Ihastuminen käsittely

Oon vähän hassussa tilanteessa, jollaisiin en enää uskonut ajautuvani. Tällaista on tapahtunut viimeksi kun olin teini-ikäinen, enkä nyt tiedä miten pitäisi suhtautua.

Mulle tuli töihin vuos sitten muutaman vuoden mua nuorempi kundi töihin, jolla on tyttöystävä ja kaikkea. Kuitenkin nyt tässä vähän kerrassaan oon ihastunut tähän kundiin aika palavasti, enkä meinaa enää saada asiaa pois mielestä mitenkään. Ollaan juteltu paljon kaikenlaista (ei koskaan kuitenkaan seksuaalisuudesta, eli oon vielä hänen suhteen lasikaapissa) ja meillä synkkaa mielettömän hyvin.

Onko mitään vinkkejä miten päästä tästä yli? Muille on varmaan käynyt samanlaista. Itse näen kaks vaihtoehtoa, joilla voin päästä tästä yli. Joko yrittää jotain tai unohtaa, mutta miten?

Tämä on todella tuttu kuvio. Harmittavaa juuri siksi että jos teillä menee kavereina hyvin ja niinkuin sanoit synkkaa. Itse olen myös joskus ihastunut työkavereihin ja tilanne on ollut tosi vaikea koska työilmapiiri rakentui sellaisen äijäkulttuurin ja pilluvitsien ympärille - siinä on aika vaikea olla oma itsensä, saati kertoa toiselle tunteistaan. Noh, juttu sai sit aika omituisiakin käänteitä kun en koskaan kertonut mitään, olin vaan ihastunut. No näistä on onneksi päästy yli, vaikka tietty aina välillä palaa ikäviä muistoja.

Ehkä sun kannattaa tarkkaan miettiä että mitä hyödyt jos kerrot, koska aika useinhan sitä alkaa elämään sellaisessa haavemaailmassa, mutta tosielämä onkin sit jotain ihan muuta.

Itse otin vastaavassa tilanteessa käyttöön kevyen taktiikan, joka toimi mielestäni juuri niin kuin sen kuuluikin toimia - vaikka lopputulos olikin juuri se, mikä odotettavissa oli. Kun juteltiin, niin sanottavamme sanottuamme saatoimme jäädä katsomaan toisimme neutraalisti vähän kuin miettien, vieläkö on jotain sanottavaa. Tai no, minulla se ei sisäisesti ollut neutraalia, mutta en myöskään jäänyt mitenkään häiritsevästi tuijottamaan. Kun katsoin häntä, yritin nähdä jotain heikkoa signaalia mahdollisesta kiinnostuksesta minua kohtaan. Sellaista ei ollut. Vain ystävällinen tai neutraali katse. Yritin monta kertaa löytää signaalia - koskaan havaitsematta. Vain normaalia kavereiden keskeistä juttelua hyvässä hengessä.

Hän tiesi suuntautumiseni, vaikka siitä ei juurikaan puhuttu. Ei ollut tarvetta. Minulla oli se käsitys että yhteinen tuttumme oli sen hänelle joskus ilmaissut tyyliin "se on homo, mutta älä pelkää, se on hyvä tyyppi" XD. Ja joskus myöhemmin olin vastannut johonkin asiaan että "niin, jos tytöt kiinnostais mua" ja vastaus oli ollut "ai niin joo". Eli jos kiinnostusta olisi ollut, veikkaan että hän olisi sen uskaltanut näyttää. Myöhemmin hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa. Siinä vaiheessa olin jo pitkään varmuudella tulkinnut että hän on täysin hetero.

Eli mitä nyt ensimmäiseksi tekisin sinun tilanteessasi, olisi se että antaisin itselleni aikaa. Ajattelisin, että tätä ei tarvitse selvittää heti. Ja - jos sopiva tilanne tulee kohdalle, niin huumoria peliin niin että paljastat suuntautumisesi jossain tilanteeseen sopivassa sivulauseessa niin, että siitä on helppo jatkaa keskustelua johonkin toiseen aiheeseen tarvittaessa. Silloin et aseta työkaveria tilanteeseen, jossa hän joutuisi miettimään, mitä vastata kaapistatuloosi, joten se on helpompaa molemmille :).

Tämän jälkeen olet avoimemmilla vesillä, ja jos työkaverillasi on samoja fiiliksiä, on hänen nyt helpompi tehdä aloite.

Toisaalta kerroit että hän on varattu. No, se on vähän oma aiheensa tietysti. Et ole vastuussa hänen tekemisistään, mutta itse varmaan jäisin vähän seuraamaan tilannetta sivusta. Ehkä tosiaan katsoisin hyvin rauhassa, miten kemiat toimii ja jos jotain lähentymistä huomaisin, niin varovasti tiedustelisin hänen ja tyttöystävän suhteesta.

Mutta voi olla ylipäätään helpompaa vain yrittää keskittyä johonkin muuhun, valitettavasti. Noh, vaikeaa minun on sanoa, miten helppoa tai vaikeaa se sinulle on - nämä kun ovat niin yksilöllisiä kokemuksia.