Bride pelkkää ulkokultaa!

Näin kesällä järjestetään useampiakin pride tapahtumia eri puolilla Suomea. On isompia ja vähän pienempiä, sateenkaari liput liehuvat ja hymy loistaa osallistujien kasvoilta. Mutta mitä kaikkea onkaan niiden kirjava lippujen ja hymyilevien homojen lesbojen ja biseksuaalinen takana on suurelta yleisöltä täysin pimennossa. Joten sitä ajattelin itsekkin homoseksuaalina tässä valaista ettei totuus pääsisi unohtumaan.

Kävin tuossa viime keväänä homobaarissa ja voin sanoa että en ole pahimmiltakaan homofoobikoilta saanut yhtä tylyä kohtelua kuin sen kyseisen baarin asiakkailta. Pakenemista toiseen pöytään ikärasismia ja jopa suoraa vittuilua. Qruiserissa ei vastata viesteihin vaikka varta vasten profiilitekstissä ollaan niitä vailla. Tinderissä ei anneta osumia ja jos annetaankin niin ei vastata viesteihin joten neki osumat ovat pelkkiä vahinkoja.

Kyllä ollaan muilta vailla suvaitsevaisuutta mutta kokemuksesta voin sanoa että homojen pahimpia vihollisia eivät ole mitkään uskonlahkot tai muutkaan homofobiset juntit vaan homot itse.

Olen monesti törmännyt tähän ilmiöön, että seksin ja rakkauden saralla pettyneet päättävät kostaa koko homoyhteisölle julistamalla "totuuden homoista". Homot ovat kauheita ihmisiä ja sen todistaa se, miten vähän saan viestejä Grinderissä. Baarireissusta ei seurannutkaan seksiä ja parisuhdetta ja se kertoo siitä, miten pinnallisia homot ovat. Siis kaikki muut paitsi minä!

Sanon aina tällaisille, että homot ja homokulttuuri eivät ole yhtä kuin baarit ja seksinhakusovellukset. Homomiehet vain ovat siinä mielessä huonossa asemassa verrattuna heteroseksuaaleihin, että jälkimmäiset voivat paljon vaivattomammin tutustua potentiaalisiin kumppaneihin tavallisessa arkielämässä, kun taas homomiehet joutuvat usein roikkumaan baareissa ja sovelluksissa. Molemmissa on se huono puoli, että sosiaalinen vuorovaikutus perustuu usein yksinomaan seksin hakemiseen, eikä luontevaan ja aidosti kiinnostuneeseen seurusteluun, mistä johtuu se, että monet vakavampaa suhdetta etsivät joutuvat pettymään tylysti.

Mutta kun itse en ole koskaan mennyt sillä periaatteella että joko kaikki tai ei mitään vaan nimenomaan sillä että parempi edes jotain kuin ei yhtään mitään. Kaikkien kanssa ei ole pakko mennä sänkyyn tai lähteä treffeille jos siltä tuntuu. Mutta oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin käytöstavat? Eli jos olet vaikka siellä baarissa iltaa viettämässä ja joku yksin liikkeellä oleva lähestyy sinua asiallisesti niin miksi et voisi itse olla hänelle yhtä asiallinen. Jos pidät hänelle illan tai edes osan siitä seuraa vain jutellakseen niitä näitä niin onko se sinulta pois? Se on sitten erijuttu jos tullaan lääppimään tai ehdottelemaan seksiä.

En ole enää vuosiin käynyt iltaani viettämässä homorafloissa, mutta aikoinaan 10+ v aktiivisestikin. Tältä pohjalta havaintojani ja tulkintojani. Itse en (ujona) juuri koskaan tehnyt aloitetta toisen suuntaan muutoin kuin menemällä toviksi kiinnostavalta vaikuttavan henkilön "ulottuville". Tällöin joskus sattui niin, että toinen aloitti jutun. Toki joskus tuli itsekin avattua suu ensin. Toisinaan kävi niin, että tämä kiinnostavalta vaikuttanut häippäisi sijoiltaan hetimiten eli mahdollisesti "pakeni" paikalta.

Palaanpa tapauksiin, joissa joku teki keskustelualoitteen suhteeni. Pääsääntöisesti vastasin ystävällisesti ja usein osallistuin aktiivisestikin keskusteluun jollen ollut ystävieni seurassa ja juttu kesken (en tosin silloinkaan sanonut, että "hus matkoihisi"). Lähes aina keskustelun edettyä riittävän pitkälle paljastui että seksiä kanssani olisi haluttu ja lähes yhtä usein en siitä ollut kiinnostunut, joten pettymyshän siitä seurasi. Vuosien varrella käytökseni siinä mielessä kovettui, että aloin väistää seksuaalisesti epäkiinnostavien katsetta (ei niin että silmiäni muljauttelisin toiseen suuntaan, mitä sitäkin näki paljon, mutta kuitenkin siten, etten antanut vastakaikua katseella luotaukseen), näin tuli aiheutettua vähemmän pettymyksiä.

Jos kerran lähes kaikki, jotka eivät ole ystäviensä kanssa iltaa viettämässä, ovat homopaikasta seksiä hakemassa, niin onhan keskusteluun-uppoutumiset kiinnostamattomien kanssa pois potentiaalisen panokaverin etsimisestä ja kun otetaan huomioon rahan ja ajan meno, niin aika ymmärrettävää että osa tulee ilmaisseeksi turhankin selvästi kiinnostumattomuutensa. Toisaalta samoin kuin ihmisten matemaattiset ja liikunnalliset taidot vaihtelevat, niin vaihtelevat myös sosiaaliset taidot niin toisten sanattoman ja sanallisen viestinnän tulkitsemisen suhteen kuin omien viestiensä suhteen, joten pettymyksiä ei täysin voi välttää. Esimerkiksi omalla kohdallani peruskohteliaisuuteni helposti tulkittiin kiinnostukseksi.

"Heteroraflojen" kohdalla tilanne on sikäli eri, että oletuksena kun toinen mies avaa tuntemattomalle suunsa, ei ole että tämä olisi seksuaalisesti toisesta kiinnostunut. Siis miesnäkökulmasta. Palstan biseksuaalit osannevat kertoa paremmin eroavatko homo- ja "heteroraflat" periaatteellisemminkin toisistaan.

Yöelämästä poistumiseni jälkeen on tullut nämä Grinderit sun muut, itselleni entuudestaan tuttujen lisäksi, joten liekö näillä ollut jotain merkitystä baari/yökerhokulttuuriin? Eli olisiko tilanne jotenkin pahentunut keskustelun aloittajan kuvaamissa asioissa?

Ensinnäkin täydennän edellistä viestiäni sen verran että käytän siis tinderiä en grinderiä, ne ovat 2 eri asiaa. Grinderiinkin olen yrittänyt tutustua mutta koska se on täysin ulkomaankielinen niin sitä ei pysty käyttämään.

Mutta itse asiaan. Sanoit että keskustelun edetessä kävi ilmi että seksiä olisivat halunneet. Sanoivatko he sitten ihan suoraan että "lähdetäänkö panemaan" vai kuvittelitko vain kaiken? Nimittäin itse olen pannut merkille että monet varsinkin nuoret miehet ovat hyvin vainoharhaisiakin. Jos menet juttelemaan niin heti luullaan että olet seksiä vailla vaikka ei olis seksistä puhuttu sanaakaan.

Sekin on varmasti ihan totta että peruskohteliaisuus saatetaan tulkita kiinnostukseksi. Mutta eiköhän sekin vastapuolelle selviä viimeistään sitten kun baari sulkeutuu. Nimittäin jos illan päätteeksi toivotat hänelle vain hyvää jatkoa sen sijaan että olisit kutsunut hänet saatille tai pyytänyt puhelinnumeroa, niin kyllä jokainen viimeistään siinä vaiheessa tajuaa mikä oli homman nimi. Se voi olla toki pettymys mutta siitä ei pitäisi jäädä kuitenkaan mitään hampaan koloon. Mutta jos olet alusta asti ilkeä jollekkin niin sellaisesta jää varmasti toiselle sekä paha että vihainen mieli.

Itse en ole käyttänyt sen paremmin Tinderiä kuin Grinderiäkään; omat kokemukseni nettimaailmasta ovat lähinnä deitti.net, iskuri.net, qruiser.com, planetromeo.com ja gaydar.jotakin. Sen verran olen informoitu että grinder olisi jotenkin seksisuuntautuneempi...

Olin baarimaailman aloittaessni kolmenkympin tuntumassa ja silmälasien käyttäjänä vähemmän vetovoimainen jo skenessä, joten ei niitä juttusilletuloja mitenkään haitaksi asti ollut: harvoin nyt ihan pano sanaa käytettiin (enkä muuten muista että munan kokoakaan olisi kyselty baareissa mitä oon kuullut joidenkin arvostelevan ja siitä päätellyt sellaista tapahtuvan), mutta pyydetty jatkoilla/yökylään yms. Toki kun homman nimi alkoi itselleni valottua, niin hankkiuduin tekosyyllä eroon keskustelusta (tai yleensä ihan oikea syy, kt. vessa, mutta en sitten palannut takaisin - enkä toki missään tapauksessa sellaista luvannutkaan), joten jäi varmuus asiaan saamatta. Keskustelut eivät muuten juuri koskaan käsitelleet seksiä...

Ilkeydestä en minäkään tykkää ja sietäisi itse kunkin siihen taipuvan opetella diplomaattisempia tapoja tilanteen hoitamiseen niin että kummallekin jää tilanteesta hyvä mieli. Voin tosin kuvitella että vetovoimaisuudessaan TOP 5 % kuuluville alle 26:lle tuo voi olla hyvinkin haasteellista. :)

Siinäpä se juuri onkin kun heteroille on kaikki mahdollista. Eli vaikka ei oltaiskaan kiinnostuneita toisesta osapuolesta seksuaalisesti niin silti voidaan jutella muista asioista, olipa se toinen osapuoli sitten samaa tai vastakkaista sukupuolta, ja hetero tai homo. Mutta homojen maailma on taas niin mustavalkoinen että sellainen mies jonka kanssa ei voi mennä sänkyyn niin sitä täytyy vihata, ja sitä kolmatta vaihtoehtoa ei koskaan ole.

Suvaitsevaisuus ei kylläkään ole synonyymi sille, että pitäisi olla henkilökohtaisesti kaikesta ja kaikista kiinnostunut.
Vaan se suvaitsevaisuus tarkoittaa nimenomaan sitä että antaa muiden olla rauhassa ja elää omaa elämäänsä - vastavuoroisestikin.

Homobaareissa ts niissä baareissa/yökerhoissa, jotka on keskeisesti suunnattu hlbtiq-ihmisille ja hotero-ystävilleen, on se dilemma että kun moisia paikkoja on Suomessa kaikkiaankin vain kourallinen, niin ensikertalaisilla tai muutenkin niissä harvemmin käyvillä tahtoo herkästi olla ylisuurennellut odotukset sinne menosta - verrattuna joka paikassa oleviin tavis-oletus-hoterobaareihin poikkeamisiin.

Mutta kun homobaareissa käy paikallisia ihmisiä ihan yhtä lailla ystäväporukoina, pariskuntiakin tai kun nuoremmat kävijät eivät niissäkään ole velvoitettuja olemaan kiinnostuneita liki isänsä tai jopa liki isoisänsä ikäisten tuikituntemattomien kanssa seuranpidosta.

Vuosi vuodelta tulee esiin kirjoituksia, joissa huikein itsekeskeisin odotuksin homobaariin menijät törmäävätkin normaaliin baarielämään, eli etteivät kaikki olekaan siellä odottamassa juurikin hänen tuloaan tai kun jos juttu ei luista, niin aniharvoin se on vain pelkästään toisen osapuolen vikaa.

Tavallaan joillakin on homobaariin menossaan mentaliteetti, kuin menisi R-kiskalle tai Prismaan, eli että siellä homobaarissa olisi "tuotteita", joista voisi vain valita, mielensä mukaan. Mutta niinhän se ei toki ole.

Mutta siinä sitä oppii kokemuksesta, mihin ne kävijän sosiaaliset lahjat ja kyvyt baariin mentyään riittävät ja miten toimivat, tai eivät toimi. Ja siitä voi sitten kehittyä, eikä langettaa tuomioita vain muille, omista tahdittomuuksistaan tms.
Eli ei kannata luovuttaa itsensä kanssa, vaan panna parastaan ja etenkin sopivintaan paremminkin.

Tahdittomuuksista? Ensinnäkin pukeudun baariin mennessä jopa tavallista paremmin. Jalkaani vehnän mustat suorat housut ja kiiltonahka kengät ja yläosastakaan ei puutu muuta kuin kravatti. Vai pitäiskö minun alkaa baarissakin kulkemaan frakki päällä jos en muuten saa seuraa. Enkä todellakaan ole mikään karvanaama. Vaan ajan joka aamu partaukon niin tarkkaan ettei kasvoihin jää varmasti karvan karvaa. Ja hiuksetkin pidän aina mahdollisimman lyhyenä ja joka parturin jälkeen värjään ne tummaksi että näyttäisin uoremmalta. Ruumiinrakenteeltanikin olen kutakuinkin sopusuhtainen. Tupakkaa en polta ja alkoholiakaan en käytä tippaakaan. Ja olen täysin rehellinen homo joten naiset olen kiertänyt AINA mahdollisimman kaukaa. Joten jos näillä ominaisuuksilla ei saa seuraa niin silloin ei voi vika ainakaan minussa olla. Ikää on vähän reilu 40 ja etsin seuraa vain 10-20 vuotta nuoremmista miehistä joten en todellakaan ole ainakaan mikään isoisä enkä oikeastaan edes isäpuolikaan, nimittäin harvapa sitä vielä parikymppisenä perhettä perustaa varsinkaan nykypäivänä.

Ja mitä tulee luonteeseen niin pystyn kyllä keskustelemaan sellaisistakin asioista mitkä minua ei kiinnostaisikaan. Mutta sehän tietenkin edellyttää sitä että sen toisen osapuolen täytyy avata keskustelu itseään kiinnostavasta aiheesta jos kerran minun aiheet eivät kiinnosta. Mistäpä minä muuten voisin tietää mikä ketäkin kiinnostaa ja mikä taas ei.

Jaa-a... ongelma kuulostaisi siltä, että kysyntä ja tarjonta eivät täysin kohtaa - ja on suoritettu tarjolla olemista jotenkin kohdetta ärsyttävällä tavalla. Ihmiset ovat lopulta aika hyviä vaistoamaan asioita. Ethän vain yritä kohdata ihmisiä jossain oletetussa roolissa jostain roolista käsin? Sellainen nimittäin vaistotaan helposti.

Yleensä ihmiset löytävät toisensa, kun vaikuttimet ovat molemminsuuntaisia. Pätee niin kaveruuteen kuin lähempiinkin juttuihin. Oikein läheisissä jutuissa se "kemia" yleensä roihahtaa pian, jos on roihahtaakseen. Tai aikuisena sitten ehkä roihahtaa vähemmän, mutta puolin ja toisin todetaan, että kyllä tämä kytökin lämmittää.

Nykypäivänä baarit eivät ole enää mikään paras paikka seuranetsintään. Moni ei ole paikalla uudet tuttavuudet mielessään. Ja sillä mielellä olevat taitavat usein olla aika tietoisia siitä, mitä ovat etsimässä. Sen tielle ei sitten parane mennä.

Netin pariutumiskaluista minulla ei ole kokemusta, vaikka jotain tiedänkin niiden toimintaperiaatteita. Ne ovat mekanismiltaan yleensä aika ulkonäkökeskeisiä - ja luonnollisesti parinmuodostuskeskeisiä. Niitä käyttävillä on odotuksensa - ja ne sitten kohtaavat tai ovat kohtaamatta. Sitten on vielä erilaisia netin sosiaalisia ympäristöjä, joiden varsinainen tarkoitus ei ole tuottaa pareja.

Miten sitten voi kohdata uusia ihmisiä?

Itse olen melko introvertti, joten tutustumisen mekanismit eivät ole minulle olleet aivan yksinkertaisia. Ihmissuhteeni ovat syntyneet kaikkea muuta kuin "tavoitteellisesti"; en varsinaisesti ole koskaan tarkoitushakuisesti pyrkinyt tutustumaan ihmisiin, koska se on pirullisen uuvuttavaa. Nuore(mpa)na miehenä humalassa vähemmin estoin toki on sitten tullut säädettyäkin kaikanlaista. Sen sijaan muiden asioiden varjolla, töiden, muiden sosiaalisten ympäristöjen, tuttujen ja tutun tuttujen kautta maailmaani on tullut ihmisiä, joista osa on jäänyt hyviksikin kavereiksi tai ystäviksi.

Jotenkin aistin ongelmaksi sen, että menet baariin tai nettipalveluihin hieman turhan korostuneesti jonkin löytäminen tai saaminen mielessäsi. Jotenkin vaistotaan, että esineellistät muita ihmisiä.

Tuo kysyntä ja tarjonta on minulle tuttuakin tutumpaa. Nimittäin mikään ei ole niin oksettavaa kun vanhat äijät tulevat vikittelemään, eikä mikään tunnu niin pahalta kun nuoret miehet työntävät sivuun. Ja tutustun ihmisiin avoimin mielin enkä ole ensimmäisenä pyytämässä treffeille tai utelemassa parisuhde statusta. Vaan juttelen vain niitä näitä kuten ihmisillä on yleensäkkin tapana.

Tuota löytämistä en ainakaan vakavempien suhteiden osalta pysty allekirjoittamaan koska en ole ollut koskaan parisuhteessa en edes yhtä iltaa, vaikka olen suunnilleen jo puolet elämästäni elänyt. Ja mitä tulee kaverisuhteisiin niin niitäkään ei ole ainakaan vakituisesti ollut yli 15 vuoteen joten aika hiljaista ihmissuhde rintamalla kokonaisuudessaankin. Mutta kaverisuhdeissakin pätee sama homma että hyviä en saa ja huonoja en huoli. Joten ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Ja mitä tulee kemioihin niin jos naama kiinnostaa niin pystyn kyllä juttelemaan asioista mitkä ei kiinnostaiskaan ja tekemään muitakin juttuja kunhan ne ei maksa mitään tai ole muuten vaarallisia.

Jos kerran ihmisiä pelkää niin silloin täytyy jäädä kotiin.

Itse kyllä kuuntelisin enemmän kuin mielellään mitä toinen kertoo itsestään, mutta jos toinen on tuppisuu niin silloin ei auta muu kuin kertoa itse itsestään mahdollisimman paljon, muutenhan keskustelu loppuisi hyvin lyhyeen. Koska olennaistahan ei ole se mistä puhutaan vaan se että puhutaan.

Näet siis oman lähestymisesi nuorempiisi eri tavoin kuin "vanhojen äijien" lähestymisen sinua kohtaan. Varmaan se onkin erilaista, mutta väittäisin kokemuksen olevan kyllä aina jossain määrin henkilökohtainen. Ihan mielenkiinnosta kyselen, mutta miten reagoit vikittelemään tuleviin "vanhoihin äijiin"? Antaudutko juttusille heidän kanssaan ja pyrit tutustumaan näihinkin avoimin mielin? Mitä tarkoitat mainitsemallasi "oksettavuudella"?

Kun ikää tulee, niin ehkä itseluottamus kasvaa - tai vaihtoehtoisesti kasvaa ajatus, ettei yrittänyttä laiteta tai sillä ainakaan mitään menetä. Varsinkin aikanaan homobaareissa "vikittely" on ollut suorasukaisempaa kuin se, mihin tämän päivän nuorempi väki on tottunut.

Tottakai näen, koska on 2 täysin eri asiaa 2 kymppinen/4 kymppinen kuin 4 kymppinen/6 kymppinen. No vastaan ehkä ensimmäiseen kysymykseen mahdollisimman lyhyesti ja ympäripyöreästi ja sen jälkeen poistun välittömästi paikalta. Koska avoiminmielin tutustuminenkin alkaa siitä että ulkokuori täytyy olla ensin kunnossa. Jos sinä esimerkiksi menet uutta vaihtoautoa ostamaan itsellesi niin jos ensimmäinen vastaantuleva yksilö on yltäpäätä ruosteessa täynnä lommoja niin tuskin alat sen tarkemmin sitä tutkimaan vaan siirryt seuraavaan. Mutta sitten kun tulee vastaan uuden näköinen auto jossa ei ole pilkkuakaan ruostetta ja kaikki pellit ovat suorassa ja maali kiiltää niin siinä vaiheessa menet auton sisälle ja alat tutkimaan sitä tarkemmin että voisko tämä olla seuraava menopelini. Oksettavuus=Inho.

Olen enemmän kuin yrittänyt mutta mikään ei näytä kenellekkään riittävän.

Tosiaan, eri asiasta on kyse. Parikymppisen ja nelikymppisen ikäero on kaksinkertainen. Nelikymppisen ja kuusikymppisen ikäero on vain puolitoistakertainen.

Kun katsoo asiaa elämänkokemuksen kautta, niin me päälle nelikymppiset olemme yleensä kokeneet sen aikuistumisen ja seestymisen, mikä parikymppisellä jannulla on vielä edessään. Siinä mielessä me 40+ -väkeen kuuluvat olemme ihan samassa veneessä kuusikymppisten kanssa.

Minusta ihmistä ei voi verrata vaihtoautoon tai menopeliin. Mikset sinä haluaisi olla hieman itseäsi vanhemman menopeli? Sinähän olet huolehtinut peltiesi suoruudesta ja maalisi kiillosta.

En väitä, etteikö parikymppinen saata kiinnostua nelikymppisestä. Enkä väitä, etteikö homma voisi toimia. En voi kun toivottaa onnea etsintään.

Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että edellytät muilta jotain, mihin et itse ole valmis.

Tunnistan kertomuksistasi random kyllä omia reaktioitani, kun nuorempana koin jonkun tulevan liian iholle, vaikka tämä itse ehkä kokikin olevan aivan tahdikas.

Ei se kaikilla mene noin. Esimerkiksi itse ajattelen täysin päinvastoin. Se menee näin: 2kymppinen/4Kymppinen=kaveri ja kaveri. 4/kymppinen/4kymppinen=poika ja isä. 4kymppinen/6kymppinen=poika ja isoisä. Ja itse en astu jalallanikaan sinne 6 enkä edes 4 kymppisten veneeseen vaan pysyn siellä 2 tai korkeintaan 3 kymppisten veneessä ja jos minua ei oteta sinne kyytiin niin sitten soutelen yksin. Nimittäin yksinäisyys niin kurjaa kun se onkin mutta siinä on myös joitakin hyviäkin puolia, nimittäin vapaus. Ei tarvitse keneltäkään kysellä mitään vaan saa itse päättää minne milloinkin menee ja mitä tekee, ja jos siitä olet valmis luopumaan ihmissuhteen vuoksi niin kyllä sen täytyy olla myös sen arvoista. Tässä tais tulla samalla vastaus kysymykseesikin mutta voin sen verran tarkentaa että haluan ihan oikean kumppanin enkä mitään kyttäävää isä tai varsinkaan isoisä puolta. Ja sellaisen jonka läheisyydestä voi nauttia enkä mitään pystyyn kuivunutta ahdistavaa pedofiiliä.

Ja enhän minä ole vaatimassa keneltäkään mitään mihin en itse olisi valmis vaan päinvastoin. Nimittäin haluan että 2 kymppinen haluaa olla kanssani koska minäkin haluan olla hänen kanssaan. Ja en halua että 6 kymppinen haluaa olla kanssani koska minäkään en halua olla hänen kanssa. Tämä on hyvin yksinkertaista.

Ei varmaan kaikilla menekään. On täysin mahdollista, että törmäät parikymppiseen, joka haluaa olla nelikymppisen kanssa.

Sen sijaan minusta aloitusviestissäsi esitit suorastaan kohtuuttomia syytöksiä. Suhtautaudut kuusikymppisiin (ja nuorempiinkin) minusta ihan yhtä ikäsyrjivästi kuin jotkut parikymppiset nelikymppisiin.

Saattaa olla, mutta eihän niillä pitäisi olla mitään minua vastaan joita en ikä syrji koska niillehän minä olen täysin syytön.

Arvelisin kuitenkin, että suurin osa parikymppisistä kokee meidät nelikymppiset muuksi viiteryhmäksi kuin omakseen. Voi tuntua siltä, että siihen nyt pukkasi liki sellainen "isä".

Mutta mitä olen mediasta seurannut niin ihmeen paljon niitä tuntuu kuitenkin olevan näitä isolla ikäerolla olevia homopareja. Mutta sitä en sitten tiedä että onko niistä se nuorempi osapuoli valinnut tarkoituksella juuri vanhemman vai onko niille ikä ollut vain pelkkä numero.

Onhan noita toki, mutta julkisuuden henkilöiden edesottamukset ovat kokemukseni mukaan vähän eri asia kuin meidän tavisten tekemiset, enkä sillä perusteella tekisi johtopäätöksiä asioiden yleisyydestä taikka harvinaisuudesta. Vaikuttimistaan en tiedä sen enempää kuin mitä julkisuudessa on kerrottu. Yhtä kaikki; toki taviskin voi kohdata mieleisensä (ikäisen) henkilön ja saada tältä vastakaikua. Missä, miten ja koska - sitä on vaikeampi etukäteen ennustaa.