Homojen eri ryhmittymät.

  • 1 / 7
  • random
  • 25.1.2019 23:27
Olen pannut merkille että täysin kaikkia homoja yhdistää vain seksuaalinen ja romanttinen vetovoima vain samaa sukupuolta kohtaan mutta muuten he saattavat erota kuin yö ja päivä toisistaan. Homot voisi jakaa neljään eri ryhmään. Ja huom! Tässä on nyt kysymys vain homoseksuaaleista ei biseksuaaleista. Tässä voisin vähän kertoa kaikista neljästä ryhmästä ja heidän ominaisuuksistaan.

- Neitihomo
Ammatti: Parturi kampaaja tai sairaanhoitaja.
Harrastukset: Soppailu, airopikki, ratsastus.
Ulkonäkö: Yleensä hoikka, värjätyt hiukset yleensä vaaleanpunaiset, jotkut käyttävät jopa meikkejä.
Vaatetus: Ei sentään hametta käytä mutta muuten aika naisellinen.
Sosiaalinen elämä: Hakee miehistä vain seksiä tai parisuhdetta mutta muuten viettää aikansa vain naisten seurassa.

- Karhuhomo
Ammatti: Kunnan ulkotyöntekijä, laitosmiehen apulainen muurarin sälli tai työtön luuseri.
Harrastukset: Penkkiurhelu ja kaljan kittaaminen.
Ulkonäkö: Lihava, kalju tai pitkä takatukka, naama karvainen kuin apinalla ja haisee kuin trankkitynnyri.
Vaatetus: Resuinen ja likainen.
Sosiaalinen elämä: Yksin tai kaltaistensa miesten seurassa.

- Äijähomo
Ikä: Vähintään 50. Ei muuta.

Ja sitten on vielä se neljäs ryhmä eli ne kaikkein parhaimmat homot. Mutta tälle en itsekkään tiedä nimeä joten voisiko joku kertoa miksi seuraavanlaisia homoja kutsutaan?
Tässä heidän ominaisuudet.
Ikä: 20-30.
Ammatti: Esimerkiksi puhelin operaatorien myyjä.
Harrastukset: Jääkiekko ja yleensäkkin aktiivinen urheilu, eräjormailu ja joillakin autojen rappaaminenkin.
Ulkonäkö: Hoikka ja muutenkin treenattu vartalo, lyhyet hiukset tummat ruskeat voi olla vaaleatkin mutta ei missään nimessä harmaat, sileät kasvot eikä sänkeäkään parrasta, suihkun raikas ja tuoksuu miesten teotorantille.
Vaatetus: Farkut huppari tai ruutupaita kesällä T paita.
Sosiaalinen elämä: Viihtyy vain miesten seurassa ja pysyy aina mahdollisimman kaukana naisista.
Heteromiehiäkin voisi ryhmitellä vaikka millä mitalla. Nuorempana minua ärsytti sellainen heteroheimo, jossa miehillä on aina esim. rastat ja jokin Intian Basaarista ostettu villahuppari, tai pujoparta ja sammalenvihreä vakosamettitakki, ja nämä istuivat sitten boheemisen kulttuuriravintolan kantapöydässä ja puhuivat Pentti Linkolasta. Heteromiehillä on ihan helvetisti näitä eksklusiivisia herrakerhoja, joissa pääsyvaatimuksena on A) heteroseksuaalisuus, B) samat yhteiskunnalliset asenteet, ja C) tietyn esteettisen koodiston noudattaminen. Näitä ei vain tunnisteta ilmiöksi, koska miehen heteroseksuaalisuus on niin normatiivista, eli "näkymätöntä" sen takia, että on läsnä kaikkialla.
  • 3 / 7
  • Jontte
  • 30.11.2020 0:57
Mua ärsyttää nää jaottelut koska en itse oikeestaan täysin menee mihinkään näistä lokeroista. Enkö oo homona olemassa jos en kuulu selkeesti mihinkään lokeroon?
  • 4 / 7
  • Mixa
  • 30.11.2020 9:43
Jontte, olet ihmisenä ja homona olemassa ihan juuri sellaisena kuin olet. Sinun eikä kenekään muunkaan tarvitse kuulua mihinkään ryhmään. Nuo em. ryhmät on myös tehty läpällä eikä niillä ole minkäänlaista empiiristä pohjaa. Ryhmiä voi halutessaan jatkaa loputtomiin ja pilkkoa osaset vielä alaryhmiin. Voihan se olla jollekin hassua ja hauskaa ajanvietettä, mutta ei missään tapauksessa vakavasti otettavaa.
  • 5 / 7
  • smo
  • smo
  • 30.11.2020 10:39
Joo, nämä ovat puhtaasti stereotypioihin perustuvia lokeroja. Kaikenlaisia muitakin, mainitsematta jääneitä ryhmiä on.

Sitten on nekin, joita ulkopuolinen ei homoksi arvaakaan - vaikka ei erityisesti kaapissa olisikaan.

Erilaiset hlbti-toimijatkin nostavat kuvastossaan mielellään esiin vähän värikkäämmin itseään ilmaisevat, kaiketi moninaisuuden olemassaoloa korostaakseen - mutta samalla harmillisesti väistävät moninaisuudessaan tylsinä tavallisuuteen uppoavat yksilöt.

Välillä tuntuu, että hyväksytysti vähemmistöön kuuluvan pitäisi jotenkin erityisesti ja myös oikeaoppisesti osata ilmaista itseään.
  • 6 / 7
  • JuhaniV
  • 30.11.2020 13:32
Edellä kerrotun lisäksi totean meidän jokaisen kuuluvan useaan eri ryhmään halusimmepa sitä taikka emme. Perhe/suku/kaveriporukka/työelämä/harrasteryhmät.

Kussakin ryhmässä meillä voi olla erilainen rooli kuin toisessa. Jossakin olemme enemmän kaapissa ja jossakin toisessa ryhmässä ei lainkaan. En esimerkiksi työelämän asiakassuhteissa pidä tapanani useinkaan tulla kaapista ulos. Joskus niin kuitenkin tapahtuu, kun on tultu läheisiksi ja alkaa tulla puhetta vaimosta jne. ja odotetaan minun tekevän samoin. Aika monet arvaavat sen siitä, etten itse ota perheasioita puheeksi asiakastilanteissa, vaikka on tehty pitkään yhteistyötä. Kokemukseni on, että homous ei enää tänä päivänä liike-elämässä ole mikään juttu. Siitä ei tarvitse tehdä erikseen numeroa.
  • 7 / 7
  • SaintJudy
  • 2.12.2020 11:21
Ei ole yllättävää se, että homojen toisensa arvotus määrittyy ammatin kuin koulutuksen kautta, kuten muussa yhteiskunnassa ylipäätään. Erikoista lienee se, että seksuaalivähemmistöjen voimakas luokittelun ja itsemäärittelyn tarve perustuu niin stereotypioihin, kuin myös sisäistettyyn homofobiaan. Ilmeisesti vähemmistöstressi on voimakkaimmillaan juuri omien keskuudessa, sillä niitähän juuri yritetään miellyttää eniten esimerkiksi parisuhteiden muodostamisessa. Sisään kutsuva alakulttuuri/ryhmittymä voi pitää sisällään hyvinkin tarkat ulkonäkökriteerit. Ei ihme, että homojen keskuudessa kuulee yhä enemmissä määrin ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden tunnetta. Ole siinä sitten "yhdistävä tekijä", kun sellaista ei juurikaan ole.

Työelämässä avoimuuden merkitys lienee aika pitkälti työpaikan ja ammattikuvan määrittelemä, kuinka paljon työnkuvaan ja siihen asetettuihin panoksiin liittyy työntekijän persoona. Avoimuuden merkitys lienee enemmän työpaikan sosiaalisessa ilmapiirissä ja sen myötä muodostuneissa kaverisuhteissa.

Itse olen huomannut se, miten matalapalkkisissa duunarityöpaikoissa ihmiset tuppaavat olla avoimempia ja reilumpia, sekä suhtautuvan mihin tahansa erilaisuuteen avoimemmin ja tasa-arvoisemmin. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia, ja yhteiskunta/luokka-asemalla on merkitystä erityisesti vähemmistön keskuudessa, mikä on aika valitettava ilmiö. Huumoria olen löytänyt tuosta siinä, miten työelämässä pitää osata brändätä itsensä ja valmistella lyhyt myyntipuhe itsesään. Tuon myyntijargonin oppi tekemään aika pian sen jälkeen, kun oli siistinyt omaa ulkonäköä homoystävällisempään suuntaan päästäkseen homobaarin sisälle.