Pentagon ja homopommi (juttukommentit)

Tästä samaisesta "homopommista" oli juttua tiedotusvälineissä jo muutama vuosi sitten. Jostain luin, ellen nähnyt unta, että uutisen kierrättäminen ei johtuisi ekologisista syistä vaan että joku olisi myöntänyt projektin olemassaolon.

Homopommilla uhkaus oli varmasti se syy miksi Latvia ja Puola siirtyivät Varsovan liitosta NATOon.

Telepolis kirjoittaa homopommista ja asymmetrisestä sodankäynnistä.


Asia tuli julkisuuteen jo vuosia sitten. Vahvalla aphrodisiakumilla sotilaat joutuvat sellaiseen hekumaan, että sodankäynnistä ei enää tule mitään. Jo vuonna 1994 yksi työntekijä Wright Laboratoryssa Air Force -tukikohdassa Daytonissa ehdotti tällaista ei-tappavaa kemiallista asetta. Pommin kehittelyyn anottiin 7,5 miljoonaa dollaria. Siinä käytettäisiin elimistön omia aineita, jotka joutuisivat elimistöön hengityksen tai ihon kautta. Ja vihollissotilaat joutuisivat seksuaalisen kiihkon valtaan.

Mutta asian tieteeellinen analyysi ei tukenut idean keksijöitä. Homoseksuaalisuudessa ei ole kysymys äärimmäisestä himon kohoamisesta. On paljon viitteitä siitä, että homosekusaalisuudessa on kyseessä geneettisesti määräytyvä ilmiö eikä sitä noin vain muuteta. Eikä ole lainkaan selvää, että kun himo saadaan keinotekoisesti nousemaan, kohteena olisi oma sukupuoli. Homokokemukset vankiloissa ja laivoilla ovat usein enemmänkin hierarkiaan liittyviä rituaaleja. Jos tällainen pommi kehitettäisiin, sen vaikutus olisi tehokkain armeijassa, jossa olisi molempia sukupuolia mukana sotimassa (esim. USA ja Israel).Näille voisi tulla tappio.

Amerikkalaiset homojärjestöt ovat pommipuheista lähinnä huvittuneita. Homoja on ollut armeijoisssa jo Aleksanterin ajoista alkaen. CBS kyseli pommin nykytilaa ja Pentagonista vastattiin , ettei sitä enää kehitellä. USA allekirjoitti kemiallisten aseiden kiellon 1997. Mutta USAn armeija tutkii edelleen ns. ei-tappavia aseita. Homopommin osalta voi olla niin, että huhu pommista on tehokkaampi kuin itse pommi. Pommihuhu voi tehota homofobisiin taisteijoihin. Homot ovat monille heistä suurempi uhka kuin kuolema.

Muunkinlaisia pommeja mietittiin, mm. sellaista, joka päästelee niin pahoja pieru- ja ulostehajuja, että taistelijat eivät sitä kestä. Vaarana vain on, että amerikkalaiset hygieniaan tottuneet eivät sitä kestä, mutta barbaarit eivät ole moksiskaan.

Homopommiajatus elää yhä ja voi hyvin. Mutta nyt myös fundamentalistikristityt ja homovastaiset räppärit saavat miettimisen aihetta. Kiinalainen ruoka saattaa tehdä homoksi.

Tutkijaryhmä David Featherstonen Illinoisin yliopistossa Chicagossa pystyi muuttamaan kärpästen seksuaalista suuntautumista. Naps - ja kärpäsistä tuli homoja, naps - ne olivat jälleen heteroita. Missä piilee salaisuus?

Löytyi ennestään tuntematon geeni, joka säätelee synapsien voimakkuutta. Alunperin tästä geenistä kiinnostuttiin, koska se pystyy erittämään hermotukisoluista glutamaattia eli kiinalaisen keittiön erinomaista makua lisäävää ainetta. Glutamaatin määrä solujen ulkopuolella vaikuttaa synapsien toimintaan ja sillä tavoin olion käyttäytymiseen.

Huomattiin, että geenin mutaatio johti kärpäsillä homoilukiinnostukseen. Tosin kärpäset eivät tulleet täyshomoiksi vaan bisekusaaleiksi. Tutkijat nimittivät geenin "genderblind"-geeniksi eli GB.

Oli yllätys, että geeni vaikutti homoseksuaalisuuteen. Mutta voisiko homokäyttäytyminen johtua seksuaalisten ärsykkeiden ylitarjonnasta? Tutkijat syöttivät kärpäsille aineita, jotka lisäävät synapsien toimintaa ilman tämän geenin vaikutusta. Ja muutamassa tunnissa kärpäset olivat homoja.

Tästä ehkä päästään takaisin homopommiasiaan. Kärpäsillä aine vaikutti hajun kautta. Onko niin myös sotilailla? Onko siis aivoissa olemassa "homokytkin", jota painamalla suunta muuttuu oman sukupuolen suuntaan.

==========

Koska en ole lukenut alkuperäistä tutkimusta, en ota vastuuta siitä, että tähän toisen käden lähteestä koottuun juttuun mahdollisesti sisältyy väärinkäsityksiä ja virheitä.

http://www.heise.de/tp/r4/artikel/26/26813/1.html


Tutkijaryhmän sivu

http://www.uic.edu/depts/bios/faculty/featherstone/featherstone_d.shtml

Ranskalainen virkamies väitti oikeudessa muuttuneensa homoksi Parkinsonin taudin lääkityksen seurauksena. Hän on voittanut oikeudenkäynnin lääketehdasta vastaan. Nyt oikeuden pitää päättää korvauksen suuruudesta. Kantaja vaatii 339 720.0707 euron (0,5 MUSD) korvausta.

Oikeudenkäyntiä on seurattu tarkasti niin USA:ssa kuin Euroopassakin. On ilmeisesti ennakkotapaus laatuaan.

http://www.365gay.com/Newscon07/12/121007meds.htm

Arvattavasti tällaiset tapaukset johtavat keskusteluun luonnollisuudesta ja sen perusteisiin.
Odotan tapausta, jolloin lääke muuttaa homon heteroksi ja lääketehdas joutuu korvauksiin.

Miten kukaan voi vakavissaan verrata kärpäsen "seksuaalisuutta" (pidän kyseenalaisena koko käsitteen liittämistä selkärangattomiin) ihmiseen? Onhan kärpäsellä ja ihmisellä molemmilla esimerkiksi jalat ja siinä suhteessa olemme myös samanlaisia, mutta ihmeellistä kyllä, ihmisen jalkaapa ei saakaan nyppäistyä irti etusormen ja peukalon pihtiotteella.

Ilopilleri, ihan totta. Eri lajien toimintatapojen vertaaminen toisiinsa ei ole välttämättä kovin viisasta. Kärpäsellä on varmaan jokin dramaattinen mutaatio tai sairaus, jos sillä olisi ihmissilmän kaltaiset silmät, tai viisi sormea. Silloinkin kun eri lajit käyttäytyvät samoin, tai niillä on jollain tavalla samanlainen ilmiasu, se voi johtua täysin eri tekijöistä. Toisaalta, jos käyttää eläinten käytöstä selitteenä positiivisessa mielessä, esim. homoseksuaalisen käytöksen yleisyyttä perusteena ihmisen homoseksuaalisen käytöksen luonnollisuudelle, täytyy samaan pystyä myös silloin, kun eläimiin vertaaminen voi tuoda jotain epäedullista tietoa.

Kärpäsen voisi olettaa olevan seksuaalisuudeltaan vaistonvarainen. Kärpäsen vietti kohdistuu johonkin kohteeseen, jonka se tunnistaa vaistonvaraisesti sopivaksi kumppaniksi ja toimii sen mukaan. Kärpänen tuskin rakastuu. Se tuskin osaa olla mustasukkainen. Sillä tuskin on kovin ihmismäisiä seksuaalisuuteen liittyviä tunteita. Mutta kumpi oli ensin, muna vai kana?

Mä uskon, että ihminenkin on seksuaalinen vaistonvaraisella tavalla, viettien ohjaama. Niiden viettien ja vaistojen päälle on ihmisen monimutkainen kokemusmaailma ja monimutkaiset kommunikointitavat luoneet kärpäsistä erottuvaa käytöstä, mutta syyt kumppanin valinnalle ovat pohjimmiltaan silti samat, vaistonvarainen vietin kohdistuminen. Tunteet ovat vain lisäystä viettitoimintojen ympärillä.

Monilla eläimillä on häntä. Ihmiselläkin on häntä, tai tarkemmin häntäluu, surkastunut jäänne hännästä. Sama aihio kyseessä, mutta täysin eri funktio eri eliöillä. Tai siis ihmisellä ei mitään funktiota ko. ruuminosalla. Ihmisillä on myös tietyssä sikiön kehitysvaiheessa kidukset ja toisessa vaiheessa karvapeite, mutta nämä ominaisuudet häviävät (normaalisti) kehityksen myötä. Ihmiskehon rakenteissa ja toiminnoissa on valtavasti yhtäläisyyksiä eri eläinkunnan jäseniin, mutta taustalla olevat syyt ovat usein täysin erilaiset.

Kärpäsen kohdalla on vaikea puhua edes mistään vaistoista, pikemminkin voidaan olettaa kyseessä olevan yksinkertaisen tikapuuhermoston S-R (stimulus-reaktio) -refleksi. Vaistonkin käsite on mielestäni hieman turhan edistynyt selkärangattomista puhuttaessa. Ei ole järkevää vertailla ihmisen ja kärpäsen seksuaalielämää toisiinsa. Sitten olisin hieman vakuuttuneempi, jos jollain kokeella muutettaisiin esimerkiksi bonoboiden seksuaalikäyttäytymistä merkittävästi suuntaan tai toiseen.

Joo, vertailut eläinkuntaan on sitä parempia mitä lähempiä evolutiivisesti ollaan. Eli ihmisapinoiden käyttäytymisestä saadaan joitain VIHJEITÄ ihmisen käyttäytymisen mahdollisesta geneettisestä taustasta, esim. seksi, puhe, oppiminen. Kärpäsen jaloilla taas ei ole mitään tekemistä ihmisen jalkojen kanssa, ne ovat evolutiivisesti ja synnyltään aivan eri rakenteita, ja varmaankin myös hyönteisten seksuaalisuus. Toki kärpästen biokemista voidaan päätellä paljonkin ihmisen biokemiasta tai geneettisten mutaatioiden esiintymisestä populaatioissa.

Minusta useimmat päätelmät homoseksuaalisuuden esiintymisestä eläinkunnasta ovat aika turhia: tiedämme hyvin vähän seksuaalisuuden genetiikasta tai sen evolutiosta. En vetäisi mitään johtopäätöksiä vaikkapa transseksuaalisuudesta kanalinnuilla.

Toki seksuaalisuus sikäli kun puhutaan geneettisen materiaalin vaihdosta kahden yksilön välillä on evoluution suurimpia hyppäyksiä. Se on keskeinen tekijä kun mutama miljardi vuotta sitten bakteereista kehittyivät ensimmäiset yksisoluiset eukaryootit. Sitten kuitenkin kehitys on vienyt moneen suuntaan. Seksuaaliset yksilöt voivat olla täysin edenttisiä (ei naaraita tai koiraita), hermafrodiitteja (erilaiset sukuelimet, mutta molemmilla yksilöillä parittelussa), hermafrodiitteja (ennen parittelua "sovitaan" kumpi on kumpi), kolme sukupuolta (tosi monimutkaista), suvutonta lisääntymistä (ei seksuaalisuutta), parittelu voi tapahtua kaksin, kolmin tai laumassa (koiraat ja naarat erilaisia), you name it its there.

Minusta vertailujen tuominen eläinkunnan osalta ihmisten homoseksuaalisuus/heteroseksuaalisuus(!)-keskusteluun on aina ongelmallista.
Ihmisen kohdalla (ainakin) on seksuaalisuuden kohdalla syytä nähdä käyttäytymisen moraali. Ihminen on seksuaalinen olento, mikä oikeastaan on täysin selvää. Meillä on myös mahdollisuus ja kyky arvioida seksuaalisuutemme seurauksia. Näin ollen seksuaalisuus sinänsä on vajaa käsite ihmisen kokonaisuutta ajatellen. Väitteet ihmisen hyvästä toiminnasta tarkoittavat seksuaalisuuden osalta h y v ä ä seksuaalisuutta.
En siis ajattele seksuaalisuutemme olevan huonoa. Se on Jumalan lahja luomalleen ihmiselle. Se lahja on OSA ihmistä, jossa kokonaisuudessa teemaa on käsiteltävä. Muu elämä on erilaista. Erityisen ongelmallisena pidän eläinkunnan käyttämistä m o r a a l i s e n a mittapuuna.

Lisääntymisominaisuudet ovat kaikissa lajeissa samasta syystä. Silti ne ovat voineet jalostua lajiin aivan eri tavoin. Mä olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä on vaistomainen toiminta. Mielestäni lisääntymistoiminnot ovat liian monimutkaisia, jotta niitä voitaisiin kutsua pelkäksi refleksiksi ns. seksuaalisessa lisääntymisessä.

Ihmisillä on taipumus älyllistää oman lajinsa käytöstä, ja se ei mielestäni ole järkevää. Yksilö kiinnostuu toisesta yksilöstä jostain toistaiseksi selittämättömästä syystä, se on se ominaisuus, jota yleensä kutsutaan nimellä "se jokin". Kaikki tietänevät mitä tarkoitan, mutta kukaan ei tiedä mikä se on.

Ihminen pystyy keksimään ja perustelemaan lukemattomia syitä, miksi heterous on hyvä ja kannattava ominaisuus. Samoin homouden ja bi-seksuaalisuuden kohdalla. Mies voi keksiä monta hyvää selitystä sille, miksi miehen kannattaa valita kumppanikseen juuri nainen, tai mies. Älyllisillä perusteilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä suuntautumisen kanssa. Yksittäisen kumppanin voi toki valita älyllisinkin perustein, mutta rakastumisen saa seksuaalisena toimintona aikaan vain "se jokin".

Olennaista toiminnalle on se, että se on yksilölle kannattavaa. Joko sen toteuttamisesta seuraa mielihyvää, tai sen toteuttamatta jättämisestä mielipahaa. Yksilö toimii siksi, koska tuntee siihen tarvetta. Miksi tarve on mikä on, on pääteltävissä oleva kysymys. Miten ominaisuus on syntynyt? Evoluutioteorian mukaan vaihtoehtoja ei juuri ole. Joko se on syntynyt jalostumalla tai mutaationa. Voiko siihen vaikuttaa kemiallisesti? Ihmisen voi saada nukahtamaan, heräämään, näkemään hallusinaatioita, tulemaan hyvälle tuulelle tai tulemaan aggressiiviseksi kemiallisista syistä. Miksi seksuaalisuus eroaisi näistä?

Psykologian kannalta koira on minusta hyvin mielenkiintoinen eläin. Se on ihmisen luoma laji, jonka ominaisuuksien kehittymistä on jalostusvalinnoilla nopeutettu. Toisin kuin muilla ihmisen muokkaamilla kotieläimillä, koiralla sen henkiset vietti- ja vaisto-ominaisuudet ovat olleet avainasemassa fyysisten sijaan.

Laitumella on lauma lampaita. Ihminen menee laitumelle koiranpennun kanssa. Mikäli koiranpennulla on paimennusvietti, se vaistomaisesti irrottautuu ihmisestä ja kiertää lammaslauman toiselle puolelle, niin että paimennettavat eläimet jäävät koiran itsensä ja ihmisen väliin. Sillä on sisäsyntyinen tarve pitää lauma kasassa ja tuoda se omistajalle. Tämä on ihmisen koiraan jalostama vietti, kaikessa monimutkaisuudessaan, eikä koirasta jolta tämä sisäinen tarve puuttuu voi tulla hyvää paimenkoiraa.

Opitut ominaisuudet eivät periydy. Ihminen on luonut jotain aivan omanlaistaan geenistöä koiraan jalostaessaan tämän ominaisuuden. Koira ei tietenkään tiedä geeneistä mitään. Se toimii tietyllä tavalla vain ja ainoastaan siksi, että se tuntee siihen voimakasta tarvetta.

Niin me ihmisetkin teemme. Kärpäsen kokemusmaailma voi erota omastamme melkoisesti, mutta se ei tarkoita, että olisimme jotain aivan uniikkia, tai jotenkin erityisen henkisiä. Mä oon monesti kuullut sanottavan, että ihmiset toimii tunteiden vuoksi ja eläimet vaistojen. Minusta se on omituisesti päätelty. Kaikki lajit toimivat varmaankin eri tavoin, ei jaottelua voi missään nimessä suorittaa asteikolla ihminen vs. eläin. Tunne/tarve on yksilön kokemus, vaisto/vietti on syy sille. Henkisen ja fyysisen rajaa on vaikea erottaa, sillä ovathan kaikki tuntemukset myös kemiallisia. Jos eläimessä ovat nähtävillä nämä samat aivokemialiset muutokset, on minusta aivan järkevää olettaa, että niiden aiheuttama tunne on samankaltainen.

Jos etsitään syitä homoudelle, on aika olennaista tietää kysytäänkö syitä ilmiön esiintymiselle vai psykologista syytä yksilön käytökselle. Yksilössä henkinen ja fyysinen ei ole erotettavissa. Käytöksellä voidaan vaikuttaa aivojen toimintaan ja aivojen toiminta vaikuttaa käytökseen. Ihminen ei tiedä seksuaalisuudesta riittävästi, jotta osaisi kehittää kemikaaleja seksuaalisuuden muokkaamiseen, mutta se ei tarkoita, etteikö sellainen voisi löytyä vahingossa. Uskon sen olevan mahdollista.

Kesäpoika!

Olen kanssasi eri mieltä seuraavanlaisesti.
Ihminen on suuntautumiseltaan, mitä on. Ihmisen osa ON myös hänen älynsä. Sitä ei tule erottaa ihmisenä olemisesta. Minusta ihmisen käyttäytymisen kohdalla menemme todella vikaan, jos näemme ihmisen ilman älyä. Niinpä nämä teidän biologisoivat tai kemialisoivat "selitykset" kertovat jotain mekaanista ja osittaista, mutta eivät selitä mitään.

Tunne ja älykään eivät ole toisistaan erotettavissa. Vaatii älykkyyttä tuntea henkisiä asioita. Kasvit eivät tiettävästi osaa tuntea tunteita, sillä ne eivät ole älykkäitä, ei ole edes aivoja, vaikka ne ovatkin eläviä. Yksinkertaisella älyllä tunnetaan yksinkertaisia tunteita, hyvää oloa ja pahaa oloa. Ihminen on niin älykäs, että on kykenevä jo "toisen asteen" tunteisiin, kuten empatiaan, kateuteen, mustasukkaisuuteen. Empatian tunteminen vaatii korkeaa älyä, sen tuntijan on esimerkiksi kyettävä muistamaan, miltä jokin tunne, jota hän itse ei koe juuri nyt tuntuu, samoin sen kokijan on erotettava täysin oman minän ja ympäristönsä väliset rajat ja se, että on olemassa muitakin olentoja, jotka ovat "minä", ja kokevat. Empatian, syyllisyyden ym. toisen tason tunteiden kokeminen vaatii syiden ja seurausten hahmottamiskykyä.

Äly ei kuitenkaan ole yhtä kuin tunne. Älykkyys vain antaa lähtökohdan tunteiden monimutkaisuudelle. Ei esimerkiksi riitä, että tietää jostain asiasta tulevat seuraamukset, jos ei välitä niistä. Pitää kyetä tuntemaan, jotta on motivaatio käyttäytyä tietyllä tavalla. Empatiakyvytönkin ihminen tietää, että saattaa satuttaa toista ihmistä. Hän ei vain välitä siitä tiedosta, koska sillä ei ole hänelle merkitystä. Se ei aiheuta hänelle itselleen toisen kokemaa pahaa oloa.

Tieto vaatii älyä, mutta ymmärtäminen vaatii tunteen. Vasta ymmärrys johtaa toimintaan. Sen huomaa aivan kaikissa elämän faktoissa. Kaikki tietävät, että tupakka saattaa tappaa. Moni ymmärtää sen vasta, kun sairastuu syöpään.

Eikös tämä keskustelu ole jo kaikonnut niin kauas alkuperäisestä teemasta, että voisitte aloittaa uuden, filosofis-psykologisen keskustelun tuosta omasta aiheestanne?

Pete hyvä!

Kyse ei ole filosofis-psykologisesta keskustelusta. Sano vain suoraan, että haluat koko keskustelun loppumista, sillä sitä Sinä tarkoitat tuolla.

Hiirikokeet osoittavat, että ihminen on seurallinen ja pitää juustosta.

Koe hiiren seurallisuuden määrästä ei kerro mitään ihmisten seurallisuudesta, hiiri ei ole ihminen, tässä suhteessa tutkimuskohteet ovat täysin erilaiset. Sen sijaan hiirikoe hiirestä seurallisena olentona voi kertoa asioita ihmisestä seurallisena olentona. Sekä hiiri että ihminen ovat seurallisia olentoja, tässä suhteessa tutkimuskohteet ovat samanlaiset.

Erittelykyky ei olisi pahe, vaikka tuo kommentti olikin varmaan vitsi.

Alkuperäisestä homopommi ajatuksesta. Olisihan se aivan toimiva. Kyllä miesten tiedetään nussivan kiihkossa ja puutteessa kaikkea mikä likkuu, ja esimerkiksi vankiloissa ja muissa miesvaltaisissa yhteisöissä on paljon homoseksualista käyttäytymistä ohi ja yli "suuntautumisen".

Toisaalta asiaa ei ajateltu loppuun asti. Maailman historian ehkä tunnetuin ja tehokkain armeija oli Spartassa, missä suosittiin homoseksuaalisuutta ja eliittijoukot kostuivat rakastavaisista miespareista (vai oliko se Korintissa?). Ei siis ehkä kannattaisi lisätä homoutta vihollisarmeijoissa.

Ihmisyydestä. Kyllä kaikessa ihmisen käyttäytymisessä on evolutiivinen pohja. Lajina me kuitenkin olemme hyvin oppivaisia ja sopeutuvaisia eli voimme muuttaa käytöstämme olosuhteiden ja harkintamme mukaan. Emme ole biologiamme orjia. Itse en koe evoluutiobiologisen ja humanistisen lähestymistavan olevan mitenkään ristiriidassa. Ihminen on eläin, jolla kuitenkin on moraali. Agressiot voivat olla osin geneettisesti ohjautuvia (ehkä), mutta meidän ei ole pakko toimia agressiivisesti.

Onko homoseksuaalisuus geneettistä, määräytynyt sikiövaiheessa tai varhaislapsuudessa, tai valittu elämäntapa? Ehkä kaikkia yhdessä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä moraalin tai ihmisoikeuksien kanssa. Jokaisella on oikeus rakastaa ja rakastella haluamansa kumppanin kanssa, vastuullisesti.

krister kirjoitti:
"Kyllä miesten tiedetään nussivan kiihkossa ja puutteessa kaikkea mikä likkuu, ja esimerkiksi vankiloissa ja muissa miesvaltaisissa yhteisöissä on paljon homoseksualista käyttäytymistä ohi ja yli "suuntautumisen"."




Tiedä sitten kuinka paljon tuollainen käyttäytyminen on ohi ja yli suuntautumisen. Melko suuri osa ihmisistä lienee jonkinasteisia biseksuaaleja, vaikka eivät sitä kellekään tunnustakaan. En usko, että pelkkä kiima riittää siihen, että kääntyisi itselleen vastenmielisen seksipartnerin puoleen. Kyllä siinä partnerissa jotain kiihottavaa pitää olla. Itse en ainakaan kykene edes kuvittelemaan sellaista puutostilaa, joka saisi naisen puoleen kääntymään siinä mielessä. Käsityöharrastukset tulisivat varmaankin nopeammin mieleen.

Jos tuollainen "kiima saa nylkyttämään mitä vain"-teoria pitäisi paikkansa, niin miksi ne miehet siellä taistelutantereella välttämättä toistensa perään kuolaisivat? Eikös ohi loikkiva rusakko tai hirvi olisi aivan yhtä haluttava partneri sitten, jos kerran partnerin ominaisuuksilla ei ole sen kummempaa merkitystä kiiman kanssa kiihkoilevan miehen mielenmaisemassa? =P

En ole itsekään ihan varma miten nämä asiat menee. Mutta, jos kaikki ovat biseksuaaleja, niin eikös Ilopkin pitäisi äärimmäisessä hädässä kääntyä naisten puoleen eikä vain käyttää käsiä? Itsekin kyllä yhdyn Ilop siinä, että en minäkään oikein voi kuvilla harrastavani heteroseksiä. Siis mekö poikkeuksena emme ole biseksuaaleja?

Olen miettinyt kuinka yleistä biseksuaalisuus on. Väite että kaikissa on hieman biseksuaalisuutta on minusta liian ympäripyöreä; vähän niin kuin sanonnat, että jokaisessa on miestä ja naista, yin ja yang, etc. Kaikissa on kaikkea kunhan vain vapautuu sisäisesti kokemaan, yms.

Ehkä pitäisi puhua primaarista, ensisijaisesta seksuaalisuudesta. Yleisesti käytetty arvio on, että 15% miehistä on kokeillut homoseksiä ja toisaalta 1-3% "on homoja". Näissä tutkimuksissa on paljon sijaa kritiikille, mutta antavat viitteitä siitä, että biseksuaalisuus ei olisi kovin yleistä. Kuinka paljon väkeä vanha Kinsey sai 3-luokkaansa?

Itse tunnen vain tapauksia, joissa jo naimisissa ollut mies löytää/myöntää/tms homoseksuaalisuutensa, tai kundeja joilla on opiskelijanuorukaisena ollut kivaa poikienkin kanssa, mutta sittemmin asettuneet ihan tyytyväisinä avioliittoon.

Onko jossain kirjattu bi-kokemuksia. Meillähän on jo antologioita ja tutkimuksia melkein kaikista muista.

"Maailman historian ehkä tunnetuin ja tehokkain armeija oli Spartassa, missä suosittiin homoseksuaalisuutta ja eliittijoukot kostuivat rakastavaisista miespareista (vai oliko se Korintissa?)."

Spartan sotilaskasvatuksessa suosittiin seksuaalisuutta poikien ja miesten kesken käytännöllisyyssyistä.
Spartalaisten asepalvelus kun kesti parikymmentä vuotta...

Tuo eliittijoukko olisi tarinan mukaan ollut Thebassa, siis antiikin kreikassa joo.
Thebalainen eliittijoukko oli koottu tarinan mukaan nimenomaan miespariskunnista, ja ajatus oli että taistelisivat vielä urhoollisemmin kuin muut koska taistelisivat sekä puolisonsa että itsensä puolesta.

Että ehkä siksi se homopommiajatus sitten hylättiin, eh -?

...Tää lisää vielä: "Vanha Kinsey" ei puhunut homoista (eikä heteroista eikä bi-seksuaaleista), vaan homo- ja heteroseksistä.

Homoseksiä hänen kyselyihinsä vastanneista miehistä yli puolet oli harrastanut.

Tilastollinen "totuus"-?

Toizaalta, kysymyksiin vastattiin neljäkymmentäluvun lopulla Amerikassa, ja sehän oli vain pari vuotta tekemiensä kovin homososiaalispainotteisten Eurooppaan, Tyynelle valtamerelle ja Aasiaan tehtyjen eräiden pitkien retkien jälkeen...

krister kirjoitti:
"jos kaikki ovat biseksuaaleja, niin eikös Ilopkin pitäisi äärimmäisessä hädässä kääntyä naisten puoleen"



Huom: En väittänyt, että KAIKKI olisimme tavalla tai toisella bissejä, vaan että MELKO SUURI OSA ihmisistä lienee jonkinasteisia biseksuaaleja. Siinä on vissi ero. Jos esimerkiksi 30-40 prosenttia ihmisistä olisi "jonkinasteisia biseksuaaleja" (= kykenevät nauttimaan seksistä molempien sukupuolten edustajien kanssa ja aidosti kokemaan sekä maskuliiniset että feminiiniset piirteet kiihottaviksi) niin sehän ei ole sama kuin 100 prosenttia. Itsekään en koskaan ole allekirjoittanut tuota väitettä, että kaikissa olisi ainakin hiven biseksuaalisuutta. Ainakaan omakohtaisten kokemusten perusteella se ei todellakaan pidä paikkaansa.