Tapojen orjat

Olin päivällä lenkillä Vantaanjoen Pikkukoskelta joen vartta pitkin. Tänään oli suorastaan loistava sää. Ei paahtava helle, joten sopiva keli lenkkeilyyn. Pikkukosken nurmikoilla ja hiekkarannalla loikoili aurinkoa ottamassa vain muutama ihminen. Porukat ovat tähän aikaan hikoilemassa koulussa taikka työpaikoilla. On se kumma, kuinka tiukasti pidetään kiinni suomalaisten ikiaikaisesta loma-ajasta. Monena vuonna on ollut aivan selvää, että lomakautta paremmat kelit osuvat seuraavalle kuukaudelle. Lapsiperheiden lomat tahdittaa koulu. On hyvin paljon ihmisiä, jotka voisivat valita loma-ajan toisin ja välttyä ruuhkilta ja ruuhka-aikojen korkeammalta hintatasolta.

Tapojen orjuus näkyy myös arjessa esimerkiksi perjantaisin töiden jälkeen. Ostoskeskusten parkkipaikoilla tapellaan silloin vapaista paikoista. Ihmiset ovat vihaisia ja kiireisiä. Suuret ostoskärryt ladataan täyteen ruokaa viikonlopuksi. Miksi juuri perjantai, vaikka ruokakaupat ovat auki myös viikonloppuna. Perjantaina myös liikenne on muita päiviä selvästi aggressiivisempaa.

Sitten se maalle meneminen. Kaikki menevät samaan aikaan ja ruuhkauttavat tiet hermostuen liikenteeseen. Siinäkin olisi mahdollista käyttää joustavuutta.

Onneksi työaikoihin on saatu sentään joustavuutta, joka tasaa ruuhkia. Ennenvanhaan hyvään aikaan työajat olivat kiinteät. Seurauksena isoja ruuhkia, kunnes joku hoksasi, että joustavilla työajoilla saadaan monta etua.