Ihmettelen edelleen miten homojen avioliitot muka uhkaavat heterojen avioliittoja? Eivätkö heterot muka voi mennä naimisiin jos homotkin voivat? Eivätkö heterojen avioliitot kestä, jos homotkin voivat solmia avioliiton omilla ehdoillaan? Vai pakotetaanko nämä "heterot" ulos kaapeistaan sitten kun mies- ja naisparit voivat avioitua?
Heterot (erityisesti miehet) haluavat edes jonkinlaisen välimatkan homoihin. Olisihan suorastaan katastrofaalista heteromiehelle, jos joku saattaisi tasa-arvoisen avioliittolain tultua voimaan otaksua hänen olevan pariliitossa miehen kanssa!
Heteromies kokee olevansa uhattuna kaiken aikaa. Ensin feministit tasa-arvovaatimuksineen ja nyt jopa perkuleen homot, jotka on pystytty tähän saakka pitämään hyvin kyykyssä.
Olen tullut siihen tulokseen, että heteromiehen identiteetti on hyvin haurasta lajia.
Palaan vielä tuohon Sara Boboltzin kirjoituksen ajatukseen.
Avioliiton historiallisia sisältöjä ja tarkoituksia ei noin vain pyyhitä pois. Jäänteitä kulkeutuu aina nykyaikaan asti.
Omasta lapsuudestani muistan, kuinka miniäkandidaatteja arvioitiin heidän pystyvyytensä ja suvun hyödyn kannalta. Pohdittiin, kuinka äveriäs oli miniän suku. Erityistarkastelu kohdistui miniän kätevyyteen ja ahkeruuteen. Laiska miniä oli suvunkin kannalta häpeällinen. Äitini puhui miniöiden taitavuudesta ja kykenevyydestä sanalla "syti". En ole jaksanut selvittää adjektiivin alkuperää. Joka tapauksessa se tarkoitti, jotakin erityisen arvostettavaa.
Mielenkiintoista, että vävykokelaista ei käyty läheskään tuon tapaisia keskusteluja. Joskus puhuttiin, että mies oli erityisesti hameväkeen menevä. Toisinaan paheksuttiin hiukan liikaa alkoholin käyttöä. Ne seikat eivät olleet silloin kuitenkaan perin vakavia piirteitä miehessä.
Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen erottelun koko pointtihan on nimenomaan juuri siinä - erottelussa. Kyse ei ole mistään epäonnistuneesta ja hyödyttömästä saivarteluyrityksestä koskien avioliiton termin merkitystä, sehän on täysin sivuseikka. Sanojen merkitykset muuttuvat, eivätkä homoavioliitot ole sitä paitsi mikään uusi ilmiö.
Vastustuksessa kyse on vain ja ainoastaan siitä, että heterot halutaan erottelulla erottaa homoista jotenkin edukseen, mutta eihän tuollainen perustelu kestä perustuslain syynissä.
Ei niin kauan kuin heteroparien avioliittoja ei aleta purkaa mikäli niitä lapsia ei synny.
Lisäksi kun otetaan huomioon se tosiasia, että ihminen on yksi eläinlajeista, niin luonnossa esim. varikset pariutuvat eliniäkseen, mutta karhut taas eivät avioidu ollenkaan. Kastemadotkaan eivät pariudu, mutta kohdatessaan järkkäävät sen, kumpi rupeaa naaraaksi ja kumpi koiraaksi - ne kun voivat vaihtaa sukupuoltaan tilanteen mukaan.
Ihmisillä avioliitto pariliittona tavallaan toki sortaa biseksuaaleja, joilla kait se toimivin liittorakenne olisi nelikko, eli kahden bi-naisen ja kahden bi-miehen neliliitto, jotta biseksuaalisuus saisi liitossa seksuaalisuutensa (ne "harrastus"tarpeensa) ruokittua ja saisi mahdollisuuden uskollisuuteen liitossa. Pariliitossahan biseksuaalien on usein pakko olla uskottomia.
Toisaalsta sitten nimenomaan biseksuaaleilla on nykyisin kaikkein eniten valinnanvaraa valita liitoissa, sillä heillehän ovat mahdollisia
- rekisteröity parisuhde (kun ovat olevinaan homoja)
- avoliitto
- avioliitto (kun ovat olevinaan heteroita)
kun taas nykyisellään homot, lesbot ja heterot joutuvat tyytymään vain kahteen noista vaihtoehdoista.
Biseksuaalisuuttakin huomioiva avioliittohan olisi se polyamorialiitto, eli sukupuolineutraalisuuden lisäksi lukumääräneutraalius. Sillä saisi myös kivasti vaihtelua monilapsisiin lestadiolaisperheisiin, kun voisikin olla avioliitto-perhe, jossa olisikin pari lasta ja neljä tai seitemänkin aikuista.
Jos siis lähdetään siitä, että biseksuaalinen ihminen muka pystyy "valitsemaan" kehen lopulta rakastuu ja kenen kanssa haluaa solmia avioliiton, ja ettei hän pysty elämään tyytyväisenä ilman että tarvitsisi koko ajan harrastaa seksiä sekä miehen että naisen kanssa.
Avioliitosta esitetään umpi-kristillisissä piireissä niin ristiriitaista kuvaa, että oksat pois.
Onkohan mitään varmaan tietoa siitäkään, millaisia kaikkia yhteisöissään virallistettuja elämänkumppanuus-liittoja Suomenniemelläkin oli aikoina ennen kristinuskomuksen tänne tuomista?
Hämeessä oli ainakin jo ennen sitä maanviljelystä ja taloja ja perhekuntia. Mutta mahtoikohan olla esim. isännän ja kahdenkin emännän liittoja jossain? Tai erityisesti miesparien tai nasparienkin perhekuntia? Ei-heteromaisia elämänkumppanuuksiahan on muualla ainakin ollut.
Sitten perhetyyppien luettelosta unohtuivat täysin nekin harvinaisuudet, mutta kuintekin olleet, että naisilla on ollut useita miehiäkin. Niitä on ollut ainakin Afrikassa tietyillä alueilla ja Aasiassakin.
Erityisesti joskus identtiset kaksoset, veljekset tai sisarukset ovat hankkineet yhteisen aviopuolison.
Muinaisessa Egyptissä avioliitot olivat taloudellisia sopimuksia. Niiden päämääränä on ollut mm. kuninkaan sijaisina tomineiden rituaalien suorittajien osalta saada mahdollisimman oikeuttavat sukupuut, mutta tämä ei koske suinkaan koko kansaa. Vielä keskeisempänä piirteenä on pidettävä uskonnon tuomaa tarvetta saada vanhempien kuolinkulttia varten rituaaleja ylläpitävä henkilö.
Alkukristittyjen osalta on odotus lopun ajan pikaisesta tulemisesta vaikuttanut avioliittoinstituution asemaan jossain määrin, mutta selibaatin korostaminen on yleistynyt vasta 200-luvulla anakoreettien myötä.
vanha keskustelu jo, mutta silti kommentoin. säälittävän heikkoa ja asiantuntematonta analyysiä kristillisestä avioliitosta. kristillinen avioliitto perustuu luomistyöhön, mutta tunnustaa syntiinlankeemuksen todellisuuden. raamattu on (vt) rehellistä kuvausta tästä. tästä huolimatta pelastushistoria toteutui juuri näiden vajavaisten ihmisten elämässä. jumalan oma poika, jeesus, vahvisti sen, mitä isä jo luomisessa asetti. se, että yhden miehen ja naisen liitto ei aina onnistu, ei kuitenkaan turhenna sitä hyvää, mitä jumala haluaisi luoduilleen antaa. kristillinen avioliitto perustuu palvelevalle rakkaudelle. seksi on suuri ja ihana lahja. avioliitossa se voi toteutua turvallisesti. jumala antaa myös voiman ja rakkauden kaikkeen, myös vastoinkäymisiin. sitä aviopari saa pyytää yhdessä rukoillen.
Muuten hyvä ettei jumalaa, jesseä tai muuta satuhahmoja ole olemassa. Uskikset tyhmiä ja yleensä kouluttamattomia. Ei akateemiset älykkäät aikuiset usko satuihin.
Akateemisesti koulutettuja on Suomessa varmasti nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Älykkäitä ihmisiä on varmasti myös paljon, mutta se ei korreloi mitenkään koulutustason kassa.
Ja huomattava, ellei valtaosa aikuiselta näyttävistä ihmisistä ei sitä todellakaan ole.
Se, että nämä kolme ominaisuutta yhdistyisivät samassa henkilössä, on edelleen harvinaista.
