Onko homojen suurissa ikäeroissa kysymys varmasti molemminpuolisesta rakkaudesta?
Ajattelin laittaa tämän tännekkin. Eli tiedän muutamia miespareja joilla on ikäeroa noin 20 vuotta joillakin jopa enemmänkin. Mutta niille kaikille ikäeron lisäksi yhteistä on se että se vanhempi puolisko on aina joku hyvin toimeen tuleva, niin se aina vähän haiskahtaa. Pistää miettimään että rakastavatko nuoret miehet ihan oikeasti vanhempia miehiä vaan hakevatko he heistä vain taloudellista tukipilaria? Nimittäin itse olen ainakin sitä mieltä että jos on kysymys tosirakkaudesta niin ei siinä paljon toisen kuukausipalkat kiinnosta. Mutta toivottavasti olen väärässä. Joten kysymys kuuluukin että onko kenelläkään kokemusta ison ikäeron omaavasta miesparisuhteesta jossa osat menevätkin toisin päin että se nuorempi puolisko onkin se hyvin toimeentuleva kuten esimerkiksi joku vasta valmistunut insinööri tai lääkäri ja vanhempi joku pienipalkkainen hanttiukko?
Vaikea on ulkopuolisen tietää muiden ihmisten motivaatioista olla yhdessä; ovatko molemminpuolisesta rakkaudesta, käytännön syistä vai miksi? Entä onko kyse heteroiden kohdalla jotenkin erilainen?
No ei varmasti ole heteroiden kohdalla yhtään erilainen. Tästä hyvä esimerkki meidän presidenttipari. Mutta en kysy tätä pelkästä uteliaisuudesta vaan olen huolissani myös omasta parisuhdetulevaisuudesta. Nimittäin lähtökohtani ovat kaikkea muuta kuin helpot. Olen ensinnäkin kiinnostunut vain nuorista miehistä. Mutta olen hyvin pienipalkkainen ihminen, kuukausituloni ovat vain noin 1000 euroa kuukaudessa. Niin sitä mietin että huoliiko kukaan nuori hyvin toimeen tuleva tällaista köyhyysrajan alapuolella elävää itseään vanhempaa miestä. Pienestä palkasta huolimatta en ole rahan perässä, mutta en myöskään halua enkä pysty alkamaan kenenkään elättäjäksi enkä varsinkaan miksikään alkohoolistin omaishoitajaksi. Vaan hyvin toimeen tulevan ja muutenkin sellaisen joka menestyy hyvin elämässään.