IL: Muurinen ja Jortikka rohkaisevat homourheilijoita (juttukommentit)

Raikas tuulahdus tuo Muurisen ja Jortikan kommentointi. Valmennuksen kannalta kompetenssini ei riitä arviointiin, koska en ole urheiluvalmentajana toiminut.

Yllätyksen teki iloiseksi se, että näkyvät persoonat alkoivat ottaa tuon "no problem" kannan julkisesti. Jos kentän miehet alkavat tuollaisia vielä sanomaan, niin tulisi riittävän selväksi, että asia todella on käsitelty ja OK. Kahden näkyvän lajin näkyvä mies ainakin näin paperilla rohkaisee urheilijoita. Vielä tärkeämpi on tuo signaali, että latu on lakaistu ja valaistu, jos joku vain tahtoo sinne mennä. Noin toimivat ammattilaiset, kuten Muurinen ja Jortikka!

Siitä olen samaa mieltä Jortikan kanssa, että ei käy selitykseksi että "olen tällainen ja tällainen, jos peli ei kulje". Pointti onkin, että porukka toimii tiiviimmin kun se voi luottaa siihen, että saman ryhmän jäseniltä ei tarvi jemmata kaikkia asioita ja vetää kovin montaa eri roolia. Pelin kulkevuudella on silloin yksi este vähemmän. Vastaavasti tuossa voi muhia aika suuri epäluottamus saman porukan jäseniä kohtaan, jos roolia on pakko pitää.

Kommentilla "urheilijalle ei makseta palkkaa keskustelemisesta, vaan suorittamisesta" haettiin varmaan iskevyytä, mutta kyllä urheilijalle tietystä keskustelustakin maksetaan. Heittäisin, että ainakin 1/3 pressimateriaalista on muuta kuin suoritukseen liittyvää. Ehkä jopa puolet, jos pitkän tähtäimen abstraktit tavoitteet laskee pois konkreettisesta suorittamisesta. Veikkaan kyllä rahapuolellakin mielikuvien ja sen "oheistoiminnan" tuottavan olennaiset määrät varsinaiseen suoritukseen rinnastettuna (voihan tennistäkin seurata teksti-tv:stä, jos vain lopputulos kiinnostaa).

En ole Jortikan ja Muurisen kommenteista aivan yhtä innostunut kuin Ossi.

Katson herrojen valmentajien sanoneen ääneen juuri niin vähän kuin tässä tilanteessa mitenkään on mahdollista. Heidän julkisuuteen välitetyissä kommenteissaan ei ole lainkaan konkretiaa, esimerkiksi siitä, kuinka he aikovat toimia, jos joukkueessa ilmenee homofobiaa. He eivät lausu mitään siitä, kuinka he ITSE aikovat toimia, jos joku heidän joukkueestaan tulee ulos kaapista homoidentiteettinsä kanssa. Tulkitsen lausumista sen, että he ovat muka tehneet tehtävänsä, kun antavat luvan olla myös homo. Ei se näin mene. Valmentajilla on tällaisessa tilanteessa nyt osoitettua paljon isompi tehtävä, jos itse siihen edes kykenevät.

Kommenttia muokattu: 17.10.2010 klo 07:57

Pidin valmentajien kommentteja hyvänä juttuna siksi, että tähän asti ei koko asiasta ole saatu sanakaan sanottua. Kommentit olivat hyvä etappi pitkää kantamaa ajatellen.

On olemassa aika hyvätkin proseduurit sen varalle, että miten toimitaan "oikein" kun joku ilmoittaa tai haluaa ilmoittaa olevansa hiukan epähetero. Menettelytapa pohjaa yhteisiin pelisääntöihin, lakiin ja terveeseen järkeen. Sen sisältöä tunnetaan todella huonosti, koska sitä on pidetty sellaisena "eihän se voi meitä koskea" -tilanteena. Vähän niin kuin "ei me voida olla rasisteja kun ei meillä ole yhtään ulkomaalaista pelaajaakaan (tai kannattajaa)".

Ymmärrän ettei tähän uuteen tilanteeseen ole jokainen miettinyt kovin täsmällisiä menetelmiä, joten helpompi startti voisi olla, että kaikille toimijoille olisi tuttu ja yhteisesti hyväksytty tuo mekanismi, jolla homma hoidetaan. Toimijoilla tarkoitan tässä niin valmentajia, pelaajia, seura- ja lajiorganisaatiota kuin mediaakin. Uskottavuuden ja todellisen toimivuuden kannalta on olennaista, että todellakin kaikki urheilun piirissä pyörivät tahot tietävät, että mikä on yhteisesti sovittu linja ja että siihen todella sitoudutaan.

Sanon taas kerran, että kyse ei ole tuputuksesta vaan siitä, että tilanne päivitetään suurin piirtein vastaamaan ympäröivää yhteiskuntaa. Ja jokainen tietysti päättää itse mitä kertoo yksityisistä asioistaan. Ihonvärin näkee päältä, mutta sitä ei näe onko pelikaveri hetero vai vähän jotain muuta. On se vähän ikävää, että vielä 2010-luvulla joudun sanomaan, että sankari on sekin, joka sanoo ääneen ettei häntä haittaa jos ja kun joku kanssaurheilija kuuluu vähemmistöön.

Medialla on suuri rooli. Mikään valtakunnallinen media ei varmaan lynkkausmielialaa sorru nostattamaan, vaikka linjanvedot tekisi kuinka kärttyisä vanhus tahansa, mutta yhtä paha on hypätä aiheen yli. Tulee mieleen eräs valtiovetoisen median toimitus, joka mieluummin teke juttua vaikka pussijuoksusta kuin puhuu urheilun homofobiasta. Se on aika erikoinen linja julkisen palvelun "jokaiselle jotain" -laitokselle.

Kaapistatuleva urheilija voi olla myös ajankohtaistoimituksen henkilökuvan paikka, mutta väärille jäljille mennään jos asia pistetään viihdesivuille. Eli median kolme pahinta sudenkuoppaa on teilata asia, vaieta asiasta ja pistää uutisointi kokonaan jonkun muun kuin urheilutoimituksen hoidettavaksi.