Haluan mutta en myös halua

En oikein tiedä mitä tällä viestillä haen. Ehkä haluan vain purkaa ajatuksiani.

Olen siis mies, pian 25 vuotta täyttävä, en ole varma että olenko aseksuaali. Ihmissuhteet ovat aina olleet minulle todella vaikeita enkä jaksa niitä millään. Haaveenani olisi sellainen ihmissuhde jossa olisi tasaista, varmaa, rehellistä, eikä mitään ylimääräistä draamaa. Suhteella tarkoitan siis sellaista jossa eläisin jonkun miehen kanssa. Ei olisi seksiä, ja jos olisi, niin ehkä max pari kertaa vuodessa, se ei ole tärkeää. Oltaisiin yhdessä vain.

Minulla on kuitenkin ongelma; ajatus läheisyydestä kauhistuttaa ja ahdistaa, en haluaisi olla kenenkään kanssa mutta samalla myös haluaisin.. Ristiriitaista, tiedän. Ajattelen olevani aseksuaali senkin takia koska minun on aina ollut vaikea ihastua kehenkään. Oikeastaan kaikki suhteet ovat jääneet vain kaveritasolle, lukuunottamatta yhtä, joka kuitenkin tapahtui melkein kymmenisen vuotta sitten mutta joka ei edennyt mihinkään. Joka tapauksessa, pelkään siis yksinjäämistä mutta myös että päätyisin jonkun kanssa yhteen.

Olen kerran seurustellut, mutta sekin pakon edestä. Päädyin harrastamaan yhden ihmisen kanssa seksiä vasten tahtoani (kesken lyhyen Antin aloin itkemään). Tuon jälkeen hän sanoi tekevänsä itselleen jotain jos en ole hänen kanssaan. Hän taisi nähdä sen että olin hyvin haavoittuvainen ja henkisesti romuna ja käytti sitä hyväkseen. Joka tapauksessa olen päässyt siitä jo eroon joitakin vuosia sitten. Ajattelin mainita sen, en tiedä miksi... Se kokemus oli kuitenkin elämäni pahin asia ja sen takia masennuin vakavasti ja ahdistuin, jätin koulut kesken, enkä viisi vuotta myöhemminkään ole päässyt työelämään. Tänä keväänä vasta olen pystynyt jatkamaan iltalukiota. Niin paljon se "seurustelu" minua kulutti.

Eli seurustelukokemusta minulla on ja kauhea sellainen. En halua enää sellaista. En uskalla enää seurustella. Se ei kuitenkaan siis ole se syy miksi pidän itseäni aseksuaalina, sillä koen että olen vain kerran (hyvin pinnallisesti) ihastunut toiseen ja seksi ei ole koskaan ollut minun juttuni. Kai tässä nyt yritän pyytää muilta apua että mitä pitäisi tehdä? Haluan ja en halua kumppania... Niin, ja olen erittäin ujo enkä tykkää käydä baareissa enkä muutenkaan uskalla tutustua kehenkään livenä enkä netissä...

Aika sekavalta kuulostaa. Kysykää pois jos jokin asia jäi epäselväksi.

Ja korjaus aiempaan viestiin. Siis ei "lyhyen Antin jälkeen" vaan "lyhyen aktin jälkeen". Kännykän automaattikirjoitus, tiedättehän...

Tämä mitä kirjoitan ei ole kuin minun mielipiteeni eikä mitään Jumalan sanaa. Jokainen tekee elämässään virheitä ja mokia. Voi mennä ( tai ajautua, joutua, miten vain ) ihmissuhteisiin, missä menee päin helvettiä. Persoonallisuus ratkaisee, että löytyykö mitään yhteistä tekemistä ja viihdytäänkö yhdessä ja kuinka paljon. Millaista on siis se laatuaika ja kuinka paljon siihen panostetaan. Sitten on tämä, että miten toisia kohdellaan: brutaalisti vai kunnioittaen. Voi iskeä kaalinsa betoniin. Voi haavoittua. Ihmiset ovat ilkeitä, itsekkäitä, omahyväisiä ja kaikkea siltä väliltä. Sitten on niitä "hulluja". Ihmisillä viiraa lanttu. Sitä ei voi tietää etukäteen. Elämä on usein kaaosmaista ja yllätyksiä tulee, mutkia matkaan eikä useinkaan mene niinkuin ajatteli tai toivoi. Se kuormittaa ja stressaa. Voi sairastua. Voi myös parantua tai toipua. Elämä kannattaa täyttää sellaisilla asioilla, joista on iloa ja joita on mukava tehdä. Monta kertaa tai suuremman osan aikaa elämä on ahdistavaa ja onnellisuuden tunteita vähemmän.

Ota vastuu omasta elämästäsi ja tekemisistäsi. Ota vastuu myös menneisyydessä tapahtuneista asioista ja valinnoistasi.

Olet vielä nuori ja sinulla on kaikkea kivaa edessäsi. Voit tehdä ja kokeilla. Voit vaihtaa suuntaa. Voit tehdä sen kaiken itse. Laita tavoitteita ja yritä toteuttaa unelmiasi. Kun on ahkera ja tekee paljon työtä, voi onnistaa ja onnistua. Muistan yhden tosi nuoren pojan, joka jäi luokalle ja opiskeli sen ajan ahkerasti, jotta pääsisi yliopistoon ja sitten hän pääsi. Kertasi ja teki tehtäviä.

Jos haluat, voit tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten ystäväpalvelussa, niin se voi tuoda sisältöä elämääsi tai muussa vapaaehtoistyössä, missä opit olemaan ihmisten kanssa. Seksiä ei ole ainakaan mailla halmeilla. Tapaat tuskin koskaan homomiehiä. Ei ole ainakaan siitä pelkoa.

En nyt heti suosittele, että menisit kimppakämppään jonkun kundin kanssa. Parempi olisi, että ihan rauhassa tuumit, että mitä itse haluat elämältäsi.

Sitten on tämä, mitä ajattelee itsestä. Ajattele kaikesta huolimatta myönteisesti ja rakastaen, jos voit. Voisit leikkiä ajatusleikkiä, että mitä kaikkea voisit olla, jos tekisit sitä tai tätä - ja mitä se vaatisi.

Jos asut Helsingissä, voit käydä poikien talossa ( oliko se sillä nimellä?) Googlaa.

Järkevintä olisi jos ensin hakisit ammattiapua vaikkapa terveyskeskuksen kautta psykologi tms voisi olla apua että pääsisit eteenpäin elämässäsi sillä tavalla miten itse haluat ja koet hyvänä.

Asioita olisi hyvä käydä läpi ammattihenkilön kanssa jonka avulla saisit asioita selväksi liittyen seksuaalisuuteesi sekä aikaisempiin huonoihin kokemuksiin jotka ovat selkeästi vahingoittaneet sinua syvästi.

Sivuhuomautuksena aseksuaaleita on erilaisia, jotkut haluavat suhdetta ilman seksiä mutta että ollaan kuitenkin läheisiä esim nukutaan samassa sängyssä tms, jotkut suhdetta mutta ei mitään läheisyyttä ja jotkut ei mitään romanttisia suhteita edes halua ja kaikkea näiltä väliltä.

Toivonmukaan jaksat hakea ja jopa vaatia tarvitsemaasi ammattiapua jotta voit tulevaisuudessa hyvin.

Myös Sinuiksi-palvelun ( http://www.sinuiksi.fi/ ) kautta saattaa löytyä apuja.

Ehkä nyt kannattaa viedä ne lukio-opinnot loppuun saakka, ja sitten miettiä asioita uudelleen.

Ammattiapua voi saada myös iltalukion ohessa, ei ne toisiaan pois sulje ja itse pitäisin paljon tärkeämpänä henkisen tilan saamisen kuntoon kuin opiskelujen loppuun saattamisen ja työelämään siirtymisen koska asia on aloittajalla pitkittynyt jo liikaa ja teille oikeistolaisille sanoisin että todennäköisesti ei tule vain inhimillisesti vaan myös yhteiskunnalle halvemmaksi asian saaminen kuntoon nyt eikä vuosien päästä.

Sellainenkin asia voi auttaa, jos vaihtaa maisemia tai muuttaa. Aloittaa konkreettisesti alusta. Tapaa sitten uusia ystäviä tms. On niinkuin avoimena kaikille uusille mahdollisuuksille. Siinä joutuu konkreettisesti tekemään jotakin: pakkaa tavarat, on uusi oma asunto tms., jota voi sisutaa ja tuntuu omalta jne. Tällaisten käytännöllisten asioiden kautta ja avulla rakentaa jotakin uutta omaan elämään.

löysin tämän
http://mielenterveyshelmi.fi/kirjeenvaihto/

Minusta kuulostaa siltä, että olet sinnitellyt näiden asioiden kanssa yksin tarpeeksi kauan. Toivon että haet ammattiapua, kuten täällä jo viisaasti ehdotettiinkin. Jos paikallisen mielenterveystoimiston/terveyskeskuksen kynnys tuntuu liian korkealta, ota ensin yhteyttä esim. Sinuiksi-palveluun tai Mielenterveysseuran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Vapaaehtoistyötä ja maisemanvaihdoksia ehtii tehdä sitten, kun voi henkisesti paremmin ja on sinut itsensä sekä kokemiensa asioiden kanssa.

Joo, jos asiat mietityttää, niin ei niitä kannata yrittää haudata opiskelujen alle. Eikä tuollaisia mietinnän kohteita pääse pakoon maisemien vaihdolla tai muutolla. Ne kyllä pulpahtavat esiin, jos niitä ei jotenkin käsittele loppuun.

Jos asiat tuntuvat liian isoilta itse pureskeltaviksi, niin kyllä niitä kannattaa mieluiten pätevän henkilön/tahon kanssa käydä läpi.