Olen eksyksissä itseni kanssa - auttakaa

Hei

Olen miettinyt omaa seksuaalista suunntautumistani. Enkä tiedä sitä! Olen siis hyvin hämmentynyt. Auttakaa mua.

Olen 21v mies. Olen miettinyt tätä aika paljon ja aktiivisesti terapian jälkeen (keskivaikea masennus) jossa kerroin hoitajalle että olen homo. Olen ikäänkuin kaapissa sillä paras kaverini tietää ja annoin hänelle luvan kertoa heillekin jotka on samassa kaveripiirissä mutta ei välttämättä mun kanssa suoraan tekemisissä. Mun perhe ei kuitenkaan tiedä - olen siis heille "kaapissa" mutta toisaalta mun isosisko on myös lesbo - ja vanhemmat tietää mutta siitä ei ole koskaan keskusteltu - tosin ei vanhemmat ole ikinä seksistä puhuneetkaan. Kotona ei ole semmoista keskustelukulttuuria jossa se on mahdollista. Kaikki tiedot seksistä seksuaalisuudesta piti etsiä itse - aluksi käteen osui vanhempien pornolehdet, mutta myöhemmin kaivoin kaiken tietämäni netistä. Eivät he ole semmoisia puritaaneja, mutta enemmänkin traditionalisteja tai muuten vain tosi välinpitämättömiä - tosin en ole heidän suustaan kyllä ikinä mitään vihamielistä homoja kohtaan kuullut. Ainoastaan silloin saattaa jotain kuulua jos homo on liian homssuinen - en siis tiedä mitä tällä tarkoittavat.

Aloin epäilemään että olenko kuitenkaan homo kun terapiassa keskusteltiin minun isäsuhteesta - isä on siis minulle tosi etäinen: periaattessa siis ihminen jota vain kutsun isäksi, en tunne häntä isäksi vaikka hän onkin minun biologinen isäni, en rakasta mutta en vihaakaan. Hän on vain henkilö muiden joukossa. Hän on tosi ankara isä - vanhanaikainen siinä mielessä, pienenä kasvaessa pelkäsin häntä tosi paljon. Toisaalta leikimme veljen kanssa "lääkärileikkejä" pienempänä jolloin saatettiin hiplailla toisiamme hihitellen, joita äiti sitten piti sopimattomana. Tosin veljen kanssa jouduimme jakamaan huoneen kahdestaan aika pitkälle myöhäisteini-ikään asti(terapeutin muk. epätavallista) - esim. jouduttiin nukkumaan samassa sängyssä koska on aika suuri perhe jne. Ja silloin vähän väkisinkin kuuli yöllä jos toinen esim. saattoi masturboida tai katsoi nettipornoa. Lisäksi saattoi olla että masturboimme tietämättä samaan aikaan. Oli myös perheväkivaltaa. Terapeutti kysyi tai heitti ilmoille sellaisen ajatuksen että olisin homo siksi että en ole saanut isältä sitä rakkautta mitä olisin tarvinnut.

Ylä-asteella tosin ihastuin kolme kertaa - ja ne kaikki oli oman sukupuolen edustajia. Yksi oli liikanope johon tunsin seksuaalista vetovoimaa ja josta fantasioin, kaksi muuta ihastusta oli ehkä enemmän romanttisia - olin siis silloin ihan pää pilvissä ihan koko ajan, vaikka minua kiusattiinkin rankasti. Silloin ajattelin että se voi johtua murrosiästä ja menee ohi. Mutta ei mennyt. Lukiossa oikeastaan rakastuin saman sukupuolen edustajaan, hän oli samassa kaveripiirissä. Tosin se ujostutti vielä kun en ollut asian kanssa sujut, se meni niin pitkälle etten voinut olla samassa huoneessa ihastuksen kanssa - ja oli osasyy masennukseen sairastumiseen. Muita syitä mm. perheolot, koulupaineet ja koulukiusaaminen ulkonäön takia (päiväkodista ysiluokkaan asti).

Nytkin kyseenalaistan suuntautumiseni koska en oikeammin tunne seksuaalista halua. Mutta sitten toisaalta joskus olo on seksuaalisesti niin turhautunut että voisin harrastaa seksiä monta kertaa koko tienoon kaikkien miesten kanssa moneen otteeseen. Kyllä se siitä, syön suklaata ja kuuntelen musiikkia ja se menee ohi. Joskus pitää kattoa kovaakin pornoa että saa sen helvetillisen olon taltutettua. En siis pidä tästä tuntemuksesta ollenkaan. Tätä siis tapahtuu tosi harvoin, muuten en tunne mitään seksuaalista halua. Saan kyllä erektion esim. kun katson pornoa - mutta homoporno on kyllä aika extremeä katottavaa välillä. Sain kyllä jossain vaiheessa erektion katsoessa heteropornoa (naisnäyttelijän takia) mutta nyt katse aina kohdistuu mieheen tai penikseen ja saan erektion siitä jos saan. Normaalioloissa komeakin mies ei saa viisaria värähtämään. Mihinkään suuntaan. Tiedostan kyllä että onpa hyvännäköinen mies (minun mielestä moni mies on hyvännäköinen - en siis ajattele että pelkkä urheilullinen mies olisi haluttava) mutta se ei kuitenkaan nostata seksuaalista halua tai jos nostattaa en näe tarvetta toimia sen pohjalta. Toisaalta jos olen ihastunut/rakastunut tilanne on samankaltainen - minun on esim. hankala kuvitella ko.henkilö omassa seksifantasiassa tai jos masturboin niin en vain voi kuvitella ihastusta fantasiaani. Vaikka olisin rakastunut. Toisaalta en tunne tarvetta tai vetoa siihen että haluaisin penetroida jonkun tai että joku penetroisi minut - suhteessa jos olisin ajattelisin sen varmaan sillä tavalla että se kuuluu asiaan, vaikka ei haluttaisi. Ainoa mitä varmaan tällä hetkellä haluaisin ja tarvitsisin olisi hellyyttä ja kosketusta - haluaisin kuherrella jne. Mutta minkäs teet - olen ihan vitun ruma ja lisäksi asun tosi pienellä paikkakunnalla maalla jossa homoihin suhtaudutaan karsaasti. Eikä nyt ole oikein rahallisia rahkeitakaan muuttaa vielä pois. Seksi ei kuitenkaan yökötä minua tai jotain. Toisaalta taas minun mielessä seksissä ei ole mitään ihmeellistä ja yhteiskunnan seksipakkomielle ja ulkonäkökeskeisyys ihmetyttää ja ärsyttää minua välillä. En siis ymmärrä ihmisiä jotka odottaa seksiä kuin kuuta nousevaa ja yrittävät tehdä kaikkensa että saisivat seksiä. En haluaisi esim. koskeakaan homomieheen jolla on ollut satoja kumppaneita - saattaa olla tauteja. Toisaalta pelkään vähän seksitauteja esim. AIDSia ja HIV:iä ja olen jostain saanut päähäni että kaikki seksuaalisesti hyvin aktiiviset homot kantaa hiv:tä, mikä siis ei välttämättä ole totta. HIV/AIDS on ihan kamala tauti enkä haluaisi saada sitä! Olen kuullut ja lukenut että esim. USA:ssa jotkin homot haluavat saada tartunnan ja haluavat tartuttaa muita vapaaehtoisia ja että nämä usein tapahtuvat seksijuhlissa jne. - onko tässä perää? En esim. huoli poikaystäväksi sellaista jolla on ollut sukupuolitauti - vaikka hän olisi parantunut siitä - en halua edes huuliherpestä, pusutautia jne. Sen takia esim. en halua suudella kielellä, vaan käytän huulia.

Olenko siis greyseksuaali, aseksuaali vai demiseksuaali - vai jotenkin sairas ja tartten hoitoa?

Sen sijaan en tunne mitään naisia kohtaan - tunnen heidät ikäänkuin siskoina. Onhan heidän kehonsa kauniita ja muodokkaita - haluaisin itsekin sellaisen muodokkaan kehon. Toisaalta en tiedä olenko jotenkin transgender. Fantasiapeleissä pelaan aina naishahmoja - osasyy on esteeettinen ja identifioidun aina jotenkin naisiin. Kaikki "sankarini" ovat naisia: Xena, Buffy, Dark Angel, Sarah Connor(terminator), Kahlan (Totuuden Miekka), Hermione (Harry Potter), Galadriel/Arwen/Eowyn (Taru Sormusten Herrasta) - tosin pidän myös paljon Gandalfista. List goes on... Naisten kanssa tulen paremmin toimeen ja ymmärrän heitä paremmin kuin miehiä. Osa kiinnostuksenkohteista on samat kuin naisilla. En esim. ole kiinnostunut miehisistä asioista (kuten autot, urheilu, punttisali, eräjutut) vaan kulttuurista, käsitöistä, puutarhasta - kaikesta esteettisestä. Mutta en ole käytökseltäni kuitenkaan effeminate, naisellinen. Ehkä joitakin juttuja on, muttei mitään ilmiselvää. Toisaalta lapsena leikin barbeilla päiväkodissa ja kaverin kanssa leikimme kotia (suosikkileikki) ja meille tuli aina riitaa kumpi oli äiti koska molemmat halusimme olla äitejä. Tosin minut aina pakotettiin isäksi enkä pitänyt siitä. Pienenpänä kokeilin innokkaasti esim. äidin vaatteita ja korkokenkiä, meikkasin häntä ja ompelin mekkoja (unelma-ammatti stylisti) ja pukeuduin eksentrisesti(naisellisesti). Vanhemmat eivät tätä jyrkästi tuominneet vaan enemmänkin naureskelivat sille. Kasvaessa sitten omaksuin sen mikä oli suotavaa.

Toisaalta tuntuu että olen ollut ihan pienestä pitäen homo. Minä esim. muistan joskun oman suvun sukukokouksessa olleeni joskus vuonna kivi ja keppi - ehkä 5 tai 6 - vuotias. Siellä ihmiset ui jne. muistan säikähtäneeni kun tädin silloinen aviomies yritti kannustaa minua uimaan. Tosin pelkäsin kyllä vettä, mutta oikeastaan säikähdin hänen rintakehän karvoitustaan - siis sillä toisella tavalla ja se hämmensi minua silloin ihan vitusti. Olin myös päiväkodissa ihastunut yhteen Artturiin ja tuijotin häntä päivät pitkät - minua pidettiin outona. Olin outo lapsi.

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että terapeuttisi on sekaisin kuin seinäkello, joka jätättää. Jos terapeutin ajatus on, että suuntautumisesi - mikä ikinä se onkaan - johtuu vaikeista perheoloista, niin suosittelen vaihtamaan terapeuttia. En ole itse mikään tämän alan asiantuntija valitettavasti, joten en nyt osaa sanoa, voisiko terapeuttisi toiminnasta jopa menettää toimilupansa, jos asiasta lähtisi kantelemaan jonnekin. Mutta selvää on, että nämä seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät ole hänen vahvaa osaamisaluettaan, joten sen vuoksi kehotan varaamaan ajan jonkun isomman kaupungin terveyskeskuksesta.

Suuntautumiseesi en oikein osaa ottaa kantaa, koska kuvailemasi kokemukset eivät ole minulle oikein tuttuja. Minulla on useinmiten kulkenut käsikädessä eroottinen ja romanttinen ihastuminen johonkuhun. Ehkä joskus on ollut myös sellaista että on ollut jotain eroottista halua jotakuta kohtaan, mutta kohteen luonne taas on tehokkaasti tappanut kaikki romanttiset mielikuvat hänestä (silti eroottiset tuntemukset ovat jääneet, vaikkei siinä järkeä sinänsä olekkaan - kuka nyt haluaisi sänkyyn ärsyttävän ihmisen kanssa?). Eli jotain tuollaista hajontaa kai minullakin teoriassa voi olla romanttisten ja eroottisten tunteiden välillä, mutta ei mitään ylitsepääsemättömiä ristiriitoja. Erektio on vähän huono mittapuu mihinkään. Voihan sen saada, vaikka halu ei syttyisikään. Joten en ehkä pohtisi omaa suuntautumistani sen perusteella, milloin viisari värähtää ja milloin ei, vaan mieluummin sen perusteella, mitä romanttisia (tai eroottisia) tunteita ihmiset minussa herättävät. Eli siis erektiota en liittäisi suoraan eroottisiin tunteisiin, vaikka toki se usein onkin niistä seurauksena, mutta asetelmaa ei voi niin helposti kääntää päin vastoin: erektion syynä ei aina ole suuret eroottiset tunteet.

Ajatukseesi siitä, että olet "vitun ruma", en varmaan pysty hirveästi vaikuttamaan, vaikka haluaisin, mutta heitänpä sinulle kuitenkin sellaisen ajatuksen, että olitpa itse mitä tahansa mieltä ulkonäöstäsi, niin joku toinen saattaa nähdä sinut todella hyvännäköisenä ihmisenä! Ihmisten mielipiteet kun tuppaavat vaihtelemaan ja kaikilla ei ole sama maku :).

Olen kuullut saman huhun siitä, että jotkut vartavasten haluavat HIV-tartunnan. Mutta huhuna sen minäkin olen kuullut, joten mene ja tiedä. Logiikka - jos nyt tätä logiikaksi voi edes kutsua - ilmeisesti on vain se, että suojaamatonta seksiä harrastava haluaa ottaa omaan kontrolliinsa HIV-sairastumisen riskin - eli että ei tarvitse miettiä, että onko jostain saanut tartunnan vai ei, kun tietää varmuudella että on. Tyhmää touhua.

"Olenko siis greyseksuaali, aseksuaali vai demiseksuaali - vai jotenkin sairas ja tartten hoitoa?"

Jaaha, noista en tiedä muita kuin aseksuaalisuuden, joten paha mennä sanomaan. Ja paha mennä sanomaan muutenkaan toisen ihmisen puolesta. Taitaa olla niin, että näillä tutkimusmatkoilla itseensä ihminen on loppujen lopuksi aina yksin. Toki tukea saa (toivottavasti) ja siitä on apua, mutta se lopullinen itsensä löytäminen tapahtuu aina yksin, vaikka olisi muiden tuki taustalla. Tarkoitan, että vain sinä itse pystyt sanomaan, mikä olet - ja jos sinä et vielä pysty, niin ehkä jonain päivänä pystyt :). Minua ketuttaa ihmiset, jotka tulevat jonkun kaavan kanssa sanomaan, että "sinä kuulut lokeroon x", vain koska tämä kaava sanoo näin :). Minähän voisin heittää tähän oman ajatukseni siitä, että ehkä saattaisit olla aseksuaali homo, mutta se on sitten sinun itsesi pohdittava, että sopivatko nämä määritelmät sinuun vai ei. Ja minä en esitä mitään kiveen hakattuja kaavoja oman tulkintani pönkittämiseksi, kunhan esitin yhden idean :).

Mutta tuo, että oletko sairas ja tarvitsetko hoitoa, niin ehdottomasti suosittelen tosiaan sitä terapiaa, mutta ei se tarkoita että olisit sairas ;). Joten älä turhaan ota sellaista leimaa itseesi.

Kun mainitsit että olet pienenä kokeillut äitisi vaatteita, niin tuntuuko sinusta vielä nykyäänkin siltä, että mielelläsi kokeilisit naisten vaatteita? Sekin on siis ihan hyväksyttävää - toisaalta tämä on taas yksi asia, mistä en itse tiedä niin paljon kuin olisin kiinnostunut tietämään, enkä ehkä osaa oikein kysyä tässä nyt oikeita asioita tai oikeilla termeillä. Mutta jos vaikka sattuisit olemaan transvestiitti (= tykkää pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin, mutta ei koe _olevansa_ vastakkaista sukupuolta. Vähän hölmösti ilmaistu, mutta varmaan ajatus tuli selväksi). Wikipediasta lisää tietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Transvestisuus

Kukaan tuskin nykymaailmassa (kaikki-mulle-heti) haluaa kuulla tätä, mutta se pitää silti paikkansa: ihminen muuttuu ajan kanssa. Eri asia on, mihin suuntaan. Jos psyyke kestää, niin kaikki muuttuu selkeämmäksi ja selkeämmäksi. Seksuaalisia mieltymyksiä löytyy lisää ja karisee pois, samoin kuin inhontunteet sen joitain muotoja kohtaan laimenevat.

Mielenkiintoni herätti mm. mainintasi penetraatioista, aivan kuin ne kuuluisivat asiaan jokaisessa täyspainoisessa seksisuhteessa. Olit tästä myös hiukan huolissasi. Se on vanha olettamus, joka on kuitenkin mm. oman kokemukseni kautta kumoutunut. Monet homot nykyään eivät tee penetraatiota, jotkut heistäkin tosin kyllä oraalia. Mutta cuddle ja chill out ovat nykyään jo ihan cool ja ainakin ne täytyy nähdä mahdollisina tapoina ilmaista seksuaalisuutensa, vaikka kokonaankin. Tämä voi kuulostaa jopa huvittavaltakin jonkun keski-ikäisen parin korvissa, jotka ovat jo sinut oman käyttäytymisensä kanssa, eivätkä vertaa sitä enää yhteiskunnassa (lähinnä mainoksissa, pintakulttuurissa ja hömppäleffoissa) toitotettuun yhteen ainoaan gayseksin malliin.

Nuoret ovat avarakatseisia, luovia ja elämänmyöhteisiä. Kaikkia erilaisia ihmisiä kohti on vähintään tuhat muuta maailmassa, jotka tuntevat samalla tavalla. Nykyään vain tullaan paremmiksi määrittelemään niitä ja löytämään uutta. Sinulla on siis kaikki toivo. Näin lyhyesti nyt vaan.

Jostain syystä keskusteluketjun aloittajan pitkä viesti tuo mieleen jopa jonkun homofobisen tahon kirjoituksen kaikista niistä kliseistä, joita homoihin yritetään tunkea. Ne käydään milteipä kaikki läpi viestissä. Kirjoituksessa alkupuolella todetaan että joskus jossain pornossa oli nainen kiinnostanut, mutta sitten kirjoituksen loppupuolella kerrotaan että nainen ei kiinnosta lainkaan - eli miten on siis ollut?
Kiinnos feminiinisyyteen ainakin sulkee aika paljolti pois homoseksuaalisuuden vaihtoehdon, sillä nuo ovat asioita, jotka eivät homomiehiä vedä puoleensa - vaan muiden seksuaalisuuden edustajia kylläkin.

Kuitenkin ainakin oman tuttavapiirini perusteella seksuaalisuus on ja on koettu tulevan meidän kunkin pään tunnoista, eli se seksuaalinen identitetti on eniten päässä, eikä erotiikan, seksin tai rakstelun harrastamisen muodoissa, joita on äärettömästi. Eikä seksuaalisuus määrity sen mukaan mitä pimpala tehdään, sillä heteronaisilla, lesbonaisilla ja binaisilla on ihan samanlainen pimppa ja seksuaalisuus sen suhteen, mutta ihan muu määrittääkin heidän seksuaalisen identiteettinsä, eli se, mikä heitä emotionaalisseksuaalisesti vetää päässään puoleensa.

Kirjallisuutta, nettijuttua, lehtiä, pornoa ... läpikäymällä ei varmasti niinkään löydy se oma seksuaalisuus, vaan siitä, mitä omassa päässään tuntee. Oman seksuaalisuuden kaikista puolista ei pääse ihan selvilel myöskään ilman toisen ihmisen kohtaamista, sillä itsselleen ei voi tehdä ja antaa sitä, mitä toinen ihminen, toisen ihmisen kanssa voi. Läheisyyttä ei voi oikein perusteellisesti opetella ja kokea, ilman oikeaa läheisyyttä, mutta siinä oikeassa läheisyydessäkin on paljon asioita, jotka itselle tekevät mielessä ja oman kehon tuntemisessa hyvää - toisen kanssa niitä voi vaan antaa toisellekin, ts jakaa toisen kanssa.

Seksuaalisuuden variaatioitakaan ei loppujen lopuksi ole niin paljoa, sillä on hyvä erottaa seksuaalisuus ja sen lukuisat toteutuskäytännöt.
Terapeutit, psykologit yms toki voivat haluta tehdä tuosta ääretöntä seksuaalisuus-variaatioiden viidakkoa, koska sen pähkiminen toki tuo heille asiakkaitakin.

Ihmiset voivat olla komeita, rumia ja muutakin jonkin mielestä, eli niin voi ajatella ja sekin kuuluu moninaisuuteen ja kaikista ei tarvitse, eikä pidäkään pitää, mutta lähtökohtaisesti itseään kannattaa kyllä rakastaa, sillä sitä ei voi täysin toisten sanomiset korvata. Omia hyviä ja parhaita puolia löytyy kyllä, eikä itsensä kanssa kannata käpertyä suhteeseen ihan kokonaan, vaan antaa tilaa sille, tai niille toisille tulla mukaan ... harvemmin sitä ihan oikeasti kuitenkaan se paikkakunnan tai seudun ainoa homo, lesbo, biseksuaali tms kuitenkaan vain on. Unelmien prinssit tai prinsessat ovat tarua, jota paljon ihmeellisempää todellisuus sitten kuitenkin on, onneksi.

Näistä aiheista on mahdollista keskustella asiantuntijoiden kanssa https://www.sinuiksi.fi/ -palvelussa.