että kerroin hälle koska en halua että hän tuntee hetero-oletettuna miehenä olevansa homomiehen katseen alla > sitäpaitsi kaikki tunteet ja ajatukset ja fantasiat on lähiinä ollut romanttisia eikä niinkään seksuaalisia (seksiasiat tuntuu muutenkin likasilta).
- nolottaa että teki "virheen"
- joskus tulee mieleen että ehkä hän on manipuloinut mua olemalla mun kirjoihin liian ystävällinen mikä on sitten johtanut ihastumiseen (tai oon ihan säälittävä paska)
- en yhtään tiedä mitä haluan: tällä hetkellä olo on sellainen, että en ehkä enää halua olla hänen ystävänsä (koska mun ihmissuhteissa kokemattomisaa aivoissa oon laatinut itselle säännön että ihastukset/exät ei voi ikinä olla molempia samaan aikaan > joko on tai ei.

*huokaus*