- 1 / 5
- vaeltaja2006
- 23.12.2007 22:10
Andreas Lundstedt päätti kertoa QX-lehdelle, että hän on HIV-positiivinen. Haastattelu on hyvä ja henkilökohtainen. Sen takia olen tehnyt siitä yhteenvedon niille, jotka eivät sujuvasti lue ruotsinkielisiä tekstejä. Ehkä tämä auttaa muita HIV-positiivisia.
Huhuja Andreaksen HIVistä on ollut jo vuosien ajan. Harry-koira on QX:n toimittajaa vastassa. Edellisenä iltana Andreas oli soittanut lehden toimittajalle ja kertonut, että hän haluaisi puhua HIV-tartunnastaan. Hän sanoo olevansa väsynyt siihen, että hänestä juoruillaan, ja hän kokee nyt olevansa valmis kertomaan asiasta. Hän haluaa puhua siitä itse eikä kuulla siitä muiden kertomia tarinoita. Hänellä on perhe ja ystäviä, joiden takia hän tämän kestää. Oikeastaan kyseessä on hyvin yksityinen asia, mutta hän on julkkis ja häneltä ehkä odotetaan tätä tietoa.
Hän on jo aikaisemmin miettinyt asiasta kertomista, mutta siinä asiassa menee oma aikansa. Hän on vuosien ajan laulanut sateenkaarimessuissa ja tukenut aids-päivän tilaisuuksia, ja monesti on tullut ajatus, että hänen pitäisi sanoa: "Minullakin on HIV". Hän toivoo, että se auttaa, että HIVillä on jälleen kasvot. Aikaisempi julkkis oli kai Sixten Herrgård lähes pari kymmentä vuotta sitten. Tämä aihe on tabu, ja hän uskoo, että hänen alallaan on muitakin, joilla virus on.
Häntä sekä hermostuttaa että ei hermostuta, miten ihmiset suhtautuvat. Ne, jotka eivät ymmärrä, eivät ole hänen ystäviään. Hän sanoo haluavansa näyttää, että HIV-positiivinen ei ole välttämättä sairaan näköinen ja hän voi olla menestyvä. Ja toivottavasti muutkin uskaltavat kertoa. Ja tartunnan saaneista hän toivoo, etteivät he tuntisi itseään yksinäisiksi vaan on muitakin, eikä tarvitse jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle.
Hän ei vielä halua puhua tartuntansa yksityiskohdista. Hän sai tiedon siitä puhelimitse, eikä niin pitäisi koskaan tapahtua. Kulkutautiviranomaisilta tuli tieto, että hän oli ollut jonkun HIV-positiivisen kanssa ja nyt pitäisi käydä testissä. Viikon päästä tuli soitto, että testi on positiivinen.
Hän ei muista , miltä sitten tuntui ja mitä hän ajatteli. Mutta hän tunsi jotain sisäistä voimaa, että hänen on taisteltava sitä vastaan. Hän on iloinen ihminen ja rakastaa elämää. Hän pystyi välttämään kaikkein synkimmät ajatukset.
Häntä ei ole kiinnostanut se, keneltä hän tartunnan sai. Se ei ole tärkeää. Mitä hän tekisi? Kävisi vetäisemässä sitä ihmistä kuonoon? Paras keskittää energia tulevaisuuteen. Kun hän sai tiedon, hän meni kotiin ja kertoi asiasta läheiselleen. Hänen poikaystävänsä eivät ole saaneet tartuntaa.
Nykyiselle poikaystävälleen hän ei kertonut asiaa heti. Ensin oli tutustuttava paremmin. Tämä henkilö kesti asian hyvin. Täytyy vain olla hieman varovaisempi. Andreas alkoi saada lääkkeitä melkein heti. Infektio on laadultaan "ystävällinen" eikä hän tarvitse massoittain lääkkeitä.
Vanhemmille kertominen oli vaikeaa. Hän kertoi sen suoraan. Hän halusi itse kertoa eikä niin, että se tulisi tietoon kiertoteitä. Kertominen on ollut vapauttavaa. Vähän on tietysti on ollut kyyneleitäkin.
Andreas kehuu sairaalaa ja sairaanhoitajaa, joka otti hänet huostaansa ensi hetkestä alkaen. He suojelevat myös hänen yksityisyyttään. Kerran sairaanhoitaja sanoi: "Nyt on toinen julkisuuden henkilö täällä, sinun täytyy odottaa" On siis muitakin.
Tukikeskuksen ryhmissä hän ei ole voinut käydä julkkiksena. Iltapäivälehdet ovat säännöllisesti soitelleet ja kyselleet, onko hän positiivinen. On ilkeitä ihmisiä, jotka juoruavat. Hän halusi kertoa asian homojen ja lesbojen omalle lehdelle, QX:lle. Kun lehti ilmestyy, hän on ulkomailla. Hän sanoo, ettei hän halua puhua asiasta enää toistaiseksi. Sitten tulee taas aika, jolloin voi puhua. Mutta juuri nyt terveydentila on hyvä ja tuntuu hyvältä, että asiasta tuli puhuttua.
Huhuja Andreaksen HIVistä on ollut jo vuosien ajan. Harry-koira on QX:n toimittajaa vastassa. Edellisenä iltana Andreas oli soittanut lehden toimittajalle ja kertonut, että hän haluaisi puhua HIV-tartunnastaan. Hän sanoo olevansa väsynyt siihen, että hänestä juoruillaan, ja hän kokee nyt olevansa valmis kertomaan asiasta. Hän haluaa puhua siitä itse eikä kuulla siitä muiden kertomia tarinoita. Hänellä on perhe ja ystäviä, joiden takia hän tämän kestää. Oikeastaan kyseessä on hyvin yksityinen asia, mutta hän on julkkis ja häneltä ehkä odotetaan tätä tietoa.
Hän on jo aikaisemmin miettinyt asiasta kertomista, mutta siinä asiassa menee oma aikansa. Hän on vuosien ajan laulanut sateenkaarimessuissa ja tukenut aids-päivän tilaisuuksia, ja monesti on tullut ajatus, että hänen pitäisi sanoa: "Minullakin on HIV". Hän toivoo, että se auttaa, että HIVillä on jälleen kasvot. Aikaisempi julkkis oli kai Sixten Herrgård lähes pari kymmentä vuotta sitten. Tämä aihe on tabu, ja hän uskoo, että hänen alallaan on muitakin, joilla virus on.
Häntä sekä hermostuttaa että ei hermostuta, miten ihmiset suhtautuvat. Ne, jotka eivät ymmärrä, eivät ole hänen ystäviään. Hän sanoo haluavansa näyttää, että HIV-positiivinen ei ole välttämättä sairaan näköinen ja hän voi olla menestyvä. Ja toivottavasti muutkin uskaltavat kertoa. Ja tartunnan saaneista hän toivoo, etteivät he tuntisi itseään yksinäisiksi vaan on muitakin, eikä tarvitse jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle.
Hän ei vielä halua puhua tartuntansa yksityiskohdista. Hän sai tiedon siitä puhelimitse, eikä niin pitäisi koskaan tapahtua. Kulkutautiviranomaisilta tuli tieto, että hän oli ollut jonkun HIV-positiivisen kanssa ja nyt pitäisi käydä testissä. Viikon päästä tuli soitto, että testi on positiivinen.
Hän ei muista , miltä sitten tuntui ja mitä hän ajatteli. Mutta hän tunsi jotain sisäistä voimaa, että hänen on taisteltava sitä vastaan. Hän on iloinen ihminen ja rakastaa elämää. Hän pystyi välttämään kaikkein synkimmät ajatukset.
Häntä ei ole kiinnostanut se, keneltä hän tartunnan sai. Se ei ole tärkeää. Mitä hän tekisi? Kävisi vetäisemässä sitä ihmistä kuonoon? Paras keskittää energia tulevaisuuteen. Kun hän sai tiedon, hän meni kotiin ja kertoi asiasta läheiselleen. Hänen poikaystävänsä eivät ole saaneet tartuntaa.
Nykyiselle poikaystävälleen hän ei kertonut asiaa heti. Ensin oli tutustuttava paremmin. Tämä henkilö kesti asian hyvin. Täytyy vain olla hieman varovaisempi. Andreas alkoi saada lääkkeitä melkein heti. Infektio on laadultaan "ystävällinen" eikä hän tarvitse massoittain lääkkeitä.
Vanhemmille kertominen oli vaikeaa. Hän kertoi sen suoraan. Hän halusi itse kertoa eikä niin, että se tulisi tietoon kiertoteitä. Kertominen on ollut vapauttavaa. Vähän on tietysti on ollut kyyneleitäkin.
Andreas kehuu sairaalaa ja sairaanhoitajaa, joka otti hänet huostaansa ensi hetkestä alkaen. He suojelevat myös hänen yksityisyyttään. Kerran sairaanhoitaja sanoi: "Nyt on toinen julkisuuden henkilö täällä, sinun täytyy odottaa" On siis muitakin.
Tukikeskuksen ryhmissä hän ei ole voinut käydä julkkiksena. Iltapäivälehdet ovat säännöllisesti soitelleet ja kyselleet, onko hän positiivinen. On ilkeitä ihmisiä, jotka juoruavat. Hän halusi kertoa asian homojen ja lesbojen omalle lehdelle, QX:lle. Kun lehti ilmestyy, hän on ulkomailla. Hän sanoo, ettei hän halua puhua asiasta enää toistaiseksi. Sitten tulee taas aika, jolloin voi puhua. Mutta juuri nyt terveydentila on hyvä ja tuntuu hyvältä, että asiasta tuli puhuttua.