"Baari on myyty kaikkine kalusteineen ja sisäkaluineen. Mitä tapahtuu hienolle Marlene Dietrich –kuvalle? Ymmärtävätkö uudet omistajat Marlenen merkityksen?"
Dietrich ja Dean taulut taisivat olla ihan perus sisustuskaupan kamaa, enempi olisin huolissani karhuveistoksen kohtalosta. Ja eikö Seppo Kolehmaisella ollut oma muistokyltti baaritiskillä, jossa hän tapasi istua? Toivottavasti nämä sentään päätyvät Tampereen kokoelmiin.
Ikävää, että homoskenen institutionaaliset tahot eivät ole pystyneet pitämään yllä ravintoloita jne, paitsi kai ehkä osasijoittajan ominaisuudessa. Näin voi sitten tulla äkillisiä kulttuurimuutoksia.
Paluumatka Nallesta Töölöön kulki Mäntymäen kautta. Tsekkasin, millaista siellä on. Täysin tyhjää. Melkein tasan 44 vuotta sitten sieltä löytyi elämäni ensimmäinen poikaystävä. Sääkin oli samanlainen. Kaikki muuttuu paitsi loppusyksyn sää.
Jos karhuviestos tarkoittaa sitä puusta veistettyä nallea, jota pidettiin ovelta katsottuna toisen pystiksen päällä, se on saanut hyvän kodin. Itse pelastin sieltä pienemmän sinne tutun Helsingistä poismuuttaneen asiakkaan lahjoittaman nalle pystin. "...se saa varmasti rakastavan kodin luonanne. Kiitos huolenpidosta."
Jos sieltä jotain muuta pientä merkityksetöntä on sattunut lähtemään ihmisten matkaan viimeisten iltojen aikana, on se tapahtunut vilpittömässä mielessä Nallen historian säilyttämiseksi. Nähdäkseni myös ihmisillä on tällaisessa tilanteessa oikeus hakea pois sinne lahjoittamiaan muistoesineitä. Esimerkiksi baarin seinällä olleet nallethan olivat asiakkaiden tuliaisia ulkomailta. Itsekin olin sellaista Münchenin lentokentältä katsomassa juuri, kun ilmoitus Nallen myynnistä kilahti puhelimeeni.
Institutionaaliset tahot ovat kautta-aikojen olleet varsin huonoja pyörittämään anniskeluravintolatoimintaa. Tästä on koettu kymmeniä esimerkkejä erilaisissa yhdistyksissä. Esimerkiksi HYY vuokrasi juuri Vanhan Ylioppilastalon ravintolatoimintansa Royal ravintoloille. Muista anniskeluravintoloistaanhan HYY luopui jo kymmeniä vuosia sitten. Jatkossa HYY keskittyy (helpommin ennustettavissa olevaan) lounasravintolatoimintaansa.
Lukemattomat yhdistys- tai liitto -omisteiset ravintolat ovat menneet konkurssiin ja usein siinä sivussa on mennyt myös institutionaalinen omistajataho. Usein takana on ollut se, että tuon institutionaalisen omistajatahon päättävässä elimessä ei ole ollut riittävää liiketoiminta-alueen tuntemusta ja / tai anniskelutoiminnasta vastaavan operatiivisen johdon osaaminen ei ole ollut riittävää.
Lukemattomia ovat myös ne tapaukset, kun institutionaalisen tahon valvonta on osoittautunut riittämättömäksi ja rahat ovat päätyneet jonkun epärehellisen vastuullisen taskuun.
Nykyiset anniskelulupien myöntämisperiaatteetkaan eivät kauheasti tue edes tilapäisten anniskelulupien (tapahtumat) myöntämistä institutionaalisille tahoille. Anniskelulupia myönnetään pääsääntöisesti yrityksille.
Yhdistyksen omistama anniskeluyritys joutuu kuitenkin palkkaamaan ammattilaisia hoitamaan käytännön työt. Tuskinpa ravintolakoulujen ja –ammattikorkeakoulujen oppilaskuntien lisäksi muista yhdistyksistä ym. löytyy tarpeeksi anniskelulainsäädännön vaatimukset täyttäviä työntekijöitä tai johtoa.
Edesmenneitten homoravintoloiden kohtaloista (ml. yksityisomisteiset) löytyy melkein kaikki aiemmin mainitut vaihtoehdot erilaisina kombinaatioina. Usein miten takana on ollut myös se, ettei ole ymmärretty kirjanpidollisen tuloslaskelman ja operatiivisen tuloksien erojen periaatteita tai operatiivista laskentaa ei ole edes ollut. Tähän minulla on puolestani varsin hyvä ammatillinen pätevyys. Jos joku sitä osaamista haluaa, on se maksullista ja hintalappu on iso. Jo lähes kymmenen vuotta sitten päätin, etten enää hoida mission impossible haasteita. Ulkopuolista apua aletaan yleensä kaivata vasta siinä vaiheessa, kun mopo on jo karannut käsistä.
Tää on kait ihan normaalia ravintoloiden elämänkaareen liittyvää. Aika hiljaista siellä on viime aikoina näyttänyt olevan, ja palvelun tylyys ei ole ehkä houkuttanut sinne kanta-asiakkaiden lisäksi muita. Tuskin tätä olisi NYTissä muisteltu, jos kantiksiin ei olisi kuulunut paljon media-alan väkeä. Korttelikapakan kuolema tai lopettaminen tai vain väliaikainen kiinnipano - big deal. Nyt se tuntuu saavan postuumisti mainetta ja gloriaa, mutta näinhän media ja sosiaalinen media toimii. Mutta ehkäpä siihen tosiaan avataan uusi baari, who knows?
Voisi kai sanoa, että moni kaipaa Nallea, kun se lopetti. Syy miksi lopetti lienee se, etä siellä nyt ei käyty enää samalla tapaa?
Tuo "yhteisöllisyys" siirtyi jonnekin muualle, siirtymä sai hieman koomisiakin piirteitä uuden kilpailijan tullessa nurkille.
Homobaarit on jees, mutta pelkällä homobaari ei ihan riitä enää konseptiksi. Pitää olla muutakin sisältöä kuin Dietrich, Dean ja sateekaarilippu.
Nalle oli oikein kiva ja sympaattinen paikka, varsinkin alkuvuosinaan. Sitten jossain vaiheessa kasvoimme erilleen. Aiemmin pubin kansoittanut, suureksi osaksi myös Kallion ulkopuolelta ja ajoittain muualtakin Suomesta paikalle saapunut yleisö löysi muita paikkoja, ja vain tietty kantajengi pysyi uskollisena. Aika kuluu ja sen myötä asiakaskunnan pitäisi luonnollista tietä uusiutua. Näin Nallessa ei käynyt.
Kun Nalleen joskus, yhä harvemmin ja harvemmin eksyi, tuntui vähän siltä, että on saapunut kutsumatta toisten olohuoneeseen. Yleensä palvelu ei ollut suinkaan epäystävällistä. Jos yleisvaikutelmaksi kuitenkin muodostuu, että minun vaatimaton tilaukseni keskeyttää toistuvasti baarihenkilön seurustelun omien kavereittensa kanssa, ei vähitellen enää tee mieli lähteä tekemään sitä seuraavaa ostosta, ainakaan tältä tiskiltä.
Ymmärrän kanta-asiakkaiden murheen. Tällaiset liikkeen lopettamiset ovat silti normaalia kehitystä ja väistämätöntä seurausta siitä, että kehitystä konseptissa ei ole tapahtunut.