Olen joskus ollut seuraamassa Tamin "hengenvalamisluentoa". Oma mielipiteeni on, että luennotsija luokittelee aika surutta ihmisiä omien lopulta aika lokeroivien ja yksisilmäisten ennakkoasenteidensa perusteella.
Tuon valossa yhtäläisyysmerkki homojen ja "pikku hiirulaisten" välillä ei niin yllätä.
Niin kauan, kun asioista ei tiedetä, niin henkilökohtaisille käsityksille on tilaa.
Ei tiedetä, kuinka moni homo pelaa milläkin tasolla lätkää.
Ei tiedetä, ovatko lätkää pelaavat homot lajissaan yhtä tehokkaita kuin muut.
Ylipäätään ei tiedetä, ovatko homomiehet enemmän hiiriä kuin miehiä.
Luulen, että arkiotanta on yhä vino: "maskuliiiniset" (normatiiviset? Mikä olisi neutraali, paheksuntaa herättämätön termi, jotta päästään keskustelemaan asioista sen sijaan että törmätään arvoasteikkoihin?) homot ovat suuremmalla todennäköisyydellä huomaamattomia tai kaapissa ja jäävät siten horisontin taa. Ja tämä ruokkii esim. hiirikäsityksiä. Tai sitten on niin, että "tavishomot" ovat oikeasti vähemmistöä. Vaikea uskoa tätäkään.
Luulen asioiden voivan muuttua lyhyessäkin ajassa. Siitä on viitteitäkin ulostulojen valossa. Mutta kyllä taitaa tulla lisäpaineita näille keihäänkärjille. Toimivat he sitten kumpaan suuntaan tahansa. Tällaiset miehet eivät välttämättä välittäisi olla yleisesti esillä/esimerkkeinä. Johon heitä sitten pusketaan. Kovin epäreilu yhtälö kaiken kaikkiaan.
Tammisen lausahdus voi kertoa siitä, ettei hän hahmota asioiden tilan epäreiluutta.
Tosin, voihan olla, että Tammisen mielestä räiskyvä draamaqueen pukkarissa on vähemmän hiiri, kuin hiljaa kärsivä kaappi. Ken tietää?
Kyllähän Tami tuossa ihan oikeaan osui sillä moni meistä on "hiirulaisia" -jos ei ulkoisesti niin sitten sisäisesti. Ja usea haluaisi olla sitä fyysisesti. Ei siinä mitään pahaa ole. Kokemukseni mukaan muuten bimiehet ovat maskuliinisempia useammin kuin homot, ehkä jopa korostetusti.
Niin, mistä meteli? Tamihan ei väittänyt etteikö jääkiekkoa pelaisi tai voisi pelata joku homokin, ehkä pelaakin. Ainakin bi. Mutta toivottavasti hetskukollegat eivät pukukopissa tuosta ahdistu, onhan se heidän kannaltaan vähän kuin näytillä oloa ts. kuin naisten kanssa alasti samassa tilassa :D Sikäli ihan ymmärrettävää jos joku pelaaja siitä ottaa nokkiinsa tai se esim. häiritsee hänen keskittymistään. Yleisölle asialla ei pitäisi olla merkitystä.
Tami väitti, ettei Liigassa asiaan liittyvää ongelmaa ole, koska ei koe näin olevan, koska hänen mukaansa jääkiekkopiireissä ei ole homoja. Tuo asenne ei ole hyvä; ongelmaan ei tartuta, koska ei sitä ei tunnusteta.
PS. Moni heteroistakin on hiirulaisia. Ei ole syytä laittaa hiirulaisuuden ja homouden välille yhtäläisyysmerkkiä.
Veikkaan herra Tammisen yrittäneen vetää värikästä puhetapaansa mukaan omiin havaintoihinsa tai havaintojen puutteeseen, mistä seurauksena tämä. En sano, että on "aikakautensa lapsi", koska häntä pari vuotta vanhempi Alpo "Ape" Suhonen on hyvinkin aktiivisesti perillä yhdenvertaisuuskuvioissa.
Suomalaisen jääkiekon kannalta on tietysti ikävä juttu, jos vielä kiihtyvässä alamäessäkin kiistetään tosiasoiden olemassaolo. Liiga on etääntynyt urheilusta niin pitkälle bisneksen puolelle, että siellä ei puhuta pelkästään henkilöstön kohtelusta, vaan myös asiakkaiden kohtelusta. Tältä osin segmenttimarkkinointi on vieras käsite. Mutta eipä ylimielisyys, menneisyyteen jämähtäminen tai silmien ummistaminen oli rikollista, vaikka omaan nilkkaan se myöhemmin vielä osuukin.
Vaikka katsojaluvut ovat tulossa mäkeen (eräskin seura täyttää katsomoita tätä kirjoittaessa jo toisella ilmaislippukampanjalla kolmen pelin sisällä) ja veikkaan tämän kauden olevan taloudellisesti ja kiinnostavuudellisesti alamäen alku, niin näissä asioissa voisi miettiä myös pelaajien asemaa ihmisinä ja työntekijöinä. Hipoo mielipuolisuutta ajatella, että "ei meidän alalla ole sellaisia" tai "asiaan reagoidaan sitten, jos tulee tarvetta". Mitä liigapuolen käytäntötapoja tunnen, niin siellä ei osata reagoida, vaikka kaataisi ämpärillisen kiehuvaa vettä nivusille. Toisaalta, näiden juttujen käsittely on 2000-luvun ja varsinkin 2010-luvun juttu. Jos tuote on 1990-lukua, niin vaikea siltä on edellyttää nykyaikaisempaa otetta.
Eniten olen huolissani siitä, että ilmeisesti mitään kunnollista varautumista ei ole tehty varalle, kun joku pelaaja joko tulee kaapista tai kaapin ovi revitään saranoiltaan. Voisimme tietysti teeskennellä, että 500 ihmisen joukossa kaikki vetää Kinseyn skaalan nollat, mutta ketä sillä nyt voisi huijata? Ja kun tavalla tai toisella tuo homma tulee hajoamaan, niin sen varalle olisi ihan fiksua miettiä toimintatapoja. Vaikka peräti etukäteen.
"Mutta toivottavasti hetskukollegat eivät pukukopissa tuosta ahdistu, onhan se heidän kannaltaan vähän kuin näytillä oloa"
Pukukopissa olemisesta jos ahdistuu, niin voidaan taas palata siihen hiirulainen-käsitteeseen henkisellä puolella niiden ahdistuvien henkilöiden kohdalla.
"Ei ole syytä laittaa hiirulaisuuden ja homouden välille yhtäläisyysmerkkiä."
Tästähän lienee lopulta kyse. Sitä yhtäläisyysmerkkiä on paha purkaakaan, niin kauan kuin ei tiedetä, miten asiat todellisuudessa makaavat. Ylläoleva lause on pukkareiden todellisuuteen nähden aivan yhtä validi kuin Tammisenkin.
Nyt vain pitäisi todistaa toisin. Mites alotetaan?
Minusta väkivalta keskustelun työkaluna ei ole perusteltua.
Vaan, itse asiaan...
Keskustelu on päivän mittaan vellonut sosiaalisessa mediassa ja nettijulkaisut ovat pitäneet asiaa suuresti esillä. Itse arvelen Tammisen joutuneen ehkä elämässään ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa hän ei enää hallitsekaan julkisuutta, eikä hänen ympärillä käytävä keskustelu päätykään vain tahtomalla.
Tamminen on ehtinyt kiistää sanomisiaan ja todeta sanojaan vääristellyn sekä irroitetun asiayhteydestään. Hän sanoo, ettei "pikku hirulaisilla" viitannut kenenkään seksuaaliseen homouteen tai heterouteen. Sen sijaan hän toteaa http://veikkaajat.com/juhani-tamminen-homokeskustelusta-sanomani-on-vaaristetty-taydellisesti/ -sivustolla, että "jääkiekko on äärimmäisen maskuliininen ja fyysinen peli, jossa pikku hiirulaisen fyysinen presenssi ei riitä huipulle". Tamminen myös haukkuu asian sosiaalisessa mediassa esiin nostamansa keskustelun vetäjän. Tammisen mielestä keskustelu olisi pitänyt käydä paneelikeskustelussa, eikä jälkikäteen sosiaalisessa mediassa. Tamminen ilmoittaa, ettei halua kommentoida aihetta enempää. YleX-radiokanavalle hän totesi, että "Sitä debattia on täysin turha jatkaa".
Asian sosiaaliseen mediaan nostanut muusikko-näyttelijä Roope Salminen puolestaan sanoo http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2014091818673216_jk.shtml -sivustolla, että Tamminen todellakin vastasi hänen esittämäänsä kysymykseen siten kuin hän kirjoitti Facebookissa. Tammisen väitettä siitä, että hiirulaiskommentti olisi irroitettu asiayhteydestään, Salminen pitää outona. Hän pitää mahdollisena, että Tamminen on voinut tarkoittaa jotain muuta, mutta pitää selvänä kokonaisuuden kuulostamista siltä, että Tamminen sanoo "homoseksuaalia ei ole, koska hiirulaiset eivät pärjää". Salmisen mukaan Tammisen käyttämä retoriikka aran aiheen kohdalla johtaa siihen, että jonkunlaisen vastuun joutuu sanoistaan kantamaan.
Iltalehden mukaan toinen panelisti on vahvistanut Salmisen käsityksen tapahtumista. Salmisen mukaan paneelikeskustelu myös tallennettiin, ja hän arvelee, että se julkaistaan editoinnin jälkeen.
Keskustelu on päivän mittaan mennyt siihen, että mitä Tamminen sanoi ja mitä ei. Olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös sitä, että miksi tällaisia lausumia ylipäänsä tulee. Mikä jääkiekkoympyröissä on sellaista, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä jääkiekko on vaikea saada mahtumaan samalle kartalle?
Salminen arvelee Iltalehdessä, ettei Tamminen tarkoittanut sanojaan solvaukseksi, vaan arvelee Tammisen ehkä vilpittömästi uskovan siten kuin sanoi. Salminen haluaisikin puuttua kielteiseen stereotypiaan, että homoseksuaalit ovat niin feminiinisiä, etteivät urheilussa välttämättä pärjäisi. Salminen sano Iltalehdelle, että kyseinen stereotypia on paljon yleisempi kuin Juhani Tammisen suusta kuultu. Salminen myös korostaa arvostavansa Tammisen saavutuksia, ja ettei halunnut hyökätä Tammista kohtaan tai synnyttää ajojahtia.
http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/liigapelaajien-edustaja-macho-kulttuuri-estaa-osaltaan-kaapista-ulos-tulon -sivustolla puolestaan Suomessa pelaavien kiekkoammattilaisten järjestön, eli myös Liigan pelaajia edustavan Suomen Jääkiekkoilijat ry:n (eli pelaajayhdistyksen) toiminnanjohtaja Jarmo Saarela kertoo, että joukkueissa on tilaa kaikenlaisille seksuaalisille suuntautumisille. Hän puolestaan arvelee, että pelaajien joukossa on myös todennäköisesti eri tavalla seksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä.
Saarela uskoo, että jääkiekkopiireissä homous kätketään "miehisten perinteiden" ja macho-kulttuurin vuoksi. Taustalla on hänen mukaansa leimautumisen pelkoa ja ajatus siitä, että kaikki eivät tätä asiaa ehkä hyväksyisi. Ainakin itse arvelen, että juuri kaikenlainen leimautumisen pelko pitää ihmisiä kaapeissa myös kaukana kiekkokaukaloista.
Saarela kertoo, että aihepiiristä on yhdistyksessä keskusteltu, ja homot ovat ihan tasavertaisia jääkiekkoilijoita siinä missä kaikki muutkin. Saarelan mukaan asian jatkuva esiin nostaminen urheilun yhteydessä voi vaikeuttaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien elämää. Hänestä on hassua keskustella siitä, kuka tulee ensimmäisenä kaapista ulos. Hän arvelee, että jos aihe ei olisi niin paljon esillä, niin yksilöillä voisi olla helpompi sitten olla oma itsensä.
Tuohon Yesmanin mainitsemaan työsarkaan: Itse ajattelen, että polttavimmat ongelmat ovat muualla kuin aivan huippu-urheilun tasolla, jonne on jo kiivetty kynsin-hampain. Pahinta on siellä, missä lähdetään. Niissä ympyröissä hääräävien aikuisten asenteet: erilaisten paikallisten urheiluseurojen hääräilyjen parissa. Nämä tällaiset lipsautukset "pikku hiirulaisista" ovat pahaa lannoitetta sinne ihan juurille. Sieltä pitäisi alkaa, mutta miten? Sateenkaariystävällisempi joukkueurheilu -keskusteluketjussa ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=14468 ) on vähän sivuttu tätä aihetta.
Tamminen teki kyllä palveluksen: yhä uudelleen paitsioon joutuva aihepiiri nousi esiin. Kun nyt tosiaan päästäisiin puhumaan itse asiasta - aiheesta seksuaalivähemmistöt ja joukkueurheilu - eikä siitä, mitä Tamminen sanoi ja mitä ei.
Väkivalta työkaluna ei tietenkään ole koskaan perusteltua.
Halusin möläytykselläni vain tuoda esiin sen seikan, että kyllä meistä homoistakin taitaa suurin osa olla ihan maskuliinisen oloisia ja niin myös luonnostaan käyttäytyviä raavaita suomalaisia miehiä, jotka tarpeen tullen kyllä voisivat herra Tammisella pyyhkiä kaukalon ja vielä pari penkkiriviäkin puhtaaksi.
P.S. "Bastuklubben" on aivan saatanan hauska. Tunnistan itseni. Skottipuolisonikin tunnistaa väittämänsä mukaan...
"Ei ole syytä laittaa hiirulaisuuden ja homouden välille yhtäläisyysmerkkiä."
Tästähän lienee lopulta kyse. Sitä yhtäläisyysmerkkiä on paha purkaakaan, niin kauan kuin ei tiedetä, miten asiat todellisuudessa makaavat. Ylläoleva lause on pukkareiden todellisuuteen nähden aivan yhtä validi kuin Tammisenkin.
Nyt vain pitäisi todistaa toisin. Mites alotetaan?
Yesman • 18:43
No jos vaikka aloitetaan siitä että uimaripuolen ainoa kaapistatulija Suomessa on 208cm pitkä, harteikas mies. Eikai uimarit ole vähemmän hiirulaisia Tamin mielestä kuin karskit lätkänpelaajat?
"Aurinkokuningas" astui harhaan, alue jota hän ei ilmiselvästi hallitse, hyvä saada myöskin hänelaisiltaan mielipiteitä! Suosittelisin kaukoputken sijaan kiikareita! (toisellekin silmälle)! Hyvää keskustelua se ainakin synnytti, puhdistaa ajatuksia ja näyttää arkisen ajattelun todellisuuden!
En ole koskaan itse homoillut kiekon perässä tai ilman, mutta veikkaan silti että andrenaliinin täyteinen kaksituntinen jäällä, tiukka puristus kepistä, hikiset pukukopit, saippuoidut vartalot, miehekäs halailu hyvin menneen pelin jälkeen ja kosteat illanvietot eivät aina pääty heteronormien vaatimalla tavalla. Ovatko kaikki jääkiekkoilijat siis homoja? Ei välttämättä, mutta eihän tästäkään tilastoja pidetä.
Tamminen astui ilmiselvästi miinaan. Seuraukset hänelle voivat olla hankalia. Hän ei ole varmaankaan tajunnut muutoksia asenteissa suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin tässä valtakunnassa.
Hän ikään kuin nosti tahtomattaan tai vahingossa kissan pöydälle. Se on mielestäni mainio asia. Urheilun luutuneita asenteita on syytä tarkastella julkisesti. Kun tuon aseman omaava henkilö puhuu noin suoraan, siihen on syytä tarttua.
Urheilusanomien jääkiekkotoimittaja Antti Pärnänen kirjoittaa aiheesta mielestäni hyvin kiinnostavasti Ilta-Sanomissa otsikolla "Jääkiekko on kuin Tami - miksi homolausunnot yllättivät?" ( http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/art-1288739986639.html ).
Pärnänen toteaa kirjoituksessa, että urheilua johtavat käytännössä ainoastaan keski-ikäiset suomalaiset miehet - jotka ovat kasvaneet nykyurheilua maskuliinisempaan urheiluun ja nyky-yhteiskuntaa mustavalkoisemmassa yhteiskunnassa. Erilaisuus pelottaa ja sateenkaarivärit ovat jääneet huomiotta. Pärnäsen mukaan Tamminen mahdollisesti kiteytti urheilun suvaitsevaisuuskehityksen nykytilan: sanotaan, että ymmärretään erilaisuutta, mutta vain vaatetettuna. Pärnänen arvelee Tammisen kommenttien synnyttämän yllättyneisyyden ehkä johtuneen siitä, että urheiluihmiset ovat uskotelleet itselleen ja ympäristölleen olevansa nykyään oikein suvaitsevaisia, vaikka eivät ehkä täysin ymmärrä, mitä aito suvaitsevaisuus tarkoittaa.
Tosiaan... Olisiko Tamin julkitullut asenne nyt vihdoin se asia, joka herättää joukkueurheilu & hlbti -keskustelun kunnolla? Toivottavasti.
Mitä enemmän tapahtumasta on tietoja, sen selvemmältä se näyttää. Herra Tamminen ajatteli persoonallisen esitystapansa toimivan asiassa kuin asiassa. Tällä kertaa kuitenkin kostautui, kun ei tiennyt mistä puhui. Ja jonkinlaiseksi hiirulaisen karkuunluikkimiseksi katson yrityksen päättää keskustelu - siis mies, joka elää siitä, että hänestä puhutaan ja että hän on esillä!
Mutta jokainen tällainen tapaus on oikein käytettynä myös mahdollisuus. Jos tämä olisi tapahtunut pari vuotta sitten, urheilupuolen reaktiot olisivat olleet vahvat ja reippaat kuin koomapotilaalla. Nyt on jo jonkinlaista kykyä reagoida, ja mediakin pystyy käymään asiakeskustelua ilman kaiken värittämistä. Olen silti kohtalaisen varma siitä, että jos tämä episodi olisi sattunut suomalaisen jalkapallon puolella, niin laji-ihmisillä olisi ollut nopea ja tyylikäs tapa reagoida, myös organisaatioiden osalta.
Ja Herra Tammiselle voisi antaa ilmaisena imagovinkkinä, että etsii käsiinsä jonkun harvalukuisista kaapista tulleista urheilijoista, käy hänen kanssaan kahvilla (jos urheilija suostuu) juttelemassa asioista ja jos sen seurauksena kokee ahaa-elämyksen, niin kertoo asian julkisesti. Suomalaisen urheilun pitäisi vetää yhteen suuntaan, ja se suunta on eteenpäin.
Tamihan kunnostautui asiassa tosiaan jo helmikuussa Ari-Pekka Liukkosen tullessa kaapista ulos. Iltalehden haastattelussa hän toteaa, että "Hän on viettänyt 48 vuotta urheilun parissa ja sanoo, ettei ole kohdannut uransa aikana yhtäkään homo- tai lesbourheilijaa".
Näkisin, että tuo vähintääkin kertoo, että Tami on kuitenkin aikakautensa vanki. Tuollainen puusilmäisyys tuskin enää voi olla 2000-luvun valmentamisen pohjana, kun jo ihan muussakin johtamisessa korostetaan ihmisen kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Huutamalla johtamisessa ei tuollaista kokonaisvaltaisuutta tarvita.
Tietenkään kotiasiat eivät kuulu työpaikalle (tässä: pukukoppiin), mutta kyllä ne vaan tuppaavat häiritsemään työntekoon keskittymistä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Toki voi olla että huippu-urheilussa ei oikeasti tarvitse ottaa niin täysiä ihmisestä irti että kotiasiat voi kokonaan sivuuttaa.
Jos tähän aiheeseen palaaminen sallitaan vielä hetkiseksi...
Ehkäpä ainoa oikea tapa ottaa selvää homomiesten hiirulaisuudesta jääkiekossa lienee lätkämatsin järjestäminen homot vs. heterot vertaisella tasolla harrastamisen määrän suhteen?
Heteroille harrastamisen määrässä vertaisen homojoukkeen kasaaminen lienee haastavaa, koska homojen "kansakunta" on paljon pienempi ja "lätkää pelaavien homojen kansakunta" entistäkin pienempi?
Mutta että noin niinku periaatteessa.... Koreiden puheiden sijaan...
Huumonen oli panelistina tapahtumassa, jossa Tamminen puhui suulla suuremmalla. Huumonen kirjoittaa, että "harmillista oli asian henkilöityminen, mutta positiivista oli se, että nyt siitä puhutaan".
Tärkein pointti on minun mielestäni tässä: "Se ei riitä, että julistetaan kaikkien olevan tervetulleita urheilun pariin. Sen eteen tulee tehdä töitä seuratoiminnasta aina huippu-urheiluun saakka."
Ylätasolta on varmaan melko turhaa odotella lähiaikoina konkreettisia aloitteita, jotka muuttaisivat urheiluelämän suhtautumista homoihin nykyistä sallivammaksi.
Toisaalta kesän pridemarssilla Helsingissä bongattiin myös sittemmin elokuussa Kalevan kisoissa Suomen mestariksi yltänyt nuoren polven (mies)yleisurheilija. Sen enempää spekuloimatta tiettävästi ihan kannatuksen vuoksi osallistumassa hauskaan tapahtumaan, ilman asenneongelmia.
Ylioppilaslehti tarttui sitten Tammisen lausumaan aika hauskalla tavalla.
Tamminen sai postitse Attitude-nimisen homoaviisin saarivaltakunnasta. Lehdessä annetaan tehtäväksi arvata kuka viidestä kuvassa olevasta olympiavoittajasta on homo.
Tamminen ei pitänyt kirjeen lähettämistä lainkaan hauskana asiana ja vaati Ylioppilaslehdeltä anteeksipyyntöä. Lehdestä ilmoitettiin, että Tammisen on turha sellaista odottaa.
