Hukassa sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kanssa

  • 1 / 3
  • Partahemmo
  • 18.11.2018 2:16
Olen päälle kolmekymppinen kaveri ja olen jotenkin hukassa oman sukupuoli- ja seksuaali-identiteettini kanssa.

Pari vuotta sitten minulla diagnosoitiin hormonaalinen häiriö, jonka vuoksi olen elänyt jokseenkin androgyynisessä hormoonitasapainossa koko elämäni. Syntymäsukupuoleni on mies, joten päätin aloittaa testosteroni hoidot. Ennen hoitoja saatoin joskus yksin ollessani miettiä, että olisinko onnellisempi jos olisin syntynyt naiseksi. Hoitojen myötä ajatukset ovat jääneet vähemmälle, mutta tunnen edelleen olevani jotenkin androgyyni. Joskus tämä saa oloni yksinäiseksi, vaikka ympärilläni onkin ihmisiä jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olenkin.

Kävin katsomassa Queen-elokuvan. Kesken elokuvan havahduin ajatukseen, että millaistakohan olisi suudella Freddie Mercurya. Tämä oli hämmentävä ajatus, sillä olen aina pitänyt itseäni heterona. Suhteeni ovat kuitenkin aina olleet lyhyitä, sillä naiset tuntuvat enemmän kavereilta, vaikka tunnenkin heihin seksuaalista vetoa. En ole koskaan ollut lähtökohtaisesti kiinnostunut miessukupuolesta tai munasta. Olen kuitenkin huomannut tuntevani vetoa sellaiseen herkkään homomies -tyyppiin. Joskus olen heittänyt pientä flirttiä ja tuntuu että olen saanut sellaisen tunneyhteyden mitä naisten kanssa en ole kokenut. Tämä kaikki on saanut minut kyseenalaistamaan seksuaalisen suuntautumiseni.

Kohtalotovereita tai ihan vaan ajatuksia mitä aiheesta herää?
  • 2 / 3
  • Yesman
  • 29.11.2018 16:25
Moro, oletkohan lähtenyt purkamaan vyyhtiä vähän väärästä suunnasta. Kannattaisi yksinkertaisesti kokeilla, mikä miellyttää seksuaalisesti ja unohtaa "identiteetit". Sukupuolinen halu ja akti pelaavat vaistojen ja tuntemusten kentällä. Ei muuta kuin esim. kokeilemaan, millaista kanssakäyminen olisi"herkän homomiestyypin" kanssa. Tsemppiä!
  • 3 / 3
  • smo
  • smo
  • 29.11.2018 20:41
Kovasti olen samaa mieltä. Minusta itsensä etsiminen identiteettilokeroiden kautta aiheuttaa lähinnä lukkoja ja solmuja itsensä löytämisen kannalta. Tämä nykyinen identiteettipyörittely työpajoineen tuskin on ymmärrystä lisäävää hommaa.

Jonkin identiteetin kokeminen omakseen on tietysti toinen juttu, ehkä voimauttavaakin.

Avoin katsominen eteenpäin ja ympärilleen voi olla palkitsevaa.