Apua transmiehelle

  • 1 / 2
  • Nahadi
  • 14.6.2019 15:17
Hei!

Olen transmies, jolla ei ole diagnoosia. Tästä seikasta on tullut minulle valtavan suuri rasite varsinkin henkisellä tasolla. Useasti olen harkinnut itsemurhaa ja olen kyllä muutenkin satuttanut itseäni. No, lyhyesti lähivuosien elämääni kerrottuna:

Viimeinen käynti transpoliklinikalla oli tämän vuoden helmikuussa. Olin silloin alaikäinen, kun pääsin tutkimusprosessiin, joten minua tutkittiin TAYSsin nuorten poliklinikalla Nokialla. Olin vanhempien kanssa tullut paikalle yli 160 kilometrin matkan pelkästään sen takia, että sain kuulla, etten saa diagnoosia. Sen jälkeen lähdimmekin sitten kotia kohti.

No, postiin tuli jonkin ajan päästä perustelut, miksi en saanut diagnoosia. Perustelut olivat lähinnä sellaisia, että:
- en ole vielä tarpeeksi kypsä aikuinen
- en osaa tunnistaa/näyttää tunteitani kunnolla eli käytännössä osaan olla lapsellinen
- ei ole tarpeeksi kokemusta omasta sukupuoli-identiteetistä jne.

Sitten se kaikista kovin isku oli tämä: pitää jotenkin kestää kaksi vuotta ennen kuin voin seuraavan kerran pyytää lääkäriltä lähetettä transpoliklinikalle.

Mitä tässä nyt voi edes tehdä? En todellakaan halua olla väärän kehon ja naisellisten ominaisuuksien vankina kahta vuotta!

Minua ottaa päähän varsinkin se, että olen kiinnostunut miehistä ja kuka mies muka haluaa itselleen niin sanotun naismiehen, jolla on naisen keho?

Jakakaa ajatuksia, mielipiteitä ja ratkaisuja tilanteeseeni liittyen, kiitos!
  • 2 / 2
  • Yesman
  • 4.7.2019 12:29
Herkkä alue.

"Minua ottaa päähän varsinkin se, että olen kiinnostunut miehistä ja kuka mies muka haluaa itselleen niin sanotun naismiehen, jolla on naisen keho?"

Tähän ehkä uskaltaudun vastaamaan. Suurin osa kaikista maailman miehistä on seksuaalisesti kiinnostunut naisen kehosta. Joten tässä kohtaa kiinnostuksesi kohde ja kehosi ovat keskimäärin yhteensopivat. Oletko kokeillut seksiä jonkun sopivan miehen kanssa?