Suomalaisseura säväytti: harvinainen poikakalenteri (juttukommentit)

Olen seurannut useana vuonna Dieux du Staden kalenterin tekoa esittelyvideoista ja kuvista. Ne ovat huippukuvaajien laadukasta työtä. Rahassa ei ole säästelty. He tietävät, että laatu myy.

Dieux du Staden takana oleva Stade Français-seura on Ranskan mittapuulla samaa luokkaa, kuin joku suomalaisen jääkiekon mahtiseuroista. Knoppitietona voisi lisätä, että jotkut pelaajat vaativat sopimukseensa kohdan, jossa heille erikseen varmistetaan paikka kalenterissa. Jokainen DdS:n nähnyt tietää, että kuopiolainen kalenteri on monta kertaluokkaa kiltimpi versio, kuin kansainväliset vastineensa. Suomessa sydänvikoja on niin paljon, että tarkoituksena ei varmasti ole ollut aiheuttaa infarkteja. :)

Kalpan kalenteri on kiva hanke ja toivon sille menestystä. Se mitä olen kuvia vähän nähnyt, se on toki suomalaisen puritaanisen kiltti, leikittelyä tai rajojen rikkomista ei nähdä.

Kalpasta sitten taas. Kuten ilmeisesti useimmat suomalaiset ylimmän kansallisen sarjan seurat lajista riippumatta, silläkin on takanaan munilleen menoja taloudellisesti eikä tuo liigaseuran pyörittäminen taida Suomessa varsinaisesti bisneksestä käydä missään. Kapasen työ viime vuosina seurassa on tehnyt sille erittäin hyvää ja seuran taloutta ja markkinointia edistämään palkattiin useampi vuosi sitten kärkipään myyntitykki.

Minulla oli vaalien alla tilaisuus seurata ja osallistua keskusteluun jossa yhdistyi mielenkiintoinen kokoelma asioita ja toimijoita. Tilaisuuden teema oli köyhien perheiden mahdollisuudet tarjota lapsilleen mahdollisuus osallistua ohjattuun joukkuelajiin. Tilaisuuden järjesti yksi Kuopion seurakunnista ja panelisteina oli edustajia mm. Kupsista ja kaupungin vapaa-aikatoimesta. Kalpaa edusti Sami Kapanen. Olin varsin vaikuttunut Kapasen tilaisuudessa esittämistä näkemyksistä ja olen siitä saakka pohtinut pystyisikö hänet valjastamaan tekemään Straight but not narrow-hengessä työtä Uskalla-kampajan tyyppiseen hommaan. Eräs tuttavani on seuran juniorityössä valmentajana ja olen pari kertaa yrittänyt virittää keskustelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen "sosiaalisesta esteettömyydestä" urheilussa mutta avaukseni on tullut vaiettua kuoliaaksi. Näiden eri päistä seuratoiminnan ketjua tulevien ristiriitaista signaalien vuoksi en ole asiaa mitenkään yrittänyt edistää.

Ymmärrän ehkä urheilun päälle vain vähän, mutta sen pohjalta kalenteri on rohkea. Ei siis rohkea siinä mielessä, että miten paljon paljasta pintaa kuvissa näkyy vaan siksi, että joku uskaltaa ylipäätään tehdä sellaisen. Kun näitä tehdään harvakseltaan, niin siinä katoaa yksi traditio, joka liittyy osana (kv-)urheilukulttuuriin.
Rohkeutta se vaatii siksikin, että kopissa on varmaan tullut kuittailua. Mutta kuten kirjoitin, sellainen joukko ei ole aidosti yhtenäinen, jos sen jäsenet pelkäävät irrotella kuittailun pelossa.

Kalpa kuittaisi kalenterihankkeella huikean määrään positiivista näkyvyyttä. Kalenterin noteerasi lähes kaikki isomman median edustajat myönteisellä vastaanotolla (Muumioradion tulospalvelua en enää edes katso). Seura tekee selkeitä avauksia uusille kohderyhmille. Perinteisen markkinoinnin keinot ovat rajalliset ja toisaalta se tavoittaa/vaikuttaa lähinnä niihin, jotka jollain tasolla seuraavat urheilua muutenkin, oli markkinointia ja menestystä tai ei. Kalpan esimerkki näyttää, että uusien juttujen tekemiseen ei kuole, vaan ne jopa vahvistavat. Oletteko muuten huomanneet, että "me keskitymme vain ydintoimintaamme eli urheiluun" on selitys, joka kuullaan vain vähän ennen kuin otsikoissa on sanat "katastrofi" ja "X sai potkut"?

Mainitsemasi "sosiaalinen esteettömyys" on tärkeä juttu. Sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä, jos aiheesta kukaan ei ikinä sano edes puolta sanaa. Sen kirjaaminen jonnekin reilun pelin sääntöihin on lähes yhtä tyhjän kanssa. Asiaan tarttumisen ei tarvitse olla järisyttävä veto, sen voisi helposti livauttaa osaksi esim. jotain haastattelua (edellyttäen ettei toimittaja "unohda" kirjoittaa sitä ylös). Pahinta mitä siitä voisi seura on, että kukaan ei kiinnitä mitään huomiota siihen. Parasta mitä siitä voi seurata olisi, että urheilja ja/tai seura näyttää dynaamiselta ja tässä ajassa elävältä. Sellainen houkuttelee uusia kannattajia ja myös maksavia katsojia. Hyviä esimerkkejä voi katsoa esim. NHL:stä.

Pääministerille on annettu lahjaksi tämä kyseinen kalenteri: http://www.mtv3.fi/viihde/plustv/urheilu.shtml?1412954

Ja maikkari luonnollisesti tietää, että kaikki tytöt tykkää pojista ja pojat tytöistä:
"Kalenterissa korostetaan komeiden huippu-urheilijoiden vartaloita valaistuksella, mutta myöskään miehiä ei ole unohdettu, sillä heidän silmänilokseen kalenterissa poseeraa Miss Suomi 2011 -finalisti Nina Mikkonen. "

PE: Myyntiluvut olisivat taivaissa, jos mukana olisi se toinen Nina Mikkonen. :-)

Tosi menneen talven lumia tuollaiset kalenterit. Ranskan Dieux du Stade-kalenterissakin on se vika, että miehet vain poseeraavat nyrpein ilmein, joten katsoja jää varsin etäi-seksi.

Jääkiekkoilijoilla olisi mainiot mahdollisuudet tehdä kalenteri, missä samalla viestitettäisiin hyviä arvoja, itsestä ja toisistakin huolehtimista, reilua peliä, turvaseksiä, päihteiden välttämistä, selvää peliä...
Ja muutenkin voisi olla kuvissa ideoita enempi mukana.

Mallina tämä jääkiekkoa hyödyntävä turvaseksikampajankuva

http://www.eurosurveillance.org/images/dynamic/ew/v11n32/060810_swisshiv_1.gif
http://farm1.static.flickr.com/78/206330373_780cd0afb3_o.jpg

tai jotain tälläistäkin, jos miehillä kantti kestää (kuvan teksti "For the most exciting games of all time.")

http://farm3.static.flickr.com/2065/2533751801_b87aa22e27.jpg

Onhan näitä kalentereita nähty järjestötyössä satoja.
Oulu Firefighters tekee kalenteria vuosittain. Pari vuotta sitten hankkimani kalenteri on häveliäs paljaan pinnan suhteen, mutta toi tärkeitä turvallisuusvinkkejä esille huumorilla ja kuittasi siksi potin.
Helsingin yliopiston piirissä toimiva ainejärjestö Helix julkaisi muutama vuosi sitten juhlavuoden kunniaksi pelivälineet teemalla ns. solidaarisen kalenterin, jossa joka kuukautta edusti sekä mies että nainen. Tuo kalenteri oli tehty rohkeaksi ja aivan erinomaisella maulla teemaan kuvanmanipulaatiolla muokaten. Mieleeni on jäänyt esim. koris jossa alaston nuori henkilö kerällä on menossa sukkana koriin.
Omasta alma materistani - entisestä Kuopion yliopistosta - on sekä hyviä että huonoja malleja. Farmasian opiskelijoiden muutaman vuoden takainen kalenteri oli kammottavan huono kun taas usemman vuoden sitä ennen tehty tietojenkäsittelytieteen naisopiskelijoiden tyttökalenteri oli pikkutuhmissaan yksi rohkeimpia näkemiäni.
Jo 2000-luvun alussa ostin Vaasan yliopistolta opiskelijakirjakaupasta yhden divarilätkäseuran ja yhden tekniikan opiskelijoiden järjestön poikakalenterit. Lätkäkalenteri oli kuuma, tekniikan pojilla kukki huono huumori pilaten yrityksen.
Meillä ei ole vielä päästy teemassa pitkälle, sillä yhtään yhteiskuntakriittistä kalenteria ei ole julkaistu. Olette varmaankin nähneet elokuvan Calendar girls (eläkeläisnaiset kalenteripuuhissa hyvän asian vuoksi), Doven mainokset muutama vuosi sitten (arpia, buddha-belly ym. virheet kehossa), Calendario Romanon (komeita katolisia pappeja säälittävän paljon kasukkaa päällään) ja erilaisia kinkympiä kalentereita. Yhtään tällaista hanketta ei Suomessa vielä ole nähty. Myös se painotalo joka kerää ensimmäisenä verkkoon kuvapankin komeita taviksi alasti valittavaksi henkilökohtaiseen mukautettuun kalenteriin painettavaksi kerää potin. Mahdollisuudet näissä projekteissahan ovat rajattomat, mutta puuttuva rohkeus estää todellisen rahan tekemisen ja aatteen edistämisen.

Noh, subjektiivisena mielipiteenä: Palomieskalenteri on parempi vähemmällä paljaalla pinnalla :)

Suomalaisessa urheilussa kalentereita tai muutakaan sen suuntaista visuaalista panostusta ei ole nähty, paitsi muutama tyttökalenteri. Järjestöpuolella ja joissain ammateissa -esim. pelastuslaitoksilla- voidaan kalenteriin liittää sujuvasti vielä jokin sanoma. Vaikkapa varustukseltaan kevennetty brankkari räpläämässä palovarointinta ja alla teksti "tästä huolimatta et halua, että palomies on se, jonka haluavat tsekkaavan varoittimesi toimivuuden".

Mitä tulee Dieux du Staden ilmeisiin, niin ilmeet on usein kuvaaja-ohjaajan käsikirjoittamia. Making of -pätkistä näkee, että kuvaustilanteissa on hymy herkässä. Ehkä huippukuvaajilla on joku sellainen käsitys, että nyrpeä tai ylimielinen on seksikästä, mene ja tiedä.

Sveitsiläiskiekkoilijoiden mainoksen muistan itsekin ja se oli mielestäni hyvä veto. Paljas pinta herättää huomion, tunnetuilla urheilijoilla on vielä idoli-efektikin ja kun viestinä ei ole myydä jotain, niin yleisökin on vastaanottavaisempaa. Onko turvaseksillä suora yhteys urheiluun? Ehkäpä ei, mutta jos kaiken pitäisi olla välittömästi urheiluun liittyvää, niin urheilukulttuuri alkaa surkastua, kuten meilläkin on käynyt. Urheilukultuuriin kehittämisen kannalta on olennaista, että poistutaan hetkellisesti "pelkästä" urheilusta eikä ainakaan suoraan olla myymässä jotain. Suomi on sellainen pieni markkina-alue, että ainakaan urheilussa kaikkien ihmisten ja ilmiöiden tuotteistaminen (muuttaminen kaupalliseseen muotoon) ei suoraan toimi.

Nostan hattua myös niille, jotka ovat Kalpan kalenterin hankkineet. Ei siksi, että olisin kuopiolaisen kiekkoilun fani #1, vaan siksi, että se antaa myös signaalin projektin suosiosta.

Miksi näitä kalentereita tehdään? Surullista.

Mitäpäs surullista niissä on?

Kuulun niihin, jotka haluavat pitää intiimin alueen ihmisistä vailla pornografiaa. Näen tässä suuntauksen, jossa ihmisen keho kulkee kohti pornografioitumista. Pornografia taas on huonoa siksi, että se ei ole intiimin alueen aito kohtaaminen.

Minä näen pornon ja aistikkuuden/erotiikan välillä kuitenkin selkeän eron. Paljaskaan pinta ei välttämättä ole pornografiaa.

Pakko sanoa, että näistä on pornografia kaukana. Näitä ei voi pitää edes pornahtavina, vaan hyvinkin aistikkaina ja taiteellisinakin. Edes täysin alaston ihminen ei automaattisesti ole pornoa.

Suomessa miesurheilijoita ei juurikaan ole käytetty objekteina, joten ymmärrän kyllä, että suhtautuminen tähänkin kalenteriin voi olla hakusessa. Pidän tätä täysin kilttiä ja hyvällä maulla tehtyä kalenteria tervetulleena päivityksenä suomalaiseen urheilukulttuuriin, joka on muuten rojahtamassa pelkän fanikulttuuriin, menestyshulluuden ja suoran kaupallisuuden syliin. Sillä menolla homma lässähtää n. 5 vuodessa. Toki tämäkin oli kaupallinen projekti, mutta sen sisältö oli raikas tuulahdus siihen mihin on totuttu.


Hyväkuntoista miesvartaloa on käytetty taiteessakin tuhansia vuosia ja kalenteri on esittämistapana "tylsähkön kilttiä" (hyvällä tavalla). Enemmän olisin huolestunut siitä, että jo esiteinit joutuvat miettimään, että näyttävätkö he koulussa riitävän seksikkäiltä.