Onko homoilla kotieläimiä?

  • 1 / 88
  • suvi-missi
  • 10.6.2005 23:39
Mietiskelen tässä, onko homoilla kotieläimiä, ja jos on, ollaanko sitä koira- vaiko kissaihmisiä? Vai sittenkin ihan jotain muuta?
  • 2 / 88
  • marianna
  • 10.6.2005 23:48
Ihme kysymyksenasettelu. Kai meillä hbtl-kansalla nyt on kotieläimiä siinä missä heteroillakin, toiset tykkää ja toiset ei. Itse olen kissaihmisiä.
On ollut kaikenlaista. Kissoja, koiria, kaneja ja viimeiseksi 3 iki-ihanaa hamsteria.

Nykyään on vain Tamagotchi ja siitäkin paristot lopussa... :P
Ei ole vielä, mutta kohta otetaan kissa, ja vähän myöhemmin koira.
Juu kyllä täällä kolmen kollin kopla asustaa, joskin kaksi on kaksi jalkaista. Pennusta asti tuo mustavalkoinen katti on ollut kuvioissa, eli syksystä 03.
  • 7 / 88
  • suvi-missi
  • 11.6.2005 21:31
No niin arvelinkin... mites me nyt siinäkään suhteessa erottaisiin valtaväylästä. Itselläni on aina ollut koira tai useampia ja tunnen monia eläinrakkaita vinokkaita.
Höh, minusta homoilla on useammin kotieläimiä kuin heteroilla...
Meillä kolme koiraa ja yksi rescuekissa.
Airedalenterrierin pentu Jack 5 kk, eli Jakke eli Jaksu-muksu, eli Jakkeli kakkeli, eli hauva-vauva, eli jne.....jo kolmas Airis.
Pikku- lapset on niin ihania!!! Tarkoitan nyt todellakin karvaisia otuksia :). Mikäli kissa- tai koirakuume yllättää, muistakaa käydä vilkaisemassahttp://www.pelastetaankoirat.com. Sieltä löytyy ihania, mutta kaltoin kohdeltuja hauvoja ja kissoja! Ihmiset on niin julmia!
Ei voi olla ihmettelemättä kysymyksenasettelua. No, vastataan nyt kuitenkin. On. Kissoja 2 kpl. Äiti & poika. 13v. ja 10v. Hansu ja Mökö.
Hei,

miul dobberi-narttu melkein 5v jo. ja edelleeen yhtä eloisa ja ärhäkkä kuin teininä. Sanoisin että itepäinen pässi ja aika Viiviö.

Ps kysymyksenasetteluun olis tietty riittänyt kysyä onko kotieläimiä? mut kyl silti jotkut ottaa liian vakavasti sanon minä.
Inhoan kissoja ja koiria (ja lapsia), kun niistä ei tule muuta kuin sotkua. Reptiles rules!
Meillä oli Fretti-poika, nukkui kuitenkin pois tammikuussa luonnollisen vanhuuden viemänä.

Tuskin tulee uuttä, ehkä jotain helppohoitoisempaa - akvaario tms :-)
Mulla on nyt kesäkissa! Äitini loman ajan saan palvoa kissaa taas minäkin. Se on täälläkin kuin kotonaan.
Kyllähän tästäkin torpasta elukoita löytyy. Tällä hetkellä yksi koira ja kani, kuukauden päästä myös toinen koira.
Oma heppa lopetettiin viime syksynä, mutta onpahan noita vielä tallillinen (melkein-omia ;) ).

Enempi oon koira- kuin kissaihminen, johtuu siitäkin että kissoille olen allerginen.

-Smurfi
Toinen kissa on tulossa... Pientä maailma pelastamista osaltani, sillä kissa tulee Tallinnasta, paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Jos jotakuta tällainen maailman parantaminen kiinnostaa, voi laittaa postia tuolta käyntikortin kautta. Annan yhteystiedot Suomessa...
Niin sitä voi parissa viikossa tottua mirriin, että asunto tuntuu kumman tyhjältä ilman sitä. Ei ole kesäkissa enää vaativana ja valppaana ovella vastassa, vaan palautettu varsinaiseen kotiinsa. Hassua sitten missä se oikeastaan mahtaa olla? Mä olen kuitenkin ainoa, joka sitä saa harjata ja jonka kädestä se syö - vahvasti se on ehdollistunut aikoinaan.
Olen ollut aina sitä mieltä, että ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä mutta on olemassa tyhmiä vastauksia. Mariannen reaktio vahvisti taas tätä uskomusta. Eikö nämä keskustelupalstat ole sitä varten, että ihmiset saavat avata juttua melkeinpä mistä asiasta vain? Mahtaa olla kivaa, kun sitten suurin osa vastauksista ei ole asiallisia vaan tyyliin "vitun urpo....". Minusta kaikilla on oikeus avata haluamiaan keskusteluja. Jos ei kykene muuta kuin mollaamaan tai vittuilemaan niin eikö olisi parempi pysyä erossa näppiksestä?

Mitä itse asiaan tulee, olen huomannut, että perinteisestä lemmikkiasetelmasta kissa-koira, homot ovat kallistuneet erittäin paljon kissoihin. Itse kun olen taas sellainen, joka tykkää enemmän koirista.
"Mariannen reaktio vahvisti taas tätä uskomusta. Eikö nämä keskustelupalstat ole sitä varten, että ihmiset saavat avata juttua melkeinpä mistä asiasta vain?"

Joo, myönnän vastanneeni vähän liian kärkkäästi. Olin tuona päivänä hieman huonolla tuulella, kun olin kuullut negatiivista yleistystä omaan suuntautumiseeni liittyen. Sillä hetkellä siis ärsytti kaikki vähänkin yleistävät kysymykset.

"Mahtaa olla kivaa, kun sitten suurin osa vastauksista ei ole asiallisia vaan tyyliin "vitun urpo....". "

Tuollaista kielenkäyttöä en ole täällä käyttänyt, enkä käytä. Ja ihan asiallisia vastauksiahan suvi-missi on saanut.
Juu no...Kysymyksenasettelu oli hieman provosoiva..Nelikymppisenä olen kyllä jo nähnyt että homoilla on kotielämiä aivan siinä missä hetskuillakin. Tykkään vaan herättää keskustelua, eikä tämä nyt ole aiheista vakavimpia? Itse olen sitä mieltä, että kotieläimet tuovat paljon lisää kotielämään, myös sitä paljon puhuttua vastuuta.
Jos vaan olis tilaa. niin lemmikkilauma olis jotain Nooan arkin luokkaa :)
Nytten löytyy kisumisuja.
Mennyt aikamuoto on nyt sitten se oikea. Kisu on kuollut. Jälleen yksi muistutus siitä, että luopuminen on osa elämää.
Ei ole lemmikkejä koska olen niin allerginen. Kohtuullisen tylsä tilanne eläinrakkaalle ihmiselle. Jos joskus tulevaisuudessa kehittävät riittävän tehokkaat lääkkeet hankin joko koiran tai kissan päiviä piristämään.
- 8 papukaija
- 2 käärmettä
- 1 chilentarantula

kisuli ja preeriakoirat sijoituksessa tilan ahtauden takia...
Ihanan ihana vehnäterieri viihdyttää kotona, tietenkin uros! Aikaisemmin oli narttu mutta emme tulleet kunnolla juttuun...
Omenapuuronpunaisen vehnäterrierin ottaisin minäkin, jos koirista tykkäisin. Siis enemmän kuin kissoista :). Kissaihminen kun olen, niin musta, hiirenharmaa tai punainen maatiaiskissa olis mun makuuni. Nykyään oon allerginen kissalle, joten ikävä kyllä, en voi kissoja pitää. Jos voisin, ottaisin kollin. Nartut on nössöjä ; )
  • 34 / 88
  • Molempiparempi
  • 4.10.2005 23:28
Eikös jollakin homoparilla ollut aikoinaan minisika?

Jos vuokrasopimukseni ja allergiani sallisivat, harkitsisin vakavasti papukaijaa, sellaista isoa jonka voi opettaa puhumaan. Toisaalta olen niin paljoa poissa kotoa, että minkään sosiaalisen lemmikin ottaminen olisi rikos eläintä kohtaan, joten ehkä vain hyvä etten voi. Akvaariota olen viimeaikoina vakavissaan harkinnut, jopa niin pitkälle että kävin jokunen viikko sitten tyhjentämässä kirjaston akvaariokirjahyllyn. Seuraavaksi pitää varmaan kysyä vuokranantajalta laskeeko hän kalat lemmikeiksi...
Pieni, musta toyvillakoiranarttu osallistuu kanssani keskusteluun:).

Tällä hetkellä ei ole muita kotieläimiä, mutta matelijoita olen aiemmin harrastanut: 2 kameleonttia ja karoliinananolislisko. Jokainen herpetomaani tietää, että niiden myötä jääkaappi, pöydänkulmat jne täyttyvät muista vähän pienemmistä ötököistä (=heinäsirkkojen, toukkien jne kasvattamista ruokaeläimiksi...). Eipähän ainakaan araknofobia enää vaivaa tätä prinsessaa:).
Ettekö te nyt tiedä, että kaikilla lesboilla on rotta ja homoilla gerbiili, homoimmilla jopa kaksi.
Gerbiilit yleensä kuolee väkivaltaisesti tai vähintäänkin kivuliaasti syöpään tai johonkin muuhun mukavaan.
Klassinen tapaus on, että päästetään vekkulit vapaaksi juoksentelemaan ja sitten epähuomiossa astutaan päälle.

Pienenä meillä kotona on ollut paljon kissoja, mutta ulkona viihtyvinä ne tahtoi loikkia autojen ja mootorikelkkojen alle. Not very nice.
Akvaario kokeilu päättyi sameasti ja seeprapeipot lensi taivaan tuuliin, mutta ei takaisin.
Ak, kuulostaa siltä, että sinun olisi parasta tyytyä huonekasveihin tai sellaiseen japanilaiseen elektroniseen lemmikkiin.
Mulla aina on ollut ihmisen paras ystävä,koira.Lintuja on myöskin ollut.Lintuja myös joskus haluaisin,kanoja.
Hyvät koiranomistajagayveljet. APUA!

Aiemmin kuvailemani Airedalenterrieri Jack/Jakke on nyt 10 kk vanha, ja on päättänyt ryhtyä sylikoiraksi.
Aikaisemmin ei sitä tehnyt, silloin kun se olisi ollut koiran koon kannalta mahdollista... Kiehnäsi vain jaloissa.
Nyt on ongelmana vaan se, että Jack painaa 25 kiloa, on saksanpaimenkoiran kokoinen, ja hänellä on HYVIN luiset ja terävät kyynärpäät.
^^Pete, olen laittanut sulle koira-aiheista sähköpostia! :-)
Niin ja mulla on tällähetkellä 2 tanskandoggia ja 2 kissaa...
Pete, pitkällä pinnalla ja päättäväisyydellä Ei-sana vain tutuksi koiruudelle. Johdonmukaisuus on A ja O koiran kanssa, kun sille on tarkoitus opettaa ettei syliin tulla niin sinne sitten Ei myöskään tulla, ei edes välillä - koira ei osaa ajatella loogisesti sitä milloin se sitten siasi syliin tulla.:)

Meilläkään ei ole koiralla syliin asiaa, paitsi kutsusta, eli syliin tuleminen on meidän koiralle tavallaan kuin käsky, sitä totellaan ja kun niin sanotaan niin siten niin myös toimitaan.:D
Näin meillä siis koira on oppinut, että syliin tullaan vain pyydettäessä ja muulloin ei ole siihen asiaa, ei minkään näköistä!:)

Paljon palkkaa, leikkimistä ja kehuja, nameja ym. vesselille aina kun tottelee tätä "ei" käskyä, tai mitä käskyä nyt kieltämiseen aiottekaan käyttää.:)
Mun Viivi saa aina tulla mun syliin, jos se niin haluaa. Viivi on mun paras ystävä ja totta kai mä kohtelen sitä sillä tavalla, että en sitä koskaan torju, kun kerran olen sen sellaiseksi kasvattanut. On muuten niin sosiaalinen ja hellyyttävä, että en voi sitä kieltää paitsi joskus harvoin. Sitä paitsi miksi toimisin toisin.

Kia
  • 48 / 88
  • HyväHaltiatar
  • 4.12.2005 0:22
Pari mirriä pyörii nurkissa, söpöjä pieniä karvapalleropetoja.
Meillä on tällä hetkellä neljä kania ja yksi koira. Kaksi nuorinta kania ovat pahimmassa murrosiässään, joten tahtojen taistelua käydään päivittäin, varsinkin pojan kanssa. On kyllä tosi sosiaalinen ja vilkas, eikä mitenkään pahantahtoinen, mutta kun temperamenttia omaa tahtoa on vaikka muille jakaa. Tätä kirjoittaessa kolistelee pitkin seiniä ottaessaan spurtteja.
Kotieläimiä kyllä löytyy!

Parhaillaan nurkkiani nuuskuttelemassa on (yhtäaikaa) ollut 2 koiraa, 5 kissaa, 2 kania, 2 rottaa ja lintu. Noista osa oli rescue-tapauksia, joille etsiskelin uusia koteja.
Kisu löytyy. Mutta muitakin eläimiä voisi harkita - joskus... Pörröset veitikat on niin ihania.
Minun elämääni pientä piristystä tuo 9-vuotias Lotta-niminen pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira. Lottaa ulkoiluttaessa on aina huvittavaa kun kaikki vastaantulijat luulevat tätä pikku vipeltäjää pennuksi kun se hyppii ja pyörii jalkojen ympärillä kerjäten huomiota.
Jatkoa aiempaan: kasvatimme eläintarhaamme muutama viikko sitten nyt noin kolmikuisella koiranpennulla. Pelastettu huonoista oloista ja nyt ainakin näyttäisi, että riittävän aikaisin. Tosi reipas ja seurallinen tämäkin uusi perheenjäsen.:) Tosin myös tehokas tuholainen, mutta niinhän pennut yleensä.
Päivitetääs meidänkin tilannetta.
Neljäs koira tuli viime kesänä ja kissakin voi edelleen hyvin :)
Huomenna näyttelyihin, ulkokehä eikä pakkastakaan kuin parikyt-astetta. Kiva harrastus!
No päivityksiä sitten täältäkin. Aiemmin: "4 kissaa ja koira... enemmänkin ois jos ois varaa pitää."
Nyt on sitten viides kissa, jolla on erittäin mielikuvituksellinen nimi: Katti. Katti on 5 v. persialainen tyttökisu joka pelastetiin piikiltä.
No tottahan toki eläimiä löytyy! Itselläni on kolme koiraa ja kissa. Myöskin kesyrottia on ollut nelisen kipaletta.
Meillä on kaksi marsua. Adoptoimme heidät muutama kuukausi sitten. :)
Koiria ja kääpiöhamstereita mulla on.Koiraihmiseksi itteni miellän ja aivan erityisesti amerikancockeri-ihmiseksi.
Conan O'Brian -showssahan olis vastikään vitsi jossa esiteltiin lehti-ilmoitus, jossa myytiin hintaan 49 dollaria kissanvuode johon mahtui monta kissaa. Vitsi jatkui "tai sitten voimme soittaa yhdeksällä dollarilla vanhemillesi ja sanoa suoraan että olet lesbo".

So true...
Tekis mieli eläintä siis sellaista pientä karvaista.... mut puoliso on allerginen kaikelle pölylle.......saatanan lepakko :D No onneks on kaloja. Todennäköisesti hoidan niitä hyvin kun kaikki ovat jo vanhempia kuin kirjat sanovat et niiden pitäisi olla:P
Meiltä löytyy 6 rescue koiraa, kaks kissaa, kolme marsua ja kaks kania..=D
Kissa, koira(vanhemmilla), käärme, sekalainen kasa hämähäkkieläimiä, skorppioneja, lukkeja, tarantelloja... Plus etanoita, torakkafarmi, koppiksia, plus muita selkärangattomia.
Eiks monesti mies oo jo aikamoinen eläin.

jos mul olis matkijalintu opettaisin sille heti sanan: "homottaa!" sitten " huutattaa", "panettaa". sen jälkeen sitä lintua ei kukaan huolis.
Talla hetkella on minulla kotona vian villielaimia. Yksi gekko pysyvasti katon rajassa. Sohvan alla elelee muutama myrkyllinen jattilaiskokoinen tuhatjalkainen. Pari paivaa sitten tuli mustarotta vierailulle - se sai kylla akkilahdon luudan jahtaamana =)
Ei ole yhtään elukkaa. Ei ole ollut, eikä tule luultavasti koskaan olemaankaan. Allergia puhkes nimittäin jo 6 vuotiaana. Lääkärin mukaan lemmikkejä, karvoja, hilsettä ja pölyä tulee välttää. Huvittavinta siinä allergiatestissä oli se, että olin peräti allerginen hevosille, joiden kanssa en ollut ainakaan sen ikäsenä ollut tekemisissä.
Meillä on kaksi kania; toinen tyttöystävän mukana tullut, toinen minun, marsu (minun mukana tullut). Päälle viikko sitten haettiin yhteinen koiranpentu ja sitten toisinaan vieraana on tyttöystävän koirapappa, joka tosin asuu tällä hetkellä hänen äitinsä luona. Jokaista eläintä kuitenkin rakastetaan kuin olisi omamme ja melkein onkin, onhan ne niin kauan maisemissa olleet kuin mekin ollaan pyöritty yhdessä :-)
Lesboilla on jostain syystä usein kissoja. Itellä kylläkin koira, joka asustaa vanhempien luona lapsuudenkodissa.
Minulla on nelivuotias kisu :3 Tai kisulla on minut. Sanovat, että kissat kiintyvät paikkaan eivätkä ihmisiin, mutta tuntuu kyllä siltä, että ajattelevat ihmisten olevan täällä ihan vaan sen takia, että voivat heitä passata.
Nykyisellään nurkissamme pyörii kolme kissaa ja yksi kani. Kanille pitäisi ottaa toinen seuraksi, kunhan poika on ensin leikattu. Kissapojat ovat maatiaisia, nuorin on neiti cornish rex. Vanhin eläimemme täyttää toukokuussa kaksi vuotta, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.
Me ollaan menty lapi jo viisi kissaa 30 vuoden aikana, nyt on jaljella kaksi meidan" lapsia".
Pian seitsemän vuotta täyttävä Paavo - kollimme sai kaverin. Maatiaiskolli "Elvis" tuli taloon hieman yllättäen. Kälyn ja anopin lahjana valmistuneelle puolisolleni. Olimme toki aikaisemmin puhuneet toisen kissan hankinnasta, mutta emme olleet ehtineet vielä kovin aktiivisesti etsiä sellaista. Pirteä vekkuli tuo pikkukolli. Paavokin on parissa päivässä hyväksynyt tulokkaan laumaan...
  • 80 / 88
  • Olli Stålström
  • 25.7.2010 9:38
Nimitän puolisoani Kannelmäen Koiraksi ja hän nimittää minua Karhuksi. Olemme siis toinen toistemme kotieläimiä :)
Kissoja on vuosien mittaan ollut 7 yksilöä. Tällä hetkellä ei ole lemmikkejä, mutta kissan saattaisin ottaa, ellei miesystävä olisi allerginen ja ellen joutuisi toisinaan reissaamaan työn puolesta.
minulta löytyy 3 kissaa, vanhin neljä vuotias ja nuorin täyttää vuoden lokakuussa :)
Tällä biseksuaalilla ei ole kotieläimiä, eikä tule !!

Ihmisten tulisi satsata hellyyteen ja tunteiden osoittamiseen kanssaihmisilleen, ei korvikkeille eli kotieläimille.

Kotieläimistä on lähinnä haittaa. Esim. koirissa on kolme vikaa:

a) Virtsa
b) Uloste
c) Räksytys
Hm, täsmälleen nuo samat haitat ovat myös ihmisissä. Lisäksi vielä lukematon määrä muita, joita koirissa ei ole.
Niinpä niin, samat haitat ne löytyy meistä ihmisistäkin. Eläin vaan ei osaa olla raaka ja julma niin kuin ihminen toiselle. Pikemminkin niin, että jos jokainen meistä ottaisi mallia eläimistä ja kohtelisi toisiaan sillä tavoin säästyttäisiin paljolta. Eläin on pahana puolustaessaan itseään tai omaansa, se ei näe tarvetta ylimääräiseen rähinöintiin ilman syytä.
indie: "Niinpä niin, samat haitat ne löytyy meistä ihmisistäkin. Eläin vaan ei osaa olla raaka ja julma niin kuin ihminen toiselle."

Voi, kyllä ne osaavat. Sukulaisella oli päässyt orava sisään jotain kautta taloon, mutta kissoilta kurre ei päässyt pakoon. Ne raatelivat kurren niin, että sukulaisen palatessa kotiin eteisestä löytyi osa häntää, katkottu pää kettiönlattialta ja takajalat läheltä vessaa. Ilmeisesti kissat vain leikittelivät kurrella, koska mitään ei oltu syöty, eli kovin ovat tuhlailevaisia, jos keskimääräiseltä vihreältä kysytään.

Monille ihmisille tulee järkytyksenä, kuinka viettien vietävissä jalostetut kotilemmikit ovat puhumattakaan villeistä vastineista. Valitettavasti asenteet kuvaa hyvin sitä, kuinka vieraantuneita suomalaiset ovat luonnosta. Luonto ei ole mikään romanttinen harmonian tyyssija, kuten eräät vihreät sitä kauniisti kuvaavat. Asenteet ovat selvää 1800-luvun rousseaulaista aateperintöä, mistä myös ludditismi ja viha teknologiaa ja tieteitä kohtaan kumpuaa. Oikeasti luonto on täynnä saalistamista, loisimista, kilpailua... Monet luonnontieteilijät ovat tuosta syystä vähän jos ollenkaan hengellisiä.

Ihmisten pitäisi olla pikemminkin tyytyväisiä siitä, että olemassaolomme ei ole enää riippuvainen noista seikoista. Emme ole niinkään vieraantuneet kuin turvassa luonnolta.
3 rottaa, 2 degua (torvimyyrä) ja syyrialainen hamsteri.. enempää ei yksiöön valitettavasti mahdu ;)
Tässä olisi yksi tarina lemmikkieläimestä, jolla ei ollut oikeanlaista kotia.
Joku kavioeläimistä pitävä nimittäin hankki lemmikkieläimekseen hevosen, ja kaiken lisäksi kerrostaloasuntoon. Kävi ilmi, että kerrostaloasunnossa oli pidetty hevosta varsasta asti. Kun hevonen oli kasvanut suuremmaksi, sitä ei saatu enää kuljetettua talon rappusia pitkin ulkoilemaan, ja se oli jäänyt huoneistoon.
-Kai sitä ihan olohuoneessa pidettiin. Alussa sitä oli myös ulkoilutettu, myöhemmin se pääsi vain parvekkeelle, kertoi Isännöintiliiton lakimies.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/hevonen-kasvoi-kerrostaloasunnossa/art-1288451183938.html