Maksullista seksiä

Viime aikoina on kaikenlaista maksullista seksiä tarjoavat olleet yhdessä jos toisessakin mediassa esillä. Erityisesti on esitelty kaikenlaista hivenen erikoisempaa palvelua tarjoavaa, kuten Iltalehden esittelemä Juhani ( https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/83358219-c03d-49d1-be24-6fcc4d12b79a ). Jotenkin bdsm, sm ynnä muu tuntuu myyvän. Seksi on jotenkin yhä vähemmän ihmisten välinen intiimi juttu.

En osaa sanoa, onko se hyvä vai paha. Minä vaan en välttämättä pidä tästä kehityksestä, jota leimaa yliseksualisoituminen. Lienenkö jotenkin rajoittunut?

Minusta kyse on jostain aivan muusta kuin elämänmahdollisuuksien takaaminen erilaisille kansanryhmille, esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.

Erikoisuuksien esille tuominen saa ehkä enemmän lukijoita ja siinä on enemmän tirkistelyä kuin perusseksistä kirjoitettaessa. Ei nyt enää mikään tabu, mutta kuitenkin jotain astetta tuhmempaa. Varmasti suuri ennemistö prostituutiosta on kuitenkin vielä ihan perusseksiä - sisään ja ulos ja moikka!

Juttu oli muuten IL-tasoa, luin hyppien. Silmääni pisti kuitenkin hlön toivomus rinnastaa ammatti muihin ammatteihin. Sen voisi sitten Juhani aloittaa ihan itsestään vaikka maksamalla verot saamistaan käteismaksuista.

Ei jutussa mitään uutta tainnut tulla esille, tosin luin hyppien ja meinasin jopa nukahtaa kun oli vaan niin tylsä. Semantiikka on kiinnostavaa ja huomasin itse ajattelevani sanaa prostituutio sen sijaan,että kutsuisin Juhania huoraksi, joka lienee kuitenkin se yleisempi suomalainen sana. Edellinen hyväksytympää ja siistimpää kuin jälkimmäinen, vaikka samasta asiasta pohjimmiltaan kyse. Sotkin vielä kotona soppaa lisää ja kysyin mieheltäni miten hän näkee nuo sanat ja vielä seuralaispalvelu siihen päälle.

Seuraava muistelu noudattaa vain tämän keskustelun otsikkoa.

Kauan sitten toimin laivapoliisina Helsinki-Lyypekki/Travemünde-linjalla. Yhdellä matkalla Helsingistä laivan henkilökuntaan kuuluva nuori ja komea mies (jungmanni) tuli juttusille kanssani. Hän kertoi, ettei ole saanut koskaan naista ja himottaa ihan hirveästi. Häntä pelotti mennä yksin paikalliseen ilotaloon. Kielitaitokin oli heikko. Kun minulla ei ollut mitään muutakaan tekemistä, lupasin lähteä luotsaamaan häntä lähimpään palvelutaloon. Hän oli yläikäinen, mutta varsinainen babyface. Naiset tuossa hoitolaitoksessa ilmoittivat heti, ettei kakaroita tänne. En luovuttanut. Pienen neuvonpidon jälkeen yksi naisista suostui ottamaan tämän nuoren miehen huomaansa. Oli päiväsaika ja asiakkaita vähän. Naiset kinusivat, että enkö minäkin haluaisi. Totesin, että sattuu olemaan muuta tekemistä, vaikkei ollutkaan muuta kuin tappaa aikaa ennen laivalle palaamista.

Hieman ennen laivan lähtöä tuo nuorimies palasi laivalle. Harvoin näkee niin onnellisen oloista ja näköistä ihmistä. Jalat näyttivät olevan jopa hieman irti maasta. Hän oli mitä ilmeisimmin saanut ihan kunnollisen hoidon. En palannut asiaan koskaan hänen kanssaan.

Sinänsä aikuisten väliset vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelujen myynnit eivät minulle kuulu. Enemmänkin mietityttää se, että seksi näyttäytyy niin yli-isosti kaikkialla, välillä kauppatavaranakin. Ehkä toisaalta kyse on vain minun kainoudestani.

Lausahdus "Seksi on jotenkin yhä vähemmän ihmisten välinen intiimi juttu." kertoo vain siitä, ettei kyseisen lauseen heittäjä tunne yhtään historiaa tai on elänyt jossain sivistyksestä erossa, jossain kirkonmäen peräkammarissa (ei siis katolisen ; ).

Sillä faktaahan on se, että esim. Helsingissäkin oli vaikka millä mitalla prostituutiota, paljon ilotaloja 1900-luvun alussakin ja sitä aiempinakin vuosisatoina. Niistähän on kertonut esim. Hesari historiauutisissaankin ja googlaamalla löytyy helposti lsääkin faktaa noista.

Iltalehti oli vähän myöhässä taas, kun Yle kertoi samantyyppisestä jo toissa vuonna
https://yle.fi/uutiset/3-10177253

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005834136.html

City-lehdessä 2004 kertoili joku näin:
https://www.city.fi/rippituoli/tunnustus/2897

Esim. kirja: Katja Tikka, Elina Maaniitty & Iisa Aaltonen: Punaisten lyhtyjen Helsinki. Prostituutio pääkaupungin historiassa. 240 sivua. Minerva Kustannus Oy.

Sitten on kummallisuus, että miten miehillä ja naisilla sama on muka eri ja
uskomukset että naisilla ei muka olisi samoja fyysispainotteisiakin haluja kuin miehillä.
1800-luvulla Minna Canth tokaisi ainakin naulan kantaan "huora se on mieskin joka huoraa".

Puhumattakaan että historiankirjoittajatin ovat panneet muistiin mitä erilaisimpia seksiharrastuksia kautta aikain. Ihmiseläinhän ei ole eläinlajina mitenkään pariuskollinen, kuten esim. elinikäisesti keskenään uskollinen varis-aviopari on, vaan ihmiseläin on käyttäytymiseltän lähempänä puluja ja sorsia ja talitiaisia, joilla pesueet ovat ueimmiten monesta lähteestä.

OIkeasti siis nykyajassa ei ole yhtään mitään vähenemistä ihmisten välisissä intiimipuuhissakaan.

Mutta tuomitsihan se pahasuinen paavalikin ihmisten seksinautinnot, vaikka samalla tyrkytti palvomaan äpärä-jeesusta.

Ja tokihan sinällään noissa seksitöissä olijat ovat varmasti enemmän tai vähemmän riiston kohteina, olivat sitten miehiä tai naisia. Tosin se ei ole ainoa lajissaan, vaan uutisoidaanhan niistä riisto-aviosuhteistakin, jotka taitavat määrällisesti ainakin ennen olleet isompikin ryhmä vielä.

Suomessahan on toiminut seksityöläisiin liittyen kaksikin tukipistettä jo pitkään
https://pro-tukipiste.fi/ ja https://exitry.fi/

Sekä netti on täynnä escort-palveluitakin, siitä lähtien kun nettiyhteydet tulivat,
kuten esim.
https://www.hunqz.com/escorts https://rentmen.eu/ jne.

On, on sitä ollut siellä ja täällä. Aina. Mutta se ei ole niinkään ollut lehtien palstoilla.

Niin no jos vaikkapa 1960- ja 1970-luvun sensaatio-lehtiä on jäänyt näkemättä,
jos mummolassa ei ole käynyt. Hymy-lehteä alettiin julkaista jo 1959 ja Alibikin aloitti 1979 - niissä on uutisen teemaan liittyviä juttuja kyllä alusta lähtien vuosikymmenten varrelta ollut.

Ja rippikoulutemantiikkahan ei vastaa todellisuutta muutenkaan
https://www.bustle.com/articles/109386-7-surprising-sex-trends-throughout-history-because-people-have-always-been-frisky

Esim. ns. avoimista suhteista tuli yleinen puheenaihe 1970-luvulla, joskaan niiden esiintyminen ei vasta sieltä alkanut.
Hieromasauvat tuiivat aluksi lääketieteelliseen käyttöön, naisia varten ...
Kinkymmän rakastelun historia ei sekään ole alkanut yhtään tuossa vasta äskettäin.

Eritoten internet voi hämärtää kuvaa, kun kaikkea 1990-lukua vanhempaa ei ole niin kattavasti digitoitu ja yleisiin hakukoneisiin saatu mukaan.

Niin kauan kuin käsistään kätevä ihminen on tällä pallolla taivaltanut, lienevät keinot jos toisetkin olleet käytössä. Esihistoriallisiakin apuvälineitä onneen taitaa olla tallessa. Ja vaihdantatalouden ensiaskelista lukien lienevät lihalliset keinot olleet niin kauppatavaraa kuin maksuvälinettäkin.

Kyse on asian olemisesta esillä. Tämä viime aikojen (suuremman medianäkyvyyden) kehitys on muutaman vuosikymmenen verran ollut voimissaan. Kenties nettiajalla asioita pompahtaa entistä helpommin silmille.

Onko se tarpeen? Onko se hyvä? Kaiketi se myy.

Ja olen minä niitä muinaisia lehtiäkin nähnyt. Hymyyn ja Alibiin en kuitenkaan mummoloissa törmännyt. Toisessa arkistomateriaalin muodosti eritoten Apu. Mutta muualla kyllä. Edellä mainitut Hymy ja Alibi nimenomaan ovat sensaatiolehtiä. Jälkimmäisen aihepiiri on aika selkeä paketti ja ensimmäinen on huomattavasti laaja-alaisempi.