Uutisen kirjahan ilmestyi viime vuonna suomeksikin nimellä Tummempaa tuolla puolen
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2012-syksy/tummempaa-tuolla-puolen.html
Kirjailijahan asuu Helsingissä nykyisin ja hän löytyy myös Ranneliikkeen kuvagallerioista, hymyssäsuin, joten ei mikään uutinen se puoli - mutta ihan hyvä kirja.
Tuolla Frankieboyn linkkaamassa haastattelussahan hän kertoo, ettei uuden kirjan tarina ole suoraan omaelämänkerrallinen, vaan on fiktiivinen, mutta hän on ammentanut siihen osin aineksia, joihin on törmännyt elämänpiirissään.
Hänen oma toimintansahan radion ja tv:nkin puolella kyllä tuntuu tarinassa olevan.
Hänhän kertoo nykyään olevansa paljon iloisempi ja onnellisempi, kuin taannoin 24-vuotiaana esikoiskirjansa aikaan (Se till mig som liten är, Katso minuun pienehen, 2009,
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2009-syksy/katso-minuun-pienehen.html ), kun oli ollut yli kaksikymmentä vuotta pölyisessä kaapissa, syyllisyyden tunnoissa ja ahdistuksissa. Hän kertoo tuntevansa itsensä nykyään harmonisemmaksi ja rauhallisemmaksi.
Hän oli tajunnut 14-vuotiaana olevansa homo ja silloin eli "raamattuvyöhykkeellä", oli aktiivi konservatiivisessa seurakunnassa. Hänhän on arvostellut erilaista kohtelua, jota itsekin kohtasi homoseksuaalina Suomessa. Maassa, jossa kirkko vielä jakaa rakkautta sopivaan ja sopimattomaan. Korkea-aho on itse kokenut, mitä se on löytää itsensä homoseksuaalina "raamattuvyöhykkeellä".
- Se oli ahdistusta ajatuksesta, että hänen on pakko elää yksin koko elämänsä tai mennä helvettiin, eikä hän vieläkään tiedä onko hänellä paikkaa taivaassa. ... Yksi voi saada niin väärää päähän, hän huokaa.
- Hän on edelleen uskossa, eikä moiti ketään, koska ajattelee, että kaikki tekivät mitä he luulivat oikeaksi. Mutta ajattelee kauheana väärinkäyttönä sitä, kun jopa aikuiset työntää viestiä helvetistä päin naamaa.
- Hän ajattelee, että olisi pitänyt olla aikuisia, jotka olisivat voineet kertoa hänelle että asia oli kunnossa, että hän oli kunnossa.
- Sen sijaan hän sai aikuisilta heti kättä päälleen ja pyyntöjä häntä olemaan terve, kun hän oli kuusitoistavuotias.
Hänen ensimmäinen romaaninsahan käsittelee ahdasmielistä uskonnollisuutta ja hän kertoo saaneensa sen pohjalta paljon kirjeitä. Enemmän keskustelua ja avoimuutta, niin sitä suurempi mahdollisuus, että meillä on terveempi uskonnollinen ilmapiiri, hän ajattelee.
Kaj ei halua tehdä numeroa siitä, että on homo. Hän vain tuntee, että jos kirjoittamisellaan voi olla roolimalli nuorille, jotka uskaltavat olla oma itsensä ympäristön tuomitessa heitä, niin se on hänen velvollisuutensa tehdä niin.
Kirjat siis:
2009, Katso minuun pienehen
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2009-syksy/katso-minuun-pienehen.html
2012, Tummempaa tuolla puolen
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2012-syksy/tummempaa-tuolla-puolen.html
Kommenttia muokattu: 03.02.2013 klo 21:45