Remontti kestää kuulemma vielä 2-3 viikkoa ja erityisesti ongemana tilattujen remonttitarvikkeiden toimitussajat, joten ehkä voi viivästyä maaliskuullekin.
Tilanahan tuo on kaksiosainen, eli asiakasmäärän mukaan toista osaa voi pitää osan aikaa pois käytöstäkin ja toisaalta voi järjestää erityistilaisuuksiakin, ilman että koko paikka olisi muilta asiakkailta suljettuna.
Mestan kainalossa on lähi-itämäinen ruokapaikka Fafa's, joka on vkonloppuisin auki aamu-4:ään (Herccu on vinkannut sille että viereen tulee pian hyvin iso potentiaalinen asiakaslisä, ettenkin jos Fafa's voisi laajentaa vkonloppuaukioloaan klo aamu-5 asti. Paikan menu tässä http://www.fafas.fi/menu/ ).
Tuo Fafa's -ketju on kuulemma israelilaisten pitämä, vaikka ruoka sinällään onkin ihan laajemmin lähi-itämäisen perinteistä.
(Lähi-idän homo-pakolaisethan voivat tuon Fafa's:n kautta tulla Herccuun dabkeamaan https://www.youtube.com/watch?v=_pDeabk_XXA )
Uutta Herccua vastapäätä, Eteläisen Rautatiekadun varrella on Pietarista Helsinkiin kulkevien venäläisbussien ja paketttiautotaksien pysäkkipaikka, joten saa nähdä, lisääntyykö sieltä päin kävijäkunta. Noilla busseillahan pääseen 10-15 eurolla Hki-Pietari -välin - toisin viisumipakko puolin ja toisin ja ruplan putinistisen heikko kurssi.
Ihan makee mesta siitä tulee. Hyvä asia sijainnissa on se, että tuonne uskaltaa ujompikin suunnistaa, kun sisäänkäynti ei ole ruuhkaisimman keskustan tuntumassa.
Tuo KY-talo, jossa tuo Herculeksen uusi paikka on, näkyy hyvin Kampin metroaseman, Tennispalatsin Finnkino elokuva- ja Helsingin taidemuseokeskuksen, mäccärin ja Kampin keskuksen aukiolta Fredrikinkadulta näin:
Tennispalatsin takaa, Pohjoinen Rautatiekatu puoleta KY-talo näkyy näin - sen vasemmalla puolella on hotelli Helga ja edustalla näkyy Baana-kevytliikennekuilua, joka alkaa Päärautatieaseman lähistöltä:
KY-talon kulmassa on Bar Bäkkäri, sekä sushi-ravintola Konnichiwa ja Herrcules on niiden jälkeen seuraavana, kuvassa likimain kirkkaansinisen auton kohdalla:
No ainakin asiakaskapasiteetti tuolla lisääntyy 200:lla per päivä, aiemmasta 300 -> 500.
Ensi kesä on sitten aikamoista hulinaa ainakin kesäkuun vikan viikon, kun Stadissa on EuroGames-kisatkin.
Uusi Hercules onkin sijoittunut tuon kisan osalta oivallisesti, kun Baanan alkupään vieressä on EuroGames-kisakylä ja Baanaa pitkin pari sataa metriä Herculekseen.
No huh-huh, no aikasmoista! Ehkä viikonloppuisin ja kesällä mahdollisesti, mutta viikolla täytyy tehdä aika paljon töitä sen eteen, että saa tuon määrän väkeä liikkeelle. Toivottavasti paikka ei sorru ns. "heteroystävällisyyteen", kuten muut homoille tarkoitetut mestat, kun homoisaa asiakaskuntaa ei kiinnosta...? Paikan suuruuden(hulluus) näkyy varmasti pääsilipuissa ja juomien hinnoissa.
Ravintolan ”kapasiteetti” / koko ei ole suoraan verrannollinen vuokraan. Sijainnista, kysynnästä, aiemmasta historiasta jne. jne. johtuen suuremman (ravintola)liiketilan saattaa saada vuokrattua samaan hintaan kuin puolta pienemmän tai jopa edullisemmin. Tässä ja monessa muussakin ravintoloihin liittyvissä talous- / kannattavuusasioissa ei kannata lähteä kauheasti tekemään johtopäätöksiä jos ja kun ei ole käytettävissä todellisia lukuja. Myös julkisesti tarjolla ollut liiketilanvuokrahinta ja lopullisen solmitun sopimuksen vuokra poikkeavat usein toisistaan.
Ensi kesästä on tulossa kokonaisuudessaan homoisan kansainvälinen. Priden ja Eurogamesin lisäksi kesän lopussa on vielä ECMC:n virallinen vuosikokous Helsingissä 26.-28.8.2016. Samassa yhteydessä juhlistetaan MSC Finland - Tom’s ry:n 40 v –juhlia ja kolmattakymmenettä Finlandization kesäjuhlaa.
Niinpä. Tuo Herculeksen uusi paikka on tiloiltaan kätevä, kun siellä on sekä alakerrassa erillinen tila, jota voidaan käyttää erikseen jonkin rajatun ryhmän tilaisuuksiin (sinne onkin jo varauksia tullut) ja sitten isompi päätilakin on sellainen, että osa siitä voidaan pitää pienemmän asiakasmäärän aikaan suljettuna.
Tuo asiakasmäärän kasvaminen on hyvä asia erityisesti viikonloppujen osalta, jolloin on ollut ainakin tiettyihin aikoihin vuodesta jonoa sinne edelliseen, vain 300 asiakaspaikan mestaan - etenkin kun jotkut ovat sillooin haalineet sinne niitä kymmenen hetskukamun porukoitaan. 200 lisäasiakaspaikalla muutamat hetskukamut eivät ihan niin haittaa. Toki itsekin toivon, että uusi Hercules säilyy kaupungin parhaiten Homomiehekkäänä paikkana, sillä nuo "heteroystävälliset" heinäsuovat eivät pidemmän päälle homokansaa jaksa kiinnostaa. hetskusekapaikkoja on sitä paitsi tarjolla ihan yllin kyllin, joten niitten puolesta ei sovi ruinata mitenkään perustellusti.
Tuon uuden paikan vieressä on myös Bar Bäkkäri, jolla myös on talossa isompi tila, jota se pitää auki vain isommissa tilaisuuksissa, bändikeikoilla yms. aika-ajoin ja tuo baari on toiminut jo jonkin aikaa. Veikkaanpa siis että tuolla sijainnilla, hitusen sivummalla mutta silti vain korttelin päässä Kampin keskuksesta, tuolla vuokra on kohtuuluokkaa. Arvelen että DTM:llä vuokra on suhteessa kovempi.
Tupa täynnä viikonloppuisin elättää kyllä yökerhoja varsin kohtuullisesti, sillä sama viikonloppuvetoisuus-tilanne on muillakin, ihan hetskusekapaikoillakin.
Osa Stadin yökerhoista toimii vain osan viikkoa, kuten esim. Kampin keskuksen yläkerran The Tigerr on auki normaalisti vain ke, ja pe-su ja muulloin siellä järjestetään vain erityistilaisuuksia silloin tällöin.
Tuo isompi tila mahdollistaa myös liveartistien tuonnin aiempaa paremmin, sillä kun tilaisuuteen voidaankin myydä 500 lippua, eikä vain 300, lisää se taloudellisia mahdollisuuksia roimasti järjestää liveartistejakin paikalle.
Uusi Hercules on myös ihan kätevällä paikalla senkin osalta, että voi käydä vaikkapa Tennispalatsilla leffassa ja sitten Tennispalatsin pohjoispään ovilta on vian 100 m, päästä kätevästi Herculekseen olusille tai jatkamaan iltaa muutenkin. Muut hlbt-mestat eivät ole yhtä lähellä Tennispalatsia likikään.
Taloudellisessa mielessä uudella Herculeksessa kovin asia taitaa nyt olla pitkähköksi venähtänyt remontti, tulonmenetykset siltä ajalta ja se, että vaikuttaa siltä että Hercules panostaa roimassti uuden paikan sisustukseen, äänentoistoon, valoihin yms., mikä ei toki ole yhtään halpaa lystiä. Sitten se, miten uusi hieno ja iso Gay-clubi menestyy, on kiinni isolti meistä gaykansasta täällä. Kunhan avajaiset päästään tsekkaamaan niin paikkaa voi ja kannattaa toki mainostaa ulkomaiden tutuillekin, eikä pimitellä - eli varmasti voidaan ja kannattaa olla Ylpeitä uudesta Hercusta!
Pitkän tienhän, yli 22 vuotta, sen omistajat ovat illanviettopaikkoja meille järjestäneet, Escale-baarista 1994 lähtien.
"Sitten se, miten uusi hieno ja iso Gay-clubi menestyy, on kiinni isolti meistä gaykansasta täällä"
Menestys riippuu kyllä ihan siitä, miten ravintola(päällikkö) hoitaa työnsä ja sen myötämitä linjaa ravintolassa vedetään. Pitkäaikainen kokemus ravintola-alalta on toki tarpeellinen, trendien haistelu, jos sen aalloilla haluaa surffailla, on oma taitolajinsa. Toivottavasti tämä uusi uljas Hercules ottaa huomioon miten ajat ovat muuttuneet: enää ei pärjää sillä että perustetaan himobaari, sisältöäkin pitää olla ei vain komeissa valossa ja äänentoistoissa. Pitää olla ääntä, jota toistetaan - ja tämä ei tarkoita vain musapolitiikkaa vaan puskaradiota, joka on mainontaakin tärkeämpää.
Enpä ole vuosiin suositellut ulkomaisille tuttavilleni mitään suoranaisesti homoväestölle suunnattua illanviettopaikkaa Helsingissä, toivottavasti tulevaisuudessa kyllä.
Irokeesi: "kesän lopussa on vielä ECMC:n virallinen vuosikokous Helsingissä 26.-28.8.2016. Samassa yhteydessä juhlistetaan MSC Finland - Tom’s ry:n 40 v –juhlia ja kolmattakymmenettä Finlandization kesäjuhlaa."
Tulee mieleen, että MSC Finland - Tom’s ry voisi uuden Herculeksen osalta viimeistään avajaisissa katsastaa sitä puolta, onko siellä sisustuksessa mahdollisesti esillä Tom of Finlandia, ja mikäli ei ole, voisi mielesttäni MSC Finland - Tom’s ry hankkia ja lahjoittaa sopivan/sopivia Tompan töitä Herculekseen. Jotain sellaisia, joita sinne voisi esille laittaa (ihan liika alastomuus taitaa olla säädöksillä rajattua ehkä).
Mutta esim. tämmöiset Tompan työt varmaan tuonne sopisivat
Aiinakin omasta mielestäni on suorastaan häpeällistä ja noloa, jossei ToF ole täällä kotikaupungissaan Gay-mestoissa esillä - olivathan hänen töissään miehet aikamoisia Heculeksia, iloisin miehin ja hänen vaikutuksensa Gay-itsetunto-kulttuurihistoriaan jyhkeää luokkaa.
Pitäisi paikkojen pitäjien huolehtia myös ettähttp://www.visithelsinki.fi :n GLBT-osiossa tiedot olisivat ajan tasalla.
Facessakin on erinäisiä foorumeita, Suomestakin, joiden käyttö on jossain vaiheissa tyssännyt.
Hyvissä ajoin ennen tulevaa kesää pitäisi "houkutella" muutama kansainvälisempi HLBT-(web)media tekemään artikkeli HLBT-Helsingistä, esim. PinkNews ja jenkkimedioitakin.
Kylläpä se Human on innoissaan uudesta homokapakasta ;) Itselleni tärkein on parisuhteeni rakastamani miehen kanssa ja suhteeseemme ei tarvita homobaareissa roikkumista. Kun ulos lähdemme se tapahtuu heteroystäviemme kanssa ravintolassa ja parilla lasillisella kivassa ei-homobaarissa :)
Homo-clubilla on mukavaa käydä silloin tällöin tanssimassa ja juttelemassa tuttujen kanssa, nauttimassa mainioitten ihmisten seurassa mukavassa illanviettopaikassa - kun loppuillasta juovuksissa olevat heteronaiset eivät ole surkuhupaisasti miestä vailla ; )
Tanssiminen on tunnetusti mitä parhainta liikuntaakin, etenkin nykyään kun rööki-natsit eivät ole ilmaa pilaamassa. Ja uuteen Herccuun on varmasti tulossa mainio tanssipaikka. Tanssiminen on tutkitusti myös parisuhteelle erittäin hyväätekevää, kovasti suositeltavaa.
Homoina voi mainiosti olla homoystäviä ja hyvä toimiva rakkaussuhde kestää toki mainiosti sen, että voi olla muidenkin homojen seurassa.
Käyväthän heteropariskunnatkin heteropaikoissa, muitten heteroitten seurassa - ei se ole homoilta sen kummempaa tiettenkään. Ja tutkitustihan heteropariskunnat eroavat tiuhemmin, kuin homopariskunnat.
Jos ei uskalla homoparina mennä homopaikkaan, peläten että se mies lähtee, niin suhteessa on toki jotain vikaa.
Ja kun ei ole mikään viinaongelmainen niin mikäs siinä on juhliessakin.
Jos sinä Jani valitset illanviettopaikkasi seksuaalisen suuntautumisen mukaan, eli valitset nimenomaan vain hetero-mestat, se on toki vain sinun suuntautumisesi. Ja jos sinä Jani karsastat homoja, niin se on toki vain sinun ongelmasi.
No kaikkiihan me tiedämme sen että kyllä homo-mesta aina hoteron menon voittaa, etenkin perus-hotero-räkälöitten massaan verrattuna ; )
Ei-homot voivat toki olla omaansa mieltä, mutta mitäs me niistä, näin homo-rakkaina ; )
Enkä halua olla mitenkään poikkeava, sillä jos kyse olisi uuden hetskuhärvelimestan tulemisesta ja ajavaisista, niin kyllä siitä ne tietyt porukat olisivat hihkumassa.
Minä en sorru harrasttamaan mitään oman pesän likaamista,
koska sellainenhan olisi vain umpi-tyhmää.
Mukavinta olla Ylpeä meille parhaista asioista.
Näissä piireissä toki Pohjolan suurin ja komein homo-clubi-yökerho, täynnä komean mukavaa homo-asiakaskuntaa, on ehdottomasti sitä ihan huippua, kuinkas muutenkaan : )
Piakkoinhan tuo Hercun kantis-avajaisjuhla koittaa ... ja päästään tanssittamaan sinne isoon saliin Ommaa Hommoo : )
Hmm... ToF työt helsinkiläisessä homomestassa... ToF on jo breikannut mainstreamiin (ja kuvat varmaan kohta Arabiankin mukeissa ja lautasissa). Muumiutunutta Muscle Academya kiinnostavampaa olisi löytää uutta täkäläistä taidetta. Eteenpäin! (Kaikki kunnia toki konkareille.)
ToF:n työt on eilistä, enkä haluaisi katsella niitä missään. Finlaysonin pussilakanaan valittu kuva oli totaalisen fiasko valinta, ja vain alleviivasi yleistä käsitystä, että homon päässä ei pyöri muuta kuin iso mulkku. Parempiakin kuvia pussilakanaan olisi ollut. Hyvä asia on, että Finlaysonin ToF lanseeraus meni ihan penkin alle, ja sinne se kuuluikin.
Itseasiassa Finlaysonin lakanat ovat turhankin kilttejä verrattuna taiteilijan muuhun tuotantoon. Tomin miehet ovat typistetty (kastroitu) kiiltokuvamaisiksi barbinukeiksi, niistä on riisuttu pois vaara ja seksi. Tässä mielessä lakanat kuvastavat hyvinkin nykykäsitystä avioliittokeskeisistä homppeleista.
Ja mitä kapakan seinällä olevaan kuvitukseen tulee, mikä tahansa on parempi kuin rivi häppärimainoksia. Paitsi ei ehkä David patsas ja sateenkaari.
xxx, Ei homot tarvitse mitään symboleja tai kuvia palvottavaksi tai olemisen malleiksi. Väitän, että vain hyvin pieni vähemmistö homoista tunnistaa itsessään TdF:n mielikuvamaailman, tai on niistä kiinnostunut. Itse suhtaudun niihin myötähäpeää tuntien, enkä missään tapauksessa halua identifioitua Tomin naurettaviin pelle-hahmoihin. En edes huumorimielessä.
Ei suinkaan hankala kysymys, jossette ole panneet merkille sitä että täälläkin foorumilla homoja jotkut haukkuvat vaikka miten ja kirjoittavat ihan muiden muka olevan homoja, mutta sitten nillittävät, jos muistakin kirjoittaa ;)
Eli esim valehdellaan joitain naismaisia tai feminiinisiä tai drag juttuja muka homoiksi ja kun sanoo reilun rehdisti etteivät nuo ole homoa nähneetkään, vaan ne ovat ihan muuta, bi-transuilua, niin nillitys alkaa, jostain syystä ;)
Minähän en ole koskaan sorsinut bi-transuja, vaan päinvastoin tuon niidenkin olemassaolon esiin ja että nuo em. ovat niitten juttuja. Yleensäkin kummallista että kun bi:t ovat se ainoa naismies-kiinnostussuuntaus, niin sitten naismies-juttija jotkut väittävät muka muuksi kuin bi:si. Eihän en muitten voi ollakaan, toki.
xxx-nillitys: "Tässä mielessä lakanat kuvastavat hyvinkin nykykäsitystä avioliittokeskeisistä homppeleista."
Niissä Finlaysonin ToF-lakanoissa on se vika, ettei niihin laitetuissa kuoseissa ole miehekästä aistikasta homohyvää tunnetta, mitä ToF-töistä löytyisi kosolti. Niihin on valittu lähinnä vain poseeraus-kliseemäisiä kuvaryppäitä, joista on irrotettu se ToF-kuvien aistikas ja homomiehisellä huumorilla ryyditetty tunnelma.
Tompan töissähän on erinomaista sekin, ettei niissä jahdata pikkupoikia eikä nuoria, mitä etenkin ei-homot harrastavat. Toki se on parasta Tompan töissä ettei niissä ole hetskuilua, eikä etenkään bisseilyä juuri lainkaan, onneksemme.
P.S. Hercules kertoo fb-kommentissaan avaavansa uuden paikan luultavasti 25.2.
Aikamoisen pesän olet kyllä rakentanut, enkä tarkoita nyt tuota mistä löytyy jännät sauvavalot. En vieläkään oikein ymmärrä sitä, mitä tarkoitat tuolla oman pesän likaamisella. Mitä olen seurannut kirjoitteluasi täällä, olen pannut merkille että muut juurikin yrittävät korjata virheellisiä tai jopa loukkaavia käsityksiäsi milloin biseksuaaleista, transvestiiteista ja transseksuaaleista. Tai ylipäätään mitä kuuluu homokultuuriin ja mitä ei, ilmeisesti käsityksesi homokulttuurista on hyvin rajallinen.
Mutta kiva kun vastasit, vastauksesi selventää ajatusmaailmaasi ja tapaasi keskustella.
human: "Tompan töissähän on erinomaista sekin, ettei niissä jahdata pikkupoikia eikä nuoria, mitä etenkin ei-homot harrastavat."
Roskaa! Homot ei ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin heterot. Sairaita, kaheleita ja häiriintyneitä löytyy kaikista suuntauksista. Mutta en muista että olisin tavannut heteroa joka olisi niin pakonomaisesti seksistä kiinnostunut kuin monet homot ovat. Toivottavasti tämä vapautumisen aika tuo mukanaan uuden, vähemmän seksi-addiktoituneen homo-ihmisen, jolle seksi on vain osa elämää, ei koko elämä.
Tompan työt esittävät kestokiimaista homomiestä. Ne ovat saaneet alkunsa silloin kun seksuaalisuus ja varsinkin homoseksuaalisuus oli tabu. Tähän päivään ne eivät enää kuulu, mutta heikon identiteetin homo-klaani koettaa pitää niitä esillä kuin uskovaiset ikonejaan. Tompan isomunaiset pellehahmot joutavat museoon.
Sen verran pitää tuohon seksiaddiktioon puuttua, että... olen kyllä saanut tutustua pakonomaisesti seksiin suhtautuviin heteroihin; niin naisiin kuin miehiinkin. Esimerkikinä olkoon maata kiertävä myyntimies, jolla on naisen syli (tai useampikin) suunnilleen joka kaupungissa, ja naispuolinen kampaaja, jolla on jatkuvasti kierrossa muutama mies.
Heteroiden kohdalla lihan himo ei ehkä ole niin läpinäkyvästi esillä, ja kaikenlaista pupuilua pettämisineen pyritään piilottelemaan. Tansseissa, yökerhoissa ja missä ikinä lihan värinä on kuitenkin todettavissa varsin ohuen hunnun takaa. Tuo huntu on käytöskoodisto ja tapakulttuuri, jossa etenkin naisella ei ole tilaa olla kovin suorasukainen, vaikka mies yrittäisikin.
smo: "Sen verran pitää tuohon seksiaddiktioon puuttua, että... olen kyllä saanut tutustua pakonomaisesti seksiin suhtautuviin heteroihin; niin naisiin kuin miehiinkin."
Heh, aina kun joku esittää että homo eroaa jollakin ikävällä tavalla heteroista, tulee gay-uskovainen selittämään että ihan samanlaisia ollaan. Myös gay-lahkon sisällä toimii sama tasapäistämisen reaktio - kun nahkahomojen piirissä alkoi aikoinaan hiv-tartunnat leviämään enemmän kuin muualla, nousi hirveä älämölö, että ei niin saa sanoa, vaikka totta se olikin. Ei saa osoitella - "me ollaan kaikki samanlaisia." Ja paskat ollaan.
Myös perversioiksi luokiteltava käyttäytyminen on homojen parissa yleisempää, perseseksi, nyrkkinainti, jättidildoilla reiän venytyksineen. Poppersin imppaus on monelle homolle pakkomielle yms.
Mutta jos esitetään että homo eroaa jotenkin myönteisellä tavalla heteroväestä, täällä ollaan heti samaa mieltä.
Samoin. Hieman itsekritiikkiä omien johtopäätelmien esittämiseenkin.
Jaa mutta ihan unohdin... eihän miehen kiihoittuminen mustista pitsialusasuista naisen päällä ole mikään perversio. Sehän on ihan normaalia seksuaalista. Se luokitellaan sellaiseksi juu...
smo: "Jaa mutta ihan unohdin... eihän miehen kiihoittuminen mustista pitsialusasuista naisen päällä ole mikään perversio. Sehän on ihan normaalia seksuaalista."
Voi kauheeta sua, alat jo ihan villiksi heittäytyä... mutta et mitään pahempaa keksinyt?
Entäs homobaarien pimeät kopit joissa runkataan, nussitaan ja otetaan tuntemattomalta suihin? Heterojen ravintoloissahan on ihan sama meininki vai mitä?
1965 ja Human omalla tavallaan tekevät ihan osuvia huomioita. Ei kannattaisi laimennella, vaan ruotia. Sisäisesti, koska muuten ruodinnan tekevät ulkopuoliset, jotka yleensä ovat juuri sitä, pihalla.
Lienee selvää, että esim. testosteroni ajaa ihmiset seksihakuisempiin toimintakuvioihin.
Heteromiehet pälyilevät alati potentiaalista parittelukumppania - ja tekevät siihen liittyviä huomioita ollessaan keskenään. Heidän vapaata toimintakuvioitaan estää tapakulttuuriin tallentunut biologinen tosiasia: naiselle seksiin on liittynyt huomattavasti suurempi satsaus. (potentiaalinen raskautuminen).
Miesten kesken tilanne on päin vastainen: kaksi ihmistä pikemminkin yllyttää toisiaan seksuaalisuuteen. Että homokuvasto on nykymitallakin erityisen seksitettyä lieneekin osin ihan luonnollista. Makuasioista puolestaan ei oikein voi kiistellä. ToF:n pyöreälihaksiset isonänniset miehet lienevät hassuja vaikkapa lad-suunnalta tarkasteltuina.
Mutta miksi testosteronista käyttäytymistä pitäisi arvottaa? Voipa jopa ajatella, että (turvalliseen) seksiin satsaaminen ja innovointi sillä saralla avaa sekin uusia kenttiä ihmiskunnalle.
Homojen lihallisuus näyttäisi tihkuneen myös heterojen maailmaan, vai kumminko päin? Paradoksaalisesti homomiehen kuvasto on saattanut vaikuttaa siihen, mitä nainen on alkanut ulkonäöllisesti odottaa miehessä? Hmm... Onko tämä nyt sitten sitä Troijan hevosena oloa, josta homoja saatetaan syyttää heterojen taholta?
1965: Heteropaikoissa lihallisten himojen purkautumiskaikaksi voi muotoutua vaikkapa vessa - jos kohta se on homopaikoistakin tuttua. Jos on erilliset panokopit, niin mukavuussyistä monet kenties suosivat niitä.
Yesman hieman valotti miehen ja naisen seksuaalisuuden eron biologista taustaa. Olisi ihan biologiset perustellut sille, ettei nainen niin helposti ole halukas parittelemaan ensi kohtaamisella kuin mies. Ja se näkyy tapakulttuurissakin. Ymmärtääkseni on myös yleisempää, että mies käyttää prostituoidun palveluksia todennäköisemmin kuin nainen.
Kuten jo aiemmin totesin, suhtaudutaan lihallisten halujen olemassaoloon ja niiden tyydyttämiseen avoimemmin homoympyröissä. Se ei kuitenkaan kerro ihan kaikka siitä, mitä ihmisten päissä liikkuu ja millaisena touhuna nämä aatokset toteutuvat ja missä.
1965: "Tompan työt esittävät kestokiimaista homomiestä."
Nimimerkki 1965 - ja miksei moni muukin - unohtaa nyt Tompan taiteen lähtökohdat; se oli alunperin pornografiaa, tosin hyvin teknisesti tehtyä, sillä olihan kyseessä ammattimaisen mainosgraafikon piirrokset. Piirrosten realistisuus myi ja Tomppa sai kahisevaa.
Viisikymmentäluvulla piirrokset olivat rehellistä pornografiaa. Tultaessa 90-luvulle postmodernismi teki tehtävänsä ja taiteeseen liittyvät konnotaatiot, eli vähemmistönäkökulma, teki Tompan piirroksista taidetta. 2000-luvulla pullistelevat homomiesten etumukset ovat taidetta siinä missä pyörillä kulkeva muovinen feministinen vagina, jonne voi kömpiä sisään. Näitä sitä sitten tiiraillaan skumppalasit kädessä taidenäyttelyn avajaisissa hillitysti aiheesta keskustellen :D
Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että alunperin piirrosten funktio oli kestokiiman nostatus lukijakunnassa. Melkoisen sokea pitää olla - ja immuuni Tom of Finlandin esteettiselle näkemykselle, jos tuo ei selviä ensisilmäyksellä piirroksista.
Ja tilalle luurankomaisia, rimppakinttuisia twinksejä? Heteroseksuaalit eivät määrittele itseään samalla tavalla seksuaalisuuden kautta kuin "seksuaaliset vähemmistöt". Edellisestä johtuen seksuaalisuus on pakostakin freimillä jo pelkästä määrittelystä johtuen, mikä nostaa seksuaalisuuden (ainoaksi?) yhdistäväksi tekijäksi.
Sen lisäksi olen ollut huomaavinani, että koska seksuaaliset ja esteettiset preferenssit ohjaavat parinmuodostusta ja ylipäätään seuranvalintaa, karhut, nahkamiehet ja twinksit - vain muutamia mainitakseni - ovat vähintään yhtä kaukana toisistaan kuin homot ja heterot keskimäärin. Liikkuvat siis omissa piireissään, minkä olen huomannut ärsyttävät suuresti sitä joukkoa, joka puhuu "sateenkaarikansasta" ja mitä lie muita yhteishengen nostatuksia näitä onkaan olemassa. Helsingin baariskene näyttää sekin pirstoutuneen samojen rintamalinjojen perusteella.
Voidaan siis sanoa, että paradoksaalisesti seksuaalisuus on ongelma seksuaaliselle vähemmistöidentiteetille, mikä käy hyvin ilmi nimimerkin 1965 ulostuloista. Seksuaalisuus pitää tukahduttaa ja tuoda tilalle jokin outo poliittinen ryhmäajattelu, jonka alkuperä on yliopistojen (naistutkimuksen?) laitoksilla.
Yesman: "1965 ja Human omalla tavallaan tekevät ihan osuvia huomioita. Ei kannattaisi laimennella, vaan ruotia. Sisäisesti, koska muuten ruodinnan tekevät ulkopuoliset, jotka yleensä ovat juuri sitä, pihalla."
Tää on niin tätä. Vaikka tasapäisyyden ihannetta pönkitetää jatkuvasti, on liian usein pinnassa "me ja nuo" asetelma, jossa pihalla on tyhmät heterot.
"Lienee selvää, että esim. testosteroni ajaa ihmiset seksihakuisempiin toimintakuvioihin."
Entäpä jos homous ja perverssiys on peräisi neandertalinihmisiltä saaduista geeneistä:
smo: En ole missään tutustunut niin hyvin heteromiehiin kuin punttisalilla. Loistotyyppejä suurin osa. Mä treenaan salilla 4 x viikossa. Mutta lorvi sinä vaan kadulla tai baareissa, mä oon hyvässä iskussa vielä siinäkin vaiheessa, kun sinä läähätät eteenpäin rollaattorin kanssa homotutkaa säädellen :)
"Ei kannattaisi laimennella, vaan ruotia. Sisäisesti, koska muuten ruodinnan tekevät ulkopuoliset, jotka yleensä ovat juuri sitä, pihalla."
Kaikkia ilmiöitä voi ja pitää tarkastella tarkastella niin ulkopuolelta, kuin sisältäkin. Ulkopuolisten huomio on useinkin aika terävää kritiikkiä, jota muuten ei tulisi edes ajatelleeksi. Tässä oivallinen esimerkki siitä miten "normaalilta" kuulostavat ehdotukset kuulostavat eri kontekstissa:
Olen kyllä ensisilmäyksellä ymmärtänyt Tompan duunit pornoksi, ja varsinkin 50-luvulla ne on varmasti olleet suosittua runkkumateriaalia juuri siksi, että yhtä tymäkkää valokuvamateriaalia ei liene ollut vielä olemassakaan. Ja juuri piirrosten epätodelliset fantasiahahmot myi, koska ne toteuttivat katsojien unelmia - "pääsispä edes kerran tuollaisen miehen kanssa..."
En ole vaatimassa tilalle rimppakinttuisia twinksejä, enkä mitään muutakaan, koska en itse homona tunne tarvitsevani erityisiä homotyyppejä tai samaistumishahomoja seksuaalisen identiteettini tueksi. Minusta heteromies (heteroporno) on sopivan seksikästä kiihotusmaterialia, jos sitä kaipaan. Homopornoon olen kyllästynyt jo kauan sitten.
"Edellisestä johtuen seksuaalisuus on pakostakin freimillä jo pelkästä määrittelystä johtuen, mikä nostaa seksuaalisuuden (ainoaksi?) yhdistäväksi tekijäksi."
Taidan olla erilainen kuin muut, mutta en yleensä ajattele ihmisten (miesten) seksuaalista suuntausta. Ihmiset ovat joko kiinnostavia tai sitten ei, suuntautumisesta huolimatta. Aistin kyllä monia heteromiehiä kohtaan tunteita, joita en voi koskaan toteuttaa, mutta osaan pitää ne sisälläni. Homomiestä kohtaan harvoin syntyy samanlaista, vilpitöntä ystävyyden ja läheisyyden tunnetta. Tunnen itseni uolkopuoliseksi.
En siedä käsitettä "sateenkaarikansa" enkä tunne kuuluvani siihen enkä mihinkään lokeroon tässä kontekstissa. En silti vaadi enkä itsekään halua tukahduttaa seksualisuutta, tai ole vaihtamassa sitä poliittiseen toimintaan. Uusi uljas Hercules ei tarvitse seinilleen mitään pysyvää muistutusta siitä että ollaan homopaikassa. Ihmiset tekee sen.
"Vaikka tasapäisyyden ihannetta pönkitetää jatkuvasti, on liian usein pinnassa "me ja nuo" asetelma, jossa pihalla on tyhmät heterot."
Ja tääkin on niin tätä? "Me ja nuo" ja tyhmät heterot pihallaolijoina tuossa on omaa tulkintaasi.
"En ole huomannut tällaista ainakaan punttisalilla, jossa hyvin seksikkäitä muodostuneita naisia olisi kommentoitavaksi kaverien kesken."
Haha! Viettänet liikaa aikaa itseksesi tai heterojoukkojen ulkopuolella? Viimeksi tänäaamuna todistin salilla tilannetta, jossa kuntoilijamies crosstrainerillä ei millään malttanut olla vilkuilematta kyykkyjä tekevää "kanssasiskoaan". Vilkuilu ei suinkaan ollut sisaruksellinen ja pään kääntö toistui n. puolen minuutin välein ilman että tyyppi edes tuntui tajuavan mitä teki. :) Hetskumiehille naiselliset pakarat ja rinnat vaan antaa niin kivoja viboja, ettei kerta kaikkiaan voi olla katsomatta. Tietyllä tavalla aseista riisuvan viatonta. (Katsoa saanee, mutta ei koskettaa ilman lupaa).
"ToF-miehen" vastakohta ei taida olla twink, koska molemmat näyttäisivät olevan tarkkoja ulkonäkönsä suhteen omalla sarallaan? Vastakohdaksi esitin aiemmin ulkonäöstään ja muiden miellyttämisestä (erityisesti naisten) näennäisen piittaamattoman miehen, ehkäpä jotain lad-kulttuurin edustajan suuntaan... Ja jonka ympärillä silti hyörää jos ketä.
Joo, käyn salilla 4 x viikossa, ja olen harrastanut tätä jo kauan. Suosittelen kaikille muillekin. En ole väittänyt että kukaan hetero ei vilkuile naisia salilla. Sellaista varmasti tapahtuu, mutta ei niin silmiinpistävästi että kiinnittäisin siihen huomiota. Mutta minua tiirailevat homot olen pannut merkille. Pari (heteromaista) on tullut esittämään suihkussa tai pukuhuoneessa suoraan kiinnostuksensa. Molemmilla kerroilla reaktioni on ollut hämmennys, koska en osannut odottanut heiltä sellaista. Ne yhteydenotot lopahtivat nopeasti, ja molemmat kaikkosivat salita melko pian sen jälkeen. Ensimmäisestä en ollut kiinnostunutkaan, mutta toisesta olisin saattanut ollakin.
Komeita heteromiehiä en tuijottele sivusilmin salaa, mä meen juttelemaan niille ja tutustun heihin.
Treenin lisäksi teen duunia enenmmän kuin tarpeeksi. Ja kun alkoholi ei maistu, ei kiinnosta baareihinkaan läheä. Gay-baareissa olen ihan riittävästi vuosikausia rampannut, aivan liikaa. Se on siis nähty.
Lad, tai "new lad" oli alunperin 1990-luvun Brittipop-ilmiöön liitetty työväen-ja keskiluokkaisten, feminismiin ja poliittinen korrektivismiin tympääntyneiden nuorten miesten alakulttuuri. Tästä uuden vuosikymmenen häpeilemättömästä "pojat ovat poikia"-ilmiöstä kirjoitti journalisti Sean O'Hagan 1993, joka myös nimesi ilmiön.
Lad-kulttuuriin on liitetty jalkapallohuliganismi, olut, miehille suunnatut lehdet kuten Loaded, musiikissa Oasis ja Blur, näistä jälkinmäinen bändi tosin hieman vastentahtoisena. TV:ssä "ladismi" näkyi esimerkiksi suomessakin nähdyssä Huonosti käyttäytyvät miehet sarjassa. Lad:n vastakkainen ilmiö lienee samoihin aikoihin Mark Simpsonin metroseksuaali, tosin nämä ilmiöt kulkevit osaltaan myös rinnakkain.
Homojen lad-kulttuuri näkyy esimerkiksi termeissä kuten "heteromainen", jota myös pidetään jonkinlaisena normina ja vastakohtana "homomaiselle". Lad-kulttuuria edustaa tavallaan karhumiesten "äijäkulttuuri". Scally Lad on oma homopornon alalajinsa, ladismiin voi tavallaan liittää myös lenkkari- ja muihin urheiluvaatteisiin ja releisiin keskittyneet fettarit.
Kiitos xxx mainiosta kuvauksesta. Lad on kiinnostava kulttuurinen ilmiö, mutta se näkyy varmaan jossain Biritanniassa selvimmin, missä on selkeä luokkajako ja sitä myöten suuremmat tuloerot sekä enemmän massaa erilaisten ilmiöiden kasvualustaksi. Tunnen sympatiaa kyseistä suuntausta kohtaan, koska minuakin miellyttää tavallisuus, sillä tavalla, että ihminen on omaitsensä, sinut itsensä kanssa. Ulkonäön ja pukeutumistyylin suhteen rento linja on minun makuun, farkut, tennarit, verkkarit ja t-paita on aistikkaita vermeitä. Muutakin varustetta toki kaapista löytyy.
En osaa sanoa näkyykö kyseinen tyyli punttisalilla mitenkään, koska siellä on aina pukeuduttu pääosin tarkoituksenmukaisesti. Ja se on seksikästä, koska ihminen ja keho niiden vaatteiden sisällä unohtaa oman egonsa ja keskittyy poseeramisen sijasta intensiivisiin suorituksiin. Tietysti peilistä välillä katsellan omaa kroppaa, mutta se on vai itselle takoitettua peilausta. Partoja näkyi viime vuoden syksyyn asti, mutta sitten ne lähes katosi, eikä ne kaikille sopinutkaan, joillekin taas tosi hyvin. Myös viiksi-kampanja näytti parhaimmillaan hyvältä.
Karhuissa on liian paljon rapakuntoisia möhömahoja. En jaksa innostua ylipainoisesta miehestä joka on laiminlyönyt kehonsa. Silti pulska ja pyöräa mies voi olla söpöllä tavalla miehekäs ja aistikas.
Kerron vielä punttisalikokemuksistani sen, etten ole koskaan yrittänyt iskeä siellä ketään, enkä edes vihjaillut kenellekään mitään sen suuntaista. Ja homoille tyypillisiä tuijotuksia en harrasta, enkä halua itsekään olla niiden kohteena.
Salilla käy vähän myös meikäläisiä, mutta ne ei ota kontaktia, eikä ne koskaan puhu heteromiehille mitään. Ne vaan tuijottaa, kuten homoilla on tapana. Enkä heiltä mitään kontaktia odotakaan.
Nytin kuvailema Nu lad on puhtaasti muoti-ilmiö, joka vastustaa toista muoti-ilmiötä ("hipsterit"). Jos harrastaa ironiaa, voisi kai sanoa että Nu lad on post-"hipsterismiä" - alkuperäisen "aatteen" kanssa tällä Nytin povaamalla trendillä ei ollut juurikaan mitään tekemistä, ja ilmeisesti jäi Nytin toimituksen luomaksi trendiksi, kadulla tämä kierrätys ei juurikaan ole näkynyt - tosin tuo lienee juuri sen tarkoituskin. Muoti-ilmiönä homovinkkelistä kiinnostava kuitenkin kun halutaan olla huomaamattomia: takaisin kaappiin onkin trendikästä?
Salilta voin sanoa sen verran, että kyllä siellä vilkuillaansuuntautumisesta huolimatta. Ja ei vain vilkuilla, vaan tuijotetaan suoraan häpeilemättä kuka miksikin, toisten suorituksia, tekniikoita, vertailevat itseään toisiin tai pelkästään itseään tai vain koska laite tai painot vapautuvat - katseita on monenlaisia. Itseasiassa salilla on ikäänkuin lupa katsoa, se kuuluu asiaan: jotkut kyräilevät huomaamatta, toiset avoimemmin. Tosin katsomiseen liitty se, että pitää olla itse aktiivinen, voyeristi huomataan heti.
Homobaareihin verrattuna salilla katse on vapautunutta, ehkä se johtuu siitä että sali tilana on "sukupuolineutraali", siihen ei sisälly samanlaisia merkityksiä kuin esimerkiksi homobaarissa, jonne ollaan tultu tietoisesti pokamaan. Homobaareissa katse on rajoitettu, sitä väistellään, siihen liittyy pelko hylätyksi tulemisesta: pelätään osoittaa kiinnostusta juuri hylätyksi tulemisen pelosta.
Myös muut homobaarin "lainalaisuudet" rajoittavat katsetta ja kontaktien luomista, kruisaillaan ja odotetaan jos jokin vielä parempi osuisi kohdalle, katse on myös hyvä kohdistaa itsensä kaltaisiin - näin siis jos valomerkkiin on vielä aikaa. Homobaarissa rakkaus ensisilmäyksellä harvoin johtaa ensisilmäystä pidemmälle.
Olen monille tuttu naama johon vain harva on tutustunut, ja kun olen ollut poissa kapakoista kymmenisen vuotta, mua joskus moikataan kuin vanhaa tuttua vaikkei aikaisemmin olisi mitään kommunikointia ollutkaan. Se tuntuu siltä että niitä kaduttaa etteivät aikasemmin tajunneet lähestyä ;)
(myönnän että ennen olin vaikeammin lähestyttävä ja vihaisempi tapaus, tympiintynyt koko kuvioon)
Baareissa pitäisikin ottaa suorempaa kontaktia tuijottelun sijaan. Poseeraaminen on lopulta tylsää puolin ja toisin.
Esim. sellaiset, jotka lakkaavat tunnustelemasta ja tutustumasta ja sen sijaan tyytyvät vanhoihin tai muiden antamiin silmälaseihin. ;)
"..johon vain harva on tutustunut..."
Tuohon homomiesten seksivirittyneisyyteen palatakseni.. Ehkäpä jonkinlainen mittari tälle asialle tosiaan on se, että Suomessa meikäläisissä piireissä näyttäisi olevan huomattavasti helpompaa päästä pukille (tai poikakaverikandidaatiksi) kuin löytää kavereita. Mutta ehkä asia olisi samalla tavalla, jos vaikkapa heteromies etsisi itselleen ystävää heteronaisten seasta...
"Baareissa pitäisikin ottaa suorempaa kontaktia tuijottelun sijaan."
Tuijotteluun toteaisin, että sen ainakin voi sivuuttaa. Epäasiallinen koskettelu sen sijaan on sen verran kajoavaa, että siihen on pakko reagoida. Yleensä valitettavan negatiivisella tavalla, jotta asia tulee kerralla selväksi.
Mutta ei baari taida kaikkiaan olla toimiva paikka varsinaisten ihmisuhteiden luomiselle. Vähemmistön edustaja joutuu kai kumminkin vähän käyttämään sitä foorumia, joka on tarjolla...
Minulle pakonomainen tutustuja tuo mieleen tyypin, joka liimautuu kylkeen ja keskustelee väkisin niitä näitä. Enkä tarkoita sitä, että kanssani ei saisi tulla juttelemaan, kaikkea muuta. Odotan kuitenkin jonkinlaista herkkyyttä sen tajuamiseen, olemmeko tämän tutustujan kanssa mitenkään samalla aaltopituudella. Normaalitapauksessa tämä kyllä selviää parin repliikin jälkeen, ja fiksu ihmimen vetäytyy muille apajille aistittuaan että kiinnostus jutun jatkamiseen on täysin yksipuolista laatua. Pakonomainen tutustuja jatkaa esitelmöintiään siitä huolimatta, että hänen saamansa vastakaiku rajoittuu kovin yksitavuisiin virkkeisiin.
Pakonomaiset tutustujat kuulostavat hieman iäkkäämmiltä miehiltä, jotka yrittävät jutella matkoistaan? Ei siinäkään mitään pahaa liene. Vaikkapa vessaan tai tiskille poistuminen yleensä katkaisee epämieluisan tuokion.
"Suomessa meikäläisissä piireissä näyttäisi olevan huomattavasti helpompaa päästä pukille (tai poikakaverikandidaatiksi) kuin löytää kavereita."
Ystäviä löytää helpommin, jos on muutakin yhteistä kuin seksuaalisuus, monille homoille tämä on ainut yhdistävä tekijä. Ehkä siksi homoille seksuaalisuus on usein ylikorostunutta ja yhdistävät asiat ilmenee eri alakulttuureissa. En tiedä tiedä mitkä ovat Yesmanin mainitsemat piirit, mutta kyllä seksin saanti on usein hankalampaa kuin sen antaminen... :-) Tämä riippuu tosin miltä näytät ja kuinka korkealle/tai matalalle olet asettanut rimasi, kuinka pitkällä ilta ja humala on...
Public eye, Kun sanoin "Baareissa pitäisikin ottaa suorempaa kontaktia tuijottelun sijaan", en tarkoita juuri seksiseuran vonkaamista vaan normaalia kommunikointia, vapaata jutustelua. Toisaalta monet homot kuvittelee olevansa niin uniikkeja tai ainutlaatuisia, että heillä pitäisi olla rinnassa lappu jossa lukee sopivat keskustelunaiheet, ettei vaan kukaan tule möläyttämään ihan mitä tahansa. Suurin osa porukasta on yksin ja mykkänä, välillä paikkaa vaihtaen, kun poseerausasento alkaa puuduttaa. Eräskin salilta tuttu homo, joka ei salilla puhu mitään, mutta baarissa kävelee ihan vierestä mun ohi (että huomaisin), ja se on hänen yhteydenotto tai "aloite" johonkin. Säälittävää.
Olen viimeksi mennyt baariin yksin (ovesta sisään tai tietämättä siellä olevan odottamassa seura tai seurue) noin 13 vuotta sitten.
En ota baarissa lainkaan kontaktia ihmisiin, joita en valmiiksi tunne. Enkä ole tyrkyllä. Toki antaudun juttelemaan tuntemattomankin kanssa, jos tällä on asiaa. Itselleni baari on vähän huono jutusteluympäristö, kun aikanaan töissä vähän pilasin korvani, omaa tyhmyyttäni; meluisassa ympäristössä en oikein tahdo saada selvää muiden puheesta.
Jos oman seuran/seurueen kanssa ei juuri ole aktiivista seuranpitoa, kovin mielelläni tarkkailen tapahtumia ja ihmisten edesottamuksia. Joskus saatan jopa vetäytyä tarkkailuasemiin ja jättää seuran seurustelemaan muun seuran kanssa. Minun tapani olla ja viihtyäkin.
***
Kärjistäen: jos homobaareissa hyörivät homomiehet on arvioitu lähes kelvottomiksi, ja vaikkapa kuntosaleilla pumppaavat heteromiehet ovat kelpoja, niin... tämä asetelma herättää minut miettimään, että mitä odotuksia miesten suhteen sitten on?
smo: "Kärjistäen: jos homobaareissa hyörivät homomiehet on arvioitu lähes kelvottomiksi, ja vaikkapa kuntosaleilla pumppaavat heteromiehet ovat kelpoja, niin... tämä asetelma herättää minut miettimään, että mitä odotuksia miesten suhteen sitten on?"
Tuon asian kanssa olen saanut painiskella koko aikuisikäni. Onneksi olen tottunut elämään ja asumaan yksin, enkä tunne itseäni yksinäiseksi. Aika ei käy pitkäksi ja tekemistä riittää. Miehen olemus ja vartalo vetää silti puoleensa enemmän kuin naisen, mutta enpä usko että koskaan vakituista miessuhdetta löydän, vaikka ihan ok näköinen olenkin. Toivottavasti tämän ristiriidan voi kääntää hyvää tuottavaksi moottoriksi, vaikka taiteen yms. luovan tekemisen kanssa.
smo: "Ehkä siellä salilla käy muitakin kaltaisiasi, etkä vain tunnista heitä sateenkaariväeksi, koska: ennakkoasenteet ja stereotypiat."
Voi ollakin että samoin tuntevia löytyykin, mutta silloin on melko varmasti kyse biseksuaalisesta kaverista jolla nainen seurustelu- tai elämänkumppanina. Asia käy silloin tällöin toki mielessä, eli ehkä sieltä jotain irtoaa minulekin. Mutta selvää on, etten halua olla "kolmas pyörä" kenenkään suhteessa.
Kysymys nimimerkille 1965: Kai olet niille mahtaville hetero-salikavereillesi kertonut olevasi homo? Oletan että et niin teepä se ja ääni kellossa voi muuttua mahtavuudesta aika radikaalistikin.
Heh... en ole kertonut eikä ole aikomustakaan kertoa. Mun seksuaalisuus ei kuulu heille eikä kenellekään muulle. Punttisalilla treenataa ja jutellaan mukavia. Se riittää.
Kukaan ei puhu seksistä tai seksualisesta suuntautumisesta meidän salilla, ei saunassa eikä missään. Mulla on tästä paikasta pitkä kokemus. Te saatte olla asiasta mitä mieltä haluatte, mutta se ei muuta mun kokemusta miksikään muuksi. Jokus 90-luvulla eräällä helsingin keskustan salilla oli aika levotonta, yksi mies seisotti munaansa suihkussa mun nähden ja toinen saunassa, siinä kaikki. Satoihin salikäynteihin nähden se on mitättömän vähän. Ja koska en käy enä keskustan saleilla, voi siellä tilanne olla toinen.
Oletko 1965 koskaan ajatellut kun et selvästi miltään tyytyväiseltä saati onnelliselta vaikuta että tämä herkeämätön kielteisyys ja sisäistetty homofobia eivät ehkä ole sinulle niin hyväksi kuin luulet?
1975, olet saanut väärän kuvan minusta. Mulle kelpaa hyvin mies elämänkumppaniksi jos sellainen löytyy ja tuntuu sopivalta. Olen silti tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Ykin asuminen ja eläminen ei ole minulle ongelma. Ajattelit että parantuisin sun kuvittelemista vaivoista jos lähtisin sateenkaariporukan mukaan ilmapallo-marssille, vai mitä sä pyrit?
Tyytyväinen ihminen harvemmin esiintyy niin hyökkäävästi kuin sinä ja tuntee tarvetta aloittaa ja roikkua nettisodissa. En ota kantaa ilmapallo-komenttiisi koska asenteenasi on Minä = Oikeassa, Muut = Väärässä. Se on loputon suo.
Homojen erilaisia realiteetteja lienee mahdollista ruotia ilman pohdintaa hankaloittavaa kärhämää?
Minusta on tervetullutta, jos homomiesten kuvasto laajenee kattamaan myös sitä laitaa, joka on vähemmän avoin eikä niin tunnistettavissa. Naisten sijaan selkeämmin miehiin samaistuvat homomiehet lienevät vasta tuloillaan yleiseen tietouteen?
Yhtä kiinnostavaa on ruotia "viehätyksen lainalaisuuksia" homojen keskuudessa. Etsiikö homomies todellisuudessa itselleen heteromiestä? Ja jos näin on, onko hän tuomittu ikuiseen epäonneen seksin ja parisuhteen kanssa, kuten 1965 näyttää esittävän?
Yesman, en etsi itselleni heteromiestä, mutta tykkään heidän seurasta mm. salilla. Tämä on ehkä vähän samanlainen kuvio mitä naisen ja homomiehen välillä on. Eli kyse on seksuaalisista panineista vapaa kaverisuhde. Toki homo- ja heteromiehen välillä voi kipunointia olla (ainakin homon puolelta), mutta ne pysyy poissa ihan itsestään, kun tietää että se ei ole mahdollista. Ja nämä "varmat" heterot on juuri niitä mukavimpia heppuja. Ei voi mitään, mutta minua tämän kaltainen kaveruus viehättää.
Saan kyllä tylsää (ukm/bi/gay)irtoseksiä jos haluan, mutta hakusessa on oma homomies ja elämänkumppani. Ehkä löydän tai enkä en löydä sellaista, mutta mitä sitten. Elämä voi muutenkin olla rikasta ja monipuolista. Eikä seksi ole minulle koskaan ollut ykkösasia. Jos en katsele netistä pornoa, voi mennä monta viikkoa etten muista koko seksin olemassaoloa.
Tuota... heteronaisen ja homomiehen kaveruus perustunee kyllä pikemminkin siihen, että he ovat tavallaan "samalla aaltopituudella", eli molemmat kiinnostuneita miehistä. Samoin tällaiseen kaveruuteen kuuluu kai useimmiten molemminpuolinen avoimuus omasta seksuaalisuudesta ja sen hyväksyminen. Toki seksuaalisia paineita saattaa jossain vaiheessa ilmetä heteronaisen suunnalta, mutta kilpailuasetelmaa kohteiden valloittamisessa ei juuri pääse syntymään, toisin kuin vaikkapa kahden heteronaisen tai kahden homomiehen välillä.
Homomiehen ja heteromiehen välinen kaveruus taas perustunee johonkin aivan muuhun kuvioon ja osapuolten motiivit saattavat olla keskenään varsin eriävät, varsinkin jos kaveruussuhde perustuu hetero-oletukseen.
Mietin itse samaa, heteronainen-homomies suhteesta. Mutta samalla aaltopituudella voi olla niin monesta muustakin asiasta kuin seksistä. Homon kanssa seksualisuus ampuu pintaa välittömästi tavatessa. Olen tavannut ja tutustunut saleilla myös bi-seksuaaleihin ja naisesta eronneisiin miehiin, mutta ne suhteet alkaa ja loppuu seksuaalisen tutkailuun, eli sen yden asian vääntämiseen. Jos kyseiset miehet ei kiinnosta minua seksuaalisesti, on seurauksena usein loukkaantuminen ja kaveruuden viileneminen. Se on masentavaa, ja satuttaa molempia. Olen monta kertaa miettinyt, jos minulla olisi painonappi jolla voin poistaa koko seksuaalisuuden tietoisuuden itsestäni, olisin painanut sitä nappulaa jo monta kertaa.
Niin, tuota, tarkoitan toki miestä, jonka ominaisuuskirjo on suuremmalla todennäköisyydellä löydettävissä heterojen joukosta... (eli homomiehen silmä on viritetty etsimään samoja ominaisuuksia miehessä, joita heteronainen etsii ja ne ominaisuudet ovat löydettävissä homojen joukosta harvemmin?).
Mutta ehkä tämä vain pohjaa lukumääriin. (Koska homoja on vähemmän, myös variaatiota on vähemmän... ja kumppanikandedaatteja erityisen.)
"Naisten sijaan selkeämmin miehiin samaistuvat homomiehet lienevät vasta tuloillaan yleiseen tietouteen?"
Tästä homotyypistä ei nyt vielä käsittääkseni tehty homovitsiä, niin ehkä on niin, että "miehiin samaistuvat homomiehet ovat tulossa yleiseen tietoisuuteen". Homojen näkyvyys, myös heidät itsensä mukaan on, joko leikittelyä yltiömaskuliinisuudella (nahkamies) tai feminiininen, naisiin "samaistuva" negatiivisen latauksen saisällään pitävä stereotypia - tai homovitsi. Näitä ovat Pridet ja tositeeveet pullollaan, jokavuotinen valitus alkaa siitä miten "normaalit" homot eivät ole koskaan framilla. Miten näkymättömyys voi olla näkyvää, tai edes kiinnostavaa esimerkiksu uutisen tai tositeeveen kannalta? Tietenkin poikkeuksiakin löytyy. Tähän näkymättömyyteen liittyy tietynlainen ansa sinänsä, että homojen on aina, jossain tapauksissa vieläkin, omattava tietynlainen näkymättömyys turvatakseen "selustansa". Avoimuus on tulkittu hyvin räikeaäksi (flamboyant) olemiseksi, usein teatteriksi ja jollain tavalla epäaidoksi. Samalla tämä "teatraalinen" näkyvyys on leimannut koko homopopulaation, kuten Human väittää, "valheellisesti". Uskoakseni tämä on jonkilainen optinen harha kun katsoo asiaa vain yhdestä vinkkelistä. Itse en näe ongelmaksi niinkään "naisiin samaistumista" vaan maskuliinisuuden ylikompensoinnin.
"- - - heteronaisen ja homomiehen kaveruus perustunee kyllä pikemminkin siihen, että he ovat tavallaan "samalla aaltopituudella", eli molemmat kiinnostuneita miehistä."
Tämä lienee myytti, itse en ole kyllä huomannut minkäänlaista hengenheimolaisuutta heteronaisten kanssa. Tosin olen kyllä ystävystynyt heidän miesystäviin, heistä on tullut toisinaan jopa läheisempiä kuin näistä naispuolisista ystävistäni. Tämä siis ihan platonisessa mielessä, vaikka olenkin saanut naisystävältä luvan ja tämän mieheltä ehdotuksen. Ehkä olen vain niin vastustamaton?
"Homon kanssa seksualisuus ampuu pintaa välittömästi tavatessa."
Useimminkaan homoilla ei ole muuta yhteistä kuin seksuaalisuus, ja tästäkin on monta eri tulkintaa. Harvemmin piikaporukassa muusta puhutaan kuin panemisesta, kuka milloinkin kenen kanssa ja miten jne.
”jos lähtisin sateenkaariporukan mukaan ilmapallo-marssille”
Rohkeasti vaan sieltä kaapista ulos, se olisi sinulle vapauttava kokemus.
Siitä muistuikin mieleeni, että jo 34 vuotta sitten osallistuin vuosien 1982 ja 1983 (1984?, pitää varmistaa) Homoseksuaalien Vapautuspäivien kulkueisiin, ja aion tietenkin osallistua myös tulevan kesän pridekulkueeseen/-kulkueisiin.
Eräs tuttavani otti 1980-luvun Vapautuspäivien kulkueista järjestelmäkameralla suuren määrän värikuvia. Hän on asunut jo kymmeniä vuosia muualla, enkä ole hänestä mitään kuullut, mutta jos hänet löydän, yritän saada luvan julkaista edes joitakin kuvia.
xxx: "Tämä lienee myytti, itse en ole kyllä huomannut minkäänlaista hengenheimolaisuutta heteronaisten kanssa. Tosin olen kyllä ystävystynyt heidän miesystäviin, heistä on tullut toisinaan jopa läheisempiä kuin näistä naispuolisista ystävistäni. Tämä siis ihan platonisessa mielessä, vaikka olenkin saanut naisystävältä luvan ja tämän mieheltä ehdotuksen. Ehkä olen vain niin vastustamaton?"
Heh... minulla on samoja kokemuksia :)
Havainnoija: "Rohkeasti vaan sieltä kaapista ulos, se olisi sinulle vapauttava kokemus."
En keksi yhtäkään syytä lähteä marssimaan, enkä julistaa homouttani kenellekään. On aika törkeetä väittää että olen kaapissa, koska en koe siellä olevani. "Kaapissa/kaapista ulos" on leimaamista kuten top/btm määrittelyt joita en voi sietää. Homot amputoi tosiltaan ihmisyyden ja itsemääräämisoikeuden paloittelemalla itsensä ja toisensa monin tavoin.
Miksei täällä ole kunnollista keskustelupalstaa jonne myös ei-rekisteröityneet voisiva avata keskusteluja kiinnostavista aiheista ja kommentoida niitä?
Minä olin mukana pride-kulkueissa kovinkin aktiivisti vuosituhannen vaihteen nurkilla. En niinkään julistamassa homouttani kenellekään, mutta halusin olla mukana ilmaisemassa, että hlbti-vähemmistöihin kuuluville kuuluu yhteiskunnassa yhdenvertainen asema - eikä kenenkään hlbti-vähemmistöihin kuuluvan tarvitse ajatella olevansa yksin vähemmistöön kuulumisensa kanssa. Olihan siinä tietysti taustalla ajatusta hengennostatuksesta, mutta kaapistatulot tapahtuivat ihan muissa yhteyksissä. Minulle ikimuistoisin Helsinki Prideista lienee ollut vuosi 2004 ( http://ranneliike.net/teema/pride-kulkue-ja-puistojuhla?aid=3260 ), jolloin kaatosateessa järjestettyssä kulkueessa oli maksimissaan parisataa osallistujaa.
Viimeiset kymmenisen vuotta olen lähinnä valokuvannut kulkueita, toki ihan kulkueen liepeillä ja satunnaisesti matkassakin. Viime vuonna oli vuoteen 2004 viitaten lähes yhtä ikimuistoista katsoa ja kuvata 25 000 osallistujan pride-kulkueen runsaan tunnin kestänyttä ohimarssia ( http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2015-kulkue-ja-puistojuhla-lauantaina-276?aid=11853 ). Osallistujista iso tuskin määritteli itseään kuuluvaksi mihinkään seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä - vaan olivat kulkueessa kertomassa ajan olevan kypsän yhdenvertaisuudelle.
Ensi kesänä Helsingissä järjestetään Priden kanssa samaan aikaan hlbti-urheilutapahtuma EuroGames. Saattaa olla uudelle Herculle ja muillekin baareille tuo viikko varsinainen kultakaivos.
"Miten näkymättömyys voi olla näkyvää, tai edes kiinnostavaa esimerkiksu uutisen tai tositeeveen kannalta?"
Poikkeusyksilö toki yleensä herättää huomiota, mutta kyse on tasapainosta. Ehkäpä sitä mukaa kun homoseksuaalisuus asettuu tukevammin normin sisäpuolelle, saavat tulevat sukupolvet arkipäiväisempiäkin kokemuksia homoudesta.
Heteropuolella julkisuuden hahmojen vastapainoksi tunnetaan arkisempia äitejä, isiä, mummoja, vaareja, valmentajia, opettajia jne.
On dokumentteja, jossa homous asettuu samaan asemaan kuin heterous. Se käy ilmi sivulauseista, hyvänyönsuukon saajasta jne. Joissain (kummalliseti tiensä Suomen televisioon löytävissä) pohjoismaisissa realityissä saattaa nähdä reippaita villapaitaisia vaeltajia, maatilan kunnostajia, erakkoja, matkaajia tms. samansukupuolisessa asetelmassa.
"Avoimuus on tulkittu hyvin räikeaäksi (flamboyant) olemiseksi, usein teatteriksi ja jollain tavalla epäaidoksi."
Tavallaan näin on ehkä aiemmin ollutkin. Homoja syrjivinä aikoina suurin osa "avoimista" homoista on ehkä valikoitunut asemaansa. He ovat saattaneet olla sellaisia, jotka eivät ominaisuuksiensa puolesta ole menneet aikansa keskimääräisestä miehestä ja ovat jo lähtökohtaisesti "ulkona", eikä mitään hävittävää näin enää ole ollut. He ovat saattaneet olla myös sellaisia, jotka eivät ole halunneet mennä aikansa keskimääräisestä miehestä ja tämä asenne on myös saanut aikaan tiettyjen ominaisuuksien (yli)korostamista.
Varmasti viimeistään 70-luvulta lähtien USA:ssa on ollut avoimesti homoja "taviksiakin", mutta huomio on kiinnittynyt paratiisilintuun.
"Itse en näe ongelmaksi niinkään "naisiin samaistumista" vaan maskuliinisuuden ylikompensoinnin."
En tiedä, voiko tässä puhua ongelmista, mutta yleensä aina rehellisyys ja totuus on kiinnostavaa. Voinee samaistua, ja sitten voi ylikompensoida tai esittää. Kun tässä keskustelussa on vähän tultu homoseksuaalin kuvastoon, niin juuri se "maastoutuva" on kuvastosta perinteisesti loistanut poissaolollaan. Asia saattaa olla muuttumassa. Ja se on kiinnostavaa tämänhetkiseen verrattuna.
"sitä mukaa kun homoseksuaalisuus asettuu tukevammin normin sisäpuolelle, saavat tulevat sukupolvet arkipäiväisempiäkin kokemuksia homoudesta."
Arvelisin kuitenkin, että se on juurikin se "normi" tavishomo, jonka yleisemmin kohtaa niin baareissa kuin sukujuhlissa, on enemmän ja laajemmin läsnä, kuin nämä julkisuudessa esiintyvien kaltaiset ns. räiskyvämmät tapaukset? Homoseksuaalisuuden arkipäiväistyminen näkyy niin avioliiton avautumisessa kuin adoptiokeskusteluissa, kuin uusien sukupolvien "huolettomuudessa" suhteessa homoseksuaalisuuteen. Uskaltaisin väittää että tämä murros on jo tapahtunut varsinkin länsimaissa.
Ehkäpä tulevaisuudessa tosiaankin näemme teeveestä homoja kotiäitejä, isiä, mummoja, vaareja ja valmentajia loputtomien homo-hottisten sijaan. Hyvä niin. Itselle sillä ei ole sinänsä merkitystä, näen ihan tavallista arkea ihan tarpeeksi arkenakin, että en tunne siihen tarvetta mitenkään samaistua erikseen.
"Varmasti viimeistään 70-luvulta lähtien USA:ssa on ollut avoimesti homoja "taviksiakin", mutta huomio on kiinnittynyt paratiisilintuun."
1970-luvulta lähtien huomio on kiinnittynyt näihin "paratiisilintuihin" hyvinkin negatiivisesti, tosin ilmiönä tämä ei ollut uusi. Lesbot hyökkäsivät drag-queeneja vastaan, nahkakloonit korostivat maskuliinisuutta. Jenkeissä yritettiin jopa kieltää Stonewall kapinoiden alottajien osallistuminen Prideen, Englannissa polari ja siihen liittynyt kulttuuri painui lähes unohduksiin vanhoillisena ja leimaavana. Sama problematiikka on esillä vieläkin.
Luulen kuitenkin, että tavishomoja on aina ollut enemmän tai vähemmän "avoimesti", suurin osa homoista on hyvinkin introvertteja. Kuinka "rehellisiä tai totuudenmukaisia" he ovat tässä tavallisuudessa, on eri asia. Itse en ole vieläkään tavannut ketään "tavallista" ihmistä. Mielestäni kaikki ovat jotenkin omalla tavalla kummallisia, vähän niinkuin erään tavaratalon ärsyttävässä hokemassa.
Havainnoija: "Rohkeasti vaan sieltä kaapista ulos, se olisi sinulle vapauttava kokemus."
Tuon kaltainen henkinen painostus kuuluu menneisyyteen. Tulee mieleen aika, jolloin sanottiin "olet meidän puolella, tai olet meitä vastaan", kuin kaksinapainen maaliman järjestys, jossa taistolaisuus viihtyi kuin kotonaan. Itsensä uhraaminen aatteen nimissä, yksi kaikkien puolesta jne.
Mua ei kiinnosta kenenkään seksuaalisuus. Eli jättäkää ihmiset rauhaan. En katsele marssejanne kadun varsilla enkä televisiosta. Minua ei kiinnosta gay-kuorot, gay-urheilutapahtumat, gay-jumalat eikä gay-baarit. Kaapista ulos tuleminen tekee ihmisestä avoimen taulun, kun salaisuuden verho vetäistään syrjään. Samalla jotakin katoaa lopullisesti, eikä tilalle tule mitään. En halua mitään leimaa itseeni. Jokainen saa itse kokea minut miksi haluaa. Tiedän monta homoa jotka katuvat ulos tuloaan. Siitä ei ole ollut heille mitään muuta kuin haittaa. Täällä kuitenkin paasataan päinvastaista. On ihan eri asia olla homona joku Antti Holma, joka jo työkseen voi esittää mitä tahansa, koska on näyttelijä. Siinä pelleilijän roolissa katsoja on aina vähän jäljessä. Toisin on tavallisen duunarin staattisessa työympäristössä, jossa ihmistä luokitellaan kaiken aikaa. Kaapista ulos tulemisen "vapauttava kokemus" on kuin tatuointi naamassa josta ei koskaan pääse eroon.
Itsehän en ole maanittelemassa ketään kaapista ulos, mutta omalla kohdallani avoimuus asian suhteen pitää huolen mm. siitä, ettei tarvitse miettiä tahatonta paljastumista ja selän takana tapahtuvaa juoruilua aiheesta. Ei homonaamaksi "tatuointi" ole ainakaan omalla kohdallani ollut ongelma.
"Arvelisin kuitenkin, että se on juurikin se "normi" tavishomo, jonka yleisemmin kohtaa niin baareissa kuin sukujuhlissa, on enemmän ja laajemmin läsnä, kuin nämä julkisuudessa esiintyvien kaltaiset ns. räiskyvämmät tapaukset?"
Sitä useammin tavishomoa kohtaa olohuoneessaan, sukujuhlissa, saunailloissa, kutsutilaisuuksissa mitä normatiivisemmaksi samansukupuolinen kumppani arvioidaan. Mitä tavallisempaa sellaisen tuominen avoimesti keskusteluun tai fyysisesti paikalle on, sitä useammin sitä tapahtuu. Sitä tarkoitin arkipäiväisemmällä kokemuksella homoudesta. Ja se on toden teolla vasta tulevaa maailmaa.
"Uskaltaisin väittää että tämä murros on jo tapahtunut varsinkin länsimaissa."
Ainakin ehkä alle 30-vuotiaiden joukossa urbaaneilla seuduilla. Realiteetit vaihtelevat. Esim. Suomessa tällaisia keskittymiä on 3 kpl. Suurin osa suomalaisista asuu edelleen seuduilla, joissa homoseksuaalisuus ei ole normatiivista. Samoin on globaalisti.
"Luulen kuitenkin, että tavishomoja on aina ollut enemmän tai vähemmän "avoimesti", suurin osa homoista on hyvinkin introvertteja."
Introvertti tavishomo ei hevin outanne itseään. Samalla muut introvertit tavishomot eivät saa helposti vertaistukea tai "kasvupohjaa" itsetunnolleen. Ja sama introvertti tavishomo on homokuvastossa aliedustettuna.
"Kaapista ulos tulemisen "vapauttava kokemus" on kuin tatuointi naamassa josta ei koskaan pääse eroon."
Niin, paradoksi jälleen. Mitä suurempi massa on kaapissa, sitä harvemmin eri väestönosat saavat kokemuksia homoista. Mitä vähemmän on kokemusta homoista sitä suurempia ovat ennakkoluulot ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä pysytään kaapissa. Paikoitellen tämä noidankehä on alkanut keriytyä toiseen suuntaan. Mutta realiteetit vaihtelevat. Pidän kyllä esim. A.-P. Liukkosta sankarina - vaikka olen tietoinen siitä, että yksilölajia harjoittavan parimetrisen olympiamitalistin on helpompi tulla ulos kaapista kuin esim. joukkuelajia harjoittavan vähemmän katsetta kestävän rivipelaajan. Tai sellaisen, joka elää pienen variaation ja muuttumattomien kaavojen keskellä.
"Sitä useammin tavishomoa kohtaa olohuoneessaan, sukujuhlissa, saunailloissa, kutsutilaisuuksissa mitä normatiivisemmaksi samansukupuolinen kumppani arvioidaan."
- Ööö, täh? Edelleen suurin osa homoista on ihan taviksia, erikoisinta heissä lienee suuntautuminen, ja sekään niin erikoista ole.
"Ja se on toden teolla vasta tulevaa maailmaa."
- En usko. Vaikka käsitykset homoseksuaalisuudesta olisivatkin muodostuneet esimerkiksi vitsien tai sketsiohjelmien karikatyyreistä, realistiset käsitykset ovat muodostunut ystäväpiirin tai sukulaisten ulostuloista. Kaikkina aikoina. Myös tasa-arvoinen avioliittokeskustelu on tuonut uuden tavan arvioida samaa sukupuolta olevien suhteiden merkitystä.
"Ainakin ehkä alle 30-vuotiaiden joukossa urbaaneilla seuduilla."
- Tätä ei ole syytä mitenkään vähätellä.
"Introvertti tavishomo ei hevin outanne itseään."
- Introvertit ovat introvertteja, suuntautumisesta huolimatta.
Homo voi olla täysipäinen homo ilman "outtausta". Usein jopa enemmän "täysipäinen", kun ei anna suuntautumisen hallita elämäänsä. Suurin osa hyväksynnästä on hiljaista hyväksyntää, ilman että siitä on tarvetta puhua tai kertoa. On aikasmoista itsesyrintää ajatella, että olisi vain yksi tapa olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa, tai että avoimuudella olisi jotenkin määrätyt geolpoliittiset rajat. Erot suhtautumisessa näkyvät ehkä aluella, joissa uskonnollisuudella on vahva merkitys.
"Kaapista tulemisen vapauttava kokemus" voi olla julkisuuden henkilölle myös rajoittava tekijä, kaikkea mitä hän tekee arvioidaan hänen seksuaalisuutensa kautta. Harvemmin puhutaan heterotaiteilijasta, laulajasta tai vaikkapa hetero-olympiavoittajasta?
Noniin, nyt tämä keskustelu näyttää sumentuvan kielenkäytön eroihin ja luetun ymmärtämiseen.
"Edelleen suurin osa homoista on ihan taviksia, erikoisinta heissä lienee suuntautuminen, ja sekään niin erikoista ole."
Ehkä. Ei voi tietää. Mutta ei mennä tähän.
Joka tapauksessa "tavan tallaaja" saa "tavallisesta" homosta sitä mukaan avoimia, arkipäiväisiä kokemuksia, mitä normatiivisemmaksi homoseksuaalisuus tulee. Kun homo kokee oman parisuhteensa normatiiviseksi, tuo hän sitä esiin vastaavalla tavalla kuin tuo heterokin. Ja mitä enemmän hän tuo sitä esiin, sitä useammin ympäristö saa jokapäiväisiä kokemuksia samansukupuolisuudesta. Yhtä lailla tällaisia tulevaisuuden arkikokemuksia voivat olla: mies vislaa miehelle, supina työpaikkaromanssista koskeekin kahta naista, pikkujouluissa flirtti tapahtuukin avoimesti kahden miehen välillä jne. jne.
Kun uusi avioliittolaki astuu voimaan, on jälleen otettu yksi askel siihen suuntaan, että homous on normia. Siitä eteenpäin esim. sellainen, joka sanoo ääneen vastustavansa homoseksusaalisia parisuhteita on tavallaan Suomen lakia ja "virallista suomalaista käsitystä" vastaan. 30 vuotta eteenpäin ja Pihtiputaallakin pukuhuonekeskusteluissa, salibandytreeneissä, jne. saattaa esiintyä samansukupuolinen puoliso, eikä kukaan kohota kulmiaan.
"realistiset käsitykset ovat muodostunut ystäväpiirin tai sukulaisten ulostuloista. "
Tämä olisi juuri sitä arkipäivän kokemusta homoudesta. Ja mitä enemmän homous on normia, niin sitä useammin homoutta myös tuodaan arjessa esiin ympäristön ihmisille. Sitä matalampi on kynnys esim. ulostuloon. Jne. Kunnes lopulta ulos ei tarvitse erikseen tulla.
"Homo voi olla täysipäinen homo ilman "outtausta"."
Emme puhuneet täyshomoudesta, vaan puhuimme avoimuudesta ja siitä, minkälainen kuvakavalkadi homosta miehestä tämän myötä esitetään tai millaisena se keskimäärin hahmottuu ihmisten mielissä. Tällä hetkellä tuo kuvakavalkadi taitaa sikäli olla vino, että siinä dominoivat kaikki muut paitsi ne "tavishomot". Itse lisäsit tavallisuuteen introverttiyden, joka Suomessa onkin miehen normi. (Asia muuttumassa). Jos tavallinen suomalainen mies on keskimäärin (Euroopan tasolla) hiljaisempi, sosiaalisuutta korostamaton, asiakeskeinen ja tunteita näyttämätön, niin tavallinen homo on sitä myös. Sellainen ihminen ei liiemmin itsestään toitottele suuntaan tai toiseen ja näin ympäristö ei hänestä liiemmin tiedä eikä hän homouttaankaan hevin julki tuone. Ja näin hän helposti puuttuu myös homouden kuvastosta, jota dominoivat näkyvämmät hahmot. Samaan aikaan tuo hiljainen, tavallinen suomalainen mies esiintyy kadulla, kaupassa, sukujuhlissa, pukuhuoneessa jne. ja hänet assosioidaan pikemminkin heterouteen.
Mutta kuten sanoin, asia muuttunee. Homouden arkipäiväistyessä myös mielikuvat homosta arkipäiväistynevät.
"Noniin, nyt tämä keskustelu näyttää sumentuvan kielenkäytön eroihin ja luetun ymmärtämiseen."
- Voipi olla näin.
"Joka tapauksessa "tavan tallaaja" saa "tavallisesta" homosta sitä mukaan avoimia, arkipäiväisiä kokemuksia, mitä normatiivisemmaksi homoseksuaalisuus tulee."
- Avioliitto ei muunna tätä tosiasiaa, "tavan tallaaja" on aina ollut "tavallisten" homojen kanssa aina tekemisissä tavalla tai toisella.
"Emme puhuneet täyshomoudesta"
- Aijaa, emmekö? Käsittääkseni puhuimme tästäkin (onko olemassa vajaahomoja, homovajakkeja?) kuin myös homojen imagosta, joka näyttää olevan enemmän ongelma homoille itselleen kuin heidän läheisilleen.
"Itse lisäsit tavallisuuteen introverttiyden, joka Suomessa onkin miehen normi."
- Ei, en lisännyt. Sanoin että monet homot ovat introvertteja, en määritellyt miksi. Ehkä oman suuntautumisen hyväksyminen, sen kieltäminen tai kielteiset kokemukset tekevät homoista niin herkkiä avoimuudelle. Tai sitten ovat sinuja asian kanssa, että sillä ei ole merkitystä?
"Samaan aikaan tuo hiljainen, tavallinen suomalainen mies esiintyy kadulla, kaupassa, sukujuhlissa, pukuhuoneessa jne. ja hänet assosioidaan pikemminkin heterouteen."
- Esiintyä on aika metka sanavalinta tässä kohdin, kyse ei varmaankaan ole esityksestä, vaikka monet homot kuvailevatkin itseään heteromaisiksi, siis ei-homomaisiksi. Eli tässä heteronormatiivisessa homossa ei pitäisi olla mitään erikoista tai probleemaa?
Arvelen että puhumme kyllä samasta asiasta, mutta sinä puhut jostain uudesta ilmiöstä, joka on tavishomo. Minä puhun siitä että näitä tavishomoja on aina ollut, vaikka homoilla olisikin jokin "imago-ongelma". Useimmat homot kuin heterotkin osaavat erottaa viihteen todellisuudesta - tosin kukaan hetero ei ehkä pelkää julkisuudessa toikkaroivan julkiheteron pilaavan kaikkien heteroiden mainetta?
"mutta sinä puhut jostain uudesta ilmiöstä, joka on tavishomo."
Oikeasti puhun siitä, että yleinen kuvasto homosta saattaa edelleen olla vääristynyt.
Suurelle osalle suomalaisistakin homo on vielä lähinnä tyyppiä Cristal Snow, Conchita Wurst, huulihottis, Teuvo Loman, Jari Sillanpää, Jorma Uotinen, Antti Tuisku, Niko Saarinen...
Itse odotan sitä, että homomiehen kuvasto monimuotoistuu laajemmalle. Tai sitten niin ei käy, koska keskimääräinen homo tulee aina olemaan erotettavissa keskimääräisestä heterosta.
"tosin kukaan hetero ei ehkä pelkää julkisuudessa toikkaroivan julkiheteron pilaavan kaikkien heteroiden mainetta?"
Maineen pilaamisesta en tiedä, mutta lienee vääjäämättä niin, että mitä rajoittuneempi on kokemus jostain ihmisryhmästä, sitä yksipuolisempi on kuva tuosta ihmisryhmästä.
"Oikeasti puhun siitä, että yleinen kuvasto homosta saattaa edelleen olla vääristynyt."
Aijaa...no, voi jukra. Minä taas puhun siitä että julkisuudessa esiintyvät julkkishomot ovat yksi kuva homoista, ja aikansa kuvia kaikki - oli nämä Seiskalehden kuvat sitten kuinka "vääristyneitä" tai ei. Realistisempi kuva "hereronormille valtaväestölle" muodostunee oman pojan, tyttären, serkunkumminkaiman, koulukaverin, armeijakaverin kuuluessa johonkin vähemmistöön, eli juuri siitä omasta lähipiiristä.
Itse en puhuisi homokuvan vääristymisestä, minusta julkisuudessa työkseen esiintyvien homojen otanta on ihan kattava, tosin oma listani ulottuu hieman laajemmalle kuin itseäni jollain tavalla häiritseviin ilmiöihin. Uskoakseni suurin osa ihmisistä, ja ne joilla ei ole ongelmaa esimerkiksi seksuaalisuuden eri ilmentymien kanssa, eivät muodosta käsityksiään julkisuuden henkilöiden kautta.
"Suurelle osalle suomalaisistakin homo on vielä lähinnä tyyppiä Cristal Snow, Conchita Wurst, huulihottis, Teuvo Loman, Jari Sillanpää, Jorma Uotinen, Antti Tuisku, Niko Saarinen..."
Näissä tyypeissä ei sinänsä vikaa ole, eri asia on miten heihin sitten suhtautuu...
"Uskoakseni suurin osa ihmisistä, ja ne joilla ei ole ongelmaa esimerkiksi seksuaalisuuden eri ilmentymien kanssa, eivät muodosta käsityksiään julkisuuden henkilöiden kautta."
Itse pidän epätodennäköisenä, etteikö media vaikuttaisi sellaisen ihmisen käsitykseen homosta, joka ei ole "tavishomoa" arjessaan havainnoinut.
"Näissä tyypeissä ei sinänsä vikaa ole, eri asia on miten heihin sitten suhtautuu..."
Vioista ei kukaan ole puhunut. Yksipuolisuudesta kyllä.
Tavallaan käsillään olevasta monensuuntaisesta vinoumasta yksi merkki on se, että teeveen huulihottis voi toistella "miehen piitää olla mies!", mutta jos saman asian ilmaisee vaikkapa jonkin nuorisojärjestön edustaja, niin siihen reagoidaan nopealla aikataululla.
Mutta ilmeisesti monella muulla ei tämänsuuntaisia huomioita vain ole.
Jos kaiken maailman huulihottisten aivoipieruista alettaisiin nostaa meteliä ei muuta ehtisi tekemäänkään. Poliittinen nuorisojärjestö on vähän eri asia, he kun mielivät tuleviksi päättäjiksi tähän yhteiskuntaan.
Se huulihottis oli dorkan Hottis-ohjelman sympaattisin henkilö, vaikka hassu ja ristiriitainen tapaus olikin. Jos Hottis-Juha treenaisi punttisalilla ja heittäisi naiselliset kotkotukset ja huulitäytteet menemään, hän olisi oikeasti kiinnostava tapaus, mutta en mollaa häntä tuollalsenakaan.
Huulihottiksen tv-esiintyminen ja nuorisojärjestön kampanja ovat toki allegorioita yhteiskunnastamme. Vastaavaa ajattelua ja käyttäytymistä löytyy joka kolkasta. Ja reaktiot vaihtelevat mielenkiintoisella tavalla.
Noh, kaikki homot nyt eivät millään voi olla Suomen Kansallisbaletin johtajajia, tarvitaan niitä rivitanssioitakin...? Yesmanin lista lienee ihan tarkoituksellisesti yksipuolinen (?), toki julkisuudessa esiintyy muunlaisiakin sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Eri asia ketä sieltä julkisuudesta poimii ja miksi.
"Tavallaan käsillään olevasta monensuuntaisesta vinoumasta yksi merkki on se, että teeveen huulihottis voi toistella "miehen piitää olla mies!", mutta jos saman asian ilmaisee vaikkapa jonkin nuorisojärjestön edustaja, niin siihen reagoidaan nopealla aikataululla."
- Ero taitaa olla siinä, että tämä sinun "huulihottiksesi" ei edusta mitään yhtenäistä ryhmää, pelkästään itseään, miesmakuaan kenties ja omia mielipiteitään pyrkimättä vaikuttamaan yleiseen keskusteluun?
Pentti Holappa, Jorma Hentilä, Elias Koskimies, Manne Maalismaa, Reijo Paananen, Christian Sandström, Jaakko Selin, Toivola, se toinen Tynkkynen...
Mielestäni tavalla tai toisella julkisuudessa esiintyvistä homoista saa aika laajan ja oikean kuvan millaisia homot ovat. Jostain syystä halutaan kesakittyä itseä häritseviin ilmiöihin. Miksi? Ja onko lesboilla samanlaista imago-ongelmaa? Pilaavatko julkisuuden militantit telaketjufemakkolesbot tavislesbojen sukujuhliin osallistumisen?
Kyllä kai ongelma on siinä, että feminiinisyys mielletään usein kielteiseksi asiaksi, etenkin silloin kun feminiiniseksi tulkitut ominaisuudet liittyvät mieheen.
Hauskat kotivideot -ohjelman juontajan ja käsikirjoittajan Sampo Marjomaan näkyvyys lienee ihan positiivista? Vai antaako ohjelma kenties vääränlaisen kuvan homoista, kun ohjelman juontaja vetää aina lipat saatuaan rantapallosta päin näköä?
