Ystävätär teki aloitteen ja menee kohta järki...

Sinuiksi tuki- ja neuvontapalvelu palvelee osoitteessa www.sinuiksi.fi, kun mieltä askarruttaa oma tai läheisen seksuaalinen suuntautuminen (mm. bi-, homo- ja panseksuaalisuus tai lesbous) ja sukupuolen moninaisuus (mm. inter-, muun-, ja transsukupuolisuus, transvestisuus, gender- tai queer-identiteetit) tai muut aihepiiriin kuluvat kysymykset.

  • 1 / 5
  • Sunkissed77
  • 7.3.2015 2:18
Tulen avautumaan tänne, ainoa paikka minne asiani saatan laittaa, ei ole ketään lähellä jolle näin suoraan kertoa:

Vietin hauskan päivän ystävättäreni kanssa. Hauskaa flirttiä oli pitkin päivää ollut, mutta erotessamme hän halasi minua pitkään ja hartaasti ja lopulta suuteli minua keskellä kaupunkia! En sitä ollut odottanut (tai tavoitellut) mutta pidin siitä enemmän kuin uskoinkaan ja nyt ajattelen koko ajan häntä. Heti kun herään ja illalla viimeiseksi.

Hän on perheellinen ja naimisissa niin kuin minäkin, enkä tajua (tai uskalla tajuta) mitä on tapahtumassa. Kerranhan täällä vain eletään...mutta en saa häntä mielestäni mitenkään ja mietin vain pääni puhki omaa seksuaalisuuttani...olen aina pitänyt miehistä mutta myös fantasioita on naisista, en vain ole koskaan tavannut ketään, joka lähestyisi minua, olin jo sulkenut ajatuksen pois, etten koskaan tapaisi ketään. mieheni tietää, että pidän kauniista naisista, mutta en ole koskaan mennyt sanoista tekoihin...katson mieluummin naisten välistä seksiä ja muutenkin kauniita naisia ihailen, mutta nyt olen joutunut analysoimaan asioita taakse päin paljon enemmän yhden suudelman takia!

Nyt en tiedä mihin tämä johtaa, sillä mietittyäni tarkemmin ystävääni, moni asia viestittää sitä, että hän on yrittänyt iskeä minua ja jokin vaisto on sitä sanonutkin monta kertaa, mutta olen sulkenut asian pois...nyt hän uskalsi lähestyä minua ja olen kyllä ihastunut, sitä ei voi kieltää, tunne on molemminpuolinen ja tilanteessa on pari muutakin mutkaa... Odotan seuraavaa tapaamista, mutta silti jännitän myös. Tuntuu typerältä ja jännältä samaan aikaan.

Nämä tunteet ovat niin outoja ja uusia että pää hajoaa. Rakastan miestäni ja avioliitto on kunnossa, mutta nyt tuo nainen teki tuollaisen peliliikkeen ja konseptit meni sekaisin. En koe olevani lesbo mutta en heterokaan...en tiedä onko sillä väliä mutta itselleni haluaisin tulla kaapista ulos jos se auttaa...mutta en tiedä mitä tämä on ja mihin johtaa! samantyyppisiä tarinoita luin toisesta ketjusta, monenlaisia lopputuloksia taitaa asioilla olla, mutta miten voin olla niin ettei järki lähde tai sydän mene rikki. En tiedä mitä tämä nainen haluaa pohjimmiltaan, hauskanpitoa vai jotain muuta...en tiedä voinko kysyä tai jutella kuinka avoimesti tästä hänen kanssaan, mutta kerroin kyllä, että pääni meni pyörälle tapahtuneesta...miten saan ajatukset taas kasaan ja mihin kasaan ne edes haluan, siinä on kysymys.
Ovathan tällaiset jutut toki aina järisyttäviä. Puun takaa tulee jotain, johon on huonosti valmistautunut.

Seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuneisuus eivät ole mustavalkoisia asioita. Omaksuttu seksuaali-identiteetti taas voi olla hyvinkin mustavalkoinen. Sitä on asettanut itsensä johonkin lokeroon siinä lokerikokossa, jollaisen maailmastaan on rakentanut.

Heterona elävä yleensä osaa halutessaan pitää varansa vastakkaisen sukupuolen suhteen samoin kuin homona elävä halutessaan samaa sukupuolta olevia kohtaan. Vaan entäs kun elämän palapeliä sotkemaan tulee joku yllättävästä suunnasta?

On kyllä tavattoman vaikeaa hypätä toisen asemaan ja antaa neuvoja, kun me jokainen olemme yksilöitä.

Sen uskallan sanoa, että on varmasti hyvä hyväksyä se, etteivät asiat aina ole niin kuin on ajatellut niiden olevan. Sen suhteen avoimin silmin lienee parasta. Kokonaan toinen asia on nykyinen elämä. Ei kannata hätiköidä ja sotkea kevein eväin olemassaolevaa palapeliä. Toisaalta, loputtomiin ei pidä kärvistelläkään; asiat on hyvä selvittää kaikin puolin.

Ei ihan samanlaisessa tarinassa, mutta samanhenkisten asioiden kanssa painiskellaan Susanna Haaviston laulussa "Robin Hood" ( http://youtu.be/IQJ1K3HZvYo ).
  • 3 / 5
  • Yesman
  • 7.3.2015 19:54
Niin tuota, meneekö se järki siksi, että:
1. olet ihastunut?
2. tiedät pettäväsi miestäsi, jos tilaisuus tarjoutuu?
3. olet biseksuaali?

Ei se järki oikeasti mene. Tai ainakin se palaa, kun tunnekuohut on kuohuiltu. Toivottavasti ei krapulan kera. ;)
  • 4 / 5
  • Sunkissed77
  • 28.3.2015 0:31
No varmaan siksi, että myönnän NYT asian itselleni ääneen, olen biseksuaali.

Nämä asiathan ovat sellaisia että niistä nyt ei ihan kaikissa kahvipöytäkeskusteluissa jutskailla. Itsellekin välillä vähän hämärää olenko lintu vai kala, ja sitten kun kohtaat jonkun ihmisen joka saa aikaan jotain uutta, mitä sitten tapahtuu. Siitähän minulla on nyt kyse. Mutta prosessi on h-i-d-a-s ja kestää kaiken ymmärtäminen. Mitä mun elämässä nyt tapahtuu. En hätiköi, en missään nimessä. Järjen ääni, se järjen ääni seuraa mua.

Minulle on vasta nyt selvinnyt, että jollekin tulee inhon tunteita siitä, että jos joku samaa sukupuolta oleva tulee "liian lähelle" eli ylittää sen tietyn henkilökohtaisen rajan jo pelkästään halaamisessa. Minä kun en ole sellaista kokenut tuossa merkityksessä "inho". Itse koen miehet ja naiset (tarkoitan nimenomaan sinkut, ei sukua olevat jne eli ne, joiden kanssa voisn kokea jotain seksuaalistakin) ns. vapailla markkinoilla olevat, potentiaalisina kumppaniehdokkaina, niin sehän tässä on nyt juuri vaikea ymmärtää itselle, että näin on. Kun olen kasvanut hyvin selkeässä heteroympäristössä. "Mies ja nainen rakastuvat, menevät naimisiin ja that's it."